Työ musiikkialalla ›

soundmodel: Toisaalta työkokemus on jo sinällään sekin osoitus, että asiat on osannut tehdä jollain tasolla.
 
Oleellista vain se, että kummasta uskoo olevan enemmän hyötyä tai kummasta on todennettavasti enemmän hyötyä, jos meinaa tehdä töitä alalla. Jotkut muut ovat sanoneet, että tutkinto voi jopa signaloida huonoista tekijöistä, koska kovat tekijät (erityisesti muusikot) eivät mene kouluun, koska kyseessä ei ole kuitenkaan ala, jolle on pakko pätevöityä muodollisesti.
 
Harvemmin koulutuksesta on kenellekkään haittaa ainakaan teknisillä aloilla.
 
Ehkä jossain rokkibändimaailmassa uskottavuus saattoi menneinä vuosikymmeninä kärsiä jos olit Ogelin käynyt.

Oppilaitos tuskin tulee kuitenkaan auttamaan, jos suunnitelmat epäonnistuvat.

soundmodel: Oppilaitos tuskin tulee kuitenkaan auttamaan, jos suunnitelmat epäonnistuvat.
 
Miksi pitäisi, väärin opetettu?

soundmodel: Oppilaitos tuskin tulee kuitenkaan auttamaan, jos suunnitelmat epäonnistuvat.
 
Miksi sen pitäisi auttaa? Eihän yrityskään auta sinua, jos sinulle sattuu esim joku terveydellinen asia, minkä puolesta sinusta tulee hetkellisesti tai pysyvästi työkyvytön.

soundmodel: Oppilaitos tuskin tulee kuitenkaan auttamaan, jos suunnitelmat epäonnistuvat.
 
Tuskin yliopistokaan auttaa jos maisterit eivät työllisty alansa hommiin.

Ei, mutta on sellainen oletus kuin että jos opiskelee alan ammattilaisten kanssa, niin heidän pitäisi tuntea myös alan vaatimukset.

soundmodel: Ei, mutta on sellainen oletus kuin että jos opiskelee alan ammattilaisten kanssa, niin heidän pitäisi tuntea myös alan vaatimukset.
 
Aikoinaan kun itse opiskelin, opettajat, eli alansa ammattilaiset, tunsivat alan vaatimukset. Onko siis tämä nykyään muuttunut? Missä koulussa?

Henri Henri Olavi: Aikoinaan kun itse opiskelin, opettajat, eli alansa ammattilaiset, tunsivat alan vaatimukset. Onko siis tämä nykyään muuttunut? Missä koulussa?
 
No tuota, tietyssä mielessä kouluttaminen työttömäksi on sitä, että ei ymmärrä alan vaatimuksia.

En näe asiaa samoin.

Henri Henri Olavi: En näe asiaa samoin.
 
OIetko sattumoisin töissä oppilaitoksessa?

soundmodel: OIetko sattumoisin töissä oppilaitoksessa?
 
En. En vain usko että opettajat voisivat sanella sitä miten työmarkkinat vetää.

Henri Henri Olavi: En. En vain usko että opettajat voisivat sanella sitä miten työmarkkinat vetää.
 
Nimenomaan. Kukaan ei voi sanella, mitä työmarkkinoilla tapahtuu. Hyvä esimerkki omasta elämästä. Töissä 2013 alkaen tapahtumien parissa heti koulusta valmistumisen jälkeen. Koronaan asti kaikki ok eikä mitään ongelmaa, sitten koronan alettua laki kieltää (ja hyvästä syystä toki), että tapahtumia ei saa järjestää.
 
Kun elämässä ei mikään ole varmaa niin miksi uskoa jotain statistiikkaa kuka työllistyy ja kuka ei vaan sen sijaan luo sen oman elämänsä? Eiliseen ei voi vaikuttaa, tässä hetkessä eletään ja tulevaisuus on sitä minkä eteen sä näet vaivaa.

Henri Henri Olavi: En. En vain usko että opettajat voisivat sanella sitä miten työmarkkinat vetää.
 
