Bassot ›

Olen asioinut Muusikoiden torilla jo reilut parikymmentä vuotta ja myynyt sekä ostanut enemmän bassoja kun saattaa muistaa. Kun myynti-ilmoituksista tulee kyselyitä, vakiokysymys ja kansan kestosuosikki on onko kaula suora. Reilun kolmenkymmenen vuoden aikana on tullut vastaan tasan yksi basso jossa kaularauta oli jämähtänyt kiinni, mutta vääntynyttä kaulaa tai ei-suoraa ei koskaan.
 
Miksi tätä aina kysytään? Onko joskus ollut tapana kaupitella jengalla olevia kitaroita vai mikä siinä on Luulin jopa joskus että kysymyksellä tarkoitetaan kaulan reliefiä mutta tosiaan kysyjä halusi tietää onko kaula vääntynyt.
 
Muita hyvin yleisiä kysymyksiä on kyseisen soitinyksilön paino johon vastaukseksi ei kelpaa netistä katsottu saman mallin paino, miksi myyt ja oletko liikkeellä lähiaikoina esimerkiksi kehä kolmosen pohjoispuolella. Paras kysymys on ollut että vaihdanko viinapulloon ja varastettuun polkupyörään. Dynaamisin puolestaan on oletko kotona jos tulen heti hakemaan.
 
En siis dissaa kysyjiä, ihan valideja asioita nuo ovat mutta kaulan suoruuden selvittely ei ole auennut empirian kautta. Ja yleensä Torilla kyllä hyvin selvästi kerrotaan soitinten viat tai erikoisuudet.

Se on mun mielestä yksi olennaisimpia asioita soitinta hankkiessa. Kielisoittimia ropatessa ja ostellessa noita mutkalle sekä propellille kääntyneitä kauloja on tullut hyvinkin paljon vastaan. Sitä ei välttämättä vain huomaa, jos on tottunut soittamaan kielet hieman korkeammalla.
 
Kaularaudan toimivuus on kuitenkin hieman eri asia. Mä luulen kyseessä olevan se miten tasaisesti kaula kaartuu, eli onko siinä kohoumia ja monttuja pituussuunnassa. Osan pystyy korjaamaan nauhoja työstämällä, osa voi vaatia esimerkiksi otelaudan suoristamista tai vieläkin rajumpia toimenpiteitä. Toisinaan kaula taas on kiertynyt pituussuunnassa hieman vinoon, joka voi vaikuttaa aika paljonkin siihen miten korkealla kielet on pakko pitää. Nämä kaikki asiat korostuvat sitä enemmän, mitä alemmas kielet haluaa.

Antti1:
Kaularaudan toimivuus on kuitenkin hieman eri asia. Mä luulen kyseessä olevan se miten tasaisesti kaula kaartuu, eli onko siinä kohoumia ja monttuja pituussuunnassa. Osan pystyy korjaamaan nauhoja työstämällä, osa voi vaatia esimerkiksi otelaudan suoristamista tai vieläkin rajumpia toimenpiteitä.
 
Sivusta pikakysymys tähän liittyen; jos yksi nauha on todennäköisesti lievästi korkeammalla, kuinka tuo fiksataan? Hiotaanko nauhaa päältäpäin alemmaksi vai pitääkö koko slirvu irroittaa ja madaltaa/hioa alapuolelta?

JuPeTa: Sivusta pikakysymys tähän liittyen; jos yksi nauha on todennäköisesti lievästi korkeammalla, kuinka tuo fiksataan? Hiotaanko nauhaa päältäpäin alemmaksi vai pitääkö koko slirvu irroittaa ja madaltaa/hioa alapuolelta?
 
Ihan ensin kannattaa koittaa puristaa tai kopauttaa se takaisin sisään (esim. vasara ja puupalikka), jos nauha on noussut. Jos ei pysy, niin ohut pikaliima auttaa pitämään paikallaan. Sitä saa uitettua otelaudan reunan kolosta tai nauhan ja otelaudan välistä, mutta vaatii useimmiten vähän siistimistä sekä ihan ohutkärkisen nokan pikaliimatuubiin. Joku tosin voi olla sitä mieltä, ettei niitä kannata liimata. Jos haluaa selvitä ilman liimaa huonosti paikallaan pysyvästä nauhasta, niin remontti menee monimutkaisemmaksi.
 
