Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Tere. Itsellä on kasvanut suuresti mielenkiinto omien sähkökitaroiden rakentamiseen. Minulla ei tällä hetkellä ole puitteita tähän, mutta haavena olisi joskus toteuttaa tätä. Mietinkin että minkälaista soitinrakennus on? Onko homma minkälaista ja mistä se kannattaisi aloittaa?
 
Itsellä haaveena olisi joskus pykätä Juice-mallinen suomikitara, mutta tästä on tuskin hyvä aloittaa.

Ja se Suomikitara on vaan erimuotoinen telecaster. Eikun tekemään.

Iltaa!
 
Mietinkin että minkälaista soitinrakennus on?
 
Kun värkkää itse jotain ja se onnistuu, on tunne palkitseva. Mitä isompi ja vaativampi juttu, sen palkitsevampaa.
 
Virheet ja mokat ovat opettavaisia - niitä tulee varmuudella ja niihin tulee suhtautua armollisesti. Turhautumista tulee kun on kunniahimoisesti ottanut ison tavoitteen ja tuntuu että tie nousee pystyyn omilla taidoilla. Tai jotain menee kunnolla pieleen - onneksi näitä pystyy tiettyyn pisteeseen saakka usein korjaamaan.
 
Mitä pienemmillä tavoitteilla suostut etenemään hitaasti samaan aikaa omaa osaamista kasvattamalla, sen varmemmin tulee useammin onnistumisen kokemuksia kuin harmistusta.
 
Mistä se kannattaisi aloittaa?
 
Maailma on täynnä kundeja jotka ovat nollasta tehneet vaativan soittimen ensimmäisenä ja päässeet hyvään lopputulokseen. Uskon kuitenkin voimakkaasti, että enemmistö ihmisistä, joita aihe kiinnostaa, ei yksinkertaisesti pääse maaliin samalla tavalla jos he haukkaavat aivan tajuttoman ison palan heti. Missään ei ole sanottu, että vaativan projektin aloittamalla sinusta tulee taitavampi harrastaja tai tai lopputuloksesi sen takia ovat jatkossa parempia. Suurin osa maailmalla olevista todella etevistä kitarasepistä on aloittanut soitinkorjaajana. Ammattilaisuuteen tähtäävä opetus suomessa alkaa aina kanteleen rakentamisella.
 
Ehdotankin että aloita helpommasta päästä niin onnistut todennäköisemmin: Ruuvikaulainen yleinen soitinmalli - Telecaster on helpoin. Stratocaster pikkaisen vaikeampi, jazzbasso ja presari yhtä vaikeita kuin Stratocaster. Lähinnä näiden kolmen jälkimmäisen reunapyöristykset saattavat aiheuttaa harmia kun jyrsimen hallinta on vielä vähäistä.
 
Juicen suomikitarassahan oli Fenderin ihan tavallinen Telecasterkaula joka oli pultattu suomalaisen soitinrakentajan (muistaakseni Nuutinen) veistämään Suomen muotoiseen runkoon. Ilmeisesti kannen pinta oli paperikartta joka oli liimattu lankkuun ja sen päälle oli ruuvattu koko rungon myötäinen kirkas pleksi suojaamaan karttaa.
 
Rungon tekemisessä on minusta vähemmän asioita joissa voi sössiä peruuttamattomasti, toisin kuin kaulassa. Lisäksi kaulan teossa, lähinnä nauhojen asennuksessa tarvitsee enemmän erikoistyökaluja jotka lisäävät kustannuksia jos haluaa vain kokeilla kerran harrastusta. Pääsisit hyvin kohtuullisin kustannuksin menemällä Kansalaisopiston soitinrakennuskurssille ja tekisit siellä ensiksi Telecasterin rungon johon hankit valmiskaulan. Jos homma nappaa sen jälkeen, siitä on pieni hyppäys enää tehdä Suomi-muotoinen kitara johon Telen kaula ja elektroniikka istutetaan. Ja jos haluat tehdä homman pidemmän kaavan mukaan, askartelet kaulan.

lehmänostaja: Tere. Itsellä on kasvanut suuresti mielenkiinto omien sähkökitaroiden rakentamiseen. Minulla ei tällä hetkellä ole puitteita tähän, mutta haavena olisi joskus toteuttaa tätä. Mietinkin että minkälaista soitinrakennus on? Onko homma minkälaista ja mistä se kannattaisi aloittaa?
 
