Kitarat: kitarakamat ›

Jeszse: Ei kyllä pystyisi laivalle lähteen töihi.
 
Oli vaan kovasti sun näköinen mutta tiesin, että et sentään viulua osaa soittaa joten oli vain kaksoisolento.

arppah8: No jopas oli tiukasti vedettyä ja hyväsoundista Slaerointia! Ekstraplussa toisen kitaristin komeasta RottenSound-paidasta ihan vaan siksi, että mulla on samanlainen :D
 
Äijä on kyllä kehittynyt hurjasti niistä dadaskabojen ajoista, tiukkaa komppaamista ja soolotkin tuossa enemmän oikeassa sävellajissa kuin coveroitavalla orkesterilla monasti.
 
Kiitos! Onhan tuossa tietty tullu tunteja alle sekä kotona treenatessa, lavalla sekä studiossa.
 
Arvostan kyllä, vaikka silloin joskus välillä ärsytti kieltämättä itseäkin se egon määrä suhteessa taitoihin :D Ja jotain on tosiaan saatu aikaankin puheitten lisäksi vuosien varrella, samapa tuo vaikka ei listoilla ole keikuttukaan. Joten en minäkään nyt oikein ymmärrä tätä kauhean negatiivista kommentointia.
 
Tähän kuitenkin heitän sen verran, että eihän mulla ole koskaan ollu mitenkään erityisen suuret luulot omasta soitosta. Eikä oo vieläkään, pidän itseäni ehkä keskinkertaisena hevikitaristina. MUTTA mulla on aina ollu hyvä luotto omaan bändiin ja siihen että sen kanssa tehtiin ja tehdään oikeita asioita eikä hommaa pyydellä anteeksi. Etenkää dadassa jossa valtaosa ei ymmärrä metallista tai bänditoiminnasta yhtään mitään. Se on mun mielestä rokkenrollin ydintä ollu aina että vitut muista ja niitten mielipiteistä. Kritiikkiä kannattaa kuunnella vaan semmosilta joilta kysyis neuvoa. Täällä niitä oli ehkä max kolme tyyppiä. Tämä asenne ei oo kadonnu mihinkään, mutta ei sillä egon kanssa ollu mitään tekemistä. Sen sijaan dadassa tuntu aika monella olevan turhan suuret luulot itsestään ja oman tekemisen tasosta, niin varmasti kävi jengillä naamaan kun kitaransoitossa alkuvaiheessa oleva tyyppi pistää pyörät pyörimään amerikan asenteella suomalaisen anteekspyytelyn ja nöyristelyn sijaan.
 
Mutta joka tapauksessa, siistiä että kehitys näkyy muillekkin.

Ei minusta ole mitenkään huono asia asettaa rimaa riittävän korkealle, vaikkei sitä saavuttaisikaan. Jos pääsee edes puoliväliin asti sitä, saattaa se olla reilusti enemmän kuin jo heti kättelyssä matalalle asetettu rima. Ja tokihan haaveita ja unelmiakin pitää olla sekä niihin pyrkiä. Ei siinäkään ole mitään vikaa tai väärää.
 
Legendaarisen Omar Littlen sanoin: "How you expect to run with the wolves come night when you spend all day sparring with the puppies?"
 
Mutta olen edelleen sitä mieltä, ettei musiikki ole kilpailu. Kehityspolku se voi olla, mutta mä en näe mitään mielekkyyttä vertailla subjektiivisia asioita huutoäänestyksellä. Hyvä musiikki on hyvää musiikkia, myi se sitten platinaa tai 4 demokasettia. Joskus se heikosti instrumenttiaan teknisesti skulaava vaan osuu johonkin juttuun oikealla tavalla... fiilikseen, tilanteeseen, aikaan... johonkin. Aika vaikea on kilpailla kun ei ole sääntöjä joilla voittaja ratkaistaan. Tai jos sääntökirja on, niin se tuntuu olevan yhtä monitulkintainen kuin on kuulijakuntakin. Mielipidekilpailu... oujee!
 
Tosissaan pitää tehdä, mutta ei vakavissaan. Ja jos itse muistaa pitää ällin päässä ja tolkun takaraivossa (eli on itselleen reilu, totuudenmukainen ja uskollinen) muistaen realiteetit, niin kaikkihan on silloin enemmän kuin hyvin. Ihan sama rakenteleeko pilvenpiirtäjää vai nyplääkö jotain pientä.
 
