Työ musiikkialalla ›

soundmodel: Ollakseen rehellisiä niiden tulisi ottaa kantaa siihen, koska useimmat opiskelijat luultavasti odottavat työllistymistä.
 
Voihan se koulu tietenkin sanoa, että tälle alalle työllistyy todella harva. Muistaakseni mun musateknologian opinnoissa tätä painotettiin useastikin. Koulun jälkeen voi käydä sitten vaikka yrittäjäkoulutuksen jos haluaa alkaa yrittäjäksi. Itse en ole selaista käynyt. Mulla vaihtelee vuosittain paljon se, tuleeko rahaa toiminimen kautta laskulla, verokortilla vai apurahoina. Yleensä kaikki noi kolme täytyy. Tää vuosi on ollut aika pitkälti verokorttivuosi ja siten myös duunia paljon vähemmän kuin viime vuonna. Osaltaan se on myös ollut oma valinta, en ole jaksanut hakea enempää töitä.

soundmodel: Matematiikka ja fysiikka liittyvät hyvin paljon musiikkiin ja taiteisiin yleensäkin, koska ne kuvaavat käytettyjä tekniikoita ja tekniikkaa. Ottaen huomioon taidealojen kovan kilpailun, tällainen poikkeuksellisempi koulutus voisi myös tästä syystä olla paljon erottuvampi etu.
 
No liittyyhän ne, mutta ei niistä musiikin/taiteen tekemiseen ole silti suuren suurta etua. Hyvin pärjää monet ilmankin. Etua on siitä että tekee kiinnostavaa taidetta/musaa ja jaksaa vielä mainostaa sitä joka suuntaan. Ketään ei hittojakaan kiinnosta taiteilijan tai edes roudarin koulutustausta, jos vain osaa hommansa.
 
Mietipä nyt, otatko mielummin vaikka FOH-miksaajaksi sellaisen, joka osaa miksata vai sellaisen, joka osaa miksata JA korjata laitteet lennossa JA laskea keikkalavan asennukset? Sanoisin, että liveäänentoisto-yritys säästää rahaa, jos sen henkilökunta osaa myös huoltaa laitteet ja suunnitella venuen. Tällainen osaaminen on täysin mahdollista oikeilla kombinaatioilla.
 
Mietitäänpä. Kovin teoreettisia hyötyjä noi on mun mielestä juuri FOH-miksaajalle. Äänentoistoon liittyvissä töissä maksetaan yleensä jostain erityistaidosta, toiselle se voi olla foh-miksaus, toiselle PA:n toimitus ja viritys. Jos alalle haluaa, niin opettelee ensin yhden taidon, josta joku maksaa ja kehittää itseään sitten työuran aikana.
 
Laitteiden korjaus lennosta on melko turha taito, koska suuremmin ei ole keikoilla aikaa sellaiselle kuitenkaan. Pl. toki pienet viritykset, eli sen mitä saa gaffalla jne. korjattua. Jos joku laite oikeasti hajoaa, ei sen korjaamiselle kuitenkaan ole tilanteessa oikeasti aikaa saati sitten työkaluja tai varaosia. Jos siis mietitään tilannetta, jossa vaikka mikserin poweri kärähtää.
 
Keikkalavan asennusta, saati jotain lujuuslaskentaa, ei miksaajan tartte osata koska ei lähtökohtaisesti niitä tee. Eikä ne lavan asennuksesta vastaavatkaan tarvitse sen kummempia laskutaitoja, kunhan tekee ohjeiden mukaan järkeä käyttäen homman, niin lava kyllä kestää. Sama pätee PA-systeemeihin. On niistä jotain hyvä ymmärtää, mutta jos henkilö osaa FOH-homman, niin se yleensä riittää ja henkilö pääsee vetää valmiilla pinkalla festareilla, klubeilla jne. Toki aina joku vie omankin pinkan paikalle ja silloin on ko. tyyppi on varmasti sen asennukseen ja säätöön perehtynyt.

