Kitarat: kitarakamat ›

Krice: Toivottavasti molemmat häviävät. Centaurin keksijä on tyypillinen jenkkibrändin kehittäjä, joka on keinotekoisesti nostanut pedaalinsa hintaa. Eli sama mitä Gibson tekee tällä hetkellä kun se on pelkkä brändi, rahat tulee jostakin 100K spesiaalimalleista ja tavallisia malleja ei tehdä kun se laskisi teoreettisesti keräilykaman arvoa.
 
Kyllä Gibsonilla on aika paljon niitä ns tavallisia malleja. Sen päälle on vielä mod collection sarja jossa tehdään pieniä määriä erilaisia kitaroita ja malleja tulee useita joka viikko.
Noiden lisäksi on sitten custom shop, jossa tehdään ne kaikista arvokkaimmat kitarat.
 
Mutta onhan ne tietysti testaamatta paskoja kitaroita ja ylihintaisia kun joku asiasta tietävä oli nettiinkin joskus kirjoittanut.

Krice: Toivottavasti molemmat häviävät. Centaurin keksijä on tyypillinen jenkkibrändin kehittäjä, joka on keinotekoisesti nostanut pedaalinsa hintaa. Eli sama mitä Gibson tekee tällä hetkellä kun se on pelkkä brändi, rahat tulee jostakin 100K spesiaalimalleista ja tavallisia malleja ei tehdä kun se laskisi teoreettisesti keräilykaman arvoa.
 
Ei kai Bill Finnegan ole keinotekoisesti Klon Centaurin hintaa nostanut? Hän myi ne hopeiset ja kultaiset ns. loppuun. Yhden miehen operaatiossa tuli ns. raja vastaan. Kun kysyntää oli, niin hänhän itseasiassa julkaisi KTR:n, joka oli siis sama pedaali, mutta halvemmassa purnukassa. Tuon pedaalin kanteen hän vielä printtasi, ettei hän ole vastuussa siitä hypestä... me käyttäjät ja kuluttajat olemme.
 
Finnegan on itse myynyt joitakin yksiköitä tonnilla tai parilla Reverbissä. Siitä summasta hän on ottanut valmistuskustannukset itselleen (ns. plusmiinusnolla) ja loput rahat, ns. tuoton, hän on lahjoittanut vähävaraisille henkilöille ja perheille.
 
Että sellainen "riistäjä".

Krice: Toivottavasti molemmat häviävät. Centaurin keksijä on tyypillinen jenkkibrändin kehittäjä, joka on keinotekoisesti nostanut pedaalinsa hintaa. Eli sama mitä Gibson tekee tällä hetkellä kun se on pelkkä brändi, rahat tulee jostakin 100K spesiaalimalleista ja tavallisia malleja ei tehdä kun se laskisi teoreettisesti keräilykaman arvoa.
 
Jassoo.
 
Whatabout Music Man? Thomannilla halvin keppi on yli 3000e, Keinottelevat kun eivät tee "tavallisia" malleja?
 
Gibsonin halvimmat ovat niukka yli tonnin kitaroita, eli ei mitenkään erikoisen kallis brändi lähtöhinnoilta. Sun vaan tarvitsee tätä samaa levyä pyörittää vuodesta toiseen.
 
Ja vaikka "nostaisivat hintoja" tekemällä vähän halpoja kitaroita niin miksi ihmeessä se olisi jotenkin arvottomampi tapa tehdä bisnestä kuin se että tehdään kaukoaasiassa hirveällä hapella halpaa ja paljon?

McNulty: Yhden miehen operaatiossa tuli ns. raja vastaan.
 
Ei ole laajentanut toimintaa tai suostunut myymään valmistusoikeuksia kenellekään, eli tyypillinen tapaus missä keinotekoisesti rajoitetaan myyntimääriä. Teki tuon varmaan sen vuoksi että pedaalin hinta alkoi nousta käytettynä (ja uutena).

samiko: Gibsonin halvimmat ovat niukka yli tonnin kitaroita, eli ei mitenkään erikoisen kallis brändi lähtöhinnoilta.
 
