Tietokoneet ja musiikkiohjelmat ›

soundmodel: No mitkä instrumentit näillä oli?
 
Kuulostaa että ainakin kitara, basso ja rummut. Jotkin koskettimet myös.

soundmodel: No mitkä instrumentit näillä oli?
 
Tarkoitan, minkä hintaiset.
 
Paljastaako tämä tieto meille, onko kappale hyvä vai huono? Mitä sillä tiedolla teemme 1970-luvun romuista?
 
Mikaelilla on ollut kautta linjan huomioita, jotka kertovat tekemisestä ja tekijän todellisista ongelmista. Kustannus/teknologia on merkityksetöntä, jos lopputulos eli taide ei puhuttele ketään. Punk heräsi vastareaktiona siihen, että kaiken piti olla siistiä, sliipattua, teknistä taituruutta. ITE-taiteessa on hieman vastaavia elementtejä kanonisoitujen laitosten tuotosten rinnalla.
 
Kaksi kysymystä, joihin kuulisin mielelläni vastaukset:
1) Mihin tämän bitti- ja hintavänkäämisen on tarkoitus johtaa?
2) Mitä sillä on itsellesi (tai mahdollisesti meille muille) tarkoitus osoittaa?
 
EDIT:
Tai anna olla. Pari asiaa. Musiikissa on äärimmäisen vähän mitään objektiivista, koska me ihmiset emme ole objektiivisia emmekä ideaaleja. Aistimme ovat kaiken lisäksi relatiivisia. Vertailu siis onnistuu mutta mieltymykset ja tottumukset vaihtelevat. Aivan kuten lompakon kokokin.
 
Jos rahasta tekee tiukkaa, siitä on turha tulla tänne itkemään. Isäni sanoi, että säästä, niin saat mieleisesi. Hänen ajatuksensa taustalla oli muutamaa sanaa enemmän sisältöä mutta sitä kukin pohtikoon päissään.
 
On minulla ollut esimerkiksi PCM91 mutta olipahan kinkkinen käyttää, sanoisin että liian monipuolinen. AKG:n jousikaiku taas oli yksinkertainen mutta aivan pöhkön kokoinen. Vanha teknologia saattaa näyttää "ihan kivalta" mutta jos nyt pitäisi istua studiota rakentamaan, valitsisin muutaman modernin stripen ja mikin. Kysyisin tutuilta softaehdokkaita. Sitten voisi keskittyä musiikkiin. Elämä on sillä tavalla helpompaa nykyään.

soundmodel: Mikäli näin ei olisi, niin kaikki voisivat ostaa samat laitteet ja laitteet myös maksaisivat saman verran.
 
Tämä on kyllä melkoinen hypoteesi. On olemassa esimerkkejä lähes mistä tahansa laitteesta, missä hinta, laatu ja ominaisuudet eivät ole juurikaan millään mitalla arvioituina verrokkeja keskenään. Käytännössä markkinataloudessa hinta muodostuu aina siitä mitä myyjä tuotteesta pyytää ja mitä ostaja on siitä valmis maksamaan. Mikä taas on tuotteen tarjoajan hinnoitteluperuste, on melko todella tapauskohtaista ja yksilöllistä. Samoin kysyntä ja maksuvalmius tuotteelle eivät ole mitenkään yhteismitallisia, vaan tapauskohtaisia laajalla variaatiolla nekin.

soundmodel: Silti, ihmiset haluavat maksaa hyvistä veitsistä ja paistinpannuista yms.
 
Aina on niitä, jotka tykkäävät hifistellä ja elvistellä vermeillä, mutta kyllä se sapuskan lopputulos on kiinni jostakin ihan muusta kuin sen valmistukseen käytetyistä työkaluista. Ensinnäkin se riippuu raaka-aineista ja toisekseen tekijästä. Notskillakin voi tehdä gurmeeta ja vastaavasti vimpan päälle keittoastioilla tehdä pohjaanpalanutta tai sianpaskalta maistuvaa suttua.
 