Paitsi, että jos sille perustekijälle on < 5% mahdollisuus, niin tämän voi spekuloida tarkoittavan, että muille kuin perustekijöille voi olla > 5% mahdollisuus, koska muut kuin perustekijät eivät edes myy täysin samaa tuotetta.
 
Esim.
 
1/3 akustiikkapalvelut + 1/3 äänitys- ja miksauspalvelu + 1/3 roudaus
 
vs
 
3/3 äänitys- ja miksauspalvelu ilman akustiikkaosaamista perustuen ainoastaan perusmiksaajan kokemukseen
 
Ainakin konserttisaleissa on rahan arvoinen ero, johon se äänitys- ja miksauspalvelu ilman akustiikkaosaamista ei vaikuta. Sen sijaan, sellainen voisi myös tuottaa kakkoslaadun tulosta tilassa, koska se ei ymmärrä, miten se toimii. Tämä ei tarkoita, etteikö tätä voisi myydä, mutta olennaista on se, että ei käytetä hyväksi piilossa olevaan etua.
 
Tai jos miksaajaesimerkki on tylsä, niin:
 
1/3 oman äänityksen suunnittelu + 1/3 oma soitto + 1/3 oma akustiikkaosaaminen
 
vs
 
3/3 oma soitto + kustannukset, jotka pitää maksaa muille osaamattomista osista
tai
3/3 oma soitto + tulojen menetykset, jotka aiheutuvat siitä, että ymmärtää vain omaa soittoa, vaikka oman akustiikkasuunnittelun toteutuksella olisi mahdollista lisätä tilauksia
 
Entäpä se, jos soittaja voidaan myös ostaa etänä ja siirtää se verkkoyhteydellä vaikka ulkomailta?

oksatboys: Mä ymmärrä tätä nyt ollenkaan. Vaikuttaa täysin hatusta vedetyltä omalta "teorialta" ja jossittelulta vailla yhteyttä reaalimaailmaan. Onko sulla jotain käytännön kokemusta miksaajan työstä ja työmarkkinoista edes "kaveri kertoi"- osastolta?
 
Ei ole, mutta en myöskään arvosta "perusmiksaajaa ilman akustiikkaosaamista". Mikä tarkoittaa, että en ostaisi sellaisen palveluita. YMMV.
 
Eikä markkinasegmentointi ole jossittelua. On mahdollista valita erilaisia segmenttejä, joista populaarein osa on vain populaarein. Se ei ole välttämättä vähäriskisin kaikille.
 
Erityisesti, jos populaarisegmentti on jo mainittu Spotify-talous, niin on täysin selvää, että se on tuottamaton 95%:lle yrittäjistä. Tämä ei tarkoita, että kaikkien kannataa yrittää sitä. Tämä on takuuvarma todiste siitä, että 95%:lla on toimimaton strategia.
 
Siis, jos musiikin perustutkinto targettaa sitä, mikä on Spotify-talouden onnistujan odotusarvo, niin n. 95% tutkinnosta on väärä strategia. Tämän voi mieltää myös tarkoittavan sitä, että koulutuslaitos ei ymmärrä teollisuudesta mitään ja kirjaimellisesti että tutkinto on 95%:sti turha.
 
Muusikon ammattitaito on melko arvokasta, koska sitä ei voi korvata AI:llä yms. Mutta tulisi miettiä, että onko tutkinto arvokasta muusikon ammattitaidolle.
 
***
Koulutukseen hakeutuessa tulisi tehdä selväksi, mitkä ovat omat tavoitteet. Opiskeleeko vain huvikseen vai haluaako koulutuksesta saada taloudellista hyötyä. Jos tavoite on jälkimmäinen, niin on mahdollista, että strategia on 95% väärin.
 
Luullakseni suuri osa koulutukseen hakijoista ei kuitenkaan edes ajattele koko asiaa ja valitsevat 95% väärän strategian, koska eivät tiedä asioista. Opiskelijoilta ei tosin voi tätä odottaakaan, koska he ovat opiskelijoita.
***

Eikös sitä paitsi "one-man band" ole aika yleinen yritysmuoto tuolla alalla?
 
Perustasolla se voittaa jo sen, että pitää maksaa erikseen laulajalle ja soittajalle.
 
