Kitarat: kitarakamat ›

Hmmm... Mä olen yhtä nylonpalaista vanhaa Lesteriä testannut vahvistimella kauan sitten, ja mikäli nyt mitään oikein muistan, niin se saattoi kyllä saundata yläpääspektriltään snadisti pehmeämmältä, tai sitten vain kuvittelin koko jutun. Ero ei kuitenkaan ollut iso, ja esim. sustain oli mun mielestä ihan yhtä hyvä kuin metallipaloillakin, joten eipä näillä nyt niin kauhean isoa eroa ainakaan vahvistettuna taida olla muutenkaan.
 
Jotkut myös sanovat nylonpalojen kuluvan pehmeämpinä nopeammin, mutta toiset sitten kiistävät tämänkin. No mutta oli kuinka oli, niin kaikki tämä nyt vain sellaisena pienenä anekdoottina tähän, ja paino- ja informaatioarvot sen mukaan.

msalama: Hmmm... Mä olen yhtä nylonpalaista vanhaa Lesteriä testannut vahvistimella kauan sitten, ja mikäli nyt mitään oikein muistan, niin se saattoi kyllä saundata yläpääspektriltään snadisti pehmeämmältä, tai sitten vain kuvittelin koko jutun. Ero ei kuitenkaan ollut iso, ja esim. sustain oli mun mielestä ihan yhtä hyvä kuin metallipaloillakin, joten eipä näillä nyt niin kauhean isoa eroa ainakaan vahvistettuna taida olla muutenkaan.
 
Jotkut myös sanovat nylonpalojen kuluvan pehmeämpinä nopeammin, mutta toiset sitten kiistävät tämänkin. No mutta oli kuinka oli, niin kaikki tämä nyt vain sellaisena pienenä anekdoottina tähän, ja paino- ja informaatioarvot sen mukaan.
 
Aika pitkälti nämä tuntemukset. Ei tee yö/päivä-eroa soundiin, eikä sokkotestissä edes välttämättä erottaisi.
 
Hallussa on SG, joka on lähtenyt tehtaalta reilun 55 vuotta sitten varustettuna nylonpaloilla. Ainakaan niissä ei ole mainittavaa tai haittaavaa kulumaa, ja tiedän, että kyseinen ritsa on saanut koko ikänsä säännöllistä soittoa. Se yksilö on SG:ksi jostakin syystä kirkassoundinen, joka ei ole huono asia. On kokeiltu mielenkiinnosta vaihtaa saman ikäluokan metallipaloilla varustettu talla, enkä kuule isoa eroa. Vireenpito huononi vibrolaa käyttäessä.

Neljäs Gibson tuli taloon, eka LP sitten 90-luvun Studion, joka oli aika painava ja tietyllä tapaa robust. Ostin nyt siis Tributen ja on kyllä ihan loistava ja upea kitara. Vaahteraula, ei bindauksia ja todella hyvät 490-mikit.

rosberg: Onhan se Gibsonille järkevää pyytää samaa hintaa tai enemmän tuotteesta ja teettää se Kanadan sijaan Hondurasissa.
 
Onko kellään kokemuksia nylon- tai abs-paloista tallassa?
 
Itsellä oli edesmenneessä Gibson es-335 graphtechin tallapalat ja muistelen että olivat aavistuksen pehmeämpi saundiset.. Vireenpitävyyteen kammen kanssa jeesasivat jonkinverran.. Jos jotain kiinnostaa kokeilla näitä tallapaloja, niin löytyvät torilta.

p130: Aika pitkälti nämä tuntemukset. Ei tee yö/päivä-eroa soundiin, eikä sokkotestissä edes välttämättä erottaisi.
 
Samoilla laitumilla mun mielipiteet. Gibsonilla oli noita semmoisen kymmenkunta vuotta, noin vuoteen 1971 ja sitten japanilaisilla noissa omissa versioissa pikkuisen pidempään. Eikä noitten kulumisissakaan mitään merkittävää eroa oo, tosin se(kin) saattaa olla käyttäjäkohtaista mielipide-eroa.

Laitetaan nyt tännekkin sivulle mainos Huutokauppakeisarista kun Instassa sattui silmään. Eli 11.7 on Jouni Hynysen vanha Gibson Les Paul Studio huutokaupassa.
 
https://palsanmaki.fi/huutokauppa/#gallery-29900-1
 
(Kohde 120 ja löytyy sivulta 4)

mpekkanen: Laitetaan nyt tännekkin sivulle mainos Huutokauppakeisarista kun Instassa sattui silmään. Eli 11.7 on Jouni Hynysen vanha Gibson Les Paul Studio huutokaupassa.
 
https://palsanmaki.fi/huutokauppa/#gallery-29900-1
 
(Kohde 120 ja löytyy sivulta 4)
 
Siitä jollekin oiva kitara bluesin vingutteluun.
Muistan kun Kotiteollisuutta olin kattomassa Rubiini 2000 -ravintolassa ja maksaneita oli alle 30. Siitä meni muutama kuukausi ja Tavastia oli loppuunmyyty. Oli hyvä bändi.

rosberg: Rubiini 2000 -ravintolassa
 
Vieläkin hymyilyttää tämä alkuperäisen Rubiinin korvannut loppuun asti mietitty ja tyylikäs, millennium-henkinen uudelleenbrändäys.

Siinä alkuperäisessä Rubiinissa näin Himin 1998? Joku heitti mua myös tuopilla päähän (yritti Lindeä, mutta ei osunut).
 