Itsellä haaveena olisi joskus pykätä Juice-mallinen suomikitara, mutta tästä on tuskin hyvä aloittaa.
 
Kun en tiedä lähtötasoasi puu-, metalli- ym. töissä, niin odotellessa varsinaista kitaranrakennusta olisi varmaan hyvä opetella perustekniikoita. Esim. työkalujen teroitus, juottaminen, maalaus, mittaaminen. Tee joku esine, jossa joutuu käyttämään näitä perustekniikoita. Tekiessä oppii, ja moka voi opettaa enemmän kuin kerralla onnistuminen.
Kursseja voi löytyä, kirjoja on, ota pokkana yhteys johonkin tekijämieheen ja vieraile pajalla ja kysele, netissä varmaan forumeita.

Moi.
 
lehmänostaja: Mietinkin että minkälaista soitinrakennus on?
 
~4 vuosikymmenen HARRASTEkokemuksella voin ainakin omasta puolestani todeta että erittäin mukavaa HARASTEpuuhaa.
Toki itselläkin oli unelmissa alussa (puoli?)ammattimainen toiminta, mutta nuo haaveet kariutuivat alan realiteetteihin jo ennen 90-luvun alkua.
Eikä kaduta piiruakaan.
 
Ainoa aikoinaan myymäni itsetekemäni instrumentti oli "lavaton" nelikielinen jonka myöhempiä vaiheita tuossa:
 
https://muusikoiden.net/keskustelu/ … c=31&t=206185&o=0#p10396760
 
viestiketjussa suttuisen kuvankin kera haikailin.
 

 
lehmänostaja: Onko homma minkälaista ja mistä se kannattaisi aloittaa?
 
Jollei pitäydy kiinteätallaisten pulttikaulainstrumenttien bodyjen askartelemisessa joka onnistuu jos vähänkään pysyy työkalut kädessä, homma on juuri niin helppoa tai juuri niin haastavaa kuin omiin taitoihinsa nähden tavoitteensa asettaa.
 
Joten tuosta plussan arvoisesta kommentista:
 
okabass: Kun en tiedä lähtötasoasi puu-, metalli- ym. töissä, niin odotellessa varsinaista kitaranrakennusta olisi varmaan hyvä opetella perustekniikoita. Esim. työkalujen teroitus, juottaminen, maalaus, mittaaminen. Tee joku esine, jossa joutuu käyttämään näitä perustekniikoita. Tekiessä oppii, ja moka voi opettaa enemmän kuin kerralla onnistuminen.
Kursseja voi löytyä, kirjoja on, ota pokkana yhteys johonkin tekijämieheen ja vieraile pajalla ja kysele, netissä varmaan forumeita.
 
on varsin hyvä lähteä liikkeelle.
Edit: Eipä ollut plusa kirjautunut, nyt pitäisi olla.
 
lehmänostaja: Itsellä haaveena olisi joskus pykätä Juice-mallinen suomikitara, mutta tästä on tuskin hyvä aloittaa.
 
Kuten tuossa yllä mainittiinkin:
 
pamppu: Ja se Suomikitara on vaan erimuotoinen telecaster.
 
Eli onnistuu minimaalisin taidoin ja työvälinein ja taidoin jos/kun kaulan ja muut hilppeet hankkii valmiina.
 
T:Samuli

Kiitos ihmisille nevoista! Olen itsekkin pitänyt parhaimpana vaihtoehtona tuota työväenopiston kurssia, sillä oma puutyökokemus on rahin teko ala-asteella ja hedelmäkori yläasteella.

Moi.
 
lehmänostaja: Kiitos ihmisille nevoista!
 
Omasta puolestani ole hyvä.
 

 
lehmänostaja: Olen itsekkin pitänyt parhaimpana vaihtoehtona tuota työväenopiston kurssia...
 