Hinta on vain yksi "ongelma", toinen on saatavuus. Gibson selkeästi pitää tiettyjen mallien määrää pienenä, flying v hyvä esimerkki. Kun Gibsonin omistajat vaihtui niin lähes kaikki artistitkin lähtivät kävelemään, se kertoi aika paljon siitä mitä tapahtui. Ilmeisesti tätä asiaa pitää aina painottaa kun jotkut ihmiset ei ole perillä siitä miten tuo homma toimii. Gibson on brändi joka ilmeisesti kannatti ostaa, koska markkinoita löytyy muualta kuin soittajista.

Krice: Hinta on vain yksi "ongelma", toinen on saatavuus. Gibson selkeästi pitää tiettyjen mallien määrää pienenä, flying v hyvä esimerkki. Kun Gibsonin omistajat vaihtui niin lähes kaikki artistitkin lähtivät kävelemään, se kertoi aika paljon siitä mitä tapahtui. Ilmeisesti tätä asiaa pitää aina painottaa kun jotkut ihmiset ei ole perillä siitä miten tuo homma toimii. Gibson on brändi joka ilmeisesti kannatti ostaa, koska markkinoita löytyy muualta kuin soittajista.
 
Tässä on Gibson Flying V ja on ihan tavallisen linjaston malli.
https://www.gibson.com/en-US/p/Electric-Guitar/USADW9572/Classic-White
 
Ja Thomannilta kyseinen kitara.
https://www.thomann.de/fi/gibson_70s_flying_v_antique_natural.htm
 
Ja mitä tulee saatavuuteen, niin sehän on enemmän kiinni niistä jälleenmyyjistä kuin Gibsonista, että mistä kaikkialta sitä kitaraa löytyy varastosta. Moni soitinliike kun ei hanki varastoon kattavan suurta valikoimaa, mutta kyllä tuota Flying V kitaraa saattaa löytyä ihan suomen kivijaloista.
 
Ja ei tuo hinta ole minusta mikään älytön kun kumminkin käsityönä tehty kitara, jossa kova laukku. Kitarassa kuitenkin kaula liimaliitoksella ja nitrolakattu.
Maybachilta saa aavistuksen halvemmalla vastaavan kitaran, joka on Tsekissä rakennettu, mutta siinä ne vaihtoehdot sitten onkin.
Maybach Thomann linkki.
https://www.thomann.de/fi/maybach_jetwing_m_vintage_black.htm
 
Mutta ei tämä aihe kuulu tähän efektikeskusteluun. Jatketaan jossain toisaalla...
 
E: Näyttää ainakin löytyvän Deluxe Musicista ihan hyllystä tuo kitara.
https://www.dlxmusic.fi/tuotteet/ki … sahkokitarat/gibson-flying-v-70s-cw
 
Ja vielä tuosta hinnasta, että ne tuppaa nousemaan joka merkillä, että jos nyt havittelet jotain tiettyä kitaraa, niin luultavasti vuoden päästä tai myöhemmin vastaava soitin on vielä kalliimpi.

mpekkanen: Ja mitä tulee saatavuuteen, niin sehän on enemmän kiinni niistä jälleenmyyjistä kuin Gibsonista, että
 
Flying v:stä ei tosiaan ole kuin joku 1950's halkokaulalla ja natural värillä eli muinaisjäänne, juurikin keräilijöille tarkoitettu. Gibsonilla ei oikein keksitä mitään uutta, viimeisimmät uutuudet taisi tulla 1980-luvulla.

Krice: Flying v:stä ei tosiaan ole kuin joku 1950's halkokaulalla ja natural värillä eli muinaisjäänne, juurikin keräilijöille tarkoitettu. Gibsonilla ei oikein keksitä mitään uutta, viimeisimmät uutuudet taisi tulla 1980-luvulla.
 
