Bassot ›

P-basson mikeistä onkin jo keskustelu enkä viitsi sitä sotkea J-asialla.
 
Ajattelin vaihtaa uudet mikit vanhaan jazzariin. Joskus aikoinaan mulla oli SD Antiquity II -setti ja muistaakseni olivat hyvät, joskin kalliit.
Onko hyviä kokemusperäisiä ehdotuksia Antiquity II:n kilpailijaksi kun hakusessa on klassisen kuuloiset mikit? Pieni lisäpotku ei haittaa, mutta perinteistä JB-meininkiä kuitenkin pitäisi olla.

Itse menisin Delanoilla https://www.delano.de/jc_4_al_m2/jc_4_al_m2_details.html
 
Bassparts.de saa ainakin tilattua.
 
Dimarzion Model J vois kans toimia. Niitä saa Levytukusta.

pehko: Itse menisin Delanoilla https://www.delano.de/jc_4_al_m2/jc_4_al_m2_details.html
 
Bassparts.de saa ainakin tilattua.
 
Dimarzion Model J vois kans toimia. Niitä saa Levytukusta.
 
Huomiona että Dimarziot ei käy Fenderin 5 kielisiin kun niissä on joku mitoitusero. Saundi varmasti hyvä ja edullinenkin on.
 
Minä laittaisin jotkut Vintagemikit jos ei ole halua erityisesti moderniin saundiin. Niissä kun on keskiääniä ja yläpäätä reilummin (ei scooppisaundi) niin niistä kyllä vääntää mitä vaan etuasteella.
 
Itselläni käytössä Lollarin 70-sarjalaiset. Testasin myös 60-sarjalaista mutta en tykännyt epäsymmetrisesti asetelluista magneeteista, jotka olivat keskeltä korkeammalla kuin reunoilta. Lisäksi 70-versiossa oli hivenen kirkkaampi saundi. Koska soitan 5-kielisellä niin valikoima oli yksikelaisissa hyvin rajallinen.
 
En halunnut hum cancelling tyyppisiä kaksikelaisia, mutta jos sellaiset käy niin sitten valikoimaa on pilvin pimein.

paskisti: Huomiona että Dimarziot ei käy Fenderin 5 kielisiin kun niissä on joku mitoitusero. Saundi varmasti hyvä ja edullinenkin on.
 
Tähän en osaa sanoa. Oletin vaan että alotusviestissä oli kyse nelikielisestä, kun ei erikseen mainittu.

pehko: Tähän en osaa sanoa. Oletin vaan että alotusviestissä oli kyse nelikielisestä, kun ei erikseen mainittu.
 
Näin se taitaa olla joo. Delanollakin on erikseen noita -AS (american standard) mitoitettuja malleja vitoselle. Mutta ei tosiaan taida koskettaa 4-kielistä mitenkään.

Rämppy: P-basson mikeistä onkin jo keskustelu enkä viitsi sitä sotkea J-asialla.
 
Ajattelin vaihtaa uudet mikit vanhaan jazzariin. Joskus aikoinaan mulla oli SD Antiquity II -setti ja muistaakseni olivat hyvät, joskin kalliit.
Onko hyviä kokemusperäisiä ehdotuksia Antiquity II:n kilpailijaksi kun hakusessa on klassisen kuuloiset mikit? Pieni lisäpotku ei haittaa, mutta perinteistä JB-meininkiä kuitenkin pitäisi olla.
 
Lundgren on hyvä.
https://lundgren.se/en/mics/bass-e/

okabass: Lundgren on hyvä.
https://lundgren.se/en/mics/bass-e/
 
Ei ole. Tilasin vintagespeksiset minihumbuckerit. Tuli modernin kokoiset. Syytettiin, että ritsa on routattu väärin tehtaalla.
 
Jatsarimikeissäkin vastaava sekoilu on mahdollista. Välttäisin.

p130: Ei ole. Tilasin vintagespeksiset minihumbuckerit. Tuli modernin kokoiset. Syytettiin, että ritsa on routattu väärin tehtaalla.
 
Jatsarimikeissäkin vastaava sekoilu on mahdollista. Välttäisin.
 
Väite on absurdi. Toihan ei nyt liity mitenkään Jazz Basson mikkeihin. Mulla ollut P ja J mikit. Parhaat vintagetyyppiset minusta. Ja mulla oli 65 P vertailukohtana Ja 73 Jazz. Johan Lundgren on spesialisti vintagemikeissä.
Tuosta Ruotsin vintagemeiningistä. Se on siellä vieläkin ihan eri pohjalta kuin Suomessa. Sinne tuotiin aikoinaan paljon Gibsoneita ja 7endereitä, kun Suomessa vielä haaveiltiin moisista. Lundgren on omakohtaisesti nähnyt ja korjannut niitä mikkejä, siis oikeita sellaisia, ei mitään netin kuvista nähtyjä.
Hyvä esimerkki oli aikoinaan jo 80-luvulla Musikbörsen-liike. Siellä oli 50- 60- luvun vintagesoittimia varmaan enemmän kuin koko Suomessa yhteensä samaan aikaan. Siis yhdessä liikkeessä.

okabass: Väite on absurdi.
 
