Kitarat: kitarakamat ›

Vihaan tätä keskustelua ja silti otan osaa siihen. Vakavasti olen mieltä, että puulla on suuri vaikutus soundiin. Puilla on eri paino, eri tuntuma, eri tuoksu, se resonoi käsissä eri tavalla kieliä soitellessa. Useita sähkökitaroita olen rakentanutkin ja puiden syissä jo samassa lajikkeessa on valtavia eroja puhumattakaan miten helppoa esimerkiksi mahonkia on jyrsiä, höylätä, työstää ja wenge verraten vaikeampaa. Kun minä valitsen puuta seuraavaan soittimeen, kestää siinä tuntikausia selaillessa mahdollisimman suorasyisintä oikoista levollista lankkua.
 
Joskus 2016 tai 2017 joku laittoi youtubeen videon, jossa kiinnitti humbuckerin puiseen pöytään tai ruuvipenkkiin, sitoi kielet viritelmään ja plugasi sen oskilloskooppiin ja taas vuorostaan iski plugin sähkökitaraan, näyttääkseen miten vähäiset sekä olemattomat erot käyrissä olivat. Tästä on sittemmin erilaisia variaatioita tullut. Se on sitten todisteista ylimpiä, että soitinpuun vaikutus on paskapuhetta.
 
Jotkut rakentajat ja kitaristitkin ovat ottaneet kovan kannan, "tonewood" on jopa hölmöläisten pyrkimys ja lausunnoissaan toteavat, ettei soitinpuulla ole kerta kaikkiaan _mitään_ merkitystä. Siltikin soittimiaan koskaan eivät tule halvasta vanerista tai kuusesta rakentamaan, eivätkä soittajat vanerista soitinta tule haluamaan saati soittamaan.
 
Vaahterat ja mahongit, saarnit, lepät, lehmukset sitkeästi ovat kuninkaana soittimien puina, eivätkä tuolta valtaistuimelta horju. Argumenttina tähän olen kuullut, että "soitinpuu" on suurfirmojen markkinointijuoni, näin saadaan väestö maksamaan enemmän kitaroista manipuloimalla heidät hölmöläisten uskoon. Seuraava argumentti on, että kyseessä on Sunk Cost Fallacy, eli sama syy miksi jenkit jatkavat F35 hävittäjän kehittämistä, koska rahaa on liikaa jo kulunut, niin ei kuluttamista liene sovi ennen aikojaan lopettaa. Eli siis soitinpuulle arvoa antavat kitaristit ja tehtaat ovat kollektiivisessa vääräuskossa soitinpuun merkityksestä, koska niin paljon rahaa on kulunut, ettei kehtaa myöntää väärässä olemista? :O
 
Kuuleeko soitinpuun eroa korvin? Ei aina ja tuskin kaikki, mutta minä kuulen varmuudella onko kitara kokonaan esimerkiksi mahongista vai kovemmista esim. vaahterakaula/lepästä. Saadessani sellaisen syliin soitettavaksi tunnistan myös eron, mutta tämän kyvyn olen oppinut vuosikymmenissä. Meistä kaikki, jotka ovat nauhoituksia tehneet tietävät, että oikean fiiliksen ja painoarvon saaminen biisiin levylle, voi ero soittamisen työssä olla äärimmäisestä pikkuseikasta kiinni, jota jahdataan sadankin oton verran tavoitteeseen pääsyksi. Meillä on kaikilla ollut se halpa paska kitara, joka soi kuin enkeli. Joskus tuo vähäinen poikkeavuus on kaikki se mitä tarvitaan, että Mojo ja onni kohtaa soittimen ja soittajan välillä.
 
Guthrie Govan sanoi tähän keskusteluun kitaran olevan osiensa summa, puut ovat osa sitä ja näin se on. Tämä keskustelu on muuttunut vuosien varrella vahvasti uskon ja intohimon asiaksi molempien näkökulmien kesken, joten väittely lienee turhaa, koska ei tässä kukaan uskomuksiaan muuta ja todisteitahan löytyy internetin grand juryssä. Kalliita ovat Aristidesin innovatiiviset muovikitarat ja odotan edelleen vanerikitaroita suursoittajien lavoille iskemään alas soitinpuupsykoosit.

