Kitarat: kitarakamat ›

p130: Eipä tuolla paljoa ole Marauderin kanssa tekemistä. Gibson Tele Custom on ainakin mulle se juttu. 70-luku oli hassua aikaa, kun F ja G yritttivät tehdä toistensa malleja omaan tyyliinsä. Tykkään niistä kaikista, vaikka eivät erityisen arvostettuja olisikaan tänä päivänä.
 
Meillä oli toisella kitaristilla useamman vuoden Marauderi ja kyllähän se asiansa hyvin ajoi. Se oli se "normaalilla" mikkiswitchillä oleva versio. Mullahan on tuo "Ron Woodin vanha" yksmikkinen S-1 edelleen. No, tuskin on Ron Woodin vanha, vaikka tuolloin se sellasella maininnalla myytiin.. ;)
Hinnoitteluun ei tuolla disclaimerilla sentään vaikutusta ollut.
Tosiaan, vaikka se näyttäis siltä että siinä olis 3 ykskelaista, niin Bill Lawrence tähdensi, että joo, siinä on yks 3-kelainen humbukkeri.

P130:n kanssa pitkälle samaa mieltä noista seiskönttihirviöistä.
 
70-luvun Tele Customit ja Deluxet, ja kilpailijan puolelta esim. Lesteri Deluxetkin, olivat kaikki suunnittelutasolla hyviä kitaroita, mutta vuosikymmenen mittaan koko ajan pahentunut laadunpaskominen teki niille aikamoista havokkia. Itsellä on onneksi ollut vain hyvin rakennettuja yksilöitä, joten omankin kokemuksen perusteella mainioita skeboja ovat ja se on alkanut pikku hiljaa näkymään arvostuksessakin.
 
Vanhemmat buumerit haukkuvat LP Deluxen minihumbukkereita edelleen, mutta kyllä se vika on enimmäkseen ihan siellä puukorvan omassa pikku päässä. Ne vaativat tietenkin aivan erilaisen ekvalisointiprofiilin kuin vaikkapa Tarbackit, mutta jollei nyt täyttä tappogainia halua, niin maukkaat räyhät niistäkin ulos saa. Mutta onko joku Norlinin Lepa siltikään tyyliin kymppitonnin arvoinen, tai mitä niistä alkuperäiskuntoisista nyt sitten nykyään pyydetäänkään? Mun mielestäni ei, mutta markkinathan sen määrittävät enkä minä.

rosberg: https://www.thomann.de/fi/gibson_les_paul_music_city_sp._wr.htm
 
Hieno Marauder olisi nyt iskussa. 500 / väri tehty. Täähän voi olla harvinaisuuskin.
 
Isoimpana erona alkuperäiseen Marauderiin on varmaan se, että alkuperäinen on pulttikaulainen ja tämä Music City malli taas liimaliitoksella.
Ja tietysti Marauderin alkuperäiset mikit myötäili enemmän Telecasteria.
 
Aavistuksen ehkä arvokas tämä kitara, vaikka kyllä tästä voi tulla pienoinen harvinaisuus joskus tulevaisuudessa.

Eräs arvostettu kitarakorjaaja "hesasta" sanoi, että Fenderit ja Gibsonit oli 70-luvulla paskoja silloin ja ovat edelleen. Paria jotain 75 fenderiä soittanut ja aika painavia olivat. Ei mitään ihmeellistä niissä. Les Pauleissa on makuja monia, mutta se kansi lättänee kohti kasaria niin en itse lämpene, mutta makuja on monia sano mummo kun munia hauto.

