Yleistä keskustelua musiikista ›

Tuo on tietenkin ihan totta ja onhan Blackmore muutenkin useimpien hevikitaristien esikuva. Mutta kyllä nää kitaristinplantut olisivat opetelleet soittamaan ilman Smoke on the wateriakin. Vaikeatahan näitä merkittävyyksiä on yleisesti määritellä, musiikki on kuitenkin kuulijalle aina henkilökohtainen kokemus (tosi yllättävää...). Esim. Deep Purple kuuluu minulla kyllä ihan top vitoseen kun puhutaan merkityksellisistä bändeistä, mutta en silti ole valmis nostamaan sitä mitenkään merkittäväksi vaikuttajaksi yleisesti, Smoke on the waterista huolimatta. Se on vaan sitä rokkii jota maailma on muutenkin täynnä.
 
Samaa mieltä. Kyllä varmaan aikamoinen määrä kitaristeja on aloittanut Chuck Berryn opettelusta (kuten meikis). Eipä mukana ollut Chuck Berrynkään levyä. Kyse on kuitenkin albumeista. Aika monet artistit eivät ole saaneet aikaan sitä yhtä täysosumalevyä, joka olisi kiteyttänyt jotain olennaista ja ikäänkuin näyttänyt tietä jälkipolville. Tästähän äänestyksessä taitaa kuitenkin olla lähinnä kyse, kuten allaolevasta voikin lukea.
 
-------------------
 
50 vuotta valinnan vaikeutta
 
Rockin 50 vuotta -sarjaan on valittu yksi levy jokaiselta vuodelta välillä 1954–2003. Sarja etenee kulttuurisivuilla noin kahdesti viikossa. Kirjoittajina vuorottelevat Helsingin Sanomien sivuilla populaarimusiikkiin erikoistuneet toimittajat, jotka myös valitsivat esiteltävät artistit ja levyt.
Sarjaa kootessa ei haettu kirjoittajien henkilökohtaisia suosikkeja tai yleisesti parhaina pidettyjä levyjä. Tarkoituksena oli kartoittaa levyjä, jotka olivat omana aikanaan edistyksellisiä ja jotka ovat oleellisesti vaikuttaneet populaarimusiikin kehitykseen. Useimpien, ellei kaikkien, valittujen levyjen jättämä jälki näkyy yhä nykymusiikissa.
 
Listan tarkoituksena on myös todistaa, että musiikki on mennyt eteenpäin kaikkien 50 vuoden aikana. Sopivia ehdokkaita löytyi jokaiselle vuodelle – liikaakin.
Otetaan esimerkiksi vuosi 1967. Samalle viivalle asettuvat muun muassa The Doorsin, Jimi Hendrixin, Velvet Undergroundin, Pink Floydin, Frank Zappan ja Jefferson Airplanen esikoisalbumit. Niistä jokaisen valinnan voisi perustella, mutta koska tarkoituksena on poimia vain yksi, myönnytyksiä täytyi tehdä. Yhtä vaikea on myös vuosi 1991, jolloin kenties tärkeimmät levynsä julkaisivat esimerkiksi Metallica, Red Hot Chili Peppers, Nirvana, Massive Attack, U2, REM ja Primal Scream.
Näinkään mittavan sarjan puitteissa ei pysty kattamaan kaikkia rockin merkittävimmistä tekijöistä, mutta suuntaviivoja voi antaa. Monesti yksi levy tulee edustamaan kokonaista musiikin alalajia, ja tässä yhteydessä pyritään huomioimaan myös muita genren nimiä. Jokaisen jakson yhteydessä listataan lisäksi kolme muuta samana vuonna ilmestynyttä levyä.
 
Musiikin kenttä on levittäytynyt nykyään laajemmalle kuin koskaan aikaisemmin, mikä pyrittiin huomioimaan sarjan valinnoissa.
Monet esiteltävistä tyyleistä ovat ajautuneet niin kauas 50 vuoden takaisesta varhaisesta rock’n’rollista, että yhteyttä on enää vaikea nähdä. Etäisesti kaikki nykyaikaisen populaarimusiikin eri tyylit ovat kuitenkin lähtöisin samalta suunnalta ja ainakin vaikuttaneet toisiinsa.
Niinpä sarjassa tullaan lukemaan rockin ja sen suorien johdannaisten lisäksi niin soulista, reggaesta, teknosta kuin hiphopistakin.
 
Listan lähteenä käytettiin ensisijaisesti kirjoittajien omia levyhyllyjä ja muistikuvia. Hyödylliseksi muistiavuksi osoittautuivat myös Guinnessin Encyclopedia of Popular Music -tietosanakirja sekä useiden lehtien listaukset. Apuna käytettiin muun muassa Mojon, Rolling Stonen ja New Musical Expressin tekemiä listoja.
Tarjonnan runsautta voi jokainen käydä ihmettelemässä internet-sivustolla www.acclaimedmusic.net, jonne on kerätty kaikkien aikojen suositelluimmat rock-albumit ja -singlet.
 
_______________________
 
Tässä vielä ne levyt:
 
http://www2.helsinginsanomat.fi/extrat/kulttuuri/rock50v/index.html