Musiikkibisnes ›

Ajattelin tänään, että tallenne on epäedullinen asia myynnin kannalta.
 
Huomioni syntyi suhteessa siihen, että huomasin, että vanhojen äänitteiden arvo ei välttämättä vähene tai katoa. Tämähän tarkoittaa sitten, että jos ostaa vanhan äänitteen kerran, niin siitä saa tuotteessa myydyn tyydytyksen joka kerta, riippumatta siitä, kuinka vanha tallenne on. Mutta jos ostan leivän, niin saan siitä tyydytyksen vain kerran, koska leipää ei voi tallentaa.
 
-> olisi tuottoisampaa myydä musiikkia kuin leipää eli siten, että sen tyydytys maksaa joka kerta
 
->
 
miksi ei voi myydä musiikkia kertakuunteluperustaisesti eli x€/kuuntelukerta?
miksi ei voi myydä biisejä paloittain siten, että maksat biisistä esim. 10 sekunnin välein eli biisi ostetaan osissa? Tällöin voisit myös ostaa esim. vain keskeltä 2 min, jos intro ja outro on huonoja.
 
Spotify tosiaan laskuttaa kuuntelukerrasta, mutta < 1c/kuuntelukerta on liian vähän. Jos verrataan asiaa virvoitusjuoman hintaan, niin 20c/kuuntelukerta hyvästä biisistä olisi kohtuullista. Albumi voi edelleen maksaa 20e, joten streamaus ei syö albumimyyntiä, vaan jopa tukee sitä.
 
Onkohan Spotifyn minimikustannuksista valittavat vain hölmöjä laittaessaan musiikkiaan halpamedioihin?
 
---
 
Bandcampissa voi soittaa koko levyä ilmaiseksi, joten en osta levyä.

soundmodel:
 
Bandcampissa voi soittaa koko levyä ilmaiseksi, joten en osta levyä.
 
Ei aina. Monista levyistä siellä on kuunneltavana vain esim. yksi biisi, ja nappula jota painamalla ääsee ostamaan levy. Bandcampissa voi myös ostaa biisejä erikseen käsittääkseni.

jannu: Missä on sanottu, ettei voisi myydä? Ei muuta kuin oma palvelu pystyyn; sopimukset oikeudenomistajien, kustantajien ja tuotantoportaan kanssa jiiriin, alusta suunnitteluun ja toteutukseen. Helppoa kuin heinänteko!
 
Joo no, mutta muistetaan, että on melko selvää, että tuo Spotify-malli ei toimi valtaosalle julkaisijoista. Jotain on siis pakko tehdä erilailla, jos meinaa leiville.
 
Olisi varmaan edullisempaa ostaa custom-nettisivut oman jakelun tekemiseen kuin myydä Spotify:n tms. kautta runsaalla alihinnalla.
 
Tämä muistuttaa vähän jotain Wolt-bisnestä. Ravintoloille on näennäisesti etua Wolt:in näkyvyydestä ja yhden alustan mallista, mutta ravintolat tienaisivat paljon enemmän, mikäli ne myisivät tuotteet oman alustansa kautta.

soundmodel:
 
Olisi varmaan edullisempaa ostaa custom-nettisivut oman jakelun tekemiseen kuin myydä Spotify:n tms. kautta runsaalla alihinnalla.
 
Tämä muistuttaa vähän jotain Wolt-bisnestä. Ravintoloille on näennäisesti etua Wolt:in näkyvyydestä ja yhden alustan mallista, mutta ravintolat tienaisivat paljon enemmän, mikäli ne myisivät tuotteet oman alustansa kautta.
 
Tässä on vaan se onkelma, että jengi ei jaksa erikseen yytsiä jokaista sivua erikseen, vaan mieluummin menevät paikkaan, jossa on listattuna mahdollisimman paljon vaihtoehtoja, ja josta ne itselleen saa nappia painamalla. Siksi Wolt ja Spotify toimii.

Henri Henri Olavi: Tässä on vaan se onkelma, että jengi ei jaksa erikseen yytsiä jokaista sivua erikseen, vaan mieluummin menevät paikkaan, jossa on listattuna mahdollisimman paljon vaihtoehtoja, ja josta ne itselleen saa nappia painamalla. Siksi Wolt ja Spotify toimii.
 
Ehkä tuohon olisi jokin välimuoto, jossa esim. vain mainokset laitetaan aggregaattoriin ja sitten contentti ladataan omilta sivuilta.

soundmodel: Joo no, mutta muistetaan, että on melko selvää, että tuo Spotify-malli ei toimi valtaosalle julkaisijoista. Jotain on siis pakko tehdä erilailla, jos meinaa leiville.
 