Itse en tuon erään palveluksia tavitsisi, mikäli tuolla tavalla yleistää koko 70-luvun. Itselläni on ollut 80-luvulla 1973 Les Paul Custom ja sehän soi vallan huikeasti, 70 luvulla oli Fender Deluxe Telecaster, eikä moittimista, oli Olympic White Fender 1973 Stratocaster ja oli vallan soiva ja soitettava vehjes. Nyt on Fender Telecaster Custom 1974, enkä sitä vaihtaisi mihinkään, vaikka on ollut Custom Shop telecaster ennen sitä. Ja sitten tietenkin Gibson Custom L5-S 1974 Cherry Sunburst mistä ei mitään vikaa löydy hakemallakaan. Paskin kitara mulla ikinä on ollut varmaankin ex-Kojo Fender The Strat eli tuolla videolla näkyvä: https://youtu.be/t1yelvMUQLk?feature=shared . Vallan kummia puheita, mikäli on ollut eräs arvostettu kitarakorjaaja "hesasta". Onko siitä dokumenttia? Voihan eräs arvostettu kitarakorjaaja "hesasta" pistää vastapalloon, että Gibsoneista ja Fendereistä löytyy vaikka miltä ajankohdalta hyviä ja huonoja, niin -50,-60,-70,-80,-90,-00,-10, ja -20 luvuilta - niin linjatuotannosta, kuin custom shop tuotannosta, missä sielläkin on jonkin sortin linja nykyään.

rosberg: Eräs arvostettu kitarakorjaaja "hesasta" sanoi, että Fenderit ja Gibsonit oli 70-luvulla paskoja silloin ja ovat edelleen. Paria jotain 75 fenderiä soittanut ja aika painavia olivat. Ei mitään ihmeellistä niissä. Les Pauleissa on makuja monia, mutta se kansi lättänee kohti kasaria niin en itse lämpene, mutta makuja on monia sano mummo kun munia hauto.
 
En minä menisi 70-lukua kokonaan tuomitsemaan. Fenderin kulta-ajan lasken jatkuneen vuoteen - 74. Sen jälkeen on epämääräisiä yksilöitä enemmän ja erityisesti Stratocaster on alkuperöiskuntoisena harvoin varsinaisesti hyvä. Niissä heikennettiin useamman osan laatua. Telecaster lähtökohtaisesti halpoine osineen on esimerkiksi ei kärsinyt säästöistä niin paljon.
 
Ainoa kädessä käynyt Gibson, jota en itselleni ottaisi, oli LP Standard vuodelta - 76. Siinä oli monta asiaa pielessä. Ei tuota(kaan) ikäluokkaa ole fiksua ostaa testaamatta.

BigPapa: Itse en tuon erään palveluksia tavitsisi, mikäli tuolla tavalla yleistää koko 70-luvun. Itselläni on ollut 80-luvulla 1973 Les Paul Custom ja sehän soi vallan huikeasti, 70 luvulla oli Fender Deluxe Telecaster, eikä moittimista, oli Olympic White Fender 1973 Stratocaster ja oli vallan soiva ja soitettava vehjes. Nyt on Femder Telecaster Custom 1974, enkä sitä vaihtaisi mihinkään, vaikka on ollut Custom Shop telecaster ennen sitä. Ja sitten tietenkin Gibson Custom L5-S 1974 Cherry Sunburst mistä ei mitään vikaa löydy hakemallakaan. Paskin kitara mulla ikinä on ollut varmaankin ex-Kojo Fender The Strat eli tuolla videolla näkyvä: https://youtu.be/t1yelvMUQLk?feature=shared . Vallan kummia puheita, mikäli on ollut eräs arvostettu kitarakorjaaja "hesasta". Onko siitä dokumenttia? Voihan eräs arvostettu kitarakorjaaja "hesasta" pistää vastapalloon, että Gibsoneista ja Fendereistä löytyy vaikka miltä ajankohdalta hyviä ja huonoja, niin -50,-60,-70,-80,-90,-00,-10, ja 20 luvuilta - niin linjatuotannosta, kuin custom shop tuotannosta, missä sielläkin on jonkin sortin linja nykyään.
 
Ei noista kannata hernettä nenään vetää, vaikka joku kitaraseppä olisikin jotain mieltä jostain kitaroista. Olen itsekkin tavannut muutaman sepän, jotka on haukkuneet 70 luvun Fenderit ja Gibsonit. Eräs seppä haukkui joskus 10 vuotta sitten silloiset uudet Gibsonit kuulemma ihan paskoiksi, mutta itsellä on muutama sen ajan soitin ja ainakin nuo kitarat on vallan mainioita.
 