EDIT: Ravindelialan koulutuksen aikoinaan hankkineena totean myös sen, että jos hyvän ja onnistuneen annoksen valmistus on veitsistä ja paistinpannuista kiinni, kannattaa jättää homma ammattilaisille. Michelin-keittiöissäkään valmistusvälineet harvemmin on viimeistä priimaa.

ejhfi: kyllä se sapuskan lopputulos on kiinni jostakin ihan muusta kuin sen valmistukseen käytetyistä työkaluista. Ensinnäkin se riippuu raaka-aineista ja toisekseen tekijästä. Notskillakin voi tehdä gurmeeta ja vastaavasti vimpan päälle keittoastioilla tehdä pohjaanpalanutta tai sianpaskalta maistuvaa suttua.
 
Ramsayn ehkä pitäis olla jonkinmoinen kokki, mut silti "ultimate" grilled cheese -leivät palaa päältä, juusto jää täysin sulamatta ja silti on beautiful! https://youtu.be/8E4cQHejFq0

ituvirtanen:
Kaksi kysymystä, joihin kuulisin mielelläni vastaukset:
1) Mihin tämän bitti- ja hintavänkäämisen on tarkoitus johtaa?
2) Mitä sillä on itsellesi (tai mahdollisesti meille muille) tarkoitus osoittaa?
 
Mielestäni kaikki plug-init eivät ole realistisesti hinnoiteltuja (realistinen tarkoittaa, että se ei vastaa sitä, millaisen "käppyräeron" plugari antaa teknisesti), joten pitäisi tietää, milloin ne ehkä ovat ja ilman, että se riippuisi vain siitä, että milloin luulee sen olevan. Tällä on oikeastaan hyvin vähän tekemistä your mileage may varyn kanssa. Plugari joko antaa enemmän käppyrää tai ei anna.
 
Lisäksi jotkut meistä pitävät soundia hyvin keskeisenä plug-inin arvon määrittäjänä.
 
Lisäksi plugarit eivät selvästikään ole samanarvoisia.
 
$49 ja $199 on 406% ero, joten ei ole ihan samantekevää, jos $49:llä saa melkein saman.

soundmodel: Mielestäni kaikki plug-init eivät ole realistisesti hinnoiteltuja (realistinen tarkoittaa, että se ei vastaa sitä, millaisen "käppyräeron" plugari antaa teknisesti), joten pitäisi tietää, milloin ne ehkä ovat ja ilman, että se riippuisi vain siitä, että milloin luulee sen olevan.
 
Tää on vaan jotenkin niin psykedeelistä, että mä en todella tajua koko tätä lausetta vaikka ihan oikeasti yritän.
 
Mitä sun mielestä sit niiden hintojen pitäisi olla ja miten määräytyä, että ne olis sun mielestä jotenkin oikein? Ja mitä tälle pitäisi tehdä?

Mikael: Tää on vaan jotenkin niin psykedeelistä, että mä en vaan tajua koko tätä lausetta vaikka ihan oikeasti yritän.
 
Mitä sun mielestä sit niiden hintojen pitäisi olla ja miten määräytyä, että ne olis sun mielestä jotenkin oikein? Ja mitä tälle pitäisi tehdä?
 
No sitäkin sietää tietysti pohtia.
 
Säröissä se tarkoittaa joko sitä, että kuinka sekaisin harmoniset kerrannaiset ovat, ovatko ne tietyllä tavalla vai ovatko ne erityisen siististi.
 
Mutta esimerkiksi SDDR2 vs Soundtoys Radiator. Aika paha.
 
Oikeasti, esim. Klanghelmit on niin matalalle hinnoiteltuja, että en suosittelisi alottelijalle sijoittamaan penniäkään enempää rahaa, koska on ilmiselvää, että Klanghelmeillä onnistuu "world class sound". Miksi se sitten sijoittaisi myöhemminkään?
 
Myös esim. https://toneboosters.com/#anchor_products on ihan käsittämätöntä valueta. Eipä ainakaan itseä kiinnosta esim. FabFilter tämän takia.