Aika moni on jo tehnyt ratkaisuja ja pyrkivät tekemään tienestinsä merkkareista.
 
Olisi varmaan edullisempaa ostaa custom-nettisivut oman jakelun tekemiseen kuin myydä Spotify:n tms. kautta runsaalla alihinnalla.
 
"Olisi varmaan"... Kyllä viimeisen 15+ vuoden aikana on nähty aika suuri kirjo yrityksiä tehdä asiat toisin tai "omalla tavalla"; ideoita, startupeja, palveluita, nettisivuja, uutta teknologiaa, ihan kaikkea on jo nähty. Osa niistä jutuista - moni helvetin hienoja ideoita ja jaloja yrityksiä - ovat tavalla tai toisella kuolleet pois, osa taas sulautunut osaksi nykyisiä palveluita ja toimintamalleja. Kapitalismi on vähän semmoista. Jos tuotteen voi myydä, joku sen ostaa; jos sitä ei voi ostaa, se tapetaan suurempien toimesta.
 
Ja kaikesta huolimatta uusia juttuja tullaan jatkossakin näkemään, onneksi. Jos sulla on oikeasti jotain uutta ja hienoa vireillä, niin anna mennä! Komppaan vilpittömästi. Helppo reissu siitä ei tule.
 
Tämä muistuttaa vähän jotain Wolt-bisnestä. Ravintoloille on näennäisesti etua Wolt:in näkyvyydestä ja yhden alustan mallista, mutta ravintolat tienaisivat paljon enemmän, mikäli ne myisivät tuotteet oman alustansa kautta.
 
Näkyvyyden lisäksi Wolt mahdollistaa ravintoloille tavan ulkoistaa kotiinkuljetuksen täysin nälkäpalkatulle orjatyövoimalle. Mikä se Woltin ravintoloille tarjoama lisenssi sit liekään, niin jostakin syystä siihen yhä useampi toimija tarttuu.
 
Uudet ideat ja käytännön ratkaisut johonkin myynnin tai markkinoinnin haasteisiin tuntuvat äkkiseltään aika triviaaleilta, kun vallitsevat markkinat seisovat rakenteellisten ongelmien perustuksilla.

Mutta siis, Spotify:n tai Wolt:in kaltaisen voi ohittaa jo siten, että perustaa tuottajayhteisön, jonka omistajat ovat artisteja itse. Tällöin omistajissa ei ole nk. välikäsiä, vaan tuottajat ovat omistajia.
 
Se, miksi näin ei tapahdu, johtunee siitä, että monet tuottajat eivät osaa myös toteuttaa digitaalista jakelukanavaa. Sitten se, joka osaa toteuttaa jakelukanavan, käyttää sisällöntuottajia hyväkseen. Periaatteessa tämäkin voisi olla jokin 50/50 -diili, mutta käytännössä näyttää siltä, että se on jotain 95/5 jakelijan eduksi ja että kaikki jakelijat ovat samanlaisia riistäjiä.
 
Jakelija ei tosiaan ole sisällöntuottaja tässä, vaan se on teknologiayritys, joka yrittää saada sisällöntuottajat sidotuksi teknologia-alustalleen.

soundmodel: Mutta siis, Spotify:n tai Wolt:in kaltaisen voi ohittaa jo siten, että perustaa tuottajayhteisön, jonka omistajat ovat artisteja itse. Tällöin omistajissa ei ole nk. välikäsiä, vaan tuottajat ovat omistajia.
 
Itsenäisiä oman jakelunsa hoitavia tuotanto- tai levy-yhtiöitä ja sisällöntuottajayhteisöjä on ollut olemassa musiikki- ja tallenneteollisen ajan alusta asti. Osa suurempien markkina-alueiden indieistä on jopa kasvanut miljoonabisneksiksi, osa kitkuttanut menemään "kädestä suuhun" yllättävänkin pitkään ja valtaosa on jäänyt ajan jalkoihin.
 
Kuvailemasi kaltaisia yhteisöjä on siis ollut olemassa aina ja niiden elinkelpoisuudessa keskeistä on aina ollut osaamisen ohella jäsenten sitoutuminen. Jos (eli kun) yhteisöstä ei löydy jotain spesifiä osaamista, on sitä etsittävä yhteisön ulkopuolelta ja samalla keksittävä perusteet ja tavat ulkopuolisen sitouttamiseen. Vastassa on monimutkainen yhtälö, jonka tekijät ovat täysin suhteellisia ja tässä kohtaa astutaan kompromissien maailmaan. Ja niiden kompromissien vaikutukset idealismiin ovat täysin "herran hallussa".