Enkä ole itsekkään mikään 70 luvun fani, koska niin Fenderillä kuin Gibsonillakin oli silloin aika painavia soittimia. Varmaan siellä joukossa on kevyitäkin, mutta mulle ei ole koskaan sattunut sellaista vastaan ja siksi en juurikaan pidä 70 luvun kitaroista. Ne 5 kilon Les Paulit on minusta ihan hirveitä kitaroita, enkä tykkää painavista Telecastereistakaan...

70-luvulla kitaransoiton aloittaneena, 1972, sanon toki mielipiteeni ja kokemukseni niistä 70-luvun kitaroista ja muistakin, joita itselläni on ollut ja ne ovat täysin valideja. Yhtään 5-kiloista Les Paulia ei ole vielä tullut vastaan. Eikä tuo 1974 Telecaster Customkaan mikään painava ole ja mikä parasta siinä on alkuperäinen CuNiFe Wide Range kaulamikrofoni.

BigPapa: 70-luvulla kitaransoiton aloittaneena, 1972, sanon toki mielipiteeni ja kokemukseni niistä 70-luvun kitaroista ja muistakin, joita itselläni on ollut ja ne ovat täysin valideja. Yhtään 5-kiloista Les Paulia ei ole vielä tullut vastaan. Eikä tuo 1974 Telecaster Customkaan mikään painava ole ja mikä parasta siinä on alkuperäinen CuNiFe Wide Range kaulamikrofoni.
 
Mun yhdellä kaverilla oli joskus 70 luvun alun Les Paul Recording ja se painoi ihan perkeleesti. Ja joskun olen kokeillut 70 luvun telecasteria, jossa kaulassa humbucker ja siinä oli erittäin paksu lakkakerros ja teleksi myös melkoisen painava. Ne kitarat mulle tulee mieleen 70 luvusta, enkä tykkää kummastakaan.
Mutta varmaan molemmilla merkillä saattaa niitä hyviäkin olla. Ei ole tosiaan kohdalle osunut, vaikka esim 60 luvun soittimissa ollut molemmilla merkeillä mainioita kitaroita, mitä olen kokeillut.
70 luvulla Gibsoneissa aika kapea kaula, mitä tullut vastaan. Ihan toisenlainen tatsi kuin näissä nykykitaroissa...

Kuten sanoin: 70-luvulla kitaransoiton aloittaneena, 1972, sanon toki mielipiteeni ja kokemukseni niistä 70-luvun kitaroista ja muistakin, joita itselläni on ollut ja ne ovat täysin valideja. Yhtään 5-kiloista Les Paulia ei ole vielä tullut vastaan. Eikä tuo 1974 Telecaster Customkaan mikään painava ole ja mikä parasta siinä on alkuperäinen CuNiFe Wide Range kaulamikrofoni, Fender 1974 Telecaster Customissa on polyuretaani viimeistely ja sen päällä nitrolakka - siitä se krakeloituminenkin siinä - se oli Fenderin sen aikainen systeemi ja kyllä vaan soi Telecaster mageesti. Gibson Les Paul Custom 1973 Cherry Burstissa ns. Zappa mallissa ja Gibson ES-355 TDSV 1978 Wine Redissä eivät kaulat olleet mitenkään erityisen ohuen oloisia vaan aivan soitettavia, eivätkä olleet painavia.

Joo, ei pidä yleistää koko seiskönttiä, vaikkei sen maine paras olekaan. Itse olen ollut havaitsevinani, että Fendereiden keskipaino kyllä nousi vuosikymmenen loppuun mennessä ja laatu puolestaan laski, mutta kitarat ovat silti yksilöitä ja kaikkina aikoina on tehty niin huonoja kuin hyviäkin. Ja mitä sitten Gibbyihin tulee, niin kuka nyt muutenkaan valittaa esim. Lestereiden painosta? Ne ovat aina olleet raskaahkoja, eikä siitä ole itse asiassa kauaakaan kun mä näin jossain netin syövereissä taulukon tunnetuista Bursteista painoineen, eivätkä nuo viiskönttisetkään todellakaan mitään höyhenkeijukaisia olleet. Vaan vaikuttaako se hintaan, soitettavuuteen tai keräiltävyyteen? No ei.
 