Eihän mitkään asiat maailmassa ole hinnoiteltu jonkun yleispätevän kaavan mukaan. Näkkileipääkin on kymmentä eri laatua ja hintaa, vaikka maallikon silmissä ne oliskin aika lailla yks ja sama asia (joo, ei oo eikä aleta vääntämään näkkileivistä :D)
 
Ehkä keskiolut vielä 80-luvulla oli kun ALKO määräsi hinnat kaupassa :)

Jos vaikka nojaisi alkuperäiseen määritelmään:
 
https://en.wikipedia.org/wiki/Price%E2%80%93performance_ratio
 
"refers to a product's ability to deliver performance, of any sort, for its price. Generally speaking, products with a lower price/performance ratio are more desirable on demand curve, excluding other factors. "
 
Tässähän sanotaan nimenomaan, että paremman hinta-laatusuhteen omaavat tuotteet ovat yleensä halutumpia.

Mut... kun joillekin ihmisille todella merkkaa sellaiset asiat taiteen tekemisessä, mille ei voi laittaa mitään numeerista mittaria. Vaikka sulle ei merkkaisi, niin jollekin muulle voi merkata esim se miltä se plugari näyttää. Miten sen arvon voi määritellä? Tai miten voi arvottaa sen, että omassa suosikkibiisissä on käytetty jotain tiettyä plugaria ja ite haluu käyttää samaa, mut samalla joku toinen inhoaa koko biisiä. Miten tän vaikutus hintaan mitataan? jne jne...

Mikael: Tai miten voi arvottaa sen, että omassa suosikkibiisissä on käytetty jotain tiettyä plugaria ja ite haluu käyttää samaa ...
 
No nyt ollaankin jännän ääressä, jos suosikkibiisit ovatkin ajalta, jolloin on käytetty lähinnä melko alkeellista studiotekniikkaa. Toisekseen, mistä noista tämän päivän jutuista tietää (ja oikeasti ketä edes kiinnostaa) mitä plugaria on joissakin biiseissä on käytetty? Eikö se biisi ts. taiteen lopputulos ole kuitenkin se tärkein ja pääasia? Näin mä ainakin soittajana ja biisintekijänä itse asian näen.
 
Aika harvoin tulee pelkkiä efektejä kuunneltua, vaan jotakin ihan muuta ja omissa keitoksissa mielellään haluaisi myös ne maustaa omalla tavalla riippumatta siitä mitä joku muu on tehnyt. Siitähän se käsiala ja persoonallisuus tulee. Yksi iso ongelma tämän päivän musassa alkaakin olla se, että liian paljon tehdään saman kuuloista musaa samoilla preseteillä ja aplikaatioilla, ja pyritään muutenkin liikaa samankaltaisuuteen. Se ei ole enää sitä taidetta, mitä sen pitäisi olla, luovuudesta ja innovaatioista puhumattakaan. Joe Meek -wainaakin varmaan pyörii haudassaan ja kyselee "Is this sound?".

soundmodel:
Olisi kuitenkin myös äärimmäisen naiivia, jos joku ammattilainen pitäisi GUI:ta äänenkäsittelyplug-inin tärkeimpänä ominaisuutena.
 
No ei tokikaan tärkein, mutta kyllä se paljon merkitsee.

ejhfi: Mikael: Tai miten voi arvottaa sen, että omassa suosikkibiisissä on käytetty jotain tiettyä plugaria ja ite haluu käyttää samaa
 
No nyt ollaankin jännän ääressä, jos suosikkibiisit ovatkin ajalta, jolloin on käytetty lähinnä melko alkeellista studiotekniikkaa. Toisekseen, mistä noista tämän päivän jutuista tietää (ja oikeasti ketä edes kiinnostaa) mitä plugaria on joissakin biiseissä on käytetty?
 
No nykyajan miksausvideoilla, podcasteissa ja audiotekniikkalehtien jutuissa on paljonkin informaatiota näistä jos jaksaa vähän tutkia. Menemättä nyt sen pidemmälle siihen mitä kenenkin näillä tiedoilla itse pitäisi tehdä, niin totean vain että kyllä se tieto saattaa vaikuttaa ostopäätökseen. Ja tätä on vaikea mitata absoluuttisena arvona, kuten ketjun aloittaja nyt ilmeisesti toivoisi. Voi kyllä olla että oon ymmärtänyt ihan väärinkin :D
 
Eikö se biisi ts. taiteen lopputulos ole kuitenkin se tärkein ja pääasia? Näin mä ainakin soittajana ja biisintekijänä itse asian näen.
 
