Kitarat: kitarakamat ›

Lokkerit ovat hyödykkäät jonkun divebomb-kampisysteemin kanssa, mutta mä en ole ikinä ymmärtänyt, miksi joku laittaa ne vaikkapa Telecasteriinsa. Perustason vintage-splitshaftit kun toimivat Telessä täydellisesti ja pitävät taatusti vireen, mikäli ne ja kitara ovat kunnossa, eivätkä esim. kielet kanita satulanuriin kiinni. Miksi tehdä elämästään turhan monimutkaista?
 
Ja sama Stratojen perinteisen vibran kanssa myös. Jos vain vemputat vemppukampeasi herrasmiesmäisesti, pitää Strato kyllä vireen ainakin kympin setillä hienosti jos se vain on kondiksessa ja oikein säädetty.

msalama: Lokkerit ovat hyödykkäät jonkun divebomb-kampisysteemin kanssa, mutta mä en ole ikinä ymmärtänyt, miksi joku laittaa ne vaikkapa Telecasteriinsa. Perustason vintage-splitshaftit kun toimivat Telessä täydellisesti ja pitävät taatusti vireen, mikäli ne ja kitara ovat kunnossa, eivätkä esim. kielet kanita satulanuriin kiinni. Miksi tehdä elämästään turhan monimutkaista?
 
Ja sama Stratojen perinteisen vibran kanssa myös. Jos vain vemputat vemppukampeasi herrasmiesmäisesti, pitää Strato kyllä vireen ainakin kympin setillä hienosti jos se vain on kondiksessa ja oikein säädetty.
 
Mulla on kaikissa lukkovirittimet mihin vain olen ne löytänyt.
 
Niiden etu on siinä, että kielen saa nopeasti vaihdettua, eikä tarvitse viritintä ruuvailla puolta kierrostakaan. Väittävät myös, ettei punos pääse liikkumaan ja, että kielen venyvä osuus on lyhyempi, mutta nää on näitä.

No tuo nopeus on kyllä yksi pointti, myönnetään. Itse en vain ole kieltä katkaissut niin tositoimissa kuin kotonakaan ainakaan pariinkymmeneen vuoteen, ja siten pärjännyt perinteisillä ihan hienosti. Tosin kertahan se on ensimmäinen pitkästä aikaa sekin, jos nyt sitten niin kuitenkin käy...

Tympee Huttunen: Mulla on kaikissa lukkovirittimet mihin vain olen ne löytänyt.
 
Niiden etu on siinä, että kielen saa nopeasti vaihdettua, eikä tarvitse viritintä ruuvailla puolta kierrostakaan. Väittävät myös, ettei punos pääse liikkumaan ja, että kielen venyvä osuus on lyhyempi, mutta nää on näitä.
 
Näinhän se on: Jos kitara ei tulee tehtaalta lukkovirittimillä varustettuna, siihen vaihdetaan virittimet ensimmäisen kieltenvaihdon yhteydessä.

Oliko vuoden 2018 SG Standardissa muuten vakiona lukkovirittimet?
Kaulapainoiseen kepakkoon vähän riskaapelihomma.
 
Kielen pituutta on hyvä testata esim. jollain Steinbergerillä kun ylimääräistä ei ole yhtään. Erilaiselle se tuntuu kuin vaikkapa Bigsbyllä varustettu LesPauli.
Onhan tuommoinen wraptailikin aika napakka jos stoptailiin vertaa.

Tympee Huttunen: Mulla on kaikissa lukkovirittimet mihin vain olen ne löytänyt.
 
Niiden etu on siinä, että kielen saa nopeasti vaihdettua, eikä tarvitse viritintä ruuvailla puolta kierrostakaan. Väittävät myös, ettei punos pääse liikkumaan ja, että kielen venyvä osuus on lyhyempi, mutta nää on näitä.
 
Itse en vielä ole kielten vaihtoa nopeuttavia lukkovirittimiä nähnyt. Gotohin lukkovirittimet, joissa lukituksen hoitaa automaattisesti tapin päässä pyörivät mutteri, pääsevät tasoihin suosikkini eli split saftien kanssa. Kaikki lukkovirittimet, joiden lukituksen pyörittely vaati kitaran nostamisen pyödältä, vain tuovat lisää aikaa vieviä työvaiheita.

rosberg: Oliko vuoden 2018 SG Standardissa muuten vakiona lukkovirittimet?
Kaulapainoiseen kepakkoon vähän riskaapelihomma.
 