Eikö Flying V ole jo muotona muinaisjäänne, mitä sä sitä haikailet markkinoille? Tai ylipäätään Gibsonheitterinä mitään Gibsonia? Ja kaikista luutunvalmistajista juuri Gibsonin pitäisi keksiä jotain uutta :D. Ja sitten kun keksii tai yrittää keksiä niin ei sekään kelpaa, pitäisi olla 300e hintainen Flying V.
 
Sä et ole ikinä Gibsonia omistanut etkä tule sellaista ikinä omistamaankaan, ihan sama mitä markkinoille tuovat tai ovat tuomatta.

Krice: Flying v:stä ei tosiaan ole kuin joku 1950's halkokaulalla ja natural värillä eli muinaisjäänne, juurikin keräilijöille tarkoitettu. Gibsonilla ei oikein keksitä mitään uutta, viimeisimmät uutuudet taisi tulla 1980-luvulla.
 
Siis tuo Gibson Flying V jonka linkit laitoin on 60 luvun slim taper kaulalla, joka ei ole mikään halko. Millä värillä se pitäisi olla? Naturalin lisäksi on ainakin valkoinen, musta, oliivin vihreä ja pähkinän ruskea.
 
Tässä on muutaman vuoden vanha Megadeth Dave Mustaine Flying V ja siinä on myös samainen slim taper kaula. Saa myös hopean harmaana jos ei natural nappaa.
https://www.thomann.de/fi/gibson_dave_mustaine_flying_v_an.htm
 
Kyllä noita uusia Gibsoneita on tullut tälläkin vuosituhannella. Esim Midtown ja vaikka Tribute sarja.
Tämä Les Paul Modern Lite on uusia Gibson malleja ja hinta 1299 ja myös slim taper kaulalla.
https://www.thomann.de/fi/gibson_les_paul_modern_lite_gms.htm

Krice: Ei ole laajentanut toimintaa tai suostunut myymään valmistusoikeuksia kenellekään, eli tyypillinen tapaus missä keinotekoisesti rajoitetaan myyntimääriä.
 
Jos joku haluaa toimia yksityisyrittäjänä ilman palkollisia tai olla myymättä lisenssejä tai valmistusoikeuksia jollekin toiselle, niin siihen hänellä on kaikki oikeudet. Ajatusmaailmasi on ihan älyttömän typerä, ajatellen että kaiken tuotannon pitäisi tähdätä aina ja automaattisesti massatuotantoon nollakatteella.
 
Teki tuon varmaan sen vuoksi että pedaalin hinta alkoi nousta käytettynä (ja uutena).
 
Mä luulen, että Finnegan teki sen vain siksi, että joku säälittävä besserwisser muusikoiden.netissä jaksaisi kantaa kaunaa täysin olemattomalta pohjalta, tehden premissejä ja oletuksia vailla ainuttakaan konkreettista tai edes teoreettista näyttöä tahi perustelua asiasta.

McNulty: Ajatusmaailmasi on ihan älyttömän typerä, ajatellen että kaiken tuotannon pitäisi tähdätä aina ja automaattisesti massatuotantoon nollakatteella.
 
Massatuotannon ja yhden miehen operaation välillä on harmaan sävyjä. Ei mennä nyt sille internet-keskustelun tasolle, jossa kaikki on mustavalkoista. Minusta tuo asia on ihan selvä, ei tarvitse kovin paljon pohtia mitä Centaurin valmistaja on hakenut toiminnallaan ja kaiken lisäksi se on onnistunut siinä. Monet muutkin valmistajat on huomanneet, että voi tähdätä muillekin markkinoille kuin pelkästään niille jotka soittavat kitaraa ja tekevät musiikkia. Tuo johtuu siitä, että ihmiset on valmiita maksamaan järjettömiä hintoja keräilykappaleista, esim. Gibson kaivoi jostakin esiin vanhan flying v:n, hinta 650 000 dollaria.
 