Muussa tapauksessa nauhan yläpinnasta hiotaan sopiva määrä pois, nauhan yläpinta muotoillaan pyöreäksi ja kiillotetaan. Tapauskohtaisesti voi hioa sitä yksittäistä nauhaa, mutta joskus on parempi tasoittaa vähintään sen ympärillä olevat lähimmät nauhatkin.
 
Joka tapauksessa homma vaatii sopivat työkalut, joita voi rakentaa itsekin tai ostaa kaupasta valmiina. Vekottimia ei kannata yleensä ostaa yhtä remppaa varten, kun osaava tekijä tekee halvemmalla, eikä tarvitse itse opiskella miten homma tehdään onnistuneesti. Erityisen vaikea homma tuo ei ole, jos on työkalut ja perusymmärrys asiasta.

Kiitos. Jos tulee lisää kysyttävää niin etsin aiemman tai teen uuden ketjun asiaan liittyen.

On oleellinen kysymys. Mullekin on vuosien saatossa kaupiteltu täysin ehjänä jokustakin bassoa, jonka kaula on ollut propellilla, kaula on kehittänyt johonkin kohtaan kumparetta tai tai sitten on kaularaudan säätövara on loppu. Kaulan toimivuus on kuitenkin ihan keskeinen asia kun on kyse kielisoittimen soittokunnosta.

Bass One: Myös minulle on tullut vastaan useita kaulaongelmaisia bassoja. Kaulaongelmien haaste on aina iso hintalappu korjauksesta tai soittimen setupin jättäminen jonkinlaiseen häiritsevään kompromissiin. Siksi tarkkuus kaulan osalta on ainakin itselle tärkeä juttu.
 
Hämmästyttävää on se, kuinka tietämättömiä, välinpitämättömiä tai hommaa muuten vaan ihan toisarvoisena pitäviä myyjiä on. Todella monet bassot (myös alla olevista esimerkeistä) ovat olleet entiselle omistajalleen täysin kunnossa olevia bassoja, joita eivät ole koskaan säätäneet tai säädättäneet eikä esim. setup ole juurikaan kiinnostanut. Ja usean basson setup, myös ammattilaisilta hankittuna, on ollut aika kauhea omaan verrattuna, joten säätää on saanut välillä urakalla.
 
Tässä malliksi muutamia ostamissani bassoissa ilmenneitä kaulaongelmia. Kaikki on myyty (tietäen tai tietämättä) tai yritetty myydä täysin toimivina (suurin osa ketjun aloituskirjoituksen mukaisin kysymyksin etänä hankittuina):
 
- Uusi Fender American Vintage presari, jossa kaula enemmän notkolla G-kielen puolella. Säätäessä ei saanut koskaa optimoitua kaulaa. Lähti takaisin.
- Fende 77 jazzari, jossa tyypillinen hyppyrimäki ylänauhoilla
- Yamaha John Myung, jossa kaularaudat tapissaan eikä säätövaraa ollut
- Yamaha TRB 6-kielinen, jossa kahdesta raudasta huolimatta kaula enemmän notkolla paksujen kielein päässä.
- ESP Vintage Four, jossa kaularauta niin tiukka, ettei kääntynyt kuin tunkilla
- Epin Vintage Thunderbird, jossa kaulan säätömutteri pyöristynyt. Tätä on toki esiintynyt myös muilla bassoilla
- Modulus 5, vanhempi, jossa kaula vielä ilman kaularautaa. Kaula aivan liian notkolla ihan peruskielillä
- Lakland Darryl Jones, otelauta halki pituussuunnassa
- Normisettiä, etenkin halvoissa, mutta myös arvokkaammissa uusissa bassoissa ovat olleet koholla olevat yksittäiset nauhat, jotka on yleensä saatu riittävään jiiriin koputtelemalla
- Jne.
 
