Klassinen ›

1900 luvun puolivälin jälkeinen tyyliltään rikkaassa ja vaihtelevassa kirjossaan äärettömän monimuotoinen säveltaide suomessakin säveltäjien runsaudessaan tarjoaa usein kyllästyttävän simppeleihin ja puhki soitetun tuttuihin Bacheihin, Mozarteihin ja Beethoveneihin verrattuna harmoniselta struktuuriltaan paljon kompleksisempaa säveltaidetta mm. moderneimmillaan ligetimäisen tiheine kenttineen, joka kutkuttaa paljon hienostuneemmalla sointiaistillaan musiikillista vastaanottokykyä, enkä niitä syväluotausta edellyttäviä transsendentaalisia katharsiksia ja transseja enää kaipaakaan, joita 16 v. sain taivaallisimpina nautintoina, joita elämä on milloinkaan tarjonnut luonnostaan pelkkiä aineellisia objekteja ja niiden välisiä suhteita havainnoivassa arkisessa tahdon täyttämässä tajunnassa älyllä, älyn ollessa alun perin pelkkä vaikuttimien välittäjä tahdon palveluksessa, jonka ikeeseen kahlehdittu vanki ihminen taipumustensa, halujensa ja luontumustensa puolesta tiedoitsevana ja tahtovana subjektina on kuuluessaan tahtonsa välityksellä levottomuuteen ja hyörinään maailmassa vailla taiteen autuaaksi tekevää siunausta, joka ilmaisee aitojen hengentuotteiden ytimen ja niiden syvimmän olemuksen, mitä kirkkaimman ja puhtaimman objektiivisen ja auringon kaltaisen neron älyn valaisemana ja maailman olemuksen ilmaisemana, tunkien tahtomisen olioiden välisine suhteineen ulos tajunnasta
 
Ps. Perustuu täysin Schopenhauerin kirjoituksiin neroudesta.