Mun mielestä on.
 
Se ei ole enää sitä taidetta, mitä sen pitäisi olla.
 
Noh... taidetta on se minkä tekijä kokee taiteeksi. Vähän vaikea on mennä sanomaan jonkun taiteesta, että se omien määritelmien tai mielipiteiden mukaan ei olisi taidetta. Vaikka se ei itseä koskettaisikaan.

soundmodel: Olisi kuitenkin myös äärimmäisen naiivia, jos joku ammattilainen pitäisi GUI:ta äänenkäsittelyplug-inin tärkeimpänä ominaisuutena.
 
Aika ylimielistä on päättää muiden puolesta mikä on heidän tekemisissään merkityksellistä.
 
Bob Dylanille Sinatra-levyä äänitettäessä oli tärkeää, että mikrofoneja ei ole näkyvissä. Insinööripohjalta ajatus on varmaan monille hullunkurinen, studiossa kun ollaan. Äänittäjänä toimi Al Schmitt (eniten grammyja kerännyt legendaarinen äänittäjä) joka ymmärsi yskän ja laittoi äänityssetit niin ettei mikkejä näkynyt ja näin artisti oli tyytyväinen. Levystä tuli uskomattoman hieno.

Mikael: No nykyajan miksausvideoilla, podcasteissa ja audiotekniikkalehtien jutuissa on paljonkin informaatiota näistä jos jaksaa vähän tutkia. Menemättä nyt sen pidemmälle siihen mitä kenenkin näillä tiedoilla itse pitäisi tehdä, niin totean vain että kyllä se tieto saattaa vaikuttaa ostopäätökseen.
 
No siellä on ne samat muutamat paavot pelissä, mitä silloin joskus studioista löytynyt uniikkeine konsoleineen. Eikä jossakin Motownin Hitsvillessä mitään ihmeellisiä vermeitä ollut ja siellä tehtiin silti taianomaista musaa. Ja kuitenkin se soundi, mikä omassa tekemisessäkin korostuu, on enemmän Moogia, Wurlizeria, Rhodesia, hyvin viritettyjä pannuja, MXR:n phaseria, Tom Scholtzin Rockmania, vibraslapia ts. soitinten omaa soundia ja aikakausia, soittotatsia, musikaalista etuastetta, hyvin aseteltuja mikkejä, äänimiehen korvia ja tyylitajua etc. Nämä kun asettelee kohdilleen huolella, alkaa paavot ja plugarit olla kaikkineen toissijaisia.
 
Sitten kun tätä kuuntelee keskimallin stereoilla vanhan vinyylin äänenlaadulla, on se soundi jo enemmän äänitystekniikkaa kuin plugarien hinnan aprikointia ja käppyröihin tuijottamista. Ja kun laitan rinnan Bill Putnamin suunnitteleman UA:n raudan, mitä aikoinaan on yleisesti käytetty ja saman firman 30 € tarjousplugarin, että ei se alennetun ovh-hinnan plugari ole yhtään sen enempää raudan veroinen kuin tarjoustuotekaan. Kyse ei siis ole plugarin hintalapusta niinkään, vaan monen muun tekijän summasta.
 
Tähän pätee vähän sama kuin sokkotesteihin. Mä pidän hyvistä viskeistä ja tarkoitan nyt siis todellakin uniikeista cask strengthteistä ja single caskeista. Ostin joskus tällaista juomaa varten lähdevettä kaupasta. Vaimo totesi, että olenpa tyhmä, kun omasta hanasta tulee yhtä hyvää harjuvettä ja paljon halvemmalla. En uskonut. Hän teki mulle sokkotestin näistä vesistä ja toden totta oman kuntamme vesijohdoissa kiertävä harjuvesi oli paljon parempaa kuin kalliimpi Multialta Eurajoelle pulloina roudattu "lähdevesi". Saman testin olen vertailumielessä toistanut useasta luonnonlähteestä keräämäni veden kanssa.
 