Sitä paitsi, jos segmenttinä olisi baarisoittelu, niin eihän tähän tarvita edes mitään suuria taitoja, koska baarisoittelun suurin tuottopotentiaali saavutetaan sillä, mikä lisää juomien ostamista. Tähän riittää jukeboksikin ja kustannukset ovat ne, mitä pitää maksaa "kultaisista hiteistä", jotka on jo tuotettu. Baarin omistajan kannattaisi siis ehkä ostaa mielummin se jukeboksi tai korkeintaan artisti tai bändi, joka osaa replikoida "kultaiset hitit".
 
Silti esim. TAMK:n musiikkibisneksessä ei käsitelty lainkaan tätä, että on mahdollista, että "korkeasti koulutetun" musiikintuottajan korvaa jukeboksi tai hienot sävellykset korvaa kultaiset hitit, jotka vain lisensoidaan ja joissa riittää käyttää C-duuria, jonka kaikki osaavat. Eli toisin sanoen, kun markkinoita ei ole osaamisen tasolle, vaan niille, jotka tekevät saman homman halvimmalla! Ja jos segmentointisi on ongelmallinen, niin sinulla ei välttämättä ole markkinoita, vaikka tietäisit paljon.
 
Monella muulla segmentillä muusikot korvaa myös sample-kirjasto ja se, että mitään uutta musiikkia edes tuoteta, vaan slicetaan vanhat samplet uuteen järjestykseen. Tekoälykin osaa tämän homman jo aika hyvin.
 
Jos on se "perusmiksaaja/perusmuusikko", niin mitä muita tapoja kilpailla on kuin hinta? Aiheessa pysyäksemme, miten tämän tulisi vaikuttaa koulutuksen sisältöihin? Olemme mahdollisesti jo segmentoinnissa, jossa "Artist Generator" on arvokkaampi kuin artisti itse.
 
On mahdollista, että esim. OP:n "nuotinlukutaito" ei ole kovin taloudellista, esim. koska nuotit voi generoida MIDI:stä ja koska osa muusikoista osaa lukea MIDI:ä.
 
***
 
Yleensä sanotaan, että koulutus kannattaa aina, mutta tässä tapauksessa kannattaisi olla vähän tarkempi.
 
***

soundmodel: Ei ole, mutta en myöskään arvosta "perusmiksaajaa ilman akustiikkaosaamista". Mikä tarkoittaa, että en ostaisi sellaisen palveluita.
 
Niin että jos ostaisit, niin et ostaisi...jos lottoisin, nii laittaisin oikean rivin. Ihan joutavaa moinen todellisuudesta irroitettu jossittelu.
 
Eiköhän kaikilla työkseen miksaavilla ole akustiikan perusteet (ääni on aaltoliikettä, mikä on vaihe, mikä on aallonpituus, kaiuttimen toiminta, huoneakustiikan perusteet jne) tiedossa ja kyllä noita kouluissakin (siis ihan 2. asteen ääniteknologia) käsittääkseni opetetaan. Ainakin niillä miksaajilla on, joita mä tunnen. Miksaajan ei tarvitse osata syvällisemmin akustiikan teorioita tai suunnitella mitään akustointia. Ne on akustikkojen hommia ja se bisnes on ihan eri bisnes kuin showbisnes. Ei noista taidoista tietenkään haittaa ole ja moni miksaaja varmaan osaakin.
 
Itse ainakin arvostan niitä miksaajia, jota osaa miksata ja tekevät parhaansa keikan eteen sekä ovat mukavia ja yhteistyökykyisiä.

Jotkut vaan vetää täydellisen tietämättömyyden suomalla äärettömällä itsevarmuudella.
 
Suomalaisen show-tekniikan kuviot, niin äänentoisto, valo ja lavarakenteet, selviää tarttumalla kahvoihin kiinni.
 
Toisaalta, koulutus ei mene ikinä hukkaan jos sen antamat taidot osaa yhdistää tekemiseensä. Ja koulutuksesta kannattaa ottaa kaikki irti mitä tarjolla on.

oksatboys: Miksaajan ei tarvitse osata syvällisemmin akustiikan teorioita tai suunnitella mitään akustointia. Ne on akustikkojen hommia ja se bisnes on ihan eri bisnes kuin showbisnes.
 