No taidealalla ne ei vedä lähtökohtaisesti juuri lainkaan, että
 
Pitäskö niiden sitten sanoa, että "tämä on sitten vain hupikoulua, ei töitä varten, koska tilastojen mukaan juuri kukaan ei saa töitä.".

Jos haluaa varmasti työllistyä, kandee roudata ruumiita tai paskaa. Ne ei koskaan lopu.

hybridtwin: Kyllähän se vetää. Mä ja moni muu on esimerkkejä siitä, että kyllä alalle pääsee töihin. Itse käyttäisin mielummin termiä kulttuuriala.
 
Luitko aiemmin kommenttini siitä, että ainakin TAMK:ssa (se koulu mitä sinäkin olit vissiin käynyt) opettajat kertoivat alan haasteista? Etkö ollut tunnilla hereillä, jos meni näin konkreettinen tieto ohi? Ja jos jätit koulun kesken aikanaan, etkä työllistynyt sen takia, niin miksi sun pitää dissata kulttuurialan koulutusta, jos se ei selkeästi ole vain sun juttusi? Eihän se sulta ole pois, jos muut menestyvät haluamallaan tavalla vastoin todennäköisyyksiä.
 
Oleellista on, että tilastollisesti menestyminen on erittäin harvinaista silti eli toisin sanoen pettyjiä on enemmän kuin onnistujia.
Mistä OP tai joku kouluun hakija tietää kumpaan ryhmään kuuluu (tietysti kaikki olettavat kuuluvansa onnistujiin)?
 
Toki, YMMV. Joidenkin mielestä niiden 0.5% professuurienkin jahtaaminen on kannattavaa. Luonteenpiirteet ja omat tavoitteet vaikuttavat. Joillekin 0.5% ei ole este yrittämiselle.
 
---
 
https://yle.fi/a/74-20164594 mukaan alalle "Muusikot, laulajat ja säveltäjät" on:
 
Työttömyyaste 22.7%
ja
10 työpaikkaa, kun työttömiä työnhakijoita on 1165
eli todennäköisyys saada työpaikka kussakin kuukaudessa on
noin 0.86%.
 
Poistumalla 10 työllistettyä per kk tuon määrän työttömiä poistumaan menee 9,7 vuotta.
 
Eikä vain tämä, lisäksi on vielä todennäköisyys saada matalaa liksaa.
 
---
 
hybridtwin: Mä ja moni muu on esimerkkejä siitä, että kyllä alalle pääsee töihin
 
Joo tämähän todistaakin nuo tilastot.
 
Kun työttömyyden sijaan voisi samalla istua muualla edes tienaamassa palkkaa, niin minusta noiden todennäköisyyksien metsästäminen on aika iso taloudellinen riski. Kuten muualla on jo hieman todettu, jos ja kun päätyy työttömäksi, niin ei kukaan muu kuin sosiaalituki tule pelastamaan. Jotkut toki jahtaavat noita todennäköisyyksiä tästä huolimatta. Minusta se ei ole kovin älykästä: iso panos epätodennäköisiä voittoja kohtaan. Minusta paljon parempi strategia on raamittaa musiikki-intressit uuteen muottiin siten, että sen ei tarvitse olla:
 
* täysipäiväistä
* myymistä
* ainoa toimeentulon lähde
 
Itselleni ei rehellisesti sanottuna mainittu edes koulutuksessa näistä todennäköisyyksistä. Elin itse aina oletuksella, että koulutuslaitos ei kouluttaisi väkeä, ellei töitä olisi, koska tämä olisi järkevämpää koulutuksen rahoittajan näkökulmasta. Tosiasiassa koulutuksen rahoitusperusteet eivät huomioineet työllistymistä, joskin tämän osuus on lisääntymään päin.
 