https://www.youtube.com/watch?v=WmiqD803MOs

Ihmiset, joilla on varaa ja harrastuneisuutta, maksavat tietenkin harvinaisista keräilykappaleista suuria summia. Se on ihan pelkkää kysynnän ja tarjonnan määrittämää toimintaa, eikä siinä ole mitään vikaa tai väärää. Omat pelimerkit eivät riitä? Voi voi. Ei merkitystä, ketään ei kiinnosta, eikä asiasta valittaminen auta. Mutta säästäväisyys auttaa, jollei nyt ihan kuuta taivaalta sentään kurkottele...

Mites nää kusenpolttamat Gibsonit liittyy mitenkään pedaaleihin ja efekteihin? Skarpatkaa.
 
EDIT: aiheeseen palataksemme, old school looppereista kiinnostuneena ostoslistalla on EHX:n Stereo Memory Man with Hazarai, jossa käsitykseni mukaan loopperi/hold delay toimii samalla tavalla kuin avataristani tutussa Digitechin PDS-8000:ssa, joita mulla on kaks. Eli looppia voi hidastaa ja nopeuttaa portaattomasti kuin se olisi nauhalooppi. Oon kuunnellut viime aikoina paljon Nels Clinea, hän käyttää alkuperäistä EHX:n 16 Second Digital Delayta. EDIT2: tässä hyvä video Nels Clinesta ja tuosta EHX:n 16-sekuntisesta: https://www.youtube.com/watch?v=POolx0icXwY

Krice: Massatuotannon ja yhden miehen operaation välillä on harmaan sävyjä. Ei mennä nyt sille internet-keskustelun tasolle, jossa kaikki on mustavalkoista. Minusta tuo asia on ihan selvä, ei tarvitse kovin paljon pohtia mitä Centaurin valmistaja on hakenut toiminnallaan ja kaiken lisäksi se on onnistunut siinä. Monet muutkin valmistajat on huomanneet, että voi tähdätä muillekin markkinoille kuin pelkästään niille jotka soittavat kitaraa ja tekevät musiikkia. Tuo johtuu siitä, että ihmiset on valmiita maksamaan järjettömiä hintoja keräilykappaleista, esim. Gibson kaivoi jostakin esiin vanhan flying v:n, hinta 650 000 dollaria.
 
https://www.youtube.com/watch?v=WmiqD803MOs
 
Finnegan on tehnyt n. 8000kpl alkuperäisiä Centaureja käsin ja sit ties kuinka monta KTR-tehdasversiota sen jälkeen. Sit kun huomioi et se on kehittänyt oman uniikin kotelon sekä kytkennän niin paha lähtee torumaan jos haluaa pitää langat omissa käsissä. Liekö koskaan ollut ees se ainoo leipätyö, tuskin. Klooneja on lukematon määrä, ota sieltä halvin ja oo tyytyväinen.

fridgebuzz: aiheeseen palataksemme, old school looppereista kiinnostuneena ostoslistalla on EHX:n Stereo Memory Man with Hazarai, jossa käsitykseni mukaan loopperi/hold delay toimii samalla tavalla kuin avataristani tutussa Digitechin PDS-8000:ssa, joita mulla on kaks. Eli looppia voi hidastaa ja nopeuttaa portaattomasti kuin se olisi nauhalooppi. Oon kuunnellut viime aikoina paljon Nels Clinea, hän käyttää alkuperäistä EHX:n 16 Second Digital Delayta. EDIT2: tässä hyvä video Nels Clinesta ja tuosta EHX:n 16-sekuntisesta: https://www.youtube.com/watch?v=POolx0icXwY
 