Ei tosiaankaan ole minunkaan kokemuksen perusteella mitenkään harvinaista, että on ongelmia joko kaulan suoruudessa johonkin suuntaan tai sitten joku nauha on noussut ylös. Monelle tutulle olen säädellyt soittimia omien soittimien lisäksi ja joistakin on paljastunut ikäviä yllätyksiä. Sitten on myös ollut positiivisia yllätyksiä, eli joku alle 200€ Yamaha tai Ibanez on ollut kaulaltaan ihan oppikirjamaisen hyvä ja reliefin sai jonnekin 0,20mm paikkeille ja kielet todella alas ilman mitään räminöitä. Ja tosiaan esim mulle oli tulossa verkko-ostoksena yksi Fenderin Jazzari, jonka myymälän henkilökunta totesi (onneksi tarkastivat huolella) kelvottomaksi kaulan osalta ja joutuivat tilaamaan maahantuojalta uuden yksilön, joka oli sitten ok.
 
Eniten varmaan on tullut eteen sellaisia kamppeita, joissa relief on just hyvin erilainen E-kielellä ja G-kielellä. Siihen saattaa auttaa erilainen kielisatsi, että saa vetoa lisää tai vetoa pois toiselta puolelta. Ainakin jos ei ole ihan hirveä se ero, saattaa tuo temppu pelastaa soittimen soitettavuuden (no ehkä kompromissilla soittotuntumassa jos on todella tarkka siitä että kielten jännitys on just eikä melkein.)
 
Edit: Ja tosiaan käytettyjä ostaessa (ja välillä uusiakin) on kyllä säädöt olleet välillä niin laidasta laitaan kuin vain voi olla. Joskus on miettinyt miten edellinen omistaja on edes pystynyt soittamaan sellaisilla säädöillä. Monesti satunnaiset kotisoittelijat eivät säädä ikinä sitä soitinta (eivätkä juuri vaihda kieliäkään). Siinä onkin sitten ostaessa oltava tarkkana, että saa katsottua, että soittimesta tulee ok säätämällä, jos on vaikka kovin korkealla kielet ja relief päin prinkkalaa jne jne.
 
Ja olen joskus ostaessa kysynyt, että olisko kuusioavaimia, että voisin vähän säätää, jotta uskallan tehdä ostospäätöksen. Sekin on onneksi onnistunut melko usein (jos vaihtoehtona on ollut, että muuten en osta tai maksan reilusti vähemmän kun on jonkinmoinen riski.)

iec: Ei tosiaankaan ole minunkaan kokemuksen perusteella mitenkään harvinaista, että on ongelmia joko kaulan suoruudessa johonkin suuntaan tai sitten joku nauha on noussut ylös. Monelle tutulle olen säädellyt soittimia omien soittimien lisäksi ja joistakin on paljastunut ikäviä yllätyksiä. Sitten on myös ollut positiivisia yllätyksiä, eli joku alle 200€ Yamaha tai Ibanez on ollut kaulaltaan ihan oppikirjamaisen hyvä ja reliefin sai jonnekin 0,20mm paikkeille ja kielet todella alas ilman mitään räminöitä. Ja tosiaan esim mulle oli tulossa verkko-ostoksena yksi Fenderin Jazzari, jonka myymälän henkilökunta totesi (onneksi tarkastivat huolella) kelvottomaksi kaulan osalta ja joutuivat tilaamaan maahantuojalta uuden yksilön, joka oli sitten ok.

 
Voihan noista halvoistakin soittimista saada osaavissa käsissä ihan soitettavia vehkeitä, mutta toisaalta on aika kovat vaatimukset jos parin sadan halpis pitäisi saada jonnekin 0,2 mm reliefin paikkeille.
Jos noin alhaalle pitää kielet saada ilman räminöitä, niin käytännössä sitä rahaa joutuu laittamaan enemmän kuin pari sataa, että saa mieleisen soittimen.
Näin siis yleensä, mutta varmaan poikkeuksiakin on halvoissa vehkeissä.

Olisko noista kieroutumisista hyviä esimerkkikuvia? Kyllähän tuon asian sinänsä tajuaa tekstistäkin, mutta auttaisi nyyppää tunnistamaan näkemänsä kun olisi vertailupohjaa.

JuPeTa: Olisko noista kieroutumisista hyviä esimerkkikuvia? Kyllähän tuon asian sinänsä tajuaa tekstistäkin, mutta auttaisi nyyppää tunnistamaan näkemänsä kun olisi vertailupohjaa.
 
https://travelingguitarist.com/wp-c … ronAgeAccessories.com--1024x424.png
 
https://images.squarespace-cdn.com/ … EAEI87QSKYC58G6A8X/image-asset.jpeg

Oho, aika veikeän näköinen tuo eka kaula. Eipä ole moista tullut vielä vastaan, vaan eipä ole niin montaa eri yksilöä tietysti tullut hypisteltyäkään. Mikä tuollaisen rupelin yleisimmin saa aikaan, jos oletetaan että puutavara on ollut kuivaa ja kuosissaan aiemmin? Lähinnä se että voiko jokin oma moka aiheuttaa tuollaista?