Joillekin myös kaupallisuus voi lopulta olla turn-off, kuten itselleni. En mennyt alkujaankaan opiskelemaan sen takia, että haluaisin tehdä rahaa, vaan koska asia kiinnostaa, kuten edelleenkin. Tajusin opiskellessa myöskin kuitenkin, että kaupallinen aspekti vie lopulta aika tehokkaasti ne asiat pois, mistä oikeasti pidän. Minulla ei esimerkiksi ole lähtökohtaisesti mitään intressiä miellyttää muita ihmisiä musiikilla, jota teen. Tämän jälkeen vain harrastan musiikkia, ja voin päättää täysin vapaasti, mitä musiikkia teen (tätä ammattikseen tekevä taas ei voi välttämättä tehdä).
 
Toisaalta, jos tekisin ammatikseni musiikkia, niin jaksaisinko myös harrastaa sitä?

Taidealalla työllistymisen mittailu on noiden valtion systeemien kautta muutenkin hurr durr. Musiikin opiskelu täytyisi aina tapahtua rakkaudesta musiikkiin. Työllisyys on kompleksimpia numeroita kuin nuo. Suomessa on paljon pielessä, mutta suurta osaa musiikkikoulutuksesta ei voi sitä syyttää.
 
Toki kuka tahansa voi kouluttaa itsensä tiettyyn pisteeseen asti olemaan omalla soitonharrastusmukavuusalueellaan melko hyvä, mutta vaikka freelancer-muusikkona tai soitonopettajana toimiminen on kaikenlaista muutakin. Siinä kohdassa, verkostoitumisen ohella, ei oppilaitoksista ainakaan haittaa ole.
 
alariviä kommentoidakseni: musiikki on parhaimmillaan elämäntapa, "ammatti vs harrastus" -debatit jätän yläasteen opinto-ohjaajien kahvipöytiin. Pidän musiikkia ammatiksi tekemisen määritelmääsi hieman kummallisena, mutta kukin omassa kuplassaan jne.

Epämuusikko: Taidealalla työllistymisen mittailu on noiden valtion systeemien kautta muutenkin hurr durr. Musiikin opiskelu täytyisi aina tapahtua rakkaudesta musiikkiin.
 
Mikä valtion systeemi? Tilasto kertoo kuitenkin paljonko työttömiä työnhakijoita on suhteessa avoimiin paikkoihin. Toki on olemassa myös paikkoja, joita ei ilmoiteta yms., mutta tämä on spekulaatiota.
 
Minusta tuo "tulisi tapahtua ..." -idea on erinomainen potentiaalinen tuottamaan pettymyksiä, koska kenenkään muun velvollisuus ei ole toteuttaa sinun tai kenenkään muunkaan intressien toteutumista, vaan vastaat niistä itse. Musiikkimarkkinat eivät osin muutenkaan reflektoi sitä, mitä muusikot tekisivät vapaasti vs mitä he tekevät myydäkseen asioita. Tämä on ties kuinka vanha ilmiö esimerkiksi hakusanoilla:
 
"commercialization of art"
"commodification of art"
...
 
YMMV sitten, mihin omat rajat haluaa laittaa, mutta asiaa kannattaa pohtia, niin säästyy aikaa turhan koulutuksen sijaan.

soundmodel: Toki on olemassa myös paikkoja, joita ei ilmoiteta yms., mutta tämä on spekulaatiota.
 
Ei se ole spekulaatiota. Tuollaisia paikkoja on aika paljon. Suusta suuhun täyttyy paikat.
 
säästyy aikaa turhan koulutuksen sijaan.
 
Mitä sillä ajalla sitten tekee? Töitäkö? Jos niitä kerran ei ole, niin jotain toisia Töitäkö? Sellaisia joita vihaa? Paskat. Kannattaa mennä kouluun, vaikkei sieltä olisikaan kummoiset mahikset työllistyä.

Tarkoitan siis sitä, että mistä ne käppyrät tietää, onko taiteilija työtön vai töissä? Miten semmoista edes mitataan? Taiteilija on töissä kun hän tekee työtään. Se, saako hän siitä palkkaa, on toinen juttu, ja jos se on ykkösasia mikä painaa mieltä kannattaa tosiaan miettiä kahdesti mihin ryhtyy. tämä on se kohta missä Suomella ja suomalaisilla olisi hieman skarpattavaa, mutta ens alkuun voi muuttaa vaikka Norjaan tai Islantiin.