@Arkka: Varmaankin kielet värähtelevät pikkuisen tuolloinkin. Mutta jos kitaran mikissä joku värähtelee eli liikkuu iskun vaikutuksesta, niin se on tn. vahasta irronnut tai vahaamaton käämilanka, ja mikki on silloin nimen omaan mikrofoninen.

@SuperStrat4life: Tietenkin kitaran puilla on olennainen vaikutus sen akustiseen soundiin, mutta missä määrin sen mikit mokoman toistavat, onkin jo toinen juttu. Mutta mitäpä sillä on toisaalta väliä, jos vehje vain soi hyvin niin lankkuna kuin vahvistettunakin?

msalama: @SuperStrat4life: Tietenkin kitaran puilla on olennainen vaikutus sen akustiseen soundiin, mutta missä määrin sen mikit mokoman toistavat, onkin jo toinen juttu. Mutta mitäpä sillä on toisaalta väliä, jos vehje vain soi hyvin niin lankkuna kuin vahvistettunakin?
 
Kuten edellä mainitsin, näkemäni tutkimusartikkelit aiheesta ovat todenneet puulajin vaikutuksen sähkökitaran sointiin pieneksi. Mutta se ei tarkoita, että puulajilla ei olisi mitään väliä.
 
Kitara on soittajan keskeinen työkalu. Käytän sanaa työkalu, vaikken siitä pidäkään tässä yhteydessä, sillä työkalu on laite, jossa arvotetaan funktionaalisuutta ja tehokkuutta hyvin korkealle. Työkalun on tarkoitus mahdollistaa työn suorittaminen tehokkaasti ja tavallaan huomaamattomasti. Eikä hyvää työkalua tarvitse sen kummemmin ihmetellä. Tekee vaan, laittaa takaisin pakkiin ja ottaa toisen hylsyn tilalle.
 
Kitara on kuitenkin luonteeltaan hiukan erilainen kuin räikkäavain. Soittajan ja kitaran välille voi syntyä ja usein syntyykin kiintymyssuhde, joka ei ole ainoastaan funktionaaliseen suorittamiseen liittyvä. Hyvin monet soittajat nimenomaan etsivät sitä hyvän ja oikean tuntuista kitaraa. Moni soittaja tekee kitaran kanssa luovaa työtä, joka edesauttaa tavoitteellista työkalusuhdetta syvemmän suhteen syntymistä.
 
Puun resonointi voi herättää tuntumia kitaran tietynlaisesta elävyydestä. Kitara reagoi kosketukseen - ei pelkästään sähköisten osiensa kautta, vaan kokonaisuutena. Se voi olla soittajalle havainto, joka syventää kitaraan kohdistuvia tunteita. Ihmisen mieli on nimittäin erittäin hyvä elottoman inhimillistämisessä.
 
Sähkökitaran rungon akustinen sointi ei lukemani perusteella vaikuta runsaasti sointiin, mutta soittamiseen se voi vaikuttaa. Hyvältä tuntuva kitara on monelle soittajalle tärkeä asia. Ja sen hyvän tuntuman syntyyn vaikuttaa moni muukin asia kuin kaulan profiili ja vahvistimesta ulos tuleva ääni.
 
Tämä tietysti oli hiukan aiheen ohi. En oikeastaan käsittele puiden vaikutusta kitaran soundiin. Tässä on kuitenkin yhteys. Ihmisen mieli on nimittäin erittäin hyvä myös selittämään tuntemuksensa järkiperäiseksi. Omia valintoja pyritään perustelemaan järjellä ja mitattavilla, todennettavilla määreillä etenkin tällaisissa keskusteluissa, joissa henkilökohtaiset tuntemukset helposti lytätään maan rakoon ja vittuillaan vielä päälle. Jotenkin tämä puiden vaikutus nimenomaan ulostulosignaaliin on saanut ihmeellisen paljon huomiota. No, on sille perusteensa: mainospuheissa puulajin vaikutusta soundiin suurennellaan rutkasti.
 