Kaulan käyttäytymiseen on monia syitä alkaen siitä, että kaula on puuta, joka on elävä materiaali. Puun laatu, tyyppi, lajike, lajikkeen sisäiset vaihtelut, kosteus (rakennusvaiheessa ja kuivaminen ajansaatossa sekä esim vuodenaikojen kosteusvaihtelut), työstötapa, design, jne. SItten päälle vielä mekaaniset ja muut asiat, kuten rakennustapa, kaularauta, kaulan kiinnitys, nauhat, lakat, liimat, säilytystapa, huollot, käyttö, yms. Onhan noita.
 
Pienetkin kaulan muutokset voi aiheuttaa ongelmia erityisesti silloin, jos halutaan soittajan haluama optimaalinen setup. Esm. aiemmin mainitsemani Fenderin American Vintage presari toispuolisine notkoineen todennäköisesti uppoaa ihan täysillä useimmille soittajille. Itselle se oli ärsyttävä, sillä säätöjä ja setuppia ei saanut optimoitua mitenkään omalle maulle sopivaksi. Jos kiristi kaulaa, niin E-kieli särisi ja G oli ok. Jos löysäsi kaulaa, niin E oli ok ja G kaukana optimaalisesta esim 5. nauhan kohdalla.
 
Pahimpia ovat olleet ns. hyppyrimäki ja S-mutkalla olevat kaulat. Jälkimmäisestä hyvä kuva yllä olevan kirjoittajan viestissä. Niiden saaminen edes kohtuulliseen setuppiin on iso haaste. Toki mainittakoot myös, että vastaan on tullu pari paranneltua (ja ihan hyvää bassoa), joiden kielten linjaus on pielessä. Useimmiten syynä on ollut korvaavan tallan sopimattomuus / kiinnityspaikka tai kaulan kerran jopa löystyneet / väljät kiinnitysruuvit. Väärän linjauksen myötä mikkien napapalat eivät osu kohdalleen kielien kanssa ja kielet ovat otelaudallekin väärin asemoituneet (esim. E-kieli aivan otelaudan yläreunassa ja G-kielellä tilaa vaikka kuinka tai päinvastoin).
 
Myönnetään, että olen välillä liiankin tarkka setupissa, ja useimmiten setupin haasteet johtuu 80% kaulaan liittyvistä ongelmista ja säädöistä. Ihan ykkösjuttu on saada setup kuntoon ja kas, soitin saattaa muuttua soitettavuudeltaan ja hyvvin usein myös saundiltaan aivan eri levelin peliksi.
Ja kun puhun setupista, niin oma on sellainen medium - ei edes jazzhiplaajan ultramatala, joka vaatii jo sitten, että kaikki kaulan elementit ovat kunnossa.
Oma asiansa toki on soittotatsi sekä esim se kuinka paljon sietää nauharäminää. Joillekin räminä kuuluu tyyliin, jotkut eivät edes tajua kuinka paljon saundista on räminää ja miten kielen sointi ja puhdas saundi hukkuu sen alle ja kuolee, jne. Mutta nyt mennään jo mielipiteisiin, joten jätän tämän tähän :)

Mutta penään vielä sitä että onko jotain erityistä soosoo:ta mitä pitää välttää, mutta mihin kevyemmän tason harrastaja voi helposti sortua, esim. säilyttämiseen liittyen? Jotkut väittävät että seinällä roikottaminen pilaa, toiset taas että nurkkaa vasten nojaaminen, kolmannet että pitkäaikaissäilyttäminen jos jättää normivireeseen, jne.

Soitin kannattaa säilyttää pystyssä tai sitten laukussa pystyssä normivireessä. Silloin kaulaan kohdistuu vähiten ulkoisia voimia.
 
Kielien löysääminen vääntää kaulaa kielistä poispäin. Virittäminen pitkän ajan päästä voi kestää kauan, ennen kuin soitin on taas iskussa. Siksi kielet paikallaan käyttövireessä.
 