Mun mielestä musiikissa parasta on juuri sen henkilökohtaisuus, sekä se, kuinka monella eri tavalla sitä voi tehdä tai siitä nauttia. Oma teini-ikäinen tytär rakastaa tanssia. Huoneessaan. Se on hänen musiikillinen henkireikä. Mä taas tykkään ropata soittimia, pedaaleja, pedaalilautoja ja vahvistimia... sekä siinä samassa soittaa kolmen soinnun Fu Manchu ja Kyuss kovereita. Ja nimenomaan niillä roskiksesta löytyvillä Marsuilla ;)

McNulty: Ei minusta ole mitenkään huono asia asettaa rimaa riittävän korkealle, vaikkei sitä saavuttaisikaan. Jos pääsee edes puoliväliin asti sitä, saattaa se olla reilusti enemmän kuin jo heti kättelyssä matalalle asetettu rima. Ja tokihan haaveita ja unelmiakin pitää olla sekä niihin pyrkiä. Ei siinäkään ole mitään vikaa tai väärää.
 
Legendaarisen Omar Littlen sanoin: "How you expect to run with the wolves come night when you spend all day sparring with the puppies?"
 
Tästä oon täysin samaa mieltä. Oon ite kuullu version että jos tavoitteet on stadionluokan bändi, niin saattaa ehkä päästä Tavastialle asti soittamaan. Sit jos tavoitteet on vaa lähikuppilaan yks keikka, niin tuskin sekää tulee tapahtumaan. Aina jää vajaaks ja jos rima on matala jo valmiiks, niin sit se saavutettu asia on vielä matalammalla.
 
Mutta olen edelleen sitä mieltä, ettei musiikki ole kilpailu. Kehityspolku se voi olla, mutta mä en näe mitään mielekkyyttä vertailla subjektiivisia asioita huutoäänestyksellä. Hyvä musiikki on hyvää musiikkia, myi se sitten platinaa tai 4 demokasettia. Joskus se heikosti instrumenttiaan teknisesti skulaava vaan osuu johonkin juttuun oikealla tavalla... fiilikseen, tilanteeseen, aikaan... johonkin. Aika vaikea on kilpailla kun ei ole sääntöjä joilla voittaja ratkaistaan. Tai jos sääntökirja on, niin se tuntuu olevan yhtä monitulkintainen kuin on kuulijakuntakin. Mielipidekilpailu... oujee!
 
Tosissaan pitää tehdä, mutta ei vakavissaan. Ja jos itse muistaa pitää ällin päässä ja tolkun takaraivossa (eli on itselleen reilu, totuudenmukainen ja uskollinen) muistaen realiteetit, niin kaikkihan on silloin enemmän kuin hyvin. Ihan sama rakenteleeko pilvenpiirtäjää vai nyplääkö jotain pientä.
 
Mun mielestä musiikissa parasta on juuri sen henkilökohtaisuus, sekä se, kuinka monella eri tavalla sitä voi tehdä tai siitä nauttia. Oma teini-ikäinen tytär rakastaa tanssia. Huoneessaan. Se on hänen musiikillinen henkireikä. Mä taas tykkään ropata soittimia, pedaaleja, pedaalilautoja ja vahvistimia... sekä siinä samassa soittaa kolmen soinnun Fu Manchu ja Kyuss kovereita. Ja nimenomaan niillä roskiksesta löytyvillä Marsuilla ;)
 
Musta tässä pitää erottaa motiivi tehdä/kuunnella musiikkia ja sit bänditoiminta. Myös peilata tekemistä just noihin edellä mainittuihin tavoitteisiin. Puhdas luomisprosessi ei oo kilpailua (toki voi olla itsensä haastamista), mutta mun mielestä tässä maailmassa yhtyeenä toimiminen ja pyrkimys esittää musiikkia ihmisille joko tallenteena tai sitten esityksenä on aina kilpailua tavalla tai toisella. Keikkapaikkoja on rajallinen määrä, soittolistoille ei oo vapaata pääsyä eikä rahaakaan saa ilmaseks mistään. Kaikkien näiden saamiseen tehdään jonkinasteista seulontaa ehdokkaista mistä muodostuu kilpailuasetelma muita kohtaan. Jokainen bändi joutuu miettimään että mitä me voitais tehdä eri tavalla että erotuttais ja just me saatais se keikka/apuraha/soittolistapaikka/jne.