Joo, mutta tällöin hän (no OP:n kontekstissa edelleen muusikko tai sisällöntuottaja) kilpailee siinä samassa Spotify-kategoriassa kuin ne 95%, jotka epäonnistuvat. Tämä on oleellinen osa tuota, mistä tuo lainauksesi on irroitettu. Taloudellisuuden kannalta on oleellista, miten kykenee EROTTUMAAN muista koulutusohjelmasta tulevista, koska markkinat ovat saturoituneita keskilinjan palvelutuottajista. Tällöin saman tarjoaminen ei riitä.
 
Jos tavoitteena olisi olla vaikka DJ, niin kaikki ne muutkin "95%" yrittävät olla joku Tiesto, mutta ainoastaan pienelle osalle riittää siinä kysyntää. On siis jopa mahdollista, että kaikki ovat yhtä hyviä kuin Tiesto ja silti vain 5% voi saada töitä, koska sen verran on kysyntää. Se ei siten ole välttämättä kauhean hyvä strategia yrittää samaa kuin muutkin.
 
Voisiko tässä jopa ajatella, että live-muusikkona voisi olla alueellista etua siitä, että minkälaisia yhteyksiä opiskelupaikkakunnalla voi muodostaa. Spotify-muusikkona tuotakaan etua ei ole.

soundmodel: . Mietipä nyt, otatko mielummin vaikka FOH-miksaajaksi sellaisen, joka osaa miksata vai sellaisen, joka osaa miksata JA korjata laitteet lennossa JA laskea keikkalavan asennukset? Sanoisin, että liveäänentoisto-yritys säästää rahaa, jos sen henkilökunta osaa myös huoltaa laitteet ja suunnitella venuen. Tällainen osaaminen on täysin mahdollista oikeilla kombinaatioilla.
 
Omalla kohdalla ei tuonut yhtään miksauskeikkaa lisää, vaikka osaan nuo hommat ja niiden lisäksi liudan muitakin asioita.
 
Riippuu ihan siitä minkä kokoisessa organisaatiossa hommaa tehdään.
 
Rokkibändin miksaajan hommat ovat ihan erilaisia kuin jonkun ison areenakeikan, saati sitten festarin etupäävahdin hommat. Bändihommissa menee kovin usein sosiaaliset taidot ohi teknisestä osaamisesta ja sitten isommissa kuvioissa sinulla on oma tonttisi, josta pidät huolta ja annat muiden tehdä oman osansa, vaikka kuinka osaisitkin samaa tonttia hoitaa. Sitten on kaikensorttisia kuvioita noiden väliltä ja ulkopuolelta.

Jotta saadaan vähän yleisempää dataa, niin tässä löytyi esimerkiksi eräs ehdotelma muusikon tulonjaoista, jos tähän suuntaan on parempia lähteitä, niin ne kannattaa varmaan esittää:
 
https://rebelmusic.info/how-do-musicians-make-money/
 
Eri lähteet sisältävät melko erilaisia riskejä yms., ja niistä hyötymiseen vaaditaan hieman erilaisia taitoja. Jo tämä tarkoittaa, että jos meinaa tehdä tuota elannokseen, niin pitää joka tapauksessa koskettaa monia muitakin sektoreita. Sitten on edelleen mahdollista, että tämä malli koskee niitä < 5% onnistujia.
 
Tuossa on toinen satunnainen lähde:
 
https://blog.delivermytune.com/how- … h-do-artists-make-from-merchandise/
 
Tuon perusteella esim. merchandisella ei välttämättä tienaa, ellei kuulu suosituimpien osaan. Tuosta tulee myös esiin se, että markkinoinnilla voi olla erittäin suuri merkitys, eikä vain soittotaidoilla yms.
 
Tätäkin voisi pohtia siinä, että mitkä ovat omia rajoja ja tavoitteita koulutukseen hakeutumisen suhteen. Esim. jos ei ole markkinointi-ihminen eikä kykene hankkimaan markkinointia?
 