Vieläkin harmittaa kun en nakannut ostoskoriin orkkis 16SDD:tä, kun oli reverbissä reilulla tonnilla muutama vuos sitten. Ois loppunut multakin sama vuosia jatkunut jahti ja ois lopulta säästyny varmaankin myös rahaa :D Re-issue oli joskus, mut sillä ei pysty hold-tyyliin looppaamaan. PDS-sarjalaiset itelläkin käytössä, nykyään löytyy enää 1002 ja 8000. Muuten täydellisiä, mut kun se reverse puuttuu. Joskus tais olla Manecoistakin puhetta ja sittemmin hommasin niiden Sweet 16 Digital Delayn. Oli kuitenkin vähän pettymys, kun delayn taso oli wet/dry-tyylinen mix eli kun delayn tasoa nosti niin kuiva signaali väheni. Ois pystyny käyttää erillisen mixeripurkin kautta täysin märkänä blendaten kuivan päälle, mut kun delaysaundikin oli jo vähän turhan lofi ja modulaatio aika käyttökelvoton niin en sit jaksanu alkaa säätää. PDS:illä mennään toistaseksi, toimii täydellisesti Fripp/Eno-tyylin looppailussa!

msalama: Se on ihan pelkkää kysynnän ja tarjonnan määrittämää toimintaa, eikä siinä ole mitään vikaa tai väärää.
 
Eipä tietenkään. Kaikessahan on kyse vain kysynnästä ja tarjonnasta, ja rahasta. Mitä, miksi tämä maailma on niin perseestä nykyisin kun kaikessa on kyse vain rahasta? Miten siinä nyt niin pääsi käymään?

Krice: Eipä tietenkään. Kaikessahan on kyse vain kysynnästä ja tarjonnasta, ja rahasta. Mitä, miksi tämä maailma on niin perseestä nykyisin kun kaikessa on kyse vain rahasta? Miten siinä nyt niin pääsi käymään?
 
Voithan olla myös väärässä? Elämän tärkeimpien asioiden suhteen ei raha isoa osaa merkkaa. Musiikkirintamalla on lukuisia bändejä, joiden ei tarvitse rahan vuoksi hommia tehdä.

Ai että melodraamaakin sitten vielä? Raha ei ratkaise mitään jos sitä vain on riittävästi omaan hyvään peruselämään, kun taas turha, kateellinen ja katkera valitus jostain keräilykamojen hintatasosta vain ja ainoastaan romuttaa sitä omaa hyvän elämän tunnetta. Eli mitäpä jos Krice nyt vaan keskittyisit ihan rauhassa sellaisiin soittokamoihin, joihin sinulla on varaa, sen sijaan että katkeroitat täällä kerta toisensa jälkeen mielesi rikkaiden harrastuksista? Se kun nimittäin ei psykofyysisesti hyvää tee kenellekään, ja onpahan vielä täysin hyödytöntäkin kaiken päälle.
 
Siis kyllähän minustakin olisi kivaa, jos nyt vaikkapa pre-CBS Telejä saisi edelleen parilla tuhatlappusella; mutta kun ei saa, niin sekuntiakaan en ajatukselle tuhlaa, koska pienintäkään hyötyä siitä ei ole. Joten mitäpä jos sinäkin, Krice, koittaisit jotain samankaltaista, koska eihän tämä nyt sentään NIIN vakavaa ole?

Hieman pedaaleihin liittyvää testailua.
 
Tässä kun lähes päivittäin kolvailee välijohtoja (patch) niin olen samalla vaivihkaan testaillut eri valmitajien n. 4mm halkaisijalla olevia kaapeleita. En ole ihan jokaista merkkiä tai brändiä ostellut varastoon, mutta muutamat eniten käytetyt ja foorumeilla parhaaksi julistetut olen nyt testannut.
 
https://www.dropbox.com/scl/fi/a23o … 5pzqw8kkdm&st=ntv5datz&dl=0
 
Kuten kuvasta näkyy, testissä on käynyt japanilainen Canare GS-4, amerikkalaiset Evidence Audio Monorail, Evidence Audio Blackrock ja Mogami 2314 sekä tietysti saksalainen Sommer Cable SC-Onyx Tynee ja brittiläinen Van Damme XKE Pro Unbalanced.
 