Nykymenosta ei ole hajuakaan, eikä ennenvanhaan tietenkään ollut mitään edes (lankku)soitinrakennukseen viittaavaakaan tarjolla, mutta lähtökohtaisesti kansan-/työväenopistojen kursseissa on omaan vuosikymmenten takaiseen kokemukseen pohjaten muutamia sudenkuoppia joille kannattaa uhrata ajatus jos toinenkin.
 
Eka on se että opettajasta -miksei muistakin kurssilaisista- on täysin kiinni millainen kokemus ja esine puuhasta syntyy.
Niin hyvässä kuin pahassa, ja täysin riippumatta askarreltavasta kikareesta.
Eli jos haluaa vähentää yllätysmomentteja (joita edessä on joka tapauksessa), somesta etukäteen mahdollisimman paljon tietoa ihmisten kokemuksista juuri kyseisesestä kurssista vuosien varrelta.
 
Toka on se että ("äijien") käsityökursseja on ollut aina ~30% tai vieläkin heikommin halukkaisiin suhteutettuna, miehinen polte pois kotinurkista on ikiaikainen trendi, kalastaakaan ei ihan koko aikaa voi, eikä monikaan saa/pysty kotinurkissa puutöitä -metallitöistä puhumattakaan- toteuttaa.
 
Eli ilmottautua pitänee sillä sekunnilla kun se alkaa.
Enää tuskin tarvitsee lähteä kansalaisopiston konttorin ulkopuolelle jonottamaan tuntitolkulla ennen kioskin avautumista jotta todennäköisyys haluamalleen kurssille kasvaisi edes hituruikkusen :D.
 
Kolmas on se että jollei oikeasti löydy aloittelijoille suunnattua kurssia, nopsakkaasti tulee orvohko olo kun pahimmoillaan vuosikymmeniä ammatikseenkin puutöitä tehneet valtaavat kaikki koneet usein jo ennen kun itse pääsee paikalle ja koko session ajaksi, eikä kukaan heistä jaksa/kerkeä noviisia neuvoa kädestä pitäen jokaisessa askareessa.
 
Ohjaajakaan kun ei ole koulumielessä opettaja joka perusasioista -kuten kaikkien sormien kiinnipysymisen ja verenvuodatuksen vähyyden tärkeydestä- pitää koko ajan meteliä, vaan usein ainakin ennenvanhaan eläkkeellä oleva käsityönopettaja joka miettii miksi vaihtoi teinilapsien paimentamisen varttuneempien lapsien paimentamiseen ;).
Poikkeuksiakin toki löytyy, mulla kävi 80-luvulla aivan julmettu tuuri ohjaajien suhteen, "kuudenkympin ja kuoleman" väillä olleet kurssikaverit olivatkin sitten toinen juttu...
 

 
lehmänostaja: ...sillä oma puutyökokemus on rahin teko ala-asteella ja hedelmäkori yläasteella.
 
Jos etenkin hedelmäkorista tuli edes jonkinmoinen arvosana, eikä toivottavasti positiivisesta kokemuksesta ole vuosikymmeniä vierähtänyt, väittäisin keskimääräistä paremmaksi kokemukseksi.
 
Onnea ja menestystä unelmallesi.
 
T:Samuli

Riippuu siitä kuinka paljon haluat soitinrakennukseen panostaa ja miten paljon olet valmis laittamaan rahaa ja aikaa. Ilman kunnollisia työkaluja ja työlle omistettua työtilaa homma on mahdoton. Soitinrakennus helvetin kallista, jos meinasit ostaa kaikki tarvittavat työkalut. Niin ikään kunnolliset soitinpuut ja materiaalit maksaa myös maltaita. Puhutaan tuhansista euroista jos hommaat kaiken tarvittavan. Huonoilla työkaluilla ja halvoilla jyrsinterillä ei saa mitään hyvää aikaiseksi.
 
