iec: Tämä varmaan on ollut todella monella se ongelma nuorena (etenkin ennen internetin aikakautta), että kitara säädettiin lähinnä kieliä tallasta nostamalla tai laskemalla silleen että "no nyt ei särise kovin pahasti". Ei varmaan tajunnut mitä se kaularauta edes tekee. Nykyään on niin paljon helpompaa aloittelijoilla. Sen kun katsoo youtubesta videon miten kitara pitäisi säätää. Puhumattakaan opetusvideoista miten joku biisi soitetaan (no toki näissäkin laatu vaihtelee, eli on niitä ihan päin helvettiäkin olevia videoita :D )
Mulla oli Ilpo Saastamoisen Kitarakirja, jossa kyllä mainitaan "kaulan säätöruuvi" ja että sitä voi joutua kääntämään "yleensä vastapäivään, mikäli kielet ovat liian lähellä otelautaa." Sitten todetaan, että jos ei säätömahdollisuutta ole, on nostettava tallaa.
Jostain muualta tuohon aikaan on jäänyt mieleen varoitus, että kitaran kaula saattaa vioittua jos kaularautaa menee omin päin kääntelemään. Levysoitin on laite, jolla toistetaan 33, 45 tai 78 kierrosta minuutissa pyöriviä äänilevyjä. |
2randpo: Mulla oli Ilpo Saastamoisen Kitarakirja, jossa kyllä mainitaan "kaulan säätöruuvi" ja että sitä voi joutua kääntämään "yleensä vastapäivään, mikäli kielet ovat liian lähellä otelautaa." Sitten todetaan, että jos ei säätömahdollisuutta ole, on nostettava tallaa.
Jostain muualta tuohon aikaan on jäänyt mieleen varoitus, että kitaran kaula saattaa vioittua jos kaularautaa menee omin päin kääntelemään.
Suuressa kitarakirjassa joka ihme kyllä löytyi meidän kylän kirjastosta oli hyvinkin seikkaperäiset säätöohjeet. Niillä opeilla mennään edelleen. Antikitarasankari. Siis basisti. |
s151669: Suuressa kitarakirjassa joka ihme kyllä löytyi meidän kylän kirjastosta oli hyvinkin seikkaperäiset säätöohjeet. Niillä opeilla mennään edelleen.
Joo, mutta 1970-luvulla tuo Saastamoisen kirja oli ainoa suomenkielinen laajempi opus, sisällöltään osin vähän dadaa. Levysoitin on laite, jolla toistetaan 33, 45 tai 78 kierrosta minuutissa pyöriviä äänilevyjä. |
Cimar, Gibson Marauder-kopio(eipä se Gibsonkaan kaksinen ollut) noh, sai tuolla Cimarilla ja Carlsbron, oisko ollut Scorpion, tai jotain, sekä Iban vihreällä od-purkilla sellaisen mekkalan aikaiseksi, jotta naapurit avautuivat isännöitsijän puoleen.
Noilla mentiin ensimetrit, sit tais tulla Iban LP-kopsu pulttikaulalla, sinänsä huvittavaa, siinä tais lukea lavassa jotain 59 Special, tai jotain sinnepäin, kitarana kyllä ihan ok vrt Cimar.
Cimariin tuli muuten vaihdettua mikit, Ibanez V2, muistaakseni(ei auttanut).
Seuraavaksi olikin sitten vuorossa tosi himmeä vekotin:Ovation Deacon, sehän oli ihan laatupeli, omituisuudestaan huolimatta, tämä vaihtui sitten paksukoppaiseen Iban puoliakkariin, mallista ei hajua. Sen jälkeen olikin vuorossa eka oma Gibson -74 musta Custom, 4500MK, elettiin vuotta -83, oli iso raha silloin, kun liksa ei ollut klopilla kummoinen. Kaiken kitararallin ois voinut jättää tähän ja opetella vaikka soittamaan. mut joo, olihan ne ton ajan Rockyt, etc aika kamalia, mut niillä vaan on moni kova pelimanni opetellut skulaamaan.
Jos nyt jotain on matkan varrella oppinut, ei oo homma kamoista kiinni, mut toisaalta, jos on kunnon kamppeet, ei voi niitäkään syytellä, jos ei soitto suju. No höh, kyllä se siitä... |
2randpo
s151669
Jukka Häikiö