Kitarat: kitarakamat ›

niemepet: Mistähän tällaisen pulliaisboksin tai vastaavan löytäisi? Haluaisin ostaa ja kokeilla miten se oman pedaalilaudan saundiin lutviutuu.
 
Tee itse tai teetä jollain pedaalinrakenrajalla?
 
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=39545&o=0
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/154327.jpg

aon: Tee itse tai teetä jollain pedaalinrakenrajalla?
 
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=39545&o=0
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/154327.jpg
 
Sen vuoksi kyselen kun itse en osaa kolvailla, eikä ole välineitä...

Ao. pätkässä on juttua s-kitaran mikki + tonepotikan taajuuskäyttäytymisestä.
Ja mikä parasta, asia esitetään aika yleisellä tasolla esim. ilman kaavoja.
Alussa puhutaan hiukan siitä, miten potikan kääntäminen vaikuttaa vasteeseen.
Ensin kun potikka on täysillä ja aina siihen asti kun se on käännetty toiseen laitaan.
Kannattaa huomata, että perusvaste ei ole mikään suora käppyrä, vaan siitä löytyy mikin induktanssista johtuva resonanssi.
Sen jälkeen kuvataan miten resonanssi siirtyy kun mikin rinnalle kytketään erisuuruisia kondensaattoreita.
 
Muuten kannattaa huomata, että potikan vaikutus ei välttämättä ole sama aktiivimikkien tapauksessa.
En tosin tiedä tarkkaan onko niissä äänenvärinsäätö ennen vai jälkeen puskurivahvistinta.
Siis tässä:
 
https://www.youtube.com/watch?v=if1NrMvQjv4

ristojk: Muuten kannattaa huomata, että potikan vaikutus ei välttämättä ole sama aktiivimikkien tapauksessa.
En tosin tiedä tarkkaan onko niissä äänenvärinsäätö ennen vai jälkeen puskurivahvistinta.
 
Etuaste voi olla tehty niin, etteivät potikat tule signaalitielle ollenkaan. Tämä on paras vaihtoehto, koska silloin hiilikuraradat eivät tule tielle kohisemaan. Jos taas potikat ovat signaalitiellä, ne leikkaavat aina yläpäätä ja kohisevat. Brandista riippumatta.
 
Kun puhutaan aktiivimikeistä, tarkoitetaan tavallisimmin tavallista kela-magneettimikkiä, jonka perään on istutettu etuaste. Kelan kierrosmäärä voi olla pienempi, joka levittää taajuusvastetta mutta pienentää signaalia. Siksi etuaste voi hyvinkin kompensoida tasoa.
 
mikrofonit - blend - vol - tone - out
 
Blend voi olla tässä mitä tahansa täydestä mikseristä blend-potikkaan tai mikkivalitsimeen. Tone voi olla diskanttileikkuri (ns. passiivinen tone) tai vaikka parametrinen etupää.
 
Kitaramaailmassa aktiiviset blendit ja tonet ovat yllättävän harvinaisia. Suurin osa soittajista tyytyy Leon halparatkaisuun, jossa on kasa tonesäätimiä. Osa niistä leikkaa yläpään lisäksi myös volumea.
 
Saundien etsijälle suosittelisin kunnollista etupäätä mikkien oman äänen toistoon mutta valinta vaikuttaa poikkeuksetta taipuvan viiden markan (siis alle euron) potikkasettiin. Tämä johtunee siitä, että Leo teki sen näin eikä ortodokseille ole muita vaihtoehtoja olemassa.

ituvirtanen:
Kun puhutaan aktiivimikeistä, tarkoitetaan tavallisimmin tavallista kela-magneettimikkiä, jonka perään on istutettu etuaste. Kelan kierrosmäärä voi olla pienempi, joka levittää taajuusvastetta mutta pienentää signaalia. Siksi etuaste voi hyvinkin kompensoida tasoa.
 