Entropia666: Tästä oon täysin samaa mieltä. Oon ite kuullu version että jos tavoitteet on stadionluokan bändi, niin saattaa ehkä päästä Tavastialle asti soittamaan. Sit jos tavoitteet on vaa lähikuppilaan yks keikka, niin tuskin sekää tulee tapahtumaan. Aina jää vajaaks ja jos rima on matala jo valmiiks, niin sit se saavutettu asia on vielä matalammalla.
 
Musta tässä pitää erottaa motiivi tehdä/kuunnella musiikkia ja sit bänditoiminta. Myös peilata tekemistä just noihin edellä mainittuihin tavoitteisiin. Puhdas luomisprosessi ei oo kilpailua (toki voi olla itsensä haastamista), mutta mun mielestä tässä maailmassa yhtyeenä toimiminen ja pyrkimys esittää musiikkia ihmisille joko tallenteena tai sitten esityksenä on aina kilpailua tavalla tai toisella. Keikkapaikkoja on rajallinen määrä, soittolistoille ei oo vapaata pääsyä eikä rahaakaan saa ilmaseks mistään. Kaikkien näiden saamiseen tehdään jonkinasteista seulontaa ehdokkaista mistä muodostuu kilpailuasetelma muita kohtaan. Jokainen bändi joutuu miettimään että mitä me voitais tehdä eri tavalla että erotuttais ja just me saatais se keikka/apuraha/soittolistapaikka/jne.
 
Sikäli samaa mieltä, että vaikka asiat ovatkin monin tavoin kimpassa, niin musiikki ja musiikkibisnes ovat kaksi eri asiaa. Bisnes käyttäytyy juuri kuten mainitset ja siinä takuulla kilpaillaan mm. kaupallista arvoa mittaamalla.

McNulty: Sikäli samaa mieltä, että vaikka asiat ovatkin monin tavoin kimpassa, niin musiikki ja musiikkibisnes ovat kaksi eri asiaa. Bisnes käyttäytyy juuri kuten mainitset ja siinä takuulla kilpaillaan mm. kaupallista arvoa mittaamalla.
 
Ja sama pätee myös ruohonjuuritasolla ja epäkaupallisissa apurahoissa. Niistäkin on kilpailua, mutta mittarina ei vaan oo raha.

Ai miten niin ihhaaana?
 
Just sopivassa määrin feminiinisyyttä ja rokkenroll-meininkiä.
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/184363.jpg

rheinone: Ai miten niin ihhaaana?
 
Just sopivassa määrin feminiinisyyttä ja rokkenroll-meininkiä.
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/184363.jpg
 
Hieno on tuo. Maalaus vai tapetti/kangas/paperikuva lakan alla?

Entropia666: jos vakavasti puhutaan niin mun mielestä kilpailuvietti on ollu aina musassa läsnä. Musikaalisesti on kilvoiteltu kuka soittaa eniten, nopeiten, vähiten hitaimmin, suorimmin, monimutkaisimmin jne.
 
Sit taasen ulkomusikaalisten asioiden puolesta näkisin että oman musan soitto etenkin on kohtuu lähellä kilpaurheilua: jos haluaa pärjätä niin pitää treenata paljon, matkustaa paljon, kilpailla muita vastaan samassa lajissa paikoista ja yrittää hommata rahoitusta kuntoon, koska varsinaisesta lajitekemisestä ei jää mitään käteen.
 
Nyt vielä suoratoiston aikakaudella kilpailu on kiristynyt kun yrittäjiä on enemmän, mutta samaan aikaan tulovirrat on pienentyny erittäin aggressiivisesti samalla kun kulurakenteet esim. rundaamisen suhteen on kaksin- tai kolminkertaistunu ja venueiden määrät vähentyn kolmanneksella. Raakaa touhua on, oli tyylilaji mikä hyvänsä.
 
Ehkä urheilua lähempänä olis kuitenkin jonkinlainen start up yrittäjyys. Lähinnä siksi että urheilussa yleensä on selkeämmin säännöt ja kaikille yhtenäiset selkeät mittarit siitä mikä on hyvää, ja aina on myös selvää että yksi on objektiivisesti parempi kuin muut. Musassa toi ei oikeastaan toteudu koska luovaa tekemistä ei voi mitata samalla tavalla kuin urheilua ja sit taas ei missään tapauksessa oo niin että eri bändejä voisi objektiivisesti laittaa millekkään paremmuusakselille.

