Studiotyöskentely ›

No niin, sitten aiheesta ylieditointi.
 
Mitä enemmän on tullut kuunneltua lähinnä elektronista musiikkia niin sitä enemmän olen ollut huomaavinani, että jotkut artistit kompastuvat ainakin joskus ylieditointiin.
 
Tämä tarkoittaa, että vaikka livenä räpelletyissä "runeissa" tms. on yleensä aika paljon fiilistä, mutta ne ovat myös monesti aika sotkuisen kuuloisia, niin toisaalta jotkut artistit editoivat ne silti "täydellisiksi", jonka jälkeen ne kuulostavat yleensä siltä kuin kaikki olisi gatettu.
 
Sitten on joitain, jotka osaavat tehdä sellaisen välimuodon, jossa on sopivasti tuhnua, joka ei kuitenkaan paista korvaan tuhnuna, mutta sen tunnistaisi, jos sen ottaisi pois.

Mitä gate siis näissä mainitsemissasi tapauksissa jättää pois? Mitä on se muhju, mitä siellä tapahtuu?

Henri Henri Olavi: Mitä gate siis näissä mainitsemissasi tapauksissa jättää pois? Mitä on se muhju, mitä siellä tapahtuu?
 
Jos käyttää (levyistä tai äänityksistä) sampleja, niin sen kiinnostavan kohdan ympärillä on yleensä jotain, joka voi layeroituna tuottaa erilaisia "massoja" miksauksessa. Toinen millä massaa saa on laittamalla monia mietoja echoja.
 
Gate tekee sen, että siinä, missä kuuluisi olla "matto", onkin täysin tyhjää.

soundmodel: Jos käyttää (levyistä tai äänityksistä) sampleja, niin sen kiinnostavan kohdan ympärillä on yleensä jotain, joka voi layeroituna tuottaa erilaisia "massoja" miksauksessa. Toinen millä massaa saa on laittamalla monia mietoja echoja.
 
Tämä selvitti, kiitos. Muhjuja ja gaten käyttötarkoituksia on niin paljon, että piti kysyä. Muhjusta voi tosiaan tehdä kaunista ja tai merkityksellistä.

Viitataanko tässä inhimillisyyteen? Kyllähän röpöä saisi olla ihan samaistuttavaisuuden takia, kun ei ne kuuntelijatkaan ole tietokoneita

Ylieditointi on jossain määrin tietysti subjektiivista, koska on olemassa myös genrejä, jotka ovat tarkoituksellisesti gatettuja.
 
Ylieditointi kuitenkin viittaa erityisesti siihen, jossa tuhotaan hyvälaatuinen tuhnu sillä, että oletetaan, että asian pitää olla virheetöntä tai tulkitaan virheeksi hyvä asia. Edes kvantisointi ei ole niin suuri ongelma kuin tuo.
 
Elektronisessa musiikissa on minusta ihan riittävän vaativaa saada se matto täytettyä, jos editoi sampleja. Koska sitä sopivaa materiaalia ei yleensä ole, joten se pitää feikata siten, että korva ei poimi sitä vääräksi ääneksi, vaikka "jatkopala" ei sovi mitenkään sitä edeltävään. https://en.wikipedia.org/wiki/Auditory_masking

Editointi, kompressointi, virittäminen, ekvalisointi, efektoint, jne... kaikessa on tää sama juttu: pitäis osata tehdä sen verran kuin on tarpeen ja se just on ainain mun mielestä vaikeinta, koska ei oikein ole mitään sääntöä vaan kaikki on tapauskohtaista ja makuasioita. Pitää vaan oppia tietämään ja luottamaan omaan tai asiakkaan makuun. Toisaalta opetella myös hyväksymään se, että kun kyse on taiteesta ja makuasioista, niin aina on joku joka on eri mieltä.

Mikael: Editointi, kompressointi, virittäminen, ekvalisointi, efektoint, jne... kaikessa on tää sama juttu: pitäis osata tehdä sen verran kuin on tarpeen ja se just on ainain mun mielestä vaikeinta, koska ei oikein ole mitään sääntöä vaan kaikki on tapauskohtaista ja makuasioita.
 
Tämä on eri ongelma kuin ylieditointi.
 
Ylieditointi (tai se, missä ketjun aloitus käsittelee sitä) on sitä, että oletetaan, että ylieditoitu = aina hyvä ja oikein. Toisin sanoen, se on kykenemättömyyttä ymmärtää, että muu kuin ylieditointi voi olla hyvää ja oikein.
 
https://en.wikipedia.org/wiki/Overproduction_(music)
 
Joo siellä lukee efekteistä, mutta on hieman eri asia laittaa kaiku erittäin kovalle kuin editoida kaikesta kaikki ylimääräinen pois. Ensimmäinen on efekti, toinen on väärinkäsitys siitä, mikä on virhe. Tämä jälkimmäinen on analogisesti sitä, kun ajatellaan, että jostain käymisteitse valmistetusta juomasta on pakko poistaa sakka, vaikka siinä on makua.
 
Wikipediassakin lukee:
 
"There is little consensus among music critics or producers about when the use of an effect or production technique becomes excessive. For this reason, some producers consider the term unhelpful, confusing, and subjective."

soundmodel:
Ylieditointi on sitä, että oletetaan, että ylieditoitu = aina hyvä ja oikein.
 
Mikä/kuka "auktoriteetti" näin sanoi ja missä? Nyt tuntuu olevan vähän olkiukkoilua.