Mutta siitä olen samaa mieltä, että Fenkuista Stratot kärsivät CBS:n muutoksista eniten, ja Telet puolestaan vähiten - ja ehkä ainakin osittain siksi, ettei Telecasterin alkuperäiskonseptia juuri muutettu. Tai no, jos niin sanotut kakaramallit lasketaan, niin eihän joku Mustangkaan paljoa muuttunut, ja ainakin mitä mulla niistä on kokemusta, niin aivan riittävän lähelle sama kitara se oli seisköntillä kuin aiemminkin. No jotkut sitten inhoavat sydämensä pohjasta kaikkien tuon ajan Fenkkujen polyesterilakkausta, mutta mulle sekin on asiana yhdentekevä, koska mun vasuri ei tartu kosteanakaan muovilakattuun kaulaan ollenkaan.
 
Eli jos joku ukkeli nyt sanoo, että kaikki 70-luvun massavalmistekitarat olivat pelkkää paskaa, niin kyllä se paska taitaa pikemminkin löytyä kyseisen herran puheista. Laatu vaihteli kyllä paljon eivätkä jotkut rakenneratkaisut olleet puristien mieleen, mutta koko tuon kitarasukupolven kategorinen dumaaminen on silti aivan täyttä hevonkukkua.
 
PS. Ja se vielä, että nuo 70-luvun humbukkeritelet todellakin ovat sitten parhaimmillaan ihan helvetin hyviä kitaroita, eli kyllä se CBS nyt jotain hienoakin sai aikaiseksi.

Se painotaulukointi taitaa olla tuosta hra Iwanaden kirjasta "The Beauty of the Burst" jossa on noitten "alkupään burstien " painoja kerätty tuonne -60 asti.
Ja tosiaan, niinku tuolla on todettu, eipä noita "viis-kiloisia" LP:ta tuhkatiheään esiinny. Painavia ovat, koskapa runkorakenne, painavia toki myös löytyy noista muutamastakin japsikitarasta joista jotain tiedän.. ;)
"Hirveitä" sanos Pekkanenkin varmaan jostain Ibanezin Artistista tai Yamahan SG:sta (Jenkeissä nimellä SBG, noin kuriositeettina)

1958-1960 Gibson Les Paul Standardien painot:
 
http://i126.photobucket.com/albums/p81/dynasonic/LPF/BurstData3.jpg

Tänx Papa, juuri tuota taulukkoa tarkoitin.

msalama: Fenderin tuon aja viimeistelyratkaisut ovat mielenkiintoinen juttu. Esim. mun -75 ja -76 Natural Tele Customit ovat paksua polyuretaania kumpainenkin, mutta mun -74 Walnut / Mocha Tele Deluxe sitten puolestaan testatusti ohutta nitroa. Eli ne _eivät_ kaikki olleet polypinnoitettuja vaikka niin on väitetty, ja tämän ovat tietääkseni jo fendernörtit ja -historioitsijatkin panneet merkille.
 
PS. Niin ja sehän myös tiedetään, että kaulan lapojen etupuolet olivat nitroa jonnekin vuosikymmenen lopulle saakka, koska tehtaalla oli ongelmia saada logoa ja muovilakkaa olemaan reagoimatta keskenään.
 
Mjoo, Toi munhan on 1974 Telecaster Custom. Se on muuttanut väriä ja siinä on polyuretaani viimeistely - paksuudesta en osaa sanoa - ja nitro topcoat ja se pinnan krakeloituminen siinä on tuon yhdistelmän aikaan saama . Custom Shoppi käyttää joissakin reliceissä vaikutelman aikaan saamiseksi tuota polylakka ja päällä nitro -systeemiä. Ne kestävät eri tavalla mm. lämpötila muutoksia ymym.
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/5375.jpg
 
Aivan ehana yhden palan saarnirunko.

fox:
"Hirveitä" sanos Pekkanenkin varmaan jostain Ibanezin Artistista tai Yamahan SG:sta (Jenkeissä nimellä SBG, noin kuriositeettina)
 