Minusta näitä hyvin henkilökohtaisen ja tunnetason seikkoja ei ole kuitenkaan mitään tarvetta etenkään luovan työn yhteydessä väheksyä. Työkalun on syytä edistää tavoitteiden saavuttamista. Hyvältä tuntuva kitara, joka houkuttelee soittamaan myös edistää musiikin kanssa elämistä. Kitara ja etenkin musiikin soittaminen kitaralla on enemmän kuin osiensa summa. Jos hyvin resonoiva runko vahvistaa kitaran ja soittajan sidettä, niin on aika sama miten se vaikuttaa vahvistimesta tulevaan soundiin. Minusta tää on ihan järkevää.

Joo, totta on että vahvistettu ja prosessoitu ääni on vain yksi takaisinkytkentäsilmukka sähkökitaran ja soittajan välillä, ja niistä lopuista moni ei ole edes yksinkertaisesti selitettävissä tai määriteltävissä. No, itse en enää viitsi miettiä päätäni puhki näiden kanssa, vaan soitan vain sen kummempia kelailematta sellaisia kitaroita, jotka tuntuvat ja saundaavat mielestäni hyviltä ja ovat hyviä soitettavia, koska haluan keskittyä olennaiseen kaiken maailman diibadaaban ja nettipieksennän sijaan.
 
Ja hyviä akustisia saundejahan on lankuillakin monenlaisia. Yksi on keskiäänivoittoinen ja sustainaa kuin piru, toinen eläväisempi ja resonoivampi vaikka ääni kuoleentuisikin nopeammin. Yhtä hyviä kummatkin mun mielestä, vaikkakin erilaisia.

msalama: Joo, totta on että vahvistettu ja prosessoitu ääni on vain yksi takaisinkytkentäsilmukka sähkökitaran ja soittajan välillä, ja niistä lopuista moni ei ole edes yksinkertaisesti selitettävissä tai määriteltävissä. No, itse en enää viitsi miettiä päätäni puhki näiden kanssa, vaan soitan vain sen kummempia kelailematta sellaisia kitaroita, jotka tuntuvat ja saundaavat mielestäni hyviltä ja ovat hyviä soitettavia, koska haluan keskittyä olennaiseen kaiken maailman diibadaaban ja nettipieksennän sijaan.
 
Ja hyviä akustisia saundejahan on lankuillakin monenlaisia. Yksi on keskiäänivoittoinen ja sustainaa kuin piru, toinen eläväisempi ja resonoivampi vaikka ääni kuoleentuisikin nopeammin. Yhtä hyviä kummatkin mun mielestä, vaikkakin erilaisia.
 
Eipä näillä liian suurta painoarvoa kannata antaa. Soittaa vaan.
 
Oma kitaramaku on sellainen, että aivan turha edes yrittää järjellä sitä muille perustella. Soittelen sellaisilla vehkeillä, joilla haluan soittaa. Osa on kämäisiä, osa laadukkaampia. Enkä ole siitä kellekään tilivelvollinen. Ei ole yhtä oikeaa tapaa valita soittimensa. Se näissä keskusteluissa tarttis aina pitää mielessä.

No mutta onneksi näitä ei kenellekään perustella tarvitsekaan. Jos se on sinulle hyvä, se on hyvä, ja muut ajatelkoot ja tehkööt mitä lystäävät.

Voisi istuttaa muutaman tonewoodin pihalle. Pitääköhän niitä kastella usein taimivaiheessa.
Paraneeko oma taimini sitten kun soitan oma-kasvattamilla kitaranpuilla

gotthard: Voisi istuttaa muutaman tonewoodin pihalle. Pitääköhän niitä kastella usein taimivaiheessa.
Paraneeko oma taimini sitten kun soitan oma-kasvattamilla kitaranpuilla
 
Nyt oli oivaltava lotkaisu, ohhoh!

samiko: Nyt oli oivaltava lotkaisu, ohhoh!
 
Vähän kömpelö kevennys

gotthard: Vähän kömpelö kevennys
 
Kuitenkin verrattain tuore lähestymistapa puukeskustelun kevennyshuumoriin :)
Toki puukeskustelussa huumorinkin täytyisi olla mahdollisimman kuivaa.

gotthard: Voisi istuttaa muutaman tonewoodin pihalle. Pitääköhän niitä kastella usein taimivaiheessa.
Paraneeko oma taimini sitten kun soitan oma-kasvattamilla kitaranpuilla
 
Jos käyttää odotusajan treenaamiseen, niin paranee varmasti.

