Kitarat: kitarakamat ›

msalama: Malcolm veti muistaakseni 12-56 Black Diamondeilla, ja vaikka miehellä se alkuperäinen Burnsin vibra joskus kiinni numero ykkösessään olikin, niin kampea tuo ei tainnut käyttää edes alkuaikoina jolloin kummatkin vielä sooloilivat. Tosin paksummat pitävät kyllä kammetettaessakin vireen paremmin, se on aivan totta, mutta on se muu kieliratakin silti saatava luistamaan tai epikseen menee.
 
Siis tää ei nyt liity siihen kampeen mitenkään vaan siihen miten pitkän matkan ne kielet saa olla ja minkä tatsin ne luovat.
 
Olen itse tässä tiedossa. Vertaan omista kitaroista esim.
Wraparoundia -> top-wräpättyyn ja kanteen asti vedettyyn stop tailiin -> Bigsbyyn. Sama skaala - aivan eri tatsi kielissä. Jos Les Paulissa normaalisti käytän normivire 10-46, niin 11-56 on ihan vieläkin liian liru.

Joo, se on aivan totta, topwrapilla tai pienellä stopparin kulmalla ne tuntuvat huomattavasti lirummilta vaikka fyysinen jännitys on sama.

Just se. Että se se voi olla syy tollaseen seksyyn SideWays Vibrolaan ilman kampetta.

rosberg: Pointti onkin se, että voit huoleti lyödä paksumman setinkin kiinni.
 
https://foundsound.com.au/products/8651
 
Kysy vaikka Malcolm Youngilta. Se veti 12-58 setillä tjsp. Itse tykkään bigsbystä juuri tän takia.
 
Itse en ole mitään valtavaa eroa havainnut edes vertailussa lavattomaan kitaraa, jossa kielen pituus on vain vähän pidempi kuin etäisyys tallapalasta satulaan. Tykkään ajatuksesta, etteivät kielet hinkkaa tallapaloja vasten. Jos tallapalan takana kieltä on niin paljon, että se alkaa tuntumaan, niin siilloin pitää venytellä pidempiä matkoja samaan taajuuteen päästäkseen.

Mä tossa keväällä korjasin yhden lavattoman basson. Steinberger-kopio. Kyllä siinä on ihan älytön ero kun koko kieli on sitä soitettavaa aluetta, mutta nyt mennään tähän hommaan että ei aleta tappelemaan. Mä olen se vanha varvulla kaivonpaikkaa katsova ukko, joka soittaa kansanradioon amalgaami-paikkojen vaaroista. Ihanaa juhannusta kaikille veitikoille ja velikulleille.

Mikko1978: Jos tallapalan takana kieltä on niin paljon, että se alkaa tuntumaan, niin siilloin pitää venytellä pidempiä matkoja samaan taajuuteen päästäkseen.
 
Näinhän asia on. Minäkin huomasin että en ala kinaamaan siitä onko venytys tällöin vähemmän sormia rasittava, kun kuitenkin lopulta pitää päästä samaan kielen kireyteen. Vai pitääkö? En tosiaan tiedä. Juhannusta kullekin!

Itse omistan R7 (2016) ja R9 (2008) Les Paulit Throbak-mikeillä ja ovat helevetin hyviä molemmat.

Onko R8 jopa hienompi kuin R9?

Onko kukaan kokeillut näitä Faberin lukittavia talloja?
 
https://www.faberguitar.com/ABRL-Fits-all-guitars_1

Nyt tuli hommattua Gibson ES-330 aquamarine blue burst 2018.
Saapa nähdä tuliko nyt Essi kuumeeseen täsmä ratkaisu. Tokain japsi tele lähti ja Rikstonen pikkuvahvari myös sekä pieni väliraha.
Olen kyllä varsin tyytyväinen tähän kitaraan ja siinä mielessä vielä hyvä juttu, että nyt ei ollut lankkukitara, joita on jo ennestään aika monta.
Vaikka en ole niin kauhea sinisten kitaroiden ystävä, niin tämä on kyllä aika hieno peli.

mpekkanen: Nyt tuli hommattua Gibson ES-330 aquamarine blue burst 2018.
Saapa nähdä tuliko nyt Essi kuumeeseen täsmä ratkaisu. Tokain japsi tele lähti ja Rikstonen pikkuvahvari myös sekä pieni väliraha.
Olen kyllä varsin tyytyväinen tähän kitaraan ja siinä mielessä vielä hyvä juttu, että nyt ei ollut lankkukitara, joita on jo ennestään aika monta.
Vaikka en ole niin kauhea sinisten kitaroiden ystävä, niin tämä on kyllä aika hieno peli.
 