Jos sinulla ei ole aiempaa kokemusta työstökoneista, niin ne ovat saatanan vaarallisia ja niillä saa tuhoa aikaiseksi hetkessä. Esim mitään jyrsimiä tai oikohöyliä ilman koulutusta tai kunnollista perehdytystä en missään nimessä suosittele operoimaan. Soitinpuut on vähän liian kalliita harjoitella höyläämistäkään tai hiomista. Onnistunut höylääminenkin, sellainen jonka tuloksena on tasainen pinta ja kaikki kantit luotettavasti 90 asteen kulmassa suhteensa toisiinsa vaatii hyvää (kallista) höylää sekä hyvin teroitettua höylänterää. Teroitukseen vaaditut teroitusvälineet maksaa myös satoja euroja jos kunnolliset hankit.
 
Maalaaminen ja viimeistely on sitten oma ammattialansa. Puun työstö on kivaa puuhaa jossa työnsä tulokset näkyvät nopeasti, mutta kemikaaleilla ja öljyillä on ihan oma sielunelämänsä. Hyvän maalauspohjan tekeminen on päättymätöntä hiomista.
 
Aloittaisin käymällä jonkun koulutuksen, jossa opit puutöiden perusteet ja työstökoneiden käytön. Soitinrakennuskurssejakin on muutama vuoteen, mutta niihin lienee halukkaita moninverroin enemmän kuin pääsijöitä.
 
Mutta helvetin mukavaa ja palkitsevaa puuhaa on. Se on aika eeppinen tunne joka kerta kun itse tekemä axe intonoi, pysyy vireessä sekä soi yllättävän hyvin näyttäen juuri siltä miltä sen pitikin näyttää.

SuperStrat4life: Riippuu siitä kuinka paljon haluat soitinrakennukseen panostaa ja miten paljon olet valmis laittamaan rahaa ja aikaa. Ilman kunnollisia työkaluja ja työlle omistettua työtilaa homma on mahdoton. Soitinrakennus helvetin kallista, jos meinasit ostaa kaikki tarvittavat työkalut. Niin ikään kunnolliset soitinpuut ja materiaalit maksaa myös maltaita. Puhutaan tuhansista euroista jos hommaat kaiken tarvittavan. Huonoilla työkaluilla ja halvoilla jyrsinterillä ei saa mitään hyvää aikaiseksi.
 
Jos sinulla ei ole aiempaa kokemusta työstökoneista, niin ne ovat saatanan vaarallisia ja niillä saa tuhoa aikaiseksi hetkessä. Esim mitään jyrsimiä tai oikohöyliä ilman koulutusta tai kunnollista perehdytystä en missään nimessä suosittele operoimaan. Soitinpuut on vähän liian kalliita harjoitella höyläämistäkään tai hiomista. Onnistunut höylääminenkin, sellainen jonka tuloksena on tasainen pinta ja kaikki kantit luotettavasti 90 asteen kulmassa suhteensa toisiinsa vaatii hyvää (kallista) höylää sekä hyvin teroitettua höylänterää. Teroitukseen vaaditut teroitusvälineet maksaa myös satoja euroja jos kunnolliset hankit.
 
Maalaaminen ja viimeistely on sitten oma ammattialansa. Puun työstö on kivaa puuhaa jossa työnsä tulokset näkyvät nopeasti, mutta kemikaaleilla ja öljyillä on ihan oma sielunelämänsä. Hyvän maalauspohjan tekeminen on päättymätöntä hiomista.
 
Aloittaisin käymällä jonkun koulutuksen, jossa opit puutöiden perusteet ja työstökoneiden käytön. Soitinrakennuskurssejakin on muutama vuoteen, mutta niihin lienee halukkaita moninverroin enemmän kuin pääsijöitä.
 
Hiukan olen eri mieltä tuosta vehkeiden ja tilojen vaativuudesta.
 
Eihän lankkukitaran teossa tarvita kuin huolellisuutta ja kärsivällisyyttä.
Perus käsityökaluilla saa tuollaisen värkin veistettyä eikä siinä mitään sähkötyökalujakaan tarvitse, jos niitä ei ole.
 
Vaatimustaso tietysti ratkaisee, mutta vähemmälläkin pääsee.

Pauli Lappalainen: Hiukan olen eri mieltä tuosta vehkeiden ja tilojen vaativuudesta.
 