Aktiivimikeissä voi tosiaan tuo kierrosmäärä olla pienempi ja/tai magneetit "heikkotehoisemmat" vähän niinkuin EMG-Overlandilla (nykyään vissiin pelkkä EMG) .Alunperin oli tarkoitus että pystytään mikin korkeussäätöä käyttelemään lähemmäs kieliä ilman että tulis string pull- ilmiötä. Sittemminhän todettiin että aktiivimikeillä sai komiasti yliohjattua kitaran ulostuloa erilaisille efektiketjuille...
Jatsista heavympään metalliin.. ;)
Toki tuo EMG, Bartolini tms. konsepti on sellainen että se etuaste on mikin sisuksissa. Tuolloin ne tonet on sitten siinä mikkien jälkeen. Oma juttunsahan on sitten se, että kitarassa on ihan erillinen etuaste, joko kytkimellä tai ilman. Erikseen kytkettävä etuaste tietty mahdollistaa sen, että sitä kitaraa/bassoa voi käyttää vaikka aktiivipuolen sähköt olis pois pelistä. Syystä tai toisesta, useimmiten patterisyöttöisessä se patteri onkin tyhjä kun pitäis nousta stagelle.
Noista on-board etuasteista (ja aktiivisista tone-säädöistä) itsellä on ihan käytännönkin kokemusta yhden Jim Heffnerin vuonna 1978 kehittelemästä etuasteesta, jonka Ibanezin poijjaat laittoivat tuohon 2622 Artist -kitaraan. Tunnetaan myös Steve Miller modelina. Siinä on 3-alueinen eq jolla saa plus-miinus 15 bassoalueeseen, trebleen tai keskialueeseen.
 
Aina kannattaa siis muistaa, että vaikka olis "mainostekstissä" sanottu mitä, niin passiivinen tone-säätö ei koskaan pysty lisäämään mitään, ainoastaan leikkaamaan.
Aktiivietunen voi boostata.
 
Kitaramaailmassa aktiiviset blendit ja tonet ovat yllättävän harvinaisia.
 
Syystä että tuppaa tulemaan vähän säätimien paljoutta, toki riippuu ihan siitä millainen palikka siellä kitaran sisällä piileksii. Tuo Heffnerin suunnitelma jossain määrin otti vaikutteita Alembicilta mutta oli paljon yksinkertaisempi. Onhan meidän basistin luottokeppi RD Artist-basso ihan eri planeetalta, etuaste ilman kytkintä eli voi soittaa vain aktiivina. Tosin herkkuja on siinä monenmoista, kompressori/ekspanderista alkaen. Onhan se sähköpuoli itse Robert Moogin kehittämä..
Merkityksellinen syy lie myös se, että hintaa tulee lisää aktiivielektroniikasta, valmistus ja set-uppi tehtaalla ottaa aikaa ym. seikat.
 
Mutta kyllä noita soitinmaailmassa on.

ituvirtanen:
Saundien etsijälle suosittelisin kunnollista etupäätä mikkien oman äänen toistoon mutta valinta vaikuttaa poikkeuksetta taipuvan viiden markan (siis alle euron) potikkasettiin. Tämä johtunee siitä, että Leo teki sen näin eikä ortodokseille ole muita vaihtoehtoja olemassa.
 
Tykkään siitä, että ulkopuolista sähköä tarvitsevat piirit ovat siellä, missä sähköä on tarjolla kätevästi. Passiivisilla piireillä saan säädettyä tasoa, leikattua yläpäätä ja boostattua/leikattua keskialuetta. En oikein keksi, että mitä muuta kitaraan tarvitsisin.

aon: Niin silläpä tuo jälkimmäinen vaihtoehtokin tuossa oli. Kysäise vaikka jäsen villej1:ltä? https://muusikoiden.net/jasenet/66083
 
Kiitoksia vinkistä.
 
Suurkiitos Villelle. Pedaali rankentui alta aikayksikön ja tuli salamana Postin pakettiautomaattiin. Jos joku muu on mcpulliaista vailla (tai muuta eksoottista mikä ei ole bulkki kamaa), niin iso suositus Villen työnlaadusta ja kaupankäynnistä.

fox:
Syystä että tuppaa tulemaan vähän säätimien paljoutta, toki riippuu ihan siitä millainen palikka siellä kitaran sisällä piileksii. Tuo Heffnerin suunnitelma jossain määrin otti vaikutteita Alembicilta mutta oli paljon yksinkertaisempi. Onhan meidän basistin luottokeppi RD Artist-basso ihan eri planeetalta, etuaste ilman kytkintä eli voi soittaa vain aktiivina. Tosin herkkuja on siinä monenmoista, kompressori/ekspanderista alkaen. Onhan se sähköpuoli itse Robert Moogin kehittämä..
Merkityksellinen syy lie myös se, että hintaa tulee lisää aktiivielektroniikasta, valmistus ja set-uppi tehtaalla ottaa aikaa ym. seikat.
 
Mutta kyllä noita soitinmaailmassa on.
 