Mutta tarina on tosi. Runkreeni on Malmqvist. On sillä varmasti tietoa ja taitoa ja hyvää tulee, kun on tullakseen.
 
Jos joku on saanut hyvän palvelun, ei ole multa pois.

aon: Näin se taitaa olla joo. Delanollakin on erikseen noita -AS (american standard) mitoitettuja malleja vitoselle. Mutta ei tosiaan taida koskettaa 4-kielistä mitenkään.
 
Nelikielisissä ei taida olla mitoituseroja, paitsi tietyn ajan meksikolaiset Fenderit joissa takamikki oli etumikin mitoituksella (varmaan käyttivät etumikkejä jostain syystä).
 
Noin yleensä mikin kuvaus Vintage tai Moderni ei aina kuvasta mikin saundia kovinkaan paljon vaan enemmän sen ulostulotasoa, jolla on toki merkitystä saundiin.

Torilta ostin Lindy Fralinit kun piti saada aneemisten no name mikkien tilalle jotain sielukkaampaa vaikka ihan hyvät olivatkin. Todella tyytyväinen ollut ja mikit erittäin laadukkaan tuntuiset. Soundi on pelkkää parhautta ja syvyyttä mitä en oo aiemmin basson mikeissä kuullutkaan, suosittelen.

Hyppään mukaan keskusteluun, sillä käsiin saapunee loppuviikosta 5-kieleinen Lakland Skyline Osbourne, johon harkitsen jotain hyviä vintagehenkisiä mikkejä.
Ja huom: Itsellä tökkii liian kuumat mikit, sillä ne syövät detaljeja ja dynamiikkaa omaan makuun liikaa.
 
Vaihtoehtojen lista on alustavasti seuraava:
 
1. Kloppmann. Aivan guruja vintagehenkisiä mikkejä, mutta kalliita. Omaa kokemusta, ja todella positiivista, on presarimikeistä.
2. Lundgren. Perustarjonnassa vain 1 vitosjazzarimikkisetti, mutta tilaamalla saisi myös muuta. Ei kokemusta ja listan suurin kysymysmerkki. Näitähän löytyy esim. Stenbackin bassoista, joten meriitit ovat kovat.
3. Lindy Fralin. Oma vanha suosikkini nimenomaan vintagekäämittynä. Vähemmän (erityisesti ylämiddle)kolinaa kuin Lollareissa ja omaan korvaan paremmin balanssissa oleva saundi. Haastava saatavuus (Haar saatavissa, mutta tällä hetkellä vain +5% käämittynä - Vois silti olla erinomaiset).
4. Lollar. Kansansuosikki, mutta joku näissä hieman tökkii. Ehkä eniten tuo mainittu ylämiddlen kolina. Tämä on osittain myös rakennettu ominaisuus eli Lollar sen mainitsee itsekin, että middleissä on korostusta. Kohtuu saatavuus peruskääminnälle.
 
Edellä mainituista ostaisin todnäk Fralinit, jos peruskäämintä olisi iisisti saatavilla. Helppo valinta. Vai. Lundgren taas huokuttelee isoiten ja kokemuksia olisi jees saada.
 
Eikä tässä vielä kaikki.
Mikin lisäksi (passiivi)elektroniikan mahdollisuudet kiehtoo. Osa mainituista mikkivalmistajista suosittelee 0.047uf konkkaa, joka lienee klassinen standardi yksikelaisissa jazzareissa. Jollain taas ole perussuosituksena 0.022uf konkka. Sitten taas, happy mediumiakin joku suosittelee eli 0.033uf (vai mikä se lähin arvo olikaan). Konkka tosin on aika helppo ja halpa testailla ja makustella itse kolvailemalla.
 
Potikoiden osalta traditionaalinen arvo yksikelaisille passiiveille on 250k Ohm. Nyt on alkanut esiintyä kirjoittelua 500k Ohm potikoiden käytöstä (näitähän on esim. humbuckereiden kanssa käytössä). Taper-suositukset myös vaihtelevat audio ja log taperin välillä yhtä usein kuin mummo vaihtaa kalsareita.
 
Mitäs olette mieltä, ajatuksia, kommentteja, tai muuten vaan vähemmän rakentavaa naljailua?

Jaksan aina hokea samaa: hiilikalvokuraa en soittimiini halua ainakaan signaalitielle kohisemaan.
 