Eihän lankkukitaran teossa tarvita kuin huolellisuutta ja kärsivällisyyttä.
Perus käsityökaluilla saa tuollaisen värkin veistettyä eikä siinä mitään sähkötyökalujakaan tarvitse, jos niitä ei ole.
 
Vaatimustaso tietysti ratkaisee, mutta vähemmälläkin pääsee.
 
Näkemyksiä aiheesta riittänee. Aikana jolloin tulta oli enemmän suonissa rakensin yhden sähkiksen puoliksi kaupunkikaksiossani, jyrsin ja hioin scarf jointit keittiössä, keittiön pöydällä jyrsin myös bodyn siluetit. Pölyä ja lastuja löytyi kirjahyllyn Stephen Kingien välistä kuukausienkin jälkeen Never again. Työtilasta olen ehdoton, kun ei Suomen keleillä ulkonakaan rakenneta. Homma on paljon palkitsevampi omassa verstaassa, jossa työkalut on paikallaan ja pöydät on suoria ja tukevia ja saa sotkea murehtimatta seurauksia.
 
Huolellisuuden ja kärsivällisyyden lisäksi vaatii myös kokemusta ja taitoa se veistelykin. Ja on se melkoista pääkopan seinään hakkaamista se rakentaminen ilman sähkötyökaluja. Siinä kuluu selkä, ranteet ja hermot, jos meinasi Stratotyyppisen kaulankin vaahterasta käsipelin sahailla, veistellä ja hiota. Aikaakin se vie niin tuhottomasti, jota minulla ei ainakaan päivätöiden kirouksen vuoksi liikaa ole. Lopputulos todennäköisesti näyttää juuri siltä kuin kuulostaakin, kuin kanan nokkima voi.
 
Vähemmällä pääsee aina, kysymys on siinä haluaako sitä.

SuperStrat4life:
 
Vähemmällä pääsee aina, kysymys on siinä haluaako sitä.
 
Voihan sitä soittimen tehdä vaikka valmiista palikoista jos ei ole vehkeitä tai paikkoja.

Pauli Lappalainen: Voihan sitä soittimen tehdä vaikka valmiista palikoista jos ei ole vehkeitä tai paikkoja.
 
Itseasiassa Warmothit, Musikraft ym palakitarat on helvetin hyvä keino aloittaa soitinrakennus. Unohdin kokonaan, että tuli niitäkin harrastuksen ensiaskeleilla kasailtua.

SuperStrat4life: Itseasiassa Warmothit, Musikraft ym palakitarat on helvetin hyvä keino aloittaa soitinrakennus. Unohdin kokonaan, että tuli niitäkin harrastuksen ensiaskeleilla kasailtua.
Tampereen musiikki näyttäisi myyvän ihan pätevän näköisiä rakennuskittejä.
Ehkä sellainen olisi se ensimmäinen

Itse olen muutaman bassonrungon väsännyt huonoilla työkaluilla ja huonoilla jyrsinterillä vailla minkään sortin aiempaa kokemusta.
 
Eka osti leppälankun ja siitä tein, vituiksi meni. Sit kaivoin roskalavalta mäntysen pöytäkevyn ja siitä veistelin. Helvetin hyvä. Menin vaan ait modauspäissäni tuon pilaamaan.
Toisenkerran hommasin suosaarni palikan ja vituiksihan se meni. Sit hain bauhausista vähän kuusi liimapuulevyä ja raksan roskiksesta nelimillistä koivuvaneria. Lämin ne yhteen ja veistelin siitä, helvetin hyvä. Niin hyvä että nauhotin ko bassolla meidän toisen levyn. Se koki saman kohtalon kun pöytäbasso. Sain muka helvetin hyvän idean. En saanu.
 
Kauloja en ole tehnyt. Näillä työkaluilla, taidoilla ja työtiloilla en ole moiseen vielä lähtenyt. Ehkä joskus testaan sitäkin.

Jeszse: Kansalaisopistot tarjoilee kursseja missä pääsee matalalla kynnyksellä alkuun, toki nyt just on se aika vuodesta ku kurssit on alkaneet ja täynnä, ni hetki voi mennä odotellessa.
 