Ihan ensimmäisenä on sanottava, että kaikki kuusi kaapelia ovat erittäin päteviä ja laadukkaita. Kaikilla pärjää erinomaisen hienosti. Soundillisesti hienoisia eroja on, mutta ei sellaisia joiden vuoksi kannattaisi vaihtaa vaikkapa EA Monorailista Mogamiin. Suurimmat erot ovat selkeästi kaapeleiden työstämisessä, siis kolvaamisessa ja työskentelyssä kaapelin kanssa.
 
Mutta otetaan se helpoin pala arvosteluun ensin eli soundi. Ja aloitetaan se heti itsestäänselvyydellä, toteamalla ettei parasta soundia ole, koska toinen tykkää tummemmasta, toinen kirkkaammasta. Tai siis että kaapeli säilyttää signaalin ylätaajuudet paremmin tai huonommin, siitähän kaapeleiden kohdalla on kyse. Kuten yllä mainitsin, eroja on käytännössä 15-50cm kaapelinpätkällä mahdoton kuulla tai havaita ilman mittalaitteita. Mä käytän mittaamiseen omia ja vähän frendienkin korvia, koska se on ainoa mikä ratkaisee. Mä otin kuitenkin 5m pätkät jokaista kaapelia, kolvasin SquarePlugit päihin ja laitoin kaapelin kitaran ja styrkkarin väliin. Silloin sain hienoisia eroja aikaan.
 
Eniten yläpäätä tuntui olevan Van Damme XKE Pro:ssa ja Mogami 2314. Voidaan siis ajatella, että nämä pitävät pedaalilaudassa signaalin yläkertaa mukana myös pidemmillä matkoilla ellei pedaali tai jokin muu laite syö sitä välissä. EA Blackrock, Sommer Onyx Tynee ja EA Monorail olivat kaikki tosi hyvin balanssissa eikä nekään ns. viiden metrin matkalle mitään hukanneet liikaa. Mutta jokin hienoinen "selkeys" tai yläkerran "presence" tuntui toistuvan Van Dammella ja Mogamilla parhaiten. Canare GS-4 oli aavistuksen "tummempi" tuon yläkerran osalta. Ihan voin avoimesti tunnustaa, että hiusten halkomista tai atomin puolittamista tämä kuitenkin on. Jos mä laitan VD:lle ja Mogamille arvosanaksi 9+, niin muut saavat 9 ja Canare sitten 9-.
 
Sitten se kaapelin ulkoinen olemus, joka sekin on tärkeää. EA:n kaapeleissa on kiva mattapinta, mutta väriltään se on enemmän harmahtava kuin musta, jos sillä on jollekin merkitystä. Blackrock itsessään on inasen paksumpaa kuin muut verrokit, mutta sujahtaa yhtä hyvin Squareplugin SP400 kulmaplugeihin kuin saman valmistajan SPS4 suoriin plugeihin. Ja vedonpoisto toimii myös. Ei jää liittimien kannet ja muut irvistämään. Sen sijaan EA Blackrock on hankalin työstää. Kuparisäikeet nimittäin pitää dipata fluxiin ennen niiden juottamista ja toisinaan tinan tarttuminen on hankalaa. Vaatii siis enemmän aikaa ja viitseliäisyyttä, jotta saa todella nätit kolvaukset. Ja koska hintalappu tälle Blackrockille on ihan älytön, niin en näe mitään syytä käyttää sitä, koska muut testatut ja vertailuun valitut kaapelit ovat a) yhtä laadukkaita, b) kuulostavat vähintään yhtä hyvältä, c) ovat edullisempia ja d) ne onpi helpompi juottaa siististi ja nätisti. Blackrockille siis iso miinus hinnasta ja työmäärästä.
 