Jatsin kahden mikin blend joko halvalla eli Bourns 500k MN tai useammalla eurolla Noll Mixpot. Jälkimmäinen on selvästi parempi. Mikit kuulostavat itseltään.
 
Askelvaimentimia on tullut askarreltua, kun voi itse määrittää askelen kolmeen tai vaikka kuuteen desibeliin.
 
bartolineista pidän ehkä eniten mutta jopa EMG:stä saa pehmeän halutessaan. Napapaloja en kaipaa näkyviin enkä muutenkaan tarpeettomia otelautamerkkejä.

Bass One: Lakland Skyline Osbourne, johon harkitsen jotain hyviä vintagehenkisiä mikkejä.
Ja huom: Itsellä tökkii liian kuumat mikit, sillä ne syövät detaljeja ja dynamiikkaa omaan makuun liikaa.
 
Luulisi, että Joe Osbournen nimikkopelissä on juuri vintage-henkiset mikit. Vai onko tuo Ozzy Osbournen nimikkobsso? :D
Joku kitarakorjaaja voi helposti vähentää mikkien magneettien voimakkuutta =vähemmän kuumat.
Tonekonkasta. Jos nykyinen ei tunnu hyvältä, niin helpohko kokeilla eri arvoja. Standardiarvo 22 nF, 47 nF tai 100 nF sinne yleensä kuitenkin jää. Ihan keraaminen tai polko toimii, ei tarvitse mitään eksoottisia paper-in-oil tms. konkkia. 10 nF...100 nF välitä ostaa eri arvoja ja kokeilee. Vaihtoehtona on lisäksi Tone stellar tyyppinen tai Gibsonin Varitone-kytkentä. Nuo on osaavan kitarankorjaajan suht helppo rakennella.

Kyllä siinä vintagemikit on, mutta jotenkin kylmät ja kolkot eikä mikkien saundimaailma ei oikein istu omaan korvaan. Toimivat kyllä eikä olekaan järkeä vaihtaa toisiin perusmikkehin vaan ajatuksena on katsoa voiko oikein hyvästä bassosta tehdä vielä erinomaisen ja ihan myös harrastuksen vuoksi tutkia komponenttien vaikutuksia. Tulee samalla pitkästä aikaa muisteltua ja perehdyttyä asiaan lisää.
 
Konkkia pitää kyllä testailla kuten varmaan volume- ja tonepotikoitakin eri ohmillisia.
Muutaman hyvän referenssin sain jo mm. Stenbackin bassosta, jossa kyseisessä yksilössä oli 33nf konkka. Potikat olivat mysteeri.
 
Mihinkään erikoisuuksiin tai aktiivisysteemeihin en lähde vaan pitäydyn passiivisessa elektroniikasta ja ehkä hitusen modernisoidussa perinnehenkisessä äänimaailmassa.
 
ToneStellar on ollut harkinnassa aiemminkin, mutta jäänyt aina hankkimatta. Ehkä nyt voisi olla sille paikka.
 
Odottelen parhaillaan potikka- ja konkkasuosituksia Lundgrenilta.
 
okabass: Luulisi, että Joe Osbournen nimikkopelissä on juuri vintage-henkiset mikit. Vai onko tuo Ozzy Osbournen nimikkobsso? :D
Joku kitarakorjaaja voi helposti vähentää mikkien magneettien voimakkuutta =vähemmän kuumat.
Tonekonkasta. Jos nykyinen ei tunnu hyvältä, niin helpohko kokeilla eri arvoja. Standardiarvo 22 nF, 47 nF tai 100 nF sinne yleensä kuitenkin jää. Ihan keraaminen tai polko toimii, ei tarvitse mitään eksoottisia paper-in-oil tms. konkkia. 10 nF...100 nF välitä ostaa eri arvoja ja kokeilee. Vaihtoehtona on lisäksi Tone stellar tyyppinen tai Gibsonin Varitone-kytkentä. Nuo on osaavan kitarankorjaajan suht helppo rakennella.

Bass One: Kyllä siinä vintagemikit on, mutta jotenkin kylmät ja kolkot eikä mikkien saundimaailma ei oikein istu omaan korvaan. Toimivat kyllä eikä olekaan järkeä vaihtaa toisiin perusmikkehin vaan ajatuksena on katsoa voiko oikein hyvästä bassosta tehdä vielä erinomaisen ja ihan myös harrastuksen vuoksi tutkia komponenttien vaikutuksia. Tulee samalla pitkästä aikaa muisteltua ja perehdyttyä asiaan lisää.
 