On muuten hävyttömän hieno väritys tuo!

mpekkanen: Nyt tuli hommattua Gibson ES-330 aquamarine blue burst 2018.
Saapa nähdä tuliko nyt Essi kuumeeseen täsmä ratkaisu. Tokain japsi tele lähti ja Rikstonen pikkuvahvari myös sekä pieni väliraha.
Olen kyllä varsin tyytyväinen tähän kitaraan ja siinä mielessä vielä hyvä juttu, että nyt ei ollut lankkukitara, joita on jo ennestään aika monta.
Vaikka en ole niin kauhea sinisten kitaroiden ystävä, niin tämä on kyllä aika hieno peli.
 
Humbucker vai P90?

https://www.youtube.com/watch?v=o-ULs_tZkWQ
Just aiheeseen passaavasti toi trapetsi houkuttelee - mille se tuntuisi les paulissa?
 
330 kiinnostaa - oletan, että p90.

https://guitar.com/features/gallery … -shot-1952-gibson-les-paul-goldtop/
Noissa uusissa kuitenkin se kieli tulee pidemmän matkan ja makaa abr1:n päällä, että siinä voi vetää mitä haluaa. Mutta onhan toi 1952 alkuperäisenään vähän erikoinen ratkaisuillaan.

Jared james Nichols ja "Dorothy" 1952 Les Paul Trapetsin kera.
 
https://youtu.be/F7eYQnBBUcc?feature=shared
 
https://youtu.be/XjPZ1-NSjCA?feature=shared
 
Kyllähän tässä 60th Anniversary '52 re-issuessa on vallan mukava top wrap meininki. Lueskelin tuossa netistä että olisi 300kpl tehty. On Gibson USA:n tekemäksi erittän Customin oloinen vehjes. Enemmän historic kuin mikään pre-historic.
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/5363.jpg

Custom shopin ja normin välinen ero voi olla tosi pieni jos puuarpajaisissa käy hyvä tuuri. Ylimaalatuissa se on täällä härmässäkin mahdollista, mutta bursteissa ne parhaat kannet jää valmistusmaahan. Thomann kyllä nykyään niin iso, että ehkä ne on saaneet muutettua sitä.
Tietenkin sitten se suurin nähtävä ero jää siihen, että Gibsonissa lakka on uutena aivan pakasta vedetty ja Customeissa sitä on hinkattu käytetyn näköiseksi.
 
Puuarpajaiset on sitten sellaiset peijaiset, että customille jää ne paremmat ja kevyemmät puut - tarkoittaa kevyempiä kitaroita - mutta saa sieltä painavempiakin halutessaan. Valmistus on eri tehtaassa ja toisessa uusimmilla koneilla, toisessa alkuperäisemmillä koneilla.
 
Kummatkin on hyviä, ei ole vaan tullut vastaan vielä yhtään SG:tä normi gibsonilta jonka haluaisin omistaa puolta vuotta pidempään. Raudoissa eroja vähemmän, mutta nashville / abr1 lienee se ärsyttävin.

Topwrapperina tuo olisikin reteänpuoleinen! Ongelma vaan on siinä, että mun pitäisi sitä ennen hävittää vähempiarvoisia kitaroitani pois kun en enää kamaa hamstraamisen vuoksi hamstraa, ja nykytilanteessa tuo myyminen on vähän kuin pahemmanlaatuinen ummetus - puristat ja puristat hintaa, mutta kauppa ei irtoa.
 
Eli olisi yksi LP Studio ja yksi Meksikon Tele, jotka joutaisivat koska ovat sinänsä korvattavissa milloin vain, mutta kun ei niistä taida saada edes (hyvää) käyttöarvoaan takaisin, niin jääkööt. Sen verran käyttökelpoisia kun ovat kuitenkin, ettei niistä nyt ihan pilkkahintaankaan viitsi luopua, ja mä tulen täällä syksyn tullen tarvitsemaan tuollaisia sinänsä arvottomia käyttökeppejä melkoisen satavarmasti kuitenkin.

Mä taisin kyllä just itse ostaa kitaran - Sulo Vilen ja toi trapetsihomma puree ja kovaa.

Eikä ole ajan tavan mukaan laminoitu ruusupuu otelauta tuossa Gibson Les Paul 1952 60th Anniversary Goldtopissa, vaan yhtä palaa, kuten rungon alaosakin, yksi pala mahonkia.
 
http://i958.photobucket.com/albums/ae61/JIMPYS/My60th6_zpsa9ec407a.jpg