Tämän:
 
https://thebasispoint.com/no-more-r … h-u-s-musicians-make-each-year-now/
 
mukaan äänitykset ja mediamyynnit ovat aika pieni osa tulonlähteistä.
 
Tuon viimeisen painottuminen "advanceihin" voisi indikoida, että jos ei esimerkiksi omaa genreä, joka on suosittu, niin taloudellisen toimeentulon "tie" nousee yhä jyrkempään kulmaan, koska maksavia faneja ja sijoitushalusia levy-yhtiöitä on vähemmän.
 
Yleisesti muuttujia on kuitenkin aika paljon, joten valintoja voi tehdä erilailla. Voisi kuitenkin arvostaa sitä, jos koulutuksessa painotetaan ja autetaan tämän valinnan tekemistä, koska pelkällä koulutuksella on tuskin mitään arvoa. Jos koulutuksesta tulee ulos keskitienä, niin hankalaa tulee varmaan olemaan. Yo. valossa koulutukseen tuskin kannattaa myöskään mennä taloudellisesti, jos ainoa kiinnostuksen kohde on soittaminen.
 
---
 
Tästä ketjusta tulee valitettavan paljon mieleen se, että on monia muitakin aloja, joissa > 50% osallistujista uskoo, että he kuuluvat valikoituun joukkoon, joka on lopulta kuitenkin todennettu olevan vain < 5%, mutta > 50% on silti idealisteja siitä, että he päätyvät tähän ryhmään. Kuuluminen on yksilölle mahdollista, mutta se on populaatiossa epätodennäköistä.

Mitä dissaamista täällä on TAMK medianomi/musabisnes tutkintoa kohtaan? Itse olen koulun käynyt ja työllistyin ennen valmistumistani ja edelleen töissä. Monelle luokkakaverillekin kävi niin, osalla jäi jopa koulu kesken kun sai töitä niin nopeaan.
 
Alusta alkaen sanottiin koulussa ekasta päivästä lähtien, että työllistyminen on erittäin haasteellista, mutta ei mahdotonta. Spekuloitiin tulevaisuuden uhkia alalle jo silloin ja samalla opiskeltiin yrittäjyyttä ja siihen liittyviä taloudellisia perustaitoja.
 
Jos mä laskelmoisin elämääni, mistä mä saan eniten rahaa ja, että mä olen onnellinen kun mulla on sitä, tätä ja tuota, niin se kertoo harhaisesta todellisuudesta elämää kohtaan. Elämä on tässä ja nyt, hetkessä eikä missään excelissä. Eli jokainen voi opiskella juuri sitä mitä haluaa, koska haluaa. Intohimo on paras polttoaine omanlaiseen elämään. Mut ymmärrän myös, että joitain voi elämä pelottaa ja ei uskalleta ottaa riskejä.
 
EDIT: Olen miksannut lukuisia bändejä Suomessa livenä ja käynyt lähes jokaisella keikkapaikalla miksaamassa. Äänitekniikan suunnittelija/virittäjä on todellakin aivan eri henkilö kuin artistin foh-miksaaja ja kummatkin työllistyvät alalle tekemään omaa spesifiä hommaa.

hybridtwin: Mitä dissaamista täällä on TAMK medianomi/musabisnes tutkintoa kohtaan? Itse olen koulun käynyt ja työllistyin ennen valmistumistani ja edelleen töissä. Monelle luokkakaverillekin kävi niin, osalla jäi jopa koulu kesken kun sai töitä niin nopeaan.
 
YMMV, koska jos sinulla on valtavirran genre, niin voitit jo lotossa, kuten Spotify:ssäkin.
 
Tämä sitten kertoo vain, että opiskelijan kannattaisi käyttää aikaa siihen, että valitsee itselleen parhaiten sopivan ohjelman eikä vain jotain ohjelmaa. Aina täydellistä ohjelmaa ei kuitenkaan ole.
 