Mulla on nyt säädettävänä työkaverin kitara. Tuo erään tällä hetkellä paljion hehkutetun kiinalaisen brändin Telen tapainen omaa erittäin kevyen rungon ja perusmalliset lukkovittimet. Lopputuloksena on vahvasti kaulapainoinen kitara. Harmi homma, kun monessa muussa mielessä kitara on suorastaan erinomaisen hyvä. Ne hankalat hommat kuten kaulapuun valint ja rosterinauhat töineen ovat tuossa tosi hyvin tehty hintaluokassaan. Kunnolliset aikakausikorrektit split saftit korjaisivat paljon tasapainoa.

Kaikki on varmaan taas hyvin. LPJ tuli kotiutettua. On hiukan hinnat nousseet tässä muutamien vuosien aikana.

rosberg: Oliko vuoden 2018 SG Standardissa muuten vakiona lukkovirittimet?
Kaulapainoiseen kepakkoon vähän riskaapelihomma.
 
Omiin SG-malleihin olen laittanut Schallerit jotka painavat saman mitä alkuperäiset Klusonitkin.

Se on vähän "semmonen ja tämmönen" myytti tuo SG:n kaulapainoisuus.. Täällähän oli joskus, oliko se mvirta-nikin, oiva kuva SGn tasapainoilusta. Jotkut "SG-look-aliket" toki on herkempiä neck diveen, kun ei se runkopuun vs. kaulapuun balanssi oo ihan sinne päin, tuo varmaan on vuosien varrella tuota vienyt etteenpäin. Eip se Gibsonin SG:ssä muinaisuudessakaan mitenkään ratkaisevasti mitään muuttanut, kun silloin kovin muodikasta virikonevaihtoa suosittiin, Klusonit veks ja Groverin Rotomaticit tilalle.

Sillai se on myytti, että että en ole ostanut yhtään kaulapainoista.
Hihnalla sitä saa korjattua paljon, mutta ikävä soittaa jos joutuu "aisan kannattajaksi".

Ehkä ne kevysimmät SG Juniorit on pikkuisen kaulapainoisia, kun painavat likempänä kahta ja puolta kiloa kuin kolmea kiloa. En ole tosin itse koskaan semmoista kokeillut.
 
SG Junior on kyllä muutoin ihan hyvännäköinen peli. Nyt on vaan niin paljon muuta rahan menoa, ettei ainakaan puoleen vuoteen voi hommata lisää soittimia, jos ei sitten innostu vaihtamaan...

msalama:
Jotkut pitävät leluina ja halpissarjalainenhan tämä on, mutta ah niin hauskaa talousvintagea kuitenkin.
 
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/2003221
 
No joo, sellasiahan nuo "number-SG"t oli, eli tuolloin halpissarjalaisia, mutta ihan soitettavia toki. Eikä noissa sen ihmeemmin ollut muuta ku nuo ihan vakio liukukytkimet mikkikytkiminä saattoivat jotain "pikku häikkää" joskus generoida. ;)

Ois kaverilla tulossa myyntiin SG2. Ei ihan alkuperäiskunnossa - oisko siihen sorvattu stoptailille paikka, mutta jos kiinnostaa niin voin yhdyttää.

Fox: Joo, halpiksia olivat, mutta äkkiväärästi hauskoja sellaisia kuitenkin, ja ainakin se yksi mitä mä joskus testasin oli yllättäen ihan kohtuullisen hyvä soitettavakin. Mutta juu, siis postasin tuon ylläolevan linkin ihan vain kuriositeetin vuoksi, koska eihän 70-luvun SG3 nyt mikään vuosisadan Gibson-diili tietenkään ole.
 
Mutta olisinpa rikas, niin lelukseni tuon ostaisin kuitenkin. Toyz for da boyz...

Jos Rosberg multa kysyit, niin kiitos vaan, mutta eipä ole hynää vaikka kiinnostusta olisikin.

Itellä kans vähän sama homma. Mutta sitten jos se unelmien kepakko tulee vastaan, niin mummon munuaiset menee kaupan. Ps. Toivottavasti kainuun hanhivaarassa - Sotkamossa - ei tätä palvelutalossa lueta kovinkaan taajaan.

Kuolasin eilen Hurriganeen muistokeikalla sitä vaaleaa kolmemikkistä SG:tä. Ei ole torilla aikoihin näkynyt. Se näyttäisi hienolta telineessä, kellastuneen 80 luvun LP customin vieressä.

Oliko se 61 SG Special?
ps. onko toi Jucciz vielä mnetissä? Muistelen sen olleen täällä joskus 10v sitten isokin nimi. Taisi olla jotenkin lahjakkaasti trollaava? En muista. En ole seurannut skeneä enää. Kait täällä keskustelut on vähän jäissä monella.