Kitarat: kitarakamat ›

Minulla on Jacksonin Japanin tehtailla 1991 valmistunut "Les Paul Killer" Jackson soloist professional.
 
Voluumipotikka ja myös mikroforonikytkin alkavat olla tiensä päässä, ja samalla kun korvaan ne, remontoin koko kitaran sähköt.
 
Mitäs näkemyksiä täällä on sen suhteen, mitkä olisivat absoluuttisesti parhaat potikat tähän kitaraan. Potikoissa pitäisi olla pull/push-kytkin, joka mahdollistaa mikkien kelojen puolittamisen ja mikkikytkimen pitäisi olla kolmiasentoinen.
 
Haen siis kustannuksista riippumatta absoluuttisesti parhaita potikoita ja mikkikytkintä. Hinta ei ole tässä kynnyskysymys.

En osaa sanoa mitkä on "parhaat", mutta push-pullia kätevämpi omasta mielestäni on push-push. Ainakin mikäli on tarkoitus napsauttaa puolitus päälle tai pois nopeasti soiton lomassa.

Kitarakäyttöön soveltuvista nämä ovat parhaat markkinoilla:
https://bourns.com/products/proaudio/products
 
Vaatimus kytkimestä laskee laatua muttet luultavasti kuule eroa kuin korkeintaan studio-oloissa. Osta siis joku Alphan tai CTS:n hiiliritsa tai käytä sopivaa kiertokytkintä mikki- ja kelavalinnoille.

Push/pull potikaksi tällainen CTS
https://uraltone.com/cts-500k-log-v … -potentiometri-dpdt-kytkimella.html
 
Ja muiksi potikoiksi Dunlop Super Pot
https://www.levytukku.fi/dunlop-500k-super-pot
 
Kytkimeksi (jos siinä on 3-asentoinen blade), niin tietysti CRL
https://www.kitarapaja.com/crl-3-way-switch_1
 
Jos siinä on LP-tyylinen 3-way toggle, niin silloin Switchcraft
https://uraltone.com/switchcraft-sh … aight-type-toggle-switch-3-way.html
 
Ja jos oikein haluat hifistellä niin joku PIO-konkka (esim. Vitamin Q) vielä kirsikaksi kakkuun
https://uraltone.com/elektroniikan- … aper-in-oil-kondensaattori-nos.html
 
Johdotukset sitten hopeoidulla teflon-roikalla.

Ei ole mitään absoluuttisesti parasta potikkaa tai kytkintä. Täysin toimivia vaihtoehtoja on ja niiden järjestyss riippuu siitä, mitä kukin on hakemassa. Esim. potikan pyörimisvastus ja monet muut asiat jakavat mielipiteitä. Valitsisin mieluisan tuntuiset hyvälaatuiset potikat ja keskittyisin miettimään ennemminkin sitä, että onko se push/pull-potikoilla tehty peruspuolitus ylipäätään voittava konsepti. Itse en tykkää sen soundista, volan tippumisesta, häiriöistä ja useista kytkimistä samassa kitarassa. Mieluiten puolittaisin mikit osittain konkalla ja vaihtaisin mikkikytkimeksi Freewayn kytkimen, jossa on omat puolet täysille ja "vajaille" mikeille. Näin kaikki mikkivalinnat ovat kytkettävissä yhdellä käden liikkeelle sen sijaan, että pahimmillaan joituu käyttämään kolmea kytkintä.

Mikko1978 : vaihtaisin mikkikytkimeksi Freewayn kytkimen, jossa on omat puolet täysille ja "vajaille" mikeille. Näin kaikki mikkivalinnat ovat kytkettävissä yhdellä käden liikkeelle sen sijaan, että pahimmillaan joituu käyttämään kolmea kytkintä.
 
Mulla on Yamaha SG 2000 vasurissa 6-asentoinen Freeway jolla korvataan pull/push tonepotikat, ihan näppärä muuten mutta jäin kaipaamaan ns väliasentoja joissa kaulamikki oli puolitettu ja tallamikki humpparina. Ko asennoilla sai mukavan cleanin komppisoundin tai kevyen reunasärön joista oli helppo vaihtaa särösooloissa tallamikkiin. Tietty myös toisinpäin sai lisää soundivariaatioita jotka jäävät uupumaan Freewaylla.
 
Mietin palaamista joko vanhaan systeemiin tai push & push potikoihin mutta jos moisia väliasentoja ja huomattavasti laajempaa valikoimaa soundivariaatioita ei tarvi niin Freeway toimii oikeen hyvin ja on nopea käyttää.

Mikko1978: Ei ole mitään absoluuttisesti parasta potikkaa tai kytkintä.
 
OK. Ehdotuksellani viittasin sähköisesti parhaaseen mutta jos noita parametreja listaa nipun, silloin mieltymykset vaikuttavat valintaan toisella tavalla.
 
Kultapintaiset kytkimet muuten aiheuttavat vähiten säröä. Sielläkin pitää valita, ottaako katkeavan/irrottavan vai kytkevän mallin. Katkeava voi paukkua kytkennästä riippuen.

