Bassot ›

Minulla on 83/84 Squier P-basso (MiJ) jonka ostin joskus 90-luvun puolvälissä. Silloin siihen oli vaihdettu EMGn aktiivimikit alkuperäisten tilalle.
Viime aikoina se että pitää ruuvata pleksi auki kun haluaa vaihtaa pariston on ruvennut ottaa päähän.
Löytyisikö täältä ehdotuksia mitkä P-mikit (on vain saippuapalat) sopisi "alkuperäis-tasoisina"?
Olen vähän katsonnut Fenderin "Custom Shop 62"- tai "Pure Vintage 63"-mikit

markusnygard: Minulla on 83/84 Squier P-basso (MiJ) jonka ostin joskus 90-luvun puolvälissä. Silloin siihen oli vaihdettu EMGn aktiivimikit alkuperäisten tilalle.
Viime aikoina se että pitää ruuvata pleksi auki kun haluaa vaihtaa pariston on ruvennut ottaa päähän.
Löytyisikö täältä ehdotuksia mitkä P-mikit (on vain saippuapalat) sopisi "alkuperäis-tasoisina"?
Olen vähän katsonnut Fenderin "Custom Shop 62"- tai "Pure Vintage 63"-mikit
 
Kuinkas usein sitä patteria joutuu vaihtamaan?Itsellä yhdessä aktiivikitarassa jouduin noin 15 vuoden aikana yhden kerran vaihtamaan patterin. Eli sillä yhdellä patterilla pärjää varmaan viisi vuottakin, vaikka soitin on aktiivikäytössä. Tietysti patteri kuluu nopeammin jos piuhan jättää kiinni soittimeen.

ehkä asia on enemmänkin niin että haluaisin saada "alkuperäisen" basson. Ja sitten kun olen testannut "alkuperäisen kuuloisia" mikkejä niin sitten kaipaan EMG soundin ja vaihdan ne takaisin.

EMG GZR:n ruuvailin juuri kiinni omaan bassoon. Erittäin hyvä ääni, suht edullinen, ei vaadi kolvaamista ja on passiivinen vaikka onkin EMG.

Mulla on kanssa EMG GZR-P. Hyvä on mikki, eipä tuon asentamisen jälkeen ole käynyt mielessäkään, että pitäisi johonkin muuhun vaihtaa.

markusnygard: Minulla on 83/84 Squier P-basso (MiJ) jonka ostin joskus 90-luvun puolvälissä. Silloin siihen oli vaihdettu EMGn aktiivimikit alkuperäisten tilalle.
Viime aikoina se että pitää ruuvata pleksi auki kun haluaa vaihtaa pariston on ruvennut ottaa päähän.
Löytyisikö täältä ehdotuksia mitkä P-mikit (on vain saippuapalat) sopisi "alkuperäis-tasoisina"?
Olen vähän katsonnut Fenderin "Custom Shop 62"- tai "Pure Vintage 63"-mikit
 
Mulla on myös vastaava Squier. Duncanin SPB-1 on hyvin "vintagen" kaltainen. (Vertailtu '65 PB). EMG Geezer on myös hyvä. Jomman kumman noista laittaisin.

EMG:N Geezereille ääni. Soundi lähellä alkuperäistä Fenderpresarimikkiä. Output tosin ehkä snadisti hotin puolella. Mikin mukana tulee täydellinen elektroniikkasetti mikä on todnäk laadukkaampaa tavaraa kuin Squjun elektroniikat. Asentaminen onnistuu pikaliittimien takia ilman kolvausvehkeitä.
 
Myös Fenderin omat vintagesarjan presarimikit luultavasti täyttää kriteerisi.

Lollarin mikkejä on kehuttu myös ja itselläkin kokemusta jatsarissa paristakin mallista. Ovat laadukkaita ja haisteltu alkuperäisen oloisiksi aika tarkasti.
 
https://www.lollarguitars.com/lollar-p-bass-pickups
 
Tuosta löytyy useampikin vaihtoehto ja Thomannilta nämä:
 
https://www.thomann.de/intl/lollar_pickups_for_4_string_p_bass.html
 
Eli vintage ja sit hot-versio (jossa yleensä tujumpi middle ja enemmän outputia mutta treblejä vähemmän).
 
