Rock, pop, alternative ›

Erittäin kelpo levy, etenkin kun nyt viime aikoina on tullut fiilisteltyä Tangerine Dreamia sun muuta. Vähän vielä semmoinen biisien kantava identiteetti haussa muutaman kuuntelun jälkeen, mutta hienoja osioita on useampia.
 
Arvostan tätä soolouran kohtalaista linjattomuutta, osa levyistä toimii paremmin kuin jotkut muut, ja ovat hyvin aikasidonnaisia myös, että miten lähtee. Nyt vasta tänä vuonna aiemmin aloin vähän perehtymään tuohon edellislevyyn Harmony Codex, joka meni ilmestyessään melkein täysin ohi, kun oli ties minkä hevihommien kausi menossa.

Perusprogeilulta kuulosti, mikä ei ole erityisesti eduiksi ainakaan minun kirjoissa. Pitää koittaa ajatuksen kanssa perehtyä uusiksi joskus.

Aiemmilla progenhajuisilla albumeilla (PT mukaanlukien) vahvasti läsnäollut pistämätön biisinkirjoitus ja erehtymätön dramaturgian taju loistavat poissaolollaan. Jotenkin huolestuttavaa, että jopa leikkaamon lattialle jätetyistä paloista koostetulla 4 1/2:lla on vahvempaa biisimateriaalia kuin Overviewllä.
 
Lyhyesti sanottuna ihan viihdyttävää progefiilistelyä, mutta ei kovin inspiroitunutta saati inspiroivaa.

dnwrm: Aiemmilla progenhajuisilla albumeilla (PT mukaanlukien) vahvasti läsnäollut pistämätön biisinkirjoitus ja erehtymätön dramaturgian taju loistavat poissaolollaan. Jotenkin huolestuttavaa, että jopa leikkaamon lattialle jätetyistä paloista koostetulla 4 1/2:lla on vahvempaa biisimateriaalia kuin Overviewllä.
 
Lyhyesti sanottuna ihan viihdyttävää progefiilistelyä, mutta ei kovin inspiroitunutta saati inspiroivaa.
 
Juu, aika paljonhan tässä on sellaista päämäärätöntä haahuilua. Parhaimmillaan erittäin hyvää Steven Wilson -tasoa melodisesti ja ajatuksiltaan, mutta sitten taas hiihdellään siellä avaruudessa äänimatossa ja ehkä se punainen lanka katoaa vähän tahallisestikin.

Mielestäni uus levy on mainio Syd-aikaisen Floydin ja alkuaikojen Bowien hybridi, "Extended Space Oddity Astronomy Domine" vois olla kuvaava termi. Toki sitä tiukempaa progeiluakin väliin mahtuu. Ja jossain vaiheessa ollaan jopa aika lähellä niitä Porcupine Treen alkuaikojen psykedeelisiä soundeja. Ihan jees, etten sanois!

Olenko ainut täällä jonka mielestä tämä on Wilsonin haasteellisin levy tähän astisista? En oikein näin muutaman kuuntelunkaan jälkeen osaa sanoa pidänkö tästä va enkö... Hyviä kohtia löytyy sieltä täältä mutta välillä on jotensakin tyhjäkäyntiä. Ehkä jonkinlainen biisien "tiivistys"/karsiminen (etenkin loppupuolella) olisi ollut paikallaan?