Konkkia pitää kyllä testailla kuten varmaan volume- ja tonepotikoitakin eri ohmillisia.
Muutaman hyvän referenssin sain jo mm. Stenbackin bassosta, jossa kyseisessä yksilössä oli 33nf konkka. Potikat olivat mysteeri.
 
Mihinkään erikoisuuksiin tai aktiivisysteemeihin en lähde vaan pitäydyn passiivisessa elektroniikasta ja ehkä hitusen modernisoidussa perinnehenkisessä äänimaailmassa.
 
ToneStellar on ollut harkinnassa aiemminkin, mutta jäänyt aina hankkimatta. Ehkä nyt voisi olla sille paikka.
 
Odottelen parhaillaan potikka- ja konkkasuosituksia Lundgrenilta.
 
Mulla on JB mikit Stenback-bassosta, Lundgrenin tekemät. Parhaat JB mikit mitä minulla on ollut, ja mulla ollut kyllä monia. Aina '73 JB lähtien.
Mulla on Fernandes vintage JB ns. stacked pots ja 33 nF tallamikissä ja 47 nF kaulamikissä. Ko. mikit on käsittääkseni 60-luvun alun JB "vahvuiset" eli reilu 8 kohm.

Johanilta (Lundgren) tuli suositukset potikoiksi 250K ja konkka 33nf - tosin mainitsee, että konkka on ihan omista mieltymyksistä kiinni - kuten onkin. Kuitenkin hyvä itselle erilainen lähtökohta, sillä omissa passiivivintage(htavissa) bassoissa on tainnut olla aina 47nf.
 
Stäkkipotikoissa onkin erinomaista, että voi käyttää eri konkka-arvoja ja noi Fernandesin arvot tukee hyvin myös omaa käsitystä miten itsekin laittaisin.
 
Muistelin nähneeni muutama vuosi sitten Stenbackin bassojen potikoina Dunlopin Super Pot'it eli nämä: https://www.levytukku.fi/dunlop-250k-super-pot
Kalliita enkä tiedä onko juurikaan lisäiloa hommaan, mutta kiinnostava mahdollisuus kuitenkin.
 
Jos lähden mikkishowhun, niin ainakin tällä hetkellä Lundgrenin 5-jazzarimikit ovat nousseet listan keulille.
 
okabass: Mulla on JB mikit Stenback-bassosta, Lundgrenin tekemät. Parhaat JB mikit mitä minulla on ollut, ja mulla ollut kyllä monia. Aina '73 JB lähtien.
Mulla on Fernandes vintage JB ns. stacked pots ja 33 nF tallamikissä ja 47 nF kaulamikissä. Ko. mikit on käsittääkseni 60-luvun alun JB "vahvuiset" eli reilu 8 kohm.

Bass One: Johanilta (Lundgren) tuli suositukset potikoiksi 250K ja konkka 33nf - tosin mainitsee, että konkka on ihan omista mieltymyksistä kiinni - kuten onkin. Kuitenkin hyvä itselle erilainen lähtökohta, sillä omissa passiivivintage(htavissa) bassoissa on tainnut olla aina 47nf.
 
Stäkkipotikoissa onkin erinomaista, että voi käyttää eri konkka-arvoja ja noi Fernandesin arvot tukee hyvin myös omaa käsitystä miten itsekin laittaisin.
 
Muistelin nähneeni muutama vuosi sitten Stenbackin bassojen potikoina Dunlopin Super Pot'it eli nämä: https://www.levytukku.fi/dunlop-250k-super-pot
Kalliita enkä tiedä onko juurikaan lisäiloa hommaan, mutta kiinnostava mahdollisuus kuitenkin.
 
Jos lähden mikkishowhun, niin ainakin tällä hetkellä Lundgrenin 5-jazzarimikit ovat nousseet listan keulille.
 
Noi arvot (33 ja 47) on itse haettuja arvoja, samoin stack potit oon vaihtanut. JB yleensä 22 nF, paitsi ihan vanhoissa.
47 nF (0.050 ) on Presarissa, vanhemmissa 100 nF. Yhdestä '56 PB mitannut 150 nF vaikka konkan merkintä oli 0.1 mikroa (100 nF).
Ei kokemusta superpotikoista, mulla toimineet hyvin ainakin merkit CTS tai Stackpole.

okabass: Yhdestä '56 PB mitannut 150 nF vaikka konkan merkintä oli 0.1 mikroa (100 nF).
Ei kokemusta superpotikoista, mulla toimineet hyvin ainakin merkit CTS tai Stackpole.
 
Konkkien toleranssit ovat hyvin leveät, 20 prosenttia on tyypillinen hyvälle konkalle.
 
Superhintaiset potikat toimivat pitkälti kuten normihintaisetkin. Alps, Bourns, Vishay... niiltä löytyy laadullisesti ihan jotain muuta. Kyllä, hiuksia tässä halon.