Mä sanoisin, että syynä on enemmän traditio. Kun kukaan iso nimi ei ole tunnettu siitä, että sillä on aktiivietuvahvistin kitarassa, niin ei niitä valmistajatkaan viitti tarjota.
Esim. EMG:n aktiivimikit ovat lyöneet läpi hyvin metallimiesten parissa. Toki niitä on käyttänyt Lukatherit ja Knopfleritkin, mutta hevarit ottivat ne omakseen vielä tähän päivään asti.
 
Vastaavasti taas kitaraan rakennetut etuasteet potikoineen eivät ole lyöneet läpi. Mikään ei estä, että kitarassa olisi vain esim treble/bass säätimet. Esim. G&L:n passiivinen treble ja bass cut on ihan hyödyllinen eikä tee kitaran kannesta potikkaviidakkoa.
 
Kaipa kitaristit sitten katsoivat, että voisi saman soundin muokkauksen tehdä pedaaleillakin, kun taas basistit kokivat suoraan bassosta tapahtuvan muokkauksen hyödylliseksi.
 
Mua hieman kiinnostaisi laittaa mun 8-kieliseen joku aktiivinen etuaste Bare Knucklen mikkien kaveriksi tarjoamaan parempaa soundin säätöä kuin mitä kitaran perinteiset vola ja tone-potikat tarjoavat.
 
Osaako kukaan sanoa, tekeekö joku pulju tänä päivänä jotain hyvää kompaktia EQ-palikkaa, jonka saisi kitaraan kuin kitaraan?

Jaa ettei kukaan nimi-ihminen ollut tunnettu sisäänrakennetun aktiivietusen käytöstä? No mutta eikös Claptonilla ollut silloin joskus juuri sellainen, ja siitä tehtiin sitten ihan signatuurimallikin?

msalama: Jaa ettei kellään nimi-ihmisellä ollut aktiivietusta skittassaan? No mutta eikös Claptonilla ollut silloin joskus ja siitä tehtiin sitten ihan signatuurimallikin?
 
Pitipä juurikin kertoa, että eräällä ei niin suurella nimellä on tälläinen systeemi.
 
https://www.thomann.de/fi/fender_mid_boost_kit_clapton.htm

Juurikin. Editoin tuota lainaamaasi vähän selkeämmäksi vastauksesi jälkeen, mutta siitä älkäämme välittäkö.

LaXu:
Osaako kukaan sanoa, tekeekö joku pulju tänä päivänä jotain hyvää kompaktia EQ-palikkaa, jonka saisi kitaraan kuin kitaraan?
 
Saattaa tänä päivänä olla harvassa, tosin en oo vuosiin tsekkaillut. 80-luvun alkupuolella oli brittilässä parikin pikkupajaa, jotka moista (siis kompaktia) tekivät, PowerPot tais olla toisen tuote nimeltään, tosin ilman EQ:ta. Se toinen oli taas sellainen, josta se suunnittelija julkaisi jopa ohjeet, olisko ollut E&MM lehdessä. Näppärän kokoinen, 1 potikka ja ledi tais olla. Mutta tosiaan, siitäkin puuttui tykkänään se EQ-osuus.
Ibanezin "Steve Miller" mallin eli 2622 Artistin EQ-preamppia teki vielä pari vuotta sitten yks saksalainen kaveri.
Tuota mallia ihan stagella käytti, paitsi itte Steve, muutama muukin, ehkä ei sitten niin "nimimies". Björn Ulvaeus vaikka.
Aktiivibassot erittäin, mutta kyllähän tuolla Gibsonilla tuota RD Artistin aktiivisysteemiä löytyi muutamasta kitarastakin, vaikka se Robert Moogin systeemi vaati hyvin tuntuvasti tilaa. Sitä oli LP Artistissa, ES-335 Artistissa ja RD Artist-kitarassakin.

msalama: Jaa ettei kukaan nimi-ihminen ollut tunnettu sisäänrakennetun aktiivietusen käytöstä? No mutta eikös Claptonilla ollut silloin joskus juuri sellainen, ja siitä tehtiin sitten ihan signatuurimallikin?
 
Arvelinkin, että joku kaivaa naftaliinista tämän. Mutta kukaan ei taida kuitenkaan sanoa, että "Kyllä se Claptonin soundi asuu siinä etusessa". Varmaan useampi sanoo että "Clapton soittaa Stratolla" (vaikka se on muitakin kyllä soitellut) jne.
 