Jos kaula liikkuu paljon vuoden mittaan lämmöstä ja kosteudesta johtuen, voi olla tarpeen säätää rautaa kelin mukaan. Säätää voi, jos ymmärtää, mitä tekee ja työkalut ovat kunnolliset. Ruuvien pyöristäminen on typerää: ammattilainen tulee pitkällä aikavälillä edullisemmaksi.
 
Seinällä roikottaminen vaikka lavasta on mekaanisesti ajatellen ihan OK, koska soittimen oman massan vaikutus kaulaan on niin nimellinen. Erilaiset vääntävät voimat sen sijaan ovat kaulalle ikäviä.
 
Auringossa seisottaminen on hankalampi, koska päiväkohtaiset lämmönvaihtelut ja UV vaikuttavat puuhun, lakkaan ja väreihin. Sunburst on kuitenkin vain väri.
 
Soitin tykkää soittamisesta, joten paljon ajoa. Mikäli pelkää, että soitin kuluu, kannattaa vaihtaa lajia.

mpekkanen: Voihan noista halvoistakin soittimista saada osaavissa käsissä ihan soitettavia vehkeitä, mutta toisaalta on aika kovat vaatimukset jos parin sadan halpis pitäisi saada jonnekin 0,2 mm reliefin paikkeille.
Jos noin alhaalle pitää kielet saada ilman räminöitä, niin käytännössä sitä rahaa joutuu laittamaan enemmän kuin pari sataa, että saa mieleisen soittimen.
Näin siis yleensä, mutta varmaan poikkeuksiakin on halvoissa vehkeissä.
 
Joo siis nuo pari yksilöä (Yamaha ja Ibanez) olivat vain sattumalta ihan huippuyksilöitä kaulan osalta. Ei ole muita vastaavia tullut vastaan < 200€ hintaluokassa kuin nuo kaksi. Kun meinaa kalliimmissakin olla kaulassa sen verran vaihtelua, että ei pääse tuollaisiin 0,2mm reliefeihin. Mulla pyörii tällä hetkellä omissa soittimissa reliefit jotain 0,25mm...0,35mm haarukassa ja kielten korkeudet jotain 2,25mm...2,5mm B tai E ja sitten G-kieli luokkaa 2,0mm...2,2mm riippuen soitinyksilöstä.
 
Eikä noita säätöjä nyt kannata niin pikkutarkasti tuijotella. Pääasia että on hyvä soittaa itellä. Toki sen olen huomannut, että jos soitinta ei saa räminättömäksi vaikka miten säätelee relifiä ja kielten korkeuksia ilman että kielten pitää olla jossain reilusti yli 2,5mm korkeudella 12. nauhan kohdalla, alkaa se basso olla ainakin mulle kyllä vähän nihkeä soitettava. Toki jotkut vetelevät jollain 3mm kielten korkeuksilla ihan tyytyväisenä. Se on niin soittajakohtaista.

ituvirtanen: Soitin kannattaa säilyttää pystyssä tai sitten laukussa pystyssä normivireessä. Silloin kaulaan kohdistuu vähiten ulkoisia voimia.
 
Kielien löysääminen vääntää kaulaa kielistä poispäin. Virittäminen pitkän ajan päästä voi kestää kauan, ennen kuin soitin on taas iskussa. Siksi kielet paikallaan käyttövireessä.
 
Jos kaula liikkuu paljon vuoden mittaan lämmöstä ja kosteudesta johtuen, voi olla tarpeen säätää rautaa kelin mukaan. Säätää voi, jos ymmärtää, mitä tekee ja työkalut ovat kunnolliset. Ruuvien pyöristäminen on typerää: ammattilainen tulee pitkällä aikavälillä edullisemmaksi.
 
Seinällä roikottaminen vaikka lavasta on mekaanisesti ajatellen ihan OK, koska soittimen oman massan vaikutus kaulaan on niin nimellinen. Erilaiset vääntävät voimat sen sijaan ovat kaulalle ikäviä.
 
Auringossa seisottaminen on hankalampi, koska päiväkohtaiset lämmönvaihtelut ja UV vaikuttavat puuhun, lakkaan ja väreihin. Sunburst on kuitenkin vain väri.
 