WanhaWetäjä: Mulla on Yamaha SG 2000 vasurissa 6-asentoinen Freeway jolla korvataan pull/push tonepotikat, ihan näppärä muuten mutta jäin kaipaamaan ns väliasentoja joissa kaulamikki oli puolitettu ja tallamikki humpparina. Ko asennoilla sai mukavan cleanin komppisoundin tai kevyen reunasärön joista oli helppo vaihtaa särösooloissa tallamikkiin. Tietty myös toisinpäin sai lisää soundivariaatioita jotka jäävät uupumaan Freewaylla.
 
Mietin palaamista joko vanhaan systeemiin tai pull & pull potikoihin mutta jos moisia väliasentoja ja huomattavasti laajempaa valikoimaa soundivariaatioita ei tarvi niin Freeway toimii oikeen hyvin ja on nopea käyttää.
 
Jäähän tuolla kuudella kytkennällä moni kytkentä käyttämättä. Toki noihin kuuteen asentoon voi itse valita mieleisiään kytkentöjään, mutta luonnollisesti jos menee syvään päätyyn ja laittaa vähän kaikelle oman kytkimen, niin sitten alkaa vaihtoehtoja olemaan. Itse lähdin heti uutena mahdollisimman monen vaihtoehdon tavoitteluun. Aika nopeasti kyllästyin sen jonkin tietyn erikoiskykennän päälle koodaamiseen ja päätin, että kitaroistani löyty vain ne itselleni käyttökelpoisimmat kytkennät - kätevästi tavoitettavissa. Nykyisin säätö keskialueen leikkaukselle ja korotukselle on vähentänyt entisestään tarvetta kikkailla kytkentöjen kanssa.

ituvirtanen: OK. Ehdotuksellani viittasin sähköisesti parhaaseen mutta jos noita parametreja listaa nipun, silloin mieltymykset vaikuttavat valintaan toisella tavalla.
 
Kultapintaiset kytkimet muuten aiheuttavat vähiten säröä. Sielläkin pitää valita, ottaako katkeavan/irrottavan vai kytkevän mallin. Katkeava voi paukkua kytkennästä riippuen.
 
Sähköiset erot ovat sen verran pieniä, että helposti muut asiat nousevat pinnalle silloin, kun jahdataan yksisarvista. Potikoiden vastuksella ja lineaarisuudella toki on iso merkitys soundiin.

vaikeamuistaa: En osaa sanoa mitkä on "parhaat", mutta push-pullia kätevämpi omasta mielestäni on push-push. Ainakin mikäli on tarkoitus napsauttaa puolitus päälle tai pois nopeasti soiton lomassa.
 
Tälle tanakkaa komppia. Potikannupin nykiminen ulospäin soiton tiimellyksessä on etenkin Les Paul -tyyppisten kitaroiden hattumallisten nuppien tapauksissa ihan toivotonta - varsinkin, jos vielä sormet yhtään sattuvat hikoamaan. Push-push on ihan ehdoton: pelkkä tökkääminen riittää aina.

vaikeamuistaa: kätevämpi omasta mielestäni on push-push
 
No niin on, ja aivan helvetisti onkin. Mulla on LP Studiossa push-pullit, ja tekemättähän se kelanpuolitus on yleensä jäänyt, kun ei vaan ergonomian puutteen takia viitsi ja kun on noita singlecoileja muissa rämpyttimissä muutenkin.

Mulla ei ole ongelmaa pull /push tsydeemin kanssa. Reflector knobseilla on piece of cake oikean käden etu- ja keskisormella sieltä nupikan alareunasta nostaa ja alas painaminenhan tapahtuu vaikka oikean käden etusormella. Voihan se olla jos olisi normi vintage amber bell tophatit, niin sellaisella kynäotteella nyppiminen alkaisi nyppimään. 8)

Mulla on LP Studiossa nostokytkimällä single coil, mutta täytyy kyllä todeta, että minulle se on aivan turha toiminta. Täytyy miettiä, jos joskus muuttaa siitä kytkennän perinteisemmäksi.
Minusta humbucker kitaroista ei saa yleensä niin hyvää single coil soundia kuin erikseen yksikelaisista mikeistä. Eli parempi kun pitää humbucker kitara humbucker kitarana ja single coil kitara sitten erikseen.
Ei niitä hyviä tai parhaita soundeja ole muutenkaan kymmenittäin, että parempi pitää ne kytkennät mahdollisimman yksinkertaisena.