Kyse on mielikuvista, jotka houkuttelevat ihmisiä ostamaan jonkun tuotteen sitä kitaraidolin soundia jahdatessa.

Mikko1978: Tykkään siitä, että ulkopuolista sähköä tarvitsevat piirit ovat siellä, missä sähköä on tarjolla kätevästi. Passiivisilla piireillä saan säädettyä tasoa, leikattua yläpäätä ja boostattua/leikattua keskialuetta. En oikein keksi, että mitä muuta kitaraan tarvitsisin.
 
Colour me interested:
 
Miten passiivisella piirillä boostataan mitään? Paitsi tietty jos mid-boost tässä tapauksessa tarkoittaa sitä että ylä- ja alapäätä leikataan jolloin keskikaista toki suhteessa on korostuneempi.

msalama: Jaa ettei kukaan nimi-ihminen ollut tunnettu sisäänrakennetun aktiivietusen käytöstä? No mutta eikös Claptonilla ollut silloin joskus juuri sellainen, ja siitä tehtiin sitten ihan signatuurimallikin?
 
Clapton, Gilmour, Knopfler.... aika monet noista papparaisosaston legendoista on soitelleet vähän kaikenlaisilla laitteilla ja usein vähän ailahtelevasti sen mukaan mikä on kulloinkin ajankuvaan kuulunut. Esim. gilmour ilmeisesti osittain siksi että aikanaan aktiivimikit oli tapa eliminoida lavavalojen pörinää skebasignaalista eli saundi-edellä edelleen mut ehkä vähän eri kulmalla kuin usein ajatellaan. Sittemmin kaikki on tainneet palata passiivimikkeihin koska se on taas hyväksytympää ja muu tekniikka ympärillä on mahdollistanut sen.
 
Legendaosaston soittajista ilmiselvä (tai yleensä kaikkee muuta kuin selvä) referenssi on tietty Jerry Garcia, jonka kamoissa on ollut jo kauan ennen muita aktiivimikit ja signaali siitä edelleen varsin omintakeinen yhdistelmä HiFI maailmasta tuttua ajattelua, perinne kitaraa ja varhaista line-array järjestelmää. Ja kiistattoman "legendaarinen" tone toki, vaikka musastaan ollaan montaa mieltä.
 
Ja saman bändin basistilla Phil Leshillä ehkä semisti one-louder tässä mielessä koska bassossa on seisarilta asti ollut alembicin keksimä systeemi missä jokaiselle kielelle oma mikki, kitarassa aktiivinen etuaste jossa lisäksi parametrinen EQ. Ja normaalisti kielikohtaisten signaalien vahvistamiseen on vastaava himmeli kuin kitaristi Garcialla
 
https://www.guitarworld.com/feature … d-the-concept-of-the-boutique-bass.

No jos mä nyt LaXulle vähän viisastelen, niin -
 
1) Aika moni tietyn ikäpolven kitaristi tietää varmasti Kläbän käyttäneen sisäänrakennettua aktiivietusta
2) Kläbä-friikit ovat aivan varmasti sitä mieltä, että ko. mulikka tekee äijän saundista omalta osaltaan, mitä se on
 
Ergo, Fenkku pistää pihalle sigustraton etusella, koska jälkimmäinen kohortti saattaa hyvinkin ostaa sellaisen.
 
Mutta tämä tästä, eikä tämäkään nyt niin kauhean tärkeätä ollut.

Kaikkea sitä 8)
 
https://www.youtube.com/watch?v=kN9Cx-y7g3Y
 
juu ja pari suomalaista Clapton boostin käyttäjää Albert Järvinen, jolla
oli yksi ensimmäisiä Clapton stratoja suomessa ja Heikki Silvennoinen John Mayer Buddha Signature Stratolla.
 
Ja Clapton käyttää edelleen.

msalama: Jaa ettei kukaan nimi-ihminen ollut tunnettu sisäänrakennetun aktiivietusen käytöstä? No mutta eikös Claptonilla ollut silloin joskus juuri sellainen, ja siitä tehtiin sitten ihan signatuurimallikin?
 
Kai tämäkin voidaan laskea:
 
https://www.musamaailma.fi/en/esp-mm-04-preamp-booster

Tympee Huttunen: Kai tämäkin voidaan laskea:
 
https://www.musamaailma.fi/en/esp-mm-04-preamp-booster
 
tot mouses
ja erinomainen vekotin onkin