Summa summarum, hintalappu ei ole sama asia kuin laatu. Sillä voidaan luoda toki brändiä, joka taas on kauppatavaraa, mutta se brändikään ei automaattisesti tarkoita kalliimman paremmuutta halpaan nähden. Siksi pidänkin musassakin montaa muuta asiaa plugareita tärkeämpänä tekijänä. Ja niin kuin taiteessa yleensäkin, lopputulos on eniten riippuvainen monesta muusta kuin siveltimen tai jonkun kulissimööbelin hintalapusta.

soundmodel: Lisäksi jotkut meistä pitävät soundia hyvin keskeisenä plug-inin arvon määrittäjänä.
 
...406% ero, joten ei ole ihan samantekevää, jos $49:llä saa melkein saman.
 
Ammutko itseäsi tarkoituksella jatkuvasti jalkaan? Luitko, mitä kirjoitit?
"...pitävät soundia keskeisenä..."
"...jos 49 taalalla saa MELKEIN saman..."
 
Mikä siis on tärkeintä, soundi vai hinta? Kumman uhraat? Tai no, se tuli selväksi. Nyt voit rauhassa keskittyä etsimään halvinta. Jaa sitten käytännön kokemuksesi.

No niin, threadissa onkin jo ainakin kaksi isoa näkemystä:
 
* tekniikan hinnalla ei ole väliä tai se riippuu asiakkaasta
* halvempi tekniikka ei voisi olla kuin kalliimpi
 
Tähän jälkimmäiseen on helppo vastaesimerkki, että mikäli kuulijakunta koostuu vaikkapa jostain iPod-kuulokkeilla kuuntelijoista, niin se kalliimman ja halvemman ero hävitettäisiin kuitenkin niissä halvoissa kuulokkeissa.
 
-> hinta-laatusuhteen eräs määrittävä tekijä on se, että vastaako tuottajan käyttämä geari laadultaan kuuntelijoiden gearia.
 
Samaan syssyyn kun hi-fi kuuntelijoita on vaikea miellyttää non- hi-fi gearilla, niin non- hi-fi kuuntelijoita on vaikea tai turha miellyttää hi-fi gearilla.
 
Tästä syystä esim. iPod-kuulokekuuntelijakunnalle paras referenssi on samat kuulokkeet eli iPod-kuulokkeet.
 
iPod-kuulokekuuntelija ei luultavasti myös huomaa sitä, että onko kompressorina ollut Tube-Tech vai joku Logic Pro Compressor, koska kuulokkeiden transienttitoisto ei riitä siihen.
 
Toisaalta joissakin genreissä tietty geari voi olla korkea välttämättömyys kuulijoiden miellyttämiseen, mikäli kuulijakunta odottaa esim. "1176-soundia". Tällöin on kuitenkin myös selvää, että gearin soundilla on suuri merkitys kuulijoille, ts. kts. aiempi "65% tekniikkaa ja 35% taidetta".
 
Tosiaan, vaikkapa vokaalikompressorissa erot ovat usein aika dramaattisia esim. sen kovimman venytyksen aikana.
 
ituvirtanen:
Mikä siis on tärkeintä, soundi vai hinta? Kumman uhraat? Tai no, se tuli selväksi. Nyt voit rauhassa keskittyä etsimään halvinta. Jaa sitten käytännön kokemuksesi.
 
Hinta-laatusuhteessa ei ole kyse halvimmasta, vaan siitä, missä saa eniten suorituskykyä suhteessa käytetty euro.

soundmodel: No niin, threadissa onkin jo ainakin kaksi isoa näkemystä:
 
* tekniikan hinnalla ei ole väliä tai se riippuu asiakkaasta
* halvempi tekniikka ei voisi olla kuin kalliimpi
 
Ai on vai? Minusta ei, mutta sehän riippuu siitä miten asioita tulkitsee.