McNulty: Sikäli samaa mieltä, että vaikka asiat ovatkin monin tavoin kimpassa, niin musiikki ja musiikkibisnes ovat kaksi eri asiaa. Bisnes käyttäytyy juuri kuten mainitset ja siinä takuulla kilpaillaan mm. kaupallista arvoa mittaamalla.
 
Jep, ja just esim. bänditoimintaa on mahdollista harrastaa aivan hyvin ilman että lähtee mitenkään mukaan mihinkään kilpailuasetelmaan. Esim. kaikki omaksi ilokseen omaa/muiden musaa soittavat bändit toimii niin, etenkin sillon ku ei keikkailla. Toki mä ymmärrän et kaikki ei arvosta sellaista tai suhtaudu siihen samala tavalla "oikeana" toimintana mut se kertoo ehkä enemmän vaan siitä miten kukin asettaa omat mittaristonsa.

Puavali: Hieno on tuo. Maalaus vai tapetti/kangas/paperikuva lakan alla?
 
Babushka-huivista lähtien on sudittu venelakkaa päälle. Puuvillakangas on imenyt kivasti puun väristä lakkaa itseensä varsinkin valkoisista kohdista.

PJS: Ehkä urheilua lähempänä olis kuitenkin jonkinlainen start up yrittäjyys. Lähinnä siksi että urheilussa yleensä on selkeämmin säännöt ja kaikille yhtenäiset selkeät mittarit siitä mikä on hyvää, ja aina on myös selvää että yksi on objektiivisesti parempi kuin muut. Musassa toi ei oikeastaan toteudu koska luovaa tekemistä ei voi mitata samalla tavalla kuin urheilua ja sit taas ei missään tapauksessa oo niin että eri bändejä voisi objektiivisesti laittaa millekkään paremmuusakselille.
 
Oon tuota start-up vertausta miettiny itekkin monesti ja se kyllä on varsin osuva. Etenkin jos verrokkina on vaikka joku pelifirma tms IPR:ää myyvä start-up- Otin tuon kilpaurheilu-vertauksen lähinnä käytännön tekemisen samankaltaisuuden vuoksi, en niinkään sen varsinaisen mittauksen/tuloksen.

Sorruin pari päivää sit ostamaan tarjouksesta UAD Amp bundlen, Vox AC30, Tweed Deluxe, Deluxe Reverb ja Marshall Super Lead mallinnokset. Noitten kaveriks UAD:n waterfall leslie simulaattori.
 
On kyl parin illan tutkiskelun myötä sellaset fiilikset taas et vois ehkä ihan tosissaan harkita ainakin toisesta vahvarista luopumista. Noi saundaa samalta/paremmalta ku noi mun paskat mutta siistit vintageromut. Ilman hurinaa, ja käyttöliittymäkin on niin pelkistetty että ei oo valikkohelvetin tuntua

PJS: Sorruin pari päivää sit ostamaan tarjouksesta UAD Amp bundlen, Vox AC30, Tweed Deluxe, Deluxe Reverb ja Marshall Super Lead mallinnokset. Noitten kaveriks UAD:n waterfall leslie simulaattori.
 
On kyl parin illan tutkiskelun myötä sellaset fiilikset taas et vois ehkä ihan tosissaan harkita ainakin toisesta vahvarista luopumista. Noi saundaa samalta/paremmalta ku noi mun paskat mutta siistit vintageromut. Ilman hurinaa, ja käyttöliittymäkin on niin pelkistetty että ei oo valikkohelvetin tuntua
 
Apua. Kohta joku hehkuttaa AI-hommia...

Tää jäbä saa kyllä purkin kuin purkin kuulostamaan mainiolle.
 
https://youtu.be/r3lECVwu9NA?si=EeUtQCO2DPE8M65n

Onkos täällä muistettu olla väärässä?

Räbbänä: Onkos täällä muistettu olla väärässä?
 
Mitään en myönnä enkä kiellä, pikemminkin jopa päinvastoin.

Räbbänä: Onkos täällä muistettu olla väärässä?
 
Ei muisteta. Ja joka niin tekee, sitä Takulla silmään.

Kuuntelin Ganesin live-lättyä Live In Stockholm '77. Remu mölisi siina biisien välissä jotain, joka kuulosti tältä: "smooth". Ehkä toivoi yleisön herkistyvän johonkin lälläribiisiin?
 
Oon aina ihmetellyt, miksi Remu huutaa usean biisin lopussa "spoon!". Oisko tarkoittanut huutaa "smooth"?