Soitin tykkää soittamisesta, joten paljon ajoa. Mikäli pelkää, että soitin kuluu, kannattaa vaihtaa lajia.
 
Oikein hyvä kirjoitus. Sanoisin tuohon JuPeTa:n kysymykseen, että nurkkaa vasten säilyttäminen ja jatkuva kovassa auringonpaahteessa säilyttäminen ovat varmaan huonoimpia ideoita bassokitaran tai kitaran säilytyksen osalta.

Bass One: Kaulan käyttäytymiseen on monia syitä alkaen siitä, että kaula on puuta, joka on elävä materiaali. Puun laatu, tyyppi, lajike, lajikkeen sisäiset vaihtelut, kosteus (rakennusvaiheessa ja kuivaminen ajansaatossa sekä esim vuodenaikojen kosteusvaihtelut), työstötapa, design, jne. SItten päälle vielä mekaaniset ja muut asiat, kuten rakennustapa, kaularauta, kaulan kiinnitys, nauhat, lakat, liimat, säilytystapa, huollot, käyttö, yms. Onhan noita.
 
Pienetkin kaulan muutokset voi aiheuttaa ongelmia erityisesti silloin, jos halutaan soittajan haluama optimaalinen setup. Esm. aiemmin mainitsemani Fenderin American Vintage presari toispuolisine notkoineen todennäköisesti uppoaa ihan täysillä useimmille soittajille. Itselle se oli ärsyttävä, sillä säätöjä ja setuppia ei saanut optimoitua mitenkään omalle maulle sopivaksi. Jos kiristi kaulaa, niin E-kieli särisi ja G oli ok. Jos löysäsi kaulaa, niin E oli ok ja G kaukana optimaalisesta esim 5. nauhan kohdalla.
 
Pahimpia ovat olleet ns. hyppyrimäki ja S-mutkalla olevat kaulat. Jälkimmäisestä hyvä kuva yllä olevan kirjoittajan viestissä. Niiden saaminen edes kohtuulliseen setuppiin on iso haaste. Toki mainittakoot myös, että vastaan on tullu pari paranneltua (ja ihan hyvää bassoa), joiden kielten linjaus on pielessä. Useimmiten syynä on ollut korvaavan tallan sopimattomuus / kiinnityspaikka tai kaulan kerran jopa löystyneet / väljät kiinnitysruuvit. Väärän linjauksen myötä mikkien napapalat eivät osu kohdalleen kielien kanssa ja kielet ovat otelaudallekin väärin asemoituneet (esim. E-kieli aivan otelaudan yläreunassa ja G-kielellä tilaa vaikka kuinka tai päinvastoin).
 
Myönnetään, että olen välillä liiankin tarkka setupissa, ja useimmiten setupin haasteet johtuu 80% kaulaan liittyvistä ongelmista ja säädöistä. Ihan ykkösjuttu on saada setup kuntoon ja kas, soitin saattaa muuttua soitettavuudeltaan ja hyvvin usein myös saundiltaan aivan eri levelin peliksi.
Ja kun puhun setupista, niin oma on sellainen medium - ei edes jazzhiplaajan ultramatala, joka vaatii jo sitten, että kaikki kaulan elementit ovat kunnossa.
Oma asiansa toki on soittotatsi sekä esim se kuinka paljon sietää nauharäminää. Joillekin räminä kuuluu tyyliin, jotkut eivät edes tajua kuinka paljon saundista on räminää ja miten kielen sointi ja puhdas saundi hukkuu sen alle ja kuolee, jne. Mutta nyt mennään jo mielipiteisiin, joten jätän tämän tähän :)
 
Jep. Soittotatsi ja tyyli vaikuttavat todella paljon kuinka alhaalla kielet voivat olla. Eräs tuttu tuumaili, että pienistä räminöistä erottaa, ettei ole koneella tehty bassoraita levyllä :D. Itsekin olen kohtuullisen vaativa omien soittimien osalta, eli tulee säädettyä tuon ykkösbasson (joka kulkee treeneissä ja keikoilla) kaularautaa varmaan noin neljä kertaa vuodessa, jotta pysyy hyvä soittotuntuma ympäri vuoden. Omaan soittotatsiin kuuluu, että kielet saavat erityisesti rankemmissa biiseissä vähän rämähtää nauhoja vasten ja sitten taas soitan aavistuksen kevyemmällä kädellä herkemmissä kappaleissa, johon moinen räminä ei sovi. Olen samaa mieltä, että soittimen setup on aivan olennainen asia, joka erottaa sitten soitettavuudeltaan loistavan soittimen huonosta (halvastakin saattaa saada oikein hyvän kunnon säädöillä ja vastaavasti hyvästä saa karmean soitettavan huonoilla säädöillä.)
 