Kannattaa muistaa, että jossain yliopistossa voi lukea myös sivuaineena musiikkia. Jos haluat lopulta korkeintaan jotain 60 op sitä, niin sitten on aika turha mennä 240/300 op:n verran.

hybridtwin:
Äänitekniikan suunnittelija/virittäjä on todellakin aivan eri henkilö kuin artistin foh-miksaaja ja kummatkin työllistyvät alalle tekemään omaa spesifiä hommaa.
 
Mutta eihän tämä ole totta edes yhden miehen yrityksissä(?)
 
Lisäksi argumentti eri roolien liittämisestä liittyi siihen, mitä kilpailuvaltteja voisi olla saturoituneilla markkinoilla.
 
PS: käytin äänitekniikan suunnittelijaa itse eri merkityksessä eli tarkoitin sellaista, joka mahdollistaa esim. ulkoalueilla keskimääräistä paremman äänentoiston, koska yleensä ainakin minusta festivaalien äänentoisto on välttävä-tyydyttävää ja klubien ei ole keskimäärin sen parempi (enkä usko, että kaiuttimet on aina asennettu edes valmistajan ohjeiden mukaan), joskin on myös joitain hyviä (kaikki eivät ole hyviä). Osin tähän tietysti liittyy myös se, että äänentasot ovat melkein aina aivan liian korkeita. Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta luultavasti esim. festarikansa ei edes välitä jostain high-fidelity akustiikasta niin paljoa.

soundmodel: YMMV, koska jos sinulla on valtavirran genre, niin voitit jo lotossa, kuten Spotify:ssäkin.
 
Tämä sitten kertoo vain, että opiskelijan kannattaisi käyttää aikaa siihen, että valitsee itselleen parhaiten sopivan ohjelman eikä vain jotain ohjelmaa. Aina täydellistä ohjelmaa ei kuitenkaan ole.
 
Kannattaa muistaa, että jossain yliopistossa voi lukea myös sivuaineena musiikkia. Jos haluat lopulta korkeintaan jotain 60 op sitä, niin sitten on aika turha mennä 240/300 op:n verran.
 
Eihän opiskelussa ole tarkoituksena tulla opiskeluaikana alansa suvereeniksi osaajaksi. Ainakin AMK-opiskelun tarkoitus on antaa lähtötiedot ja -taidot, jotta osaa etsiä työssä tarvitsemansa asiat ja käyttää niitä työn suorittamiseen. Isona osana on myös ajatusmaailman kehittäminen ongelmanratkaisun ja tietojen soveltamisen suuntaan.

soundmodel: Mutta eihän tämä ole totta edes yhden miehen yrityksissä(?)
 
Lisäksi argumentti eri roolien liittämisestä liittyi siihen, mitä kilpailuvaltteja voisi olla saturoituneilla markkinoilla.
 
No mulla oli (ennen koronaa) yhden miehen firma ja tein pelkästään foh-miksausta artisteille. Mulla on henkilökohtainen kokemus asiasta. Laitoin rideriin, että keikan järjestäjä on vastuulla siitä, että esiintymispaikan äänentoisto on viritetty ammattilaisen toimesta ja että siellä on osaava henkilökunta töissä vastaamassa esiintymispaikan laitteistoista. Tämä on livemusiikkibisneksessä ihan industry standard juttu jo vuosi kymmenien takaa.
 
Jos mä olisin yhden miehen firma, joka toimittaa äänitekniikkaa, valoja ja esiintymislavoja sanotaan vaikka +1000hlö tapahtumiin, niin joo, mä voin olla yrittäjänä siinä yksin, mutta en mä niitä itsekseen saa pystyyn mitenkään, koska ne kamat nyt vaan on aika kookkaita. Ihan turhaa spekulaatiota siis yhden miehen yrityksistä, jos ei ymmärrä miten ala toimii ja mitkä ovat sen lainalaisuudet.

Pauli Lappalainen: Eihän opiskelussa ole tarkoituksena tulla opiskeluaikana alansa suvereeniksi osaajaksi. Ainakin AMK-opiskelun tarkoitus on antaa lähtötiedot ja -taidot, jotta osaa etsiä työssä tarvitsemansa asiat ja käyttää niitä työn suorittamiseen. Isona osana on myös ajatusmaailman kehittäminen ongelmanratkaisun ja tietojen soveltamisen suuntaan.
 