Niin, ne kurssit on myös niin suosittuja että niille voi etenkin isommissa keskuksissa olla todella vaikea päästä. esimerkiksi PK-seudulla ne vähän paikat mitä tulee, varattiin täyteen ihan sekunneissa. Osaltaan tässä oli se, että edeltävän vuoden rakentajat, joilta on projekti jäänyt kesken, saa etuvarausoikeuden seuraavaan vuoteen. Todellisuudessa jaossa olevia paikkoja oli hyvin vähän.
 
Onneksi nykypäivänä youtuben, internetin ja kirjallisuuden saatavuuden takia kurssit ei ole elinehto jos haluaa kötöstellä - se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö ratkaistavaksi jää edelleen se isohko ongelma että välineitä ja tiloja ei ole missä tehdä. Ainahan hyvälaatuinen opetus on parempi kuin itseopiskelu, paino tietty sanalla "hyvälaatuinen".
 
Tietyllä tavalla kiinnostaisi joku sellainen koottu resurssi siitä, että mitkä välineet on näissä hommissa ehdottoman pakollisia, mitkä on hyödyllisiä ja mitkä helpottaa elämää.
 
EDIT: tuosta jälkimmäisestä vois melkein avata oman ketjunsa jos siitä saisi vaikka jonkinlainen FAQn.

Twinkle: Tietyllä tavalla kiinnostaisi joku sellainen koottu resurssi siitä, että mitkä välineet on näissä hommissa ehdottoman pakollisia, mitkä on hyödyllisiä ja mitkä helpottaa elämää.
 
Miten olisi jonkun tunnetun tekijän haastattelu? Lottonen, Niemisen Kari, Ruokangas... Joku saattaisi kertoa mielelläänkin työkaluista ja vaatimuksista, jos joku innokas kävisi jututtamassa.
 
https://blog.rockway.fi/kotimaiset-kitaravalmistajat-esittelyssa/

ituvirtanen: Miten olisi jonkun tunnetun tekijän haastattelu? Lottonen, Niemisen Kari, Ruokangas... Joku saattaisi kertoa mielelläänkin työkaluista ja vaatimuksista, jos joku innokas kävisi jututtamassa.
 
https://blog.rockway.fi/kotimaiset-kitaravalmistajat-esittelyssa/
 
Niin, jonkun se semmoinen haastattelu sitten pitäisi tehdä, sitä en sitten tiedä sitten että missä määrin tuollaiset kitaranrakennuksesta elantonsa saavat, nimekkäät tahot pystyy vastaamaan tähän kysymykseen. Kuitenkin kyse on ennen kaikkea siitä, mikä olisi vähin millä tässä hommassa pääsee alkuun. Toki sitä ei tiedä kukaan ennen kuin kysyy.

Moi.
 
Pauli Lappalainen: Hiukan olen eri mieltä tuosta vehkeiden ja tilojen vaativuudesta.
 
Samalla tapaa eri mieltä minäkin.
 
Toki puuhaan pyhitetyssä tilassa mittavan työkaluarsenaalin avulla on nopeampi saada aikaiseksi askarreltua BODY -vaikka sitten vaativammankin muotoinen- mutta kuten tuossa ylläkin kerrottiin, onnistuu tarvittaessa vaikka täysin ilman sähkötyökaluja ja rautakaupan liimapuulevyistä.
 
Toki siinä vaiheessa kun siirrytään kaulan askartelemiseen, täysin sähkötyökaluitta aikaa saa kulumaan jo varsin miehekkäästi verrattuna peruspuusepänkoneidenkin avulla tekemiseen, mutta täysin tehtävissä tuokin.
 
Jos pitää vain nopeasti saada käyttökelpoinen, tusinatuotetta paremmin omaan mielikuvaan sopiva instrumentti aikaiseksi, modaa olemassaolevasta bodystä.
 
Jos taasen haluaa yhtälöön itsetekemisen mielihyvän, tehdään puuha aihealueesta riippumatta ajankäyttöä sen suuremmin murehtimatta.
 