En ole koskaan tykännyt painavista soittimista ja joskus olen soittanut tuollaisella Yamaha SG:llä ja se oli ihan liian painava minulle.
Mulla oli joskus Jackson Firebird custom shop( painavin sähkökitara joka mulla on ollut) joka painoi likemmäksi 5 kiloa, kun se oli ilmeisesti läpirungon vaahteraa. Sillä se tuli sitten myytyäkin, kun jäi soittaminen aika vähälle.
Mutta ei ole sekään hyvä, jos kitara on aivan liian kevyt. Se heiluu kuin hullun mulkku, eikä semmoistakaan ole mukava soittaa.
Noin karkeasti 3-3,5 kilon painoiset soittimet on minusta parhaita. Joskus voi jokusen gramman heittää jompaankumpaan suuntaan.

mpekkanen: En ole koskaan tykännyt painavista soittimista ja joskus olen soittanut tuollaisella Yamaha SG:llä ja se oli ihan liian painava minulle.
Mulla oli joskus Jackson Firebird custom shop( painavin sähkökitara joka mulla on ollut) joka painoi likemmäksi 5 kiloa, kun se oli ilmeisesti läpirungon vaahteraa. Sillä se tuli sitten myytyäkin, kun jäi soittaminen aika vähälle.
Mutta ei ole sekään hyvä, jos kitara on aivan liian kevyt. Se heiluu kuin hullun mulkku, eikä semmoistakaan ole mukava soittaa.
Noin karkeasti 3-3,5 kilon painoiset soittimet on minusta parhaita. Joskus voi jokusen gramman heittää jompaankumpaan suuntaan.
 
Kitarakuussa yksi LP Recording 70 luvulta. Ei mitenkään kevynen tuokaan.
 
https://www.kitarakuu.fi/tuotteet/k … -les-paul-recording-1973-74-walnut/
 
E: Piti korjata, mutta kai se lainauskin käy :D

Tosta tais olla jo mainintaa, itselläni ei ole tullut vastaan 5 kilon Gibson Les Pauleja edelleenkään, eikä muitakaan sen painoisia Gibsoneita. Kuvat on eri asia, niitä voi kukin netistä etsiä jos ihan hirveesti tuottaa paiseita nuo kitaroiden painot. Itse en yhtään tykkää Firebirdeistä missä on Steinbergerin virittimet. Mulla oli Firebird joskus 2000-luvulla niillä ainoilla oikeilla, banjo virittimillä.
 
Näitä ei vissiin osata etsiä:
 
https://www.kitarakuu.fi/tuotteet/kitarat/yamaha-sg-2000-1979/
 
https://www.kitarakuu.fi/tuotteet/kitarat/yamaha-sg1000-1980-l-alkup/
 
https://www.kitarakuu.fi/tuotteet/k … t-2622-1978-aka-steve-miller-model/
 
https://www.kitarakuu.fi/tuotteet/kitarat/peavey-t-60-1980/

mpekkanen: Kitarakuussa yksi LP Recording 70 luvulta. Ei mitenkään kevynen tuokaan.
 
https://www.kitarakuu.fi/tuotteet/k … -les-paul-recording-1973-74-walnut/
 
E: Piti korjata, mutta kai se lainauskin käy :D
 
Mulla on kuutisen sataa grammaa kevyempi vastaava. Ja oli yli 5 kiloinen Professional samalla mikityksellä. Ei niitä mitenkään voinut soundin puolesta erottaa ja Proffakin oli ihan ok paksun hihnan kanssa, mutta sai silti jatkaa matkaansa. Kevyempi kuitenkin mukavampi. Pirullisia soitettaviahan nuo ovat, kun vähäisetkin virheet kuuluvat selkeästi. Soundipuoli on kyllä muuten puhdasta kultaa.
 
2,5-kiloisia 60-lukuisia Epiphonen lankkujakin löytyy talosta. Eivät ne liian keveitä ole, mutta vaativat ohuen kielisetin, liian paksun kanssa on hankala soittaa, esimerkkinä kielen venyttäminen on hankalaa, kun soitin ei "vastusta".