Tähän iso plussa! Jengi luulee olevansa niin fiksua kun suorittaa jonkun paperin, mutta se on vasta pohjatieto siitä mitä on tehty aiemmin ja se käytäntö ja soveltaminen tulee sitten siellä työelämässä tutuksi.

hybridtwin: Tämähän iso plussa! Jengi luulee olevansa niin fiksua kun suorittaa jonkun paperin, mutta se on vasta pohjatieto siitä mitä on tehty aiemmin ja se käytäntö ja soveltaminen tulee sitten siellä työelämässä tutuksi.
 
Jaa no minun kokemukseni on kylläkin, että koulutus myös haittaa reaalimaailman ymmärtämistä, koska siellä opiskellaan asioita isoloituna. Se on siis, kuten jotkut sanovat, vain huono simulaattori siitä, mitä asiat ovat oikeasti. Omaan päätökseeni keskeyttää koulutus vaikutti myös se, että totesin, että opin itse haluamistani osista (lähinnä musiikin tekeminen digitaaliavusteisesti) paljon enemmän kuin opettajien tunneilla.
 
Mielestäni myös esimerkiksi AMK:t erityisesti myyvät myös "tietotaitoa", vaikka tulkitsin argumenttisi tarkoittavan sitä, että paperin ongelmana on se, että se tosiasiassa vastaa heikosti työtä itsessään.
 
4 vuoden paperin sijaan sinulla voisi olla 4 vuotta työkokemusta. Veikkaan, että tämä jälkimmäinen on paljon edellä, kun halutaan oikeisiin töihin tekijää.

soundmodel: Jaa no minun kokemukseni on kylläkin, että koulutus myös haittaa reaalimaailman ymmärtämistä, koska siellä opiskellaan asioita isoloituna. Se on siis, kuten jotkut sanovat, vain huono simulaattori siitä, mitä asiat ovat oikeasti.
 
Mielestäni myös esimerkiksi AMK:t erityisesti myyvät myös "tietotaitoa", vaikka tulkitsin argumenttisi tarkoittavan sitä, että paperin ongelmana on se, että se tosiasiassa vastaa heikosti työtä itsessään.
 
4 vuoden paperin sijaan sinulla voisi olla 4 vuotta työkokemusta. Veikkaan, että tämä jälkimmäinen on paljon edellä, kun halutaan oikeisiin töihin tekijää.
 
Tarkoitin, että kun ihminen suorittaa tutkinnon, olipa se mikä tahansa, ja hän luulee, että on alansa asiantuntija, on todellisuus todella kaukana. Siitä vasta alkaa työelämä ja siellä kehittyminen.
 
Meillä oli aikanaan kaksi työharjoittelua TAMK:ssa ja sai tehdä enemmänkin jos halusi. Siinä tuli se paras oppiminen kun oli ensiksi teoriat käyty koulussa läpi ja sen jälkeen oikeaan työpaikkaan harjoitteluun. Tämä kaikki kuului koulutusohjelmaan.

Toisaalta työkokemus on jo sinällään sekin osoitus, että asiat on osannut tehdä jollain tasolla.
 
Oleellista vain se, että kummasta uskoo olevan enemmän hyötyä tai kummasta on todennettavasti enemmän hyötyä, jos meinaa tehdä töitä alalla. Jotkut muut ovat sanoneet, että tutkinto voi jopa signaloida huonoista tekijöistä, koska kovat tekijät (erityisesti muusikot) eivät mene kouluun, koska kyseessä ei ole kuitenkaan ala, jolle on pakko pätevöityä muodollisesti.
 
No, jotkut kovistakin ovat saattaneet käydä pyörähtämässä, mutta osa on myös jättänyt homman kesken.
 
Tämä on ihan hypoteesi, mutta yritykselle on luultavasti kannattavampaa palkata heillä jo olleita kuin jotain tutkintopaperoituja kokemattomia tyyppejä.