Mä kyllä näkisin että tämä on ihan samaa asiaa kaiken muunkin "ylitekemisen" kanssa. Koska ei oo olemassa mitään säntöjä siitä, kuinka paljon vaikka jotain häiriöitä voi tai pitää poistaa tai olla poistamatta. Tai mikä on ylimääräistä ja mikä taas kuuluu asiaan jonkun soundin näkölulmasta. Kyseessä on tekijän taiteellinen päätös ja ratkaisu ja siitä voi sit kuulijat olla montaa mieltä kuten kaikista muustakin asioista.

Kun tehdään elektronista musaa sekvenssereillä ja samplereilla niin se täydellisyys tulee vähän niin kuin oletuksena ja kuuluu siihen juttuun. Se on eri asia tykkääkö siitä. Itselle toimii yleensä paremmin kun siihen sekoitetaan jotain ihmisen soittamaa, kuten vaikkapa Massive Attackin Mezzaninellä. Sitten taas modernissa metallissa se kaiken gridiin jiiraaminen on sietämätöntä. Geittaus ja miksaussiivous sitten eri juttu.

Mikael: Mä kyllä näkisin että ... Kyseessä on tekijän taiteellinen päätös ja ratkaisu ja siitä voi sit kuulijat olla montaa mieltä kuten kaikista muustakin asioista.
 
Musan tekemisessähän kaikki on sallittua paitsi laittaa anoppi laulamaan.
Ja siitäkin on olemassa onnistuneita poikkeuksia.

Ylieditoinnissa on puhtaasti kysymys siitä, että ollaan editoitu yli tietyn rajan, jolloin tuotos kuulostaa ylieditoinnilta, mutta ei olla kuitenkaan vielä editoitu riittävästi, jolloin ylieditointi peittyy ja kaikki kuulostaa autuaallisen hyvältä ja luonnolliselta.
 
Mikään ei ole niin vaikeaa kuin kuulostaa luonnolliselta, se vaatii paljon editointia.

Pop Corn: Ylieditoinnissa on puhtaasti kysymys siitä, että ollaan editoitu yli tietyn rajan, jolloin tuotos kuulostaa ylieditoinnilta, mutta ei olla kuitenkaan vielä editoitu riittävästi, jolloin ylieditointi peittyy ja kaikki kuulostaa autuaallisen hyvältä ja luonnolliselta.
 
Mikään ei ole niin vaikeaa kuin kuulostaa luonnolliselta, se vaatii paljon editointia.
 
Plussan arvoinen pointti. Olen joutunut äänittämään (+editoimaan) muutaman päivän yhtä kitarasooloa, jossa leikkaussaumat hiottiin niin odottamattomiin kohtiin, että meni viimein läpi myös itse artistilta. Mistä päästäänkin edelliseen:
 
Muovinen: modernissa metallissa se kaiken gridiin jiiraaminen on sietämätöntä
 
Itsehän en tee mitään Lorna Shore -tuotantoja, vaan nautin kun biisin temporaita hengittää biisin mukaan. Joitain luomumpia levyjä donailtu myös täysin ilman klikkiä pohjasoittovaiheessa, jolloin session tempokartan rakentaminen on vaatinut jonkin verran käsityötä. Mutta jos alusta loppuun pysytään samassa BPM:ssä niin tulee pakostikin vähän protools-poppia.

Toki voisi kunnioittaa tuota aiemmin Wikipedia:sta annettua lainausta, jossa todetaan, että tulkinta on lopulta subjektiivinen.
 
Kun kuuntelette kauppaan päätyneen biisin, joka on mielestänne ylieditoitu, niin on ilmiselvää, että äänitteen tuottaja ei ole kanssanne samaa mieltä. Jos levy on päässyt kauppaan asti, niin se ei luultavasti myöskään ole vahinko. Jos levy myy 0 kpl, niin sitten se ehkä on virheellinen.

soundmodel: tulkinta on lopulta subjektiivinen.
 
Näinhän se juurikin on. Mitään sääntöjä ei "ylitekemiselle" tai "alitekemiselle" ole. Kukin tekee oman taiteellisen näkemyksensä mukaan.
 
Mä olen yleisesti ottaen enempi jonkun hankalasti määriteltävän "luomun" ystävä ja tykkään kun vaikkapa epämääräisyydet soundissa ja soitossa jätetään olemaan. Mä koen sen monesti mielenkiintoisena, mutta jos joku tekee toisin niin se on hänen näkemyksensä ja kunnioitan sitä. Siitä voi sitten olla itse jotain mieltä ja sekin on taiteen yksi hienoista puolista. Toki mä kyllä tarpeen tullen editoin rankastikin jos tarve vaatii ja etenkin jos asiakas niin haluaa. Nää on aina tapauskohtaisia juttuja jotka riippuu siitä mitä ollaan tekemässä.

Kun tekee vanhalla digikasiraiturilla akustisen kitaran kanssa, niin homma pysyy aika luomuna :) Voit laittaa kaikua, siinä se suunnilleen. Jos on paska otto, niin soitat huomenna uudelleen.
 
Äänitteille täytyisi kehittää jonkinlainen luomusertifikaatti.

shuffle: Kun tekee vanhalla digikasiraiturilla akustisen kitaran kanssa, niin homma pysyy aika luomuna :) Voit laittaa kaikua, siinä se suunnilleen. Jos on paska otto, niin soitat huomenna uudelleen.
 
Noinhan se pääpiirteissään menee edelleen, kun ei aina tahdo ymmärtää kaikkia ohjelmien hienouksia. Lisäksi uusia soitto on monta kertaa vaivattomampaa kuin vanhan korjailu.