EDIT: Setupista ja tatsista sen verran, että eräs tuttu soitinrakentaja/korjaaja oli säätänyt uuden rakentamansa basson eräälle artistille ohjeilla "Laita niin pieni relief ja kielet niin matalalle kuin mahdollista ilman että rämisee." Kun artisti tuli hakemaan soitintansa ja testasi, sanoi hän, että on aika hyvä, mutta säädäppä vielä matalampi tatsi tähän. Soitinrakentaja sääti vielä aavistuksen matalamman tatsin ja tämä soittimen ostaja sai sen soimaan silllä säädöllä ilman räminöitä ja tuumasi, että nyt tämä on ihan täydellinen soitin. Soitinrakentaja yritti soittaa kokeeksi vielä sitä bassoa ja heti rämisi :D
 
Mulla on perusohjeena basson säätöön ollut (kaiken merkkisille bassoille) jo todella pitkään tämä Fenderin ohje. Toki sellaisella erolla, että katson kielten korkeudet 12. nauhan kohdalta, enkä 17. nauhan kohdalta. Sanoisin että tämä ohje on melko hyvä lähtökohta omille kokeiluille, eli pahasti ei mene metsään kun koittaa säätää aluksi näin ja sitten siitä suuntaan tai toiseen omien mieltymysten mukaan: https://support.fender.com/en-us/knowledgebase/article/KA-01903

iec: Oikein hyvä kirjoitus. Sanoisin tuohon JuPeTa:n kysymykseen, että nurkkaa vasten säilyttäminen ja jatkuva kovassa auringonpaahteessa säilyttäminen ovat varmaan huonoimpia ideoita bassokitaran tai kitaran säilytyksen osalta.
 
...ja kuumana hohkaavan lämpöpatterin, uunin tai muun lämmittimen edessä ei kielisoitinta kannata seisottaa kuin hetkittäin.

Vaikka hieman off topic onkin, niin vielä pari kaulaan liittyvää juttua.
Kaulan takaosasta, siis sieltä, jossa peukallo / kämmen työskentelee, mainitaan myynti-ilmoituksissa harvemmin erikseen. Näitä perspuolen ongelmia on tullut vastaan useampi. Yleisimpiä ovat joko esim. vanhan kotelon aiheuttamana hiertymä tai poikittaissuuntainen lovi, joka sopii esim. terävän pöydänreunan aiheuttamaksi.
 
Sinällään itseä ei pienet kolhut ostetussa soittimessa haittaa (ellen typeryyksissäni aiheuta sellaisia itse), mutta isommat iskut kyllä, sillä ne ovat saattaneet aiheuttaa myös jotain, mikä ei näy silmälle. Ilkeintä soitossa ovat kuitenkin kaulan selkäpuolen lovet, jotka tunnet aina soittaessa. Ne häiritsee eikä niiden korjaaminenkaan onnistu kunnolla helposti. Etenkin bassolla terävän pöydänreunan korkeus aiheuttaa loven juuri sille aika usein käytetylle kaulan alueelle.
 
Ihmettelen usein kuinka paljon porukka säilyttää kallista bassoaan / kitaraansa nojaamassa vapaasti vahvistinta, pöytää, tms. vasten. Uskon, että esim. moni Gibsonin kaulan katkeaminen on juuri tällaisesta säilytystavasta ja kaatumisesta peräisin. Oi jospa olisi hommattu alle parin kympin jalusta yli parin tonnin instrumentille.
 
Mainittakoot vielä säilytykseen jä säätämiseen liittyen suositus ei-lakattujen otelautojen puhdistuksesta ja öljyämisestä aina kieltenvaihdon yhteydessä - tai riippuu miten usein kieliä vaihtee. Operaatio ei ainakaan huonoa tee kaulalle talven kuivissa olosuhteissa, edesauttaa kaulan vakautta ja jopa hygieniaa.