Kitarat: kitarakamat ›

Music Man hybrideillä ei oman kokemusmaailman nojalla ole mitään tekemistä Fender soundin kanssa, mikä on tosin aika laaja käsite sekin.
 
Jos halutaan paljon cleanmelua, niin tuskin on VOX AC30n voittanutta?
 
Fender Hotrod/Blues devillet ja deluxet ovat myös vallankin oivia Fenderilöisiä.

PJS: Mun kokemukset Pro Reverbistä rajoittuu 70' silverface ja sit uudempaan kasari black faceen ja ne ei kyl painon tai volan puolesta oo mitenkään hirveen eri leirissä twinin kanssa.
 
Pro Reverbit ovat tosiaan painavia ja erittäin kovaäänisiä vahvistimia. soundierot Twiniin ovat hyvin pieniä. Twinissä on 4 pääteputkea ja Prossa kaksi, siitä tehoero joka käytännössä tarkoittaa noin 3dB äänenpaine-eroa, tämä on erittäin pieni ero käytännössä. Oikeastaan on vaikea kuvitella miksi kukaan nykypäivänä valitsisi mielummin Twinin, joka on vähän painavampi ja kovaäänisempi kuin Pro. Nykyään kun lavavolumet pyritään pitämään oman kokemuksen mukaan erittäin maltillisina ja kaikki yli 20W vahvistimet tuntuu overkilliltä.
 
Deluxe Reverb on vähän kevyempi ja aavistuksen hiljaisempi kuin Pro, ehkä näistä vaihtoehdoista käytännöllisin nykymaailmaan.

Fender Vibroverbistä lähtee mukavaa Fender puhtoa koko lailla riittävästi.
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/5280.jpg

Twin Reverbin idea on se, että puhdasta ääntä irtoaa kovallakin volyymilla. Ja soundi tosiaan pysyy puhtaana ja ryhdikkäänä eikä kyykkää vaikka edessä olisi boosteja useampikin. Voi polkea vaikka kahden säröpedaalin päälle clean boostia, eikä soundi kompressoidu muhjuksi vaan volume nousee. Nykyään kun on nuo PA:t ja mikitykset, niin huomattavasti vähemmälläkin headroomilla pärjää. Mulla oli ennen twiniä Vibroverb reissue jostain kasarin lopulta / ysärin alusta. Orkkiskaiuttimilla soundi säröytyi mun makuun liian helposti, mutta kun vaihdoin siihen Fender-leimatut Eminencet, niin oikein nättiä puhtosoundia irtosi. Toki silloinkin kompressio astui kuulokuvaan huomattavasti herkemmin kuin Twin Reverbillä.

Ei ole Vibroverb Reissuen kanssa ollut mitään ongelmaa - liian aikaisen säröytymisen kanssa - sen alkuperäisillä Fender Oxford 10" kaiuttimilla. Siihen vaikuttanee sekin millä kitaralla sitä kuritetaan. Straton kanssa puhdasta on aivan riittävästi ja kun sitä sitten availee reilummin niin alkaa hiukan säröä ilmenemään. Nuohan, alkuperäiset Tolex päällysteiset Brownface Vibroverbit olivat juurikin surffikauden vahvistimia. Ei ole gain säätöä/mastervolumea. Jos haluaa säröä niin lisää volumea ja sittenhän se tietyssä vaiheessa säröytyy. 40 wattia tehoa, joten kenenkään korvat eivät hajoa soundeja kaivetttaessa ja riittävän pitkään ainakin itselläni säilyi puhtaana. Matalatehoisella single-coil-kitaralla - Stratocasterilla - se tarjoaa hienon luonnollisen kompression juuri ennen säröytymisen alkamista. Soittaminen on todella helppoa. Vibroverb '63 Reissue on erittäin sympaattinen ja hyvin toimiva, äänentuotoltaankin moneen paikkaan sopiva vahvistin.

https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1964230
 
Mulla oli joskus tuollainen iso vanha Kustom. Voisi hyvin olla hattu juttu, eikä ole hinnankiroissa. Kokoa ja painoa löytyy kyllä. Aloittaja ei näyttäisi ihan tuon vieressä asuvan, mutta suosittelen kokeilemaan tällaista, jos tulee tilaisuus.

Aikanaan tuli hankittua vastaavaan tarpeeseen Mad Professorin MP-101. Osui sattumalta samaan aikaan Torille, ja koskaan en ole katunut. Headroom ei ainakaan lopu kesken. Siinä tuli oma Fenderin tarve tyydytettyä, ja tuosta lähtee toisaalta melko Marshall-tyyppistäkin säröä. Pedaaleilla sitten oikeastaan ihan mitä tahansa. Aika täydellinen yhdistelmä, kun ajaa Proffan SuperBlackia tämän kanssa. Näitä ei tietenkään puissa kasva rajoitetun valmistusmäärän takia. Muistakin hulluista proffista taitaa lähteä komeat cleanit. Uusina törkeän kalliita, mutta voi niitä käytettynä onnnistua löytämään kohtuulliseenkin hintaan.

Mustana heppana täältä tulee ehdotukseksi Marshallit. Tietysti low inputtiin kytkettynä. Viime aikoina olen soitellut JCM800 -tyylisellä kombolla puhtailla soundeilla ja ei jää kauas Fendereistä kun ruuvaa mukaan presenceä.

Guri: Mitä hyviä haastajia mielestänne on yo. vahvistimelle ajatellen hyvää clean soundia?
 
Aika monta hyvää haastajaa on jo tuotu esille. Kannattaa tutkailla millaisilla styrkkareilla steel-kitaran soittajat operoivat, siitä porukasta löytyy puhtaan soundin suurkuluttajat.
 
Mikäli pärjää ilman twinin voimaa ja kristallinkirkasta puhdasta soundia, kannattaa myös testata Super Reverbiä. Soundi on iso mutta täyteläisempi.
 
Itse olen mieltynyt fenderin Bandmasteriin (57 reissue), jossa on 3 kpl 10 alnico-jenseneitä. Kartiopinta-alaa enemmän kuin twinissä ja painoa lähes puolet vähemmän. Puhdas soundi on kirkas ja todella täyteläinen.

The Jack: Aikanaan tuli hankittua vastaavaan tarpeeseen Mad Professorin MP-101. Osui sattumalta samaan aikaan Torille, ja koskaan en ole katunut. Headroom ei ainakaan lopu kesken. Siinä tuli oma Fenderin tarve tyydytettyä, ja tuosta lähtee toisaalta melko Marshall-tyyppistäkin säröä. Pedaaleilla sitten oikeastaan ihan mitä tahansa. Aika täydellinen yhdistelmä, kun ajaa Proffan SuperBlackia tämän kanssa. Näitä ei tietenkään puissa kasva rajoitetun valmistusmäärän takia. Muistakin hulluista proffista taitaa lähteä komeat cleanit. Uusina törkeän kalliita, mutta voi niitä käytettynä onnnistua löytämään kohtuulliseenkin hintaan.
 
Muistanko ihan väärin, että se Mad Proffan särökanava olis periaatteessa pleksi marsu ja puhdas kanava perustu johonkin Fenderiin, mutta en ole enää varma oliko se Deluxe Reverb vai mikä?
Joskus juttelin Custom Soundsin Harri Kosken kanssa tuosta...