Mitenkään järkevän kokoista Suomibodyä ei F-perheen bodyistä "löydy" ellei liimaa lisää palikoita strategisiin paikkoihin, mutta jollei tavallista kookkaampaa haikaile, esimerkiksi Explorer tyylisistä instrumenteista "löytyy" ;).
 

 
Pauli Lappalainen: Eihän lankkukitaran teossa tarvita kuin huolellisuutta ja kärsivällisyyttä.
Perus käsityökaluilla saa tuollaisen värkin veistettyä eikä siinä mitään sähkötyökalujakaan tarvitse, jos niitä ei ole.
 
Tismalleen.
 

 
Pauli Lappalainen: Vaatimustaso tietysti ratkaisee, mutta vähemmälläkin pääsee.
 
Noviisilla ei missään teinitsesäästin askareessa voi olla kuin kuvitteellinen vaatimustaso, joka sekin usein perustuu puhtaasti äänekkäimpien mielipiteisiin.
Jotka nekin ovat usein puhdasta MUTUa ja papukaijailua.
 
Pidemmälle kehittynyt harrastaja tai ammattilainen puolestaan tekee tietysti mieluiten hyväksi kokemillaan (tai sellaisiksi kuvittelemillaan ;)) laitteilla, mutta pystyy sopeutumaan vaatimattomampiinkin puitteisiin jollei syystä tai toisesta pääse toiveden mukaisiin käsiksi.
 

 
Jos itsellä tulisi tarve tai joku kysyisi kuinka mahdollisimman pienin kustannuksin ja käsityökaluin askarrella instrumenttiin body, syntyisi se kahdesta tai kolmesta sopivanpaksuisesta koivu-, kuusi- tai mäntyliimalevystä laminoimalla.
 
Sopivasti kun valkkaa paksuudet, ei tarvitse välttämättä tehdä käsityökaluin usein haastavia upotuksiakaan vaan reiät riittää, kaulataskun ja mikkien kolot sekä potikoiden ja kytkinten reiät kanteen (kolmea käyttäessä keskipalaankin), ja takaosaan (kolmea käyttäessä keskipalaankin) elektroniikkataskun tila ellei tee "edestäladattavaa" Strato-/Tele tyylistä jolloin pohja voi olla täysin koloamatonkin kiinteätallaisella tai Kahlerilla tmv. tallalla varustetussa instrumentissa.
Fenkkutyyppinen vetojousin tasapainotettu talla -FR ja johdannaiset mukaanlukien- tarvitsevat tietenkin jousipoteron.
 
Mutta kukin tekee kuten parhaaksi näkee, tokkopa kuitenkaan ensimmäinen askartelu viimeiseksi jää kunhan pitää odotukset realistisina ;).
 
T:Samuli

basisti1971: Toki siinä vaiheessa kun siirrytään kaulan askartelemiseen, täysin sähkötyökaluitta aikaa saa kulumaan jo varsin miehekkäästi verrattuna peruspuusepänkoneidenkin avulla tekemiseen, mutta täysin tehtävissä tuokin.
 
Juu, ja täähän on nyt se mihin minä tuossa aikaisemmin vähän viittaisin. olen nähnyt kun eräs sälli teki taltasta ja parista puupalikasta höylän, millä se se kaivoi käsipelillä uran kaularaudalle. Se oli siis tehtävissä puuilosta ostetulla muutaman hilun paskalla taltalla - helpompaa se on taatusti surauttaa jyrsimellä, mutta täysin tehtävissä ilman sitäkin. Kaulan voi muotoilla puuilosta ostetulla raspilla, siihen on olemassa vehkeet millä se on nopeampaa ja helpompaa mutta jos ei ole kiire niin mikäs siinä. Nauhojen paikat voi todellakin hakea teräksisellä mitalla ja rakentaa itse sahausboksin, mutta ne teräksisellä mallineella sen tekee helpommin ja virheiden mahdollisuus pienenee.
 
Yritän kartoittaa sitä sweet spottia missä vähäiset pennoset työnnetään vehkeisiin mistä saa eniten irti ja missä kohtaa on se paras hinta/hupi -suhde.