Mutta missäköhän Kouvolassa näin CMX:n. Se oli niiden lopetuskeikka ja vähän juhlinkin asiaa kun en välitä ja seuraavaksi tulikin Midnight PartyPlanet -festari ja siellähän ne oli. Bodomitkin näin ko. juhlissa 1998.
 
Palataanpa asiaan:
 
Jos jollain on nylon-abr1:stä myynnissä niin voi laittaa viestiä. Pakkohan sitäkin on kokeilla.

Kappas, ollaan näköjään oltu samoilla festareilla :)
 
Samana vuonna oli muuten Black Sabbath Provinssissa, ei huono sekään.
 
Ja varsinaiseen aiheeseen, yhessä SG:ssä mulla on abr-1 ja punomattomien kielten tallapalat nylonia. Oli noin jo kitaran ostaessani, enkä ole jaksanut lähteä puljaamaan alkuperäisiä takas paikoilleen vertailun vuoksi. Veikkaan ettei ole mullistavaa eroa teräksisiin. Edellinen omistaja mainitsi että on vähän pehmeempi soundi ohuilla kielillä ja teräksiset toimii paremmin punoituilla, tiedä häntä onko näin. Pelkkää tallaa en todnäk ole myymässä, mutta on käynyt mielessä josko laittais torille koko kitaran :D

no ehkä mä ostan vaan jostain abs-muoviset palat.
 
näin sapatin Jäähallissa 12.12.1999. oli hyvä. Aikoinaan Viikate lämppäsi meidän bändille jossain kouvolan räkälässä.

https://www.thomann.de/fi/gibson_les_paul_music_city_sp._wr.htm
 
Hieno Marauder olisi nyt iskussa. 500 / väri tehty. Täähän voi olla harvinaisuuskin.

No on kyllä ihan helvetisti ylityyris, tonnin nurkilla voisi ehkä ajatella jos olisi tarvetta. Brkl, ehkä mun pitää nyt liittyä kööriin Gibsonin hintapolitiikkaa itkemään...

PS. No ei nyt sentään, kun en mitään aio ostaa kuitenkaan.

Niin ja jos Gibson tosissaan kuvittelee että harvinainen on automaattisesti keräiltävä, niin mä voin myydä niille Brandenburgin portin pilkkahintaan.

Tuon luomuksen kohteena lienevät ihmiset joilla on liikaa rahaa ja tykkäävät ostella tyhmiä juttuja, eli siinä mielessä meikäläinen osuu täysin kohderyhmään... mutta valitettavasti Kalevi Gibson meni ns. "Full Retard" tällä kertaa enkä edes minä taivu ostamaan moista vitsillä, jos lähes samaan hintaan saa Gibsonin Standard-tason soittimia.

No sepä se. Klassiset Gibut ovat kuitenkin toimiviksi todettuja kitaroita, ja käytettyinä usein selvästi tuota halvempiakin. Saita tai köyhä ostaa esim. vähän soitetun LP Studion tai perusmallisen SG:n, ja johan taas rokki raikaa ja tyrät rytkyy.

Kivijalka: Juuri eilen naureskelin että onpas varaston perältä löytyneiden jämäosien sekamelskalle osattu lyödä hintaa ihan kutkulleen.
 
No, lähinnä taitaa sieltä varaston periltä uudet pomot löytäneet Bill Lawrencen aikaset jigit ja funtsanneet että "Mitähän noilla tehtäis" ja joku tukkuri/jakelija saatu innostumaan. Ei varmaankaan, toisin kuin jotkut kuvittelevat palstoilla, edelleenkään itse Gibson suoraan kuluttajille myyntiä harjoita lain. Ovat tosin tehtaalla joutuneet poppelia hommaamaan josta runkoja vääntävät. No, voihan sitäkin puuvarastossa olla vastaisia Marauder/S-1 runkovalmistuksia varten..kuka tietää..
 
Mutta siltikin, onhan tuohon hintaa tullut. Jos nyt täällä (jälleen) yhden kerran koittais tuon nimenomaisen puljun hinnanmuodostusta hahmotella - tehdashinta (se millä valmis soitin sieltä tehtaan portilta ulos lähtee) on sovittu jakeluportaan kanssa määrään x johon sitten päälle sen isomman jakelijan kulut, kustannuksen (ja provikat), onhan se "Authorized Gibson Dealer" ja siitä sitten eteenpäin maahantuojille, soitinkauppaketjuille yms. Eli se RRP (Recommended Retail Price) onkin sitten tehdashintaan verraten paaljo tuntuisampi. ;)

rosberg: https://www.thomann.de/fi/gibson_les_paul_music_city_sp._wr.htm
 
Hieno Marauder olisi nyt iskussa. 500 / väri tehty. Täähän voi olla harvinaisuuskin.
 
Eipä tuolla paljoa ole Marauderin kanssa tekemistä. Gibson Tele Custom on ainakin mulle se juttu. 70-luku oli hassua aikaa, kun F ja G yritttivät tehdä toistensa malleja omaan tyyliinsä. Tykkään niistä kaikista, vaikka eivät erityisen arvostettuja olisikaan tänä päivänä.
 
Ainakin Wide Range -mikitetyt Fenderit ovat kohtuullisen arvostettuja ja Tele Deluxe tekee Les Paulin jutun oikein hyvin. Munsta siis.