EA Monorail on sikäli helppo, että solid core kaapelina (siis johdin on yksi paksu kuparilanka, eikä se koostu kuparisäikeistä kuten muissa kaapeleissa) sen juottaminen onnistuu helposti ja kaapelin voi väännellä haluamaansa asentoon esim. pedaalilaudan alapuolelle. Tämä kaapelihan on tehty niille EA:n omille SIS-plugeille, joita ei tarvitse kolvata lainkaan, mutta mä tykkään käyttää Monorailia myös tietyissä tapauksissa SquarePlugin kolvattavien liittimien kanssa. Monorailin etu on juuri tuo yllä kuvattu muotoontaiteltavuus. Siinä on kuitenkin haasteena, ettei kaapeliin voi tehdä kovinkaan jyrkkiä kulmia eli mikäli laudassa olevien pedaalien sijoittelu on ahdas, niin mä välttäisin Monorailin käyttöä. Olen tuossa nyt parilla lyhyemmällä pätkällä testaillut ja kaapeli kestää yllättävän hyvin taitoksia, mutta sain kuparisen solid core johtimen murtumaan kun tein useamman jyrkän taitoksen (simuloin tilannetta, jossa sama kaapeli käytetään uudelleen ja uudelleen kun pedaalilauta muuttuu ja välikaapeli asennetaan ahtaaseen väliin switcherin/looperin takapaneeliin ja hieman puristuksiin sen edessä olevan pedaalin etureunan kanssa). Vaatii myös tarkkaavaisuutta kuorimiseen, ettei vahingossa leikkaa ydinlankaan vekkiä, silloin se saattaa siitä aika helposti napsahtaa katki.
 
Mogami, Sommer ja Van Damme ovat tässä suhteessa identtisiä, eli ne ovat hyvin joustavia ja taipuisia. Oikeastaan kaikki näistä pysyvät yhtä hyvin (tai huonosti, se on vähän kieputtajasta ja käyttäjästä kiinni) suorina tai kiepillä. Joka tapauksessa näiden kuoriminen, kolvaaminen ja asentaminen pedaalilautaan on todella suoraviivaista ja helppoa. Ehkäpä juuri siksi nämä kolme ovat itselleni ne parhaimmat ja mukavimmat kaapelit, joita toistuvasti valmistan ja joilla tekemäni laudat viimeistelen. Ei siis pienintäkään pahaa sanottavaa tai motkotuksen aihetta näistä kolmesta.
 
Canare GS-4 on hyvin lähellä tuota samaa tuntumaa, mutta kaapeli on jotenkin "liukkaampi" tai kaapelin pinta hieman kiiltävämpi. Ehkä siinä on enemmän tai vähemmän jotain kemikaalia, joka tekee siitä sen tuntuisen. GS-4 on kuitenkin taipuisa ja melkein vetää itsensä pienemmälle kiepille kuin Sommer, VD tai Mogami. Eli hieman ehkä taipuvainen menemään enemmän jengalle kuin em. kolmikko.
 
Koska joka tapauksessa käytän nippusideankkureita, nippusiteitä, kaapelinsidontateippejä yms. ratkaisuja pedaalilautojen "perspuolen" siistimiseen, tapauksesta riippuen enempi tai vähempi, niin mä en oikeastaan kaipaa tuota EA Monorailin jäykkyyttä. Haluan pikemminkin, että kaapeli on joustava ja sitä voi ohjailla joko loivemmilla tai jyrkemmillä kulmilla. Helpompaa kun monisäikeinen kaapeli ei ns. pysy muodossa vaan sitä voi käsitellä vapaammin ja helpommin. Joku toinen voi tietysti kokea asian juuri toisinpäin.
 