Itse lähtisin ehdottomasti noilla liikkeelle ja nimenomaan Vintagella, siitä yleensä kaivelee kaikki saundit mitä on mahdollista kunhan etuaste antaa myöden. Modernista taas ei vintagea niin helposti saa minun mielestäni.

Emg geezerit laitoin fender precision lyteen.Alkuperäset aktiivit olikin paskat.Artec luki piirilevyssä.

Mites tuo EMG Geezer-P vertautuu Dimarzio Model P:hen?
 
Tuo Model P on kyllä hyvä saundiltaan, mutta hiukkasen liian kuuma. Siksi tuo Geezer vertailu kiinnostaisi jos olisi kokemuksia molemmista samassa bassossa.

RayCH: Mites tuo EMG Geezer-P vertautuu Dimarzio Model P:hen?
 
Tuo Model P on kyllä hyvä saundiltaan, mutta hiukkasen liian kuuma. Siksi tuo Geezer vertailu kiinnostaisi jos olisi kokemuksia molemmista samassa bassossa.
 
Vastaanpa itselleni, ja jospa tästä on muillekin iloa. Merkittävästi sävykkäämpi tämä GZR-P on kuin Dimarzion Model P (DP122) ainakin tässä itse veistämässäni leppärunkoisessa pressarissa. Kielet flätit, en muilla soita.
Model P on kuumempi ja alataajuudet tulee lujemmin läpi, mutta GZR-P:ssä taas keskiäänet tulevat korostetummin, tai paremmin sanottuna selkeämmin kuuluville.
Soiton dynamiikka tulee GZR-P:ssä paremmin läpi, ja tämän luulen johtuvan siitä, ettei mikki ole niin kuuma kuin Model P. Tätä kaipasin bassoon ja nyt sen sain. Olen tyytyväinen vaihtoon.
 
Semmoinen moite kyllä sanottava GZR-P:stä että kummastuttaa valmiin setin mukana tuleva volumepotikka. Siinä kun on käyttökelpoinen alue varttikierros, ja puolikas säätöalueesta on menee kokonaan hukkaan, kun ääni on lähes kuulumattomissa.
Tonen säätöalue on just kohdallaan.

Samat kokemukset täällä kuin ylempänä, GZR-P -setti ja nykyisellään hiotut kielet (La Bella.) Juurikin tuo keskiäänien korostus sopii itelle sekä itse presarille kuin nenä päähän ja ei huku muiden soittimien sekaan. Volapotikan skaalaa ei tule niin hyödynnettyä, että olisi samaa pulmaa kohdannut, mutta tone on tosiaan oikein toimiva. Vähän tuollaiset pikaliittimet arveluttaa, mutta ei jaksanut ruveta juottamaan normaaliin malliin kun kerta toimii. Ja saapahan helpommin kiertoon jos joskus kokee tarpeelliseksi luopua. Tuskin tulee luovuttua, sitä paitsi squikkarin alkuperäiset sähköt menivätkin basari-stompboxiin.

Joo, itseäni kanssa tuo pikaliitinhomma enemmän haittaa kuin hyödyttää.
 
Koska olen vasuri, tottunut "väärään suuntaan" pyöriviin potikoihin ja vielä saanut päähänpinttymän, että em. seikoista johtuen taperin pitää olla "reverse log" (CTS:n -L loppuiset tuotekoodit) niin eipä noita EMG:n omia potikoita ole tullut kokeiltua. Eli ainoa jäljellä oleva pikaliitin on mikin päässä, ja onhan se vähän ehkä survomista kun vaahtomuoviakin pitää mikin alle saada.
 
Mulla kanssa flatit (Thomastik JF344, aikaisemmin oli Ernie Ball Group III), ja em. reverse CTS:illä 250k vol / 250k tone sekä 47nF konkka. Molempia potikoita tulee käytettyä (tonea enemmän), ja hyvin futaa edelleen.