Hyvät on coil-tap soundit kaula- ja tallamikrofonin volumen nostopotikoilla Burstbucker 61R:ssä ja Burstbucker 61T:ssä. Samoin tallamikrofonin tonenappulan nostolla elektroniikan ohitus tallamikrofonilla suoraan vahvistimeen, vain sen volumen ollessa käytössä. Puhumattakaan kaulamikrofonin tonen nostopotikasta, jolla saa aikaan kaulamikrofonin vaiheenkäännön ja sillä P. Green soundin. Mitään ongelmaa ei näillä 4:llä nostopotikalla mulla ole, kun kaikki ovat hyvinkin onnistuneita juttuja soundien muokkaamiseen. Jollain tietenkin toisin ja omat näkemyksensä asioista. Kukin taaplaa tyylillään. 8)

Kannattaa valita sellainen ratkaisu, mikä on itselle paras. Oli se sitten push/pull, push/push, minikytkin, kierrettävä tai liutettava säädin...
 
Mulla oli aikoinaan ESP Horizonissa tuollainen push/push-ratkaisu ja se oli kyllä sysipaska. Toisinaan se toimi, toisinaan ei. Välillä jäi painetuksi alas, joskus vaati kolme tai neljä painallusta. Ehkä se oli vaan se potikan laatu, vaikka potikka oli asennettu siten, että nupilla oli mahdollisuus painua riittävän alas, niin aina se ei lukittunut ala-asentoon. Se jos joku ärsyttää, kun push/push potikkaa joutuu useamman kerran painamaan. Tai jos siihen hipaisee vahingossa soiton tiimellyksessä, niin se ponnahtaa "singlecoil-asentoon". Tätä ongelmaa ei ole push/pull-kytkimellä varustetussa potikassa, toki sen voi taas vahingossa räplätä singlecoil-asennosta takaisin humbucker-moodiin remutessa ja rymytessä.
 
Hikoilevat sormetkin on vielä helppo ratkaista mm. sillä, että potikannuppeja saa erilaisia. Esim. Ibanezin Sure-Grip tai vastaava parantaa huomattavasti otetta. Samoin "knurlatut" Tele-henkiset nupit pysyvät kyllä otteessa ja herran nuhteessa.
 
Mutta kuten sanottua, soitin on soittajan työkalu ja se kannattaa rakennella ja viimeistellä mieleisekseen. Jokaisessa toteutustavassa on puolensa ja puolensa.
 
Mitä tuohon humbuckerin puolitukseen tulee, niin mä ainakin itse asennoidun siihen niin, etten edes yritä sillä tavoittaa Straton tai Telen soundia. Esim. Les Paulin kaulamikin puolituksella saa soundivalikoimaan kuitenkin humbuckerista poikkeavan soundin ja se on yksi soundi lisää. Emmä koitan LP:stä saada Stratoa. Sitä varten mulla on telineessä Stratocaster. Mutta se puolitettu LP:n kaulamikkisoundi on ihan käyttökelpoinen soundi sellaisenaan ja siksi diggailen siitä. Se monipuolistaa soundipalettia. Ilmankin toki pärjää.

McNulty: Kannattaa valita sellainen ratkaisu, mikä on itselle paras. Oli se sitten push/pull, push/push, minikytkin, kierrettävä tai liutettava säädin...
 
Mulla oli aikoinaan ESP Horizonissa tuollainen push/push-ratkaisu ja se oli kyllä sysipaska. Toisinaan se toimi, toisinaan ei. Välillä jäi painetuksi alas, joskus vaati kolme tai neljä painallusta. Ehkä se oli vaan se potikan laatu, vaikka potikka oli asennettu siten, että nupilla oli mahdollisuus painua riittävän alas, niin aina se ei lukittunut ala-asentoon. Se jos joku ärsyttää, kun push/push potikkaa joutuu useamman kerran painamaan. Tai jos siihen hipaisee vahingossa soiton tiimellyksessä, niin se ponnahtaa "singlecoil-asentoon". Tätä ongelmaa ei ole push/pull-kytkimellä varustetussa potikassa, toki sen voi taas vahingossa räplätä singlecoil-asennosta takaisin humbucker-moodiin remutessa ja rymytessä.
 
Vastaavasti mulla taas on ihan orkkikset push/push potikat yli 40 vuotta vanhassa Yamahan ES-335 tyyppisessä skebassa, ja ne on aina toimineet moitteetta. Push/push potikoita saa kyllä selvästi huonommin, mikä on valitettavaa koska mun mielestä ne on paljon push/pullia näppärämpiä. Voi vaan lämästä potikan nuppia kämmenellä ja soundi vaihtuu.
 
Mitä tuohon humbuckerin puolitukseen tulee, niin mä ainakin itse asennoidun siihen niin, etten edes yritä sillä tavoittaa Straton tai Telen soundia. Esim. Les Paulin kaulamikin puolituksella saa soundivalikoimaan kuitenkin humbuckerista poikkeavan soundin ja se on yksi soundi lisää. Emmä koitan LP:stä saada Stratoa. Sitä varten mulla on telineessä Stratocaster. Mutta se puolitettu LP:n kaulamikkisoundi on ihan käyttökelpoinen soundi sellaisenaan ja siksi diggailen siitä. Se monipuolistaa soundipalettia. Ilmankin toki pärjää.
 
Samaa mieltä. Joillain mikeillä se puolitettu soundi ei edes ole kovin kummoinen, toisilla taas toimii vallan mainiosti.