Saatavuudesta sen verran että Mogami ja Canare ovat jokseenkin hankalia saada Suomesta. Euroopasta niitä löytää mm. Saksasta ja Ranskasta. Van Dammea ja Sommeria pitäisi saada ihan Suomestakin (käsittääkseni UralTonella on nykyisin Van Dammetkin, jotka siirtyivät sinne CustomBoardsilta). Jotain haasteita saatavuuden kanssa on toisinaan ollut ja silloin olen itse tilannut Van Dammet Portugalista, Arda Suppliersilta. Mulla on sinne syntynyt jo tässä parin vuoden aikana sen verran hyvä kontakti, että hinta on ollut enemmän kuin kohdallaan. Mogamia ja Canarea saa ainakin Banzai Musicilta Saksasta. Evidence Audiosta mulla ei ole viimeisintä tietoa, onko sekin Custom Boardsin jälkeen siirtynyt UralTonelle vai miten, olen pärjännyt sillä Monorail-tavaralla mitä nurkkiin on aikaisemmin kerääntynyt. Tosin, nyt näyttää siltä että se onpi loppu. Thomannilla sitä näytti kuitenkin olevan. Sommer Onyx Tynee ei taida olla T-kaupan valikoimissa, mutta Banzailla, MusikDingillä tai jollain vastaaavalla saksalaisella puodilla sitä näytti olevan. Ja kaiketi UralTonesta sitä voisi tilaamalla saada.
 
Täältä ääni siis Van Dammelle, koska sen saatavuus on hyvä, hinta erinomainen, laadullisesti todella, todella pätevä kaapeli. Sitä tilasin itselleni viimeksi 50m satsin. Kyllä sillä taas parit laudat tekee. Ja jos etsit oikeasti edullista ja hyvää patch-kaapelia... niin Banzai Musicista saa Sommer Onyx Tynee aivan ällistyttävän edullisesti n. 1,50€/metri hintaan. Siinä on kyllä kaapelin hinta enemmän kuin kohdallaan suhteessa laatuun.
 
Kaapeleiden kapasitansseja (suluissa hinta/metri):
Mogami 2314 - 110pF/m (2,80€/m)
Canare GS-4 - 154pF/m (2,45€/m)
EA Blackrock - ei tiedossa, todennäköisesti jossain 100-120pF paikkeilla (8,00€/m)
EA Monorail - ei tiedossa, todennäköisesti lähellä Blackrockin speksejä (7,50-7,90€/m)
Van Damme XKE Pro Unbal - alle 90pF/m (2,70€/m, itse maksan karvan alta 2€/m ja sen vuoksi tämä on oma suosikkini)
Sommer SC-Onyx Tynee - 125pF/m (1,54€/m)
 
Kapasitanssi kertoo jotain, ei tietystikään kaikkea. Veikkaan että siinä on kuitenkin syy sille, miksi viiden metrin kaapeleissa kuulin yläpään pyöristymistä esim. Van Dammen ja Canaren välillä. Ja kannattaa muistaa, että yllättävän paljon kaapelia kuluu ihan peruslautaankin, puhumattakaan jos on switcher/looper-meininkiä, jossa jokaiselta pedaalilta vedetään kaksi kaapelia vaihtajalle. Esim. 3-5m kuluu äkkiä ja jos sellaisen eron jo korvin kuulee kaapelin osalta, niin ei sitä ainakaan erilaiset pedaalit ja muut laitteet välissä "paranna". Bufferi(t) pedaalilaudassa jeesaa kyllä suuresti.
 
Herättääkö kysymyksiä? Ajatuksia? Millaisia kokemuksia sinulla on? Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia ratkaisuja muilla on? Vai onko ihan samantekevää?
 
Jos kaipaat jelppiä tai lisätietoja, niin mulla näitä kaapeleita on tuossa "takavasemmalla". Niitä voi äkkiä siitä käpistellä, kuoria, kolvailla ja kuvata... joskin m.net on vähän kökkö alusta kuville.