Ja jos puilla ei ole merkitystä niin miksi joissakin kitaroissa ja bassoissa on vaikkapa ns. dead spotteja kaulalla? Taajuuksia tai tiettyjen nuottien ääneksiä jotka soivat aivan eri lailla suhteessa saman kapistuksen edelliseltä tai seuraavalta nauhalta otettuun nuottiin.

mvirta: Ja jos puilla ei ole merkitystä niin miksi joissakin kitaroissa ja bassoissa on vaikkapa ns. dead spotteja kaulalla? Taajuuksia tai tiettyjen nuottien ääneksiä jotka soivat aivan eri lailla suhteessa saman kapistuksen edelliseltä tai seuraavalta nauhalta otettuun nuottiin.
 
Tästä kirjasin aiemmin, että soittimessa myös muodot vaikuttavat resonansseihin. Perusfysiikkaa. Jos halkoa massoittaa eri tavoin, muodot reagoivat niihin muuttamalla resonanssitaajuuksia.
 
Puu on hyvin epähomogeeninen aine ja siksi massojen jakautuminen aiheuttaa muutoksia ääneen. Mikrotasolla kahta samanlaista soitinta ei siten ole. Jos muodot ovat erilaisia, resonanssienkin on oltava erilaiset.
 
Jatkakaa, olkaa hyvät.

Ei kai kukaan ole väittänyt, etteikö puilla olisi mitään merkitystä. Kysymys lienee lähinnä siitä, että mitkä kitaran osat vaikuttavat resonanssillaan kielen värähtelyspektriin ja miten, ja mikä / millainen osa siitä välittyy mikkien kautta sähköiseen saundiin.

ituvirtanen: ... Puu on hyvin epähomogeeninen aine...
 
Sitä piti sitten tässäkin ketjussa hyökätä sateenkaaripuita vastaan. Muistakaa: Kaikki puut ovat arvokkaita, vaikka eivät tonewoodia olisikaan.

Puavali: Sitä piti sitten tässäkin ketjussa hyökätä sateenkaaripuita vastaan. Muistakaa: Kaikki puut ovat arvokkaita, vaikka eivät tonewoodia olisikaan.
 
Lieneekö tuota käytetty kitaroiden raaka-aineena:
 
https://fi.todoarboles.com/eucalyptus-deglupta/

msalama: Kysymys lienee lähinnä siitä, että mitkä kitaran osat vaikuttavat resonanssillaan kielen värähtelyspektriin ja miten, ja mikä / millainen osa siitä välittyy mikkien kautta sähköiseen saundiin.
 
Kitara on kokonaisuus. Et voi jättää yhtäkään osaa pois, koska kaikki vaikuttavat.
 
Kaula on merkittävin muotonsa ja pituutensa takia (värähtelyn solmut: etsi kaava toisesta päästä kiinnitetylle tangolle). Koppa taas, koska se on massiivinen suhteessa kokonaisuuteen ja kaula kiinnittyy siihen.
 
Kun kieli värähtelee, kaikki muutkin värähtelevät osat liikkuvat mukana. Resonoivat osat muokkaavat spektriä.
 
Etsi termiä Chladni vaikka tuubista. Akustiset soittimet ovat vahvoilla videoissa mutta kyllä sieltä joku lankkukin pitäisi löytyä.

Kyllä, resonoivien osien värähtely muuttaa kielten spektriä reduktiivisesti summautuessaan takaisin kielten värähtelyyn (ref. energian säilyvyyden laki). Lankkukitarassa bodyn vaikutus on vähäinen ja kaulan suuri, koska ensimmäinen on massiivinen ja heikosti resonantti, ja jälkimmäinen puolestaan ohut ja kevyt ja siksi huomattavasti voimakkaammin resonantti.
 
Tai siis näin ainakin mun näkemäni tutkimusdatan mukaan. Tätä on tutkittu harmillisen vähän, mutta joitakin raportteja kuitenkin löytyy ja ne ovatkin mielenkiintoista silmäiltävää kaikille nörtähtävästi kieroutuneille.