Musiikin ydin on siinä mitä kuulet, ei siinä mitä näet. Siksi on vähintäänkin yhdentekevää kuinka plektraa pidetään. Joo minusta jotkut kiinnittää liikaa huomiota siihen miten "pitäisi" soittaa teknisesti ajatellen, vaikka se ei ole mitenkään tärkeää verrattuna siihen mitä soittaa ja miltä se kuulostaa. En ole itse ollut koskaan pakotetun tekniikan kannalla, vaan kannatan sitä että tekniikka tulee soittamisen myötä ja rakentuu omalle fysiikalle sopivaksi. |
Voi perkele ku vituttaa tuollaset jotka luulee että on vain "yksi ainoa absoluuttinen tekniika" Kuka täällä tuommoista on väittänyt? Eihän semmosta tekniikkaa olekkaan joka kaikille sopisi, mutta se "oppikirja" tekniikka nyt vaan sattuu olemaan yleisin ja ilmeisesti helpoiten omaksuttava jos sitä kerran opetetaankin.
"Sex is like math; Add the bed, subtract the clothes, seperate the legs and hope the hell you don't multiply!" |
Plektran pitäminen kädessä on sellainen kokonaisuus, johon vaikuttavat eri tekijät mm. "kuka" soittaa(itse soittajan sormien anatomia), millainen soitin kyseessä (klassinen/sähkö/teräsk.) ja kielten paksuus, millainen plektra on kyseessä, millaista musiikkia soitat jnejnejne. Itse soitan laidasta laitaan erilaista musiikkia ja erilaisilla plektroilla. Toisin, kuin joissakin aiheeseen liittyvissä artikkeleissa on mainittu, että "käsi pitäisi pitää nyrkissä" itse soitan esim. Blues-Rock tyylistä musiikkia käyttäen plektraa, sekä kolmea jäljelle jäävää sormea näppäilyyn, tilutus(dödis ym.) metallimusiikkia soittaessani käytän keskisormea täppäilyyn ja JAZZ III -plektraa, klassista keppiä soittaessani käytän 0.46 "Black tear drop"- plektraa ja kolmea sormea näppäilyyn, Stratoja soittaessani en käytä lainkaan plektraa. Näitä kynsi/peukaloplekuja olen kokeillut monet kerrat ja erilaisia jne. mutta niillä en saa mitään tuntumaa. Luonnollisesti eri tekniikoissa, kuten PM (demppaus) ja sweeppaillessa plektraa pidetään/itse ainakin pidän eri tavalla kädessäni. Mutta kuten heti alkuun mainitsin, "kaikki on kaikesta kiinni" että kannattaa kysyä multa, tutustua eri tyylilajeihin, kokeilla erilaisia plektroja (leppoisampaa Trashia soittaessani, kuten vaikka Kill Em All- albumin tapaista riffittelyä veivaan leveällä bassoplektralla, joka luonnollisesti istuu hyppysiin eri tavalla, kuin vaikkapa pieni jatsikolmonen). Kaikkien sileiden plektrojen tarttumapinnat hion kuusikymppisellä karhealla santapaperilla, jotta eivät tunnu luisuvilta sormissa. Vuodesta 97- alk. olen skulannut ja yhtä sun toista sitä on tullut matkan varrella sanottua, että "olisi pitänyt tehdä toisin" - vaan enpä tiedä ketään, ketä näin ei sanoisi jälkeenpäin. |