Kitarat: kitarakamat ›

Mikko1978: Euroopassa on vähemmän ollut Leon ja Tedin veroisia kitaransuunnittelijoita. Aika vähän mitään mainitsemisen arvoisia tuotteita. Nykypäivänä Strandberg on toki vähän kuin aallon harjalla. Mahdollisesti jopa Euroopan kovin suoritus alalla.
 
Ja Strandbergit taitaa leijonanosa jos ei kaikki olla made in Indonesia tms.

Pekkanen: Suhdannevaihtelut kuitenkin vaikuttavat aivan varmasti, ja joku musiikkikama on suurimmalle osalle ihmisiä pelkkää ylellisyys- ja harrastetavaraa, eli nykyinen huono ostovoima ei mielestäni anna mahdollisuutta hintatason nousulle kovinkaan läheisessä tulevaisuudessa. Ja lisäksi kannattaa muistaa, että musakaman kaltaisten hyödykkeiden hinnat suurimmalta osaltaan pitävät muutenkin vain inflaatiokorjatun arvonsa, eli varsinaista reaalista arvonkehitystä ei juurikaan tapahdu. Hintojen nousu ei siis pääasiassa ole arvonnousua, jollei nyt sitten jotain museokuntoisia Bursteja tms. ehkä lasketa, ja niidenkin kanssa se varsinainen tili tehtiin jo 70-luvulla, kun mokomia vielä sai johonkin tolkulliseen hintaan.
 
Mutta kukin tietenkin muodostaa näkemyksensä itse, ja mun tämänhetkinen uskoo markkinoiden väljähtymiseen lähitulevaisuudessa. Tosin olkoonkin, että sekin on teoreettista, koska mähän olen luultavasti jo ne kitarani ostanut joilla menen hamaan tappiin! Vaihtaa tosin aina voi jos niikseen on, mutta uudet hankinnat jääkööt kun ei noita nykyisiäkään tule kaikkia kovin usein soitettua...
 
Tosin kukaanhan ei tiedä, joten nähtäväksi jää. Mikään kun ei ole niin vaikeata kuin ennustaminen!

samiko: Ootteko muuten miettinyt että kaikki jääkaapit ja polkupyörät näyttävät suht samoilta? Tai televisiot, luki niissä Samsung tai mitä vaan?
 
Enpä ole jääkaappi/fillari/telkkari/tms -markkinoilta löytänyt ihan niin paljoa ja niin villiä vaihtelua kuin sähkökitaroista. Siis jos unohtaa volyymin ja katsoo vaan millaista mallia periaatteessa olis saatavilla.
 
Jostain syystä vaan stratosta on tehty se mitä kaikkien tulee kopioida, vaikka eihän siihen mitään järjellistä syytä ole. Puhtaasti toiminnallisuuden vuoksi vois olla ihan hyväkin muutella sitä sun tätä, kun taas X:n muotoinen jääkaappi olis varmaan aika ikävä laite valmistaa, käyttää ja huoltaa.

ESP -konserni taitaa olla ainoa kooltaan vakavasti otettava vastavoima amerikkalaisille kitaranvalmistuttajille?
 
Kai tuo lafka sentään on yhä jaappanilainen?

mpekkanen: Se käytetyn tavaran hinnan nousu tulee hieman viiveellä, mutta kyllä se sieltä aina tulee.
 
Mulle ei ainakaan tule mieleen paljoa sellaisia tilanteita, että soittimien hintataso olisi oleellisesti laskenut tässä viimeisen 40 vuoden aikana. Toki jotkut valuuttakurssin muutokset saattaa hieman näkyä, jos esim dollari tippuu enemmänkin. Silloinkin yleensä niitä hintoja ei lasketa, vaan pidetään samoina.
Joskus on jotkut uusien hinnat saattaneet tippua hieman kun maahantuoja on vaihtunut.
Harvassa kuitenkin on ne kerrat kun soittimien hinnat tippuu ja joskus ne voi pysyä samana jonkun aikaa, kunnes taas nousevat.
 
Mutta jos nyt käy jostain syystä niin, että käytettyjen hinnat ei nouse, niin kyllä se minulle käy.
 
Monissa tuotteissa on jo nyt, ettei kauppa käy käytettynä edes perus nollaseiska kertoimella. Siinä, jos uuden hinta nousee ja myyjä siirtää sen suoraan hintaan, niin eihän se kauppa käy, kun ei se käynyt halvemmallakaan hinnalla. Pyytää saa, mutta myynti on eri juttu.
 
Hypetuotteet liikkuvat hyvään hintaan nopealla aikataululla, mutta tämän päivän hype on huomenna alelaarissa eikä ketään kiinnosta. Seuraavana päivänä se sama pedaali myydään taas eri brändillä ja mainostekstillä kovaan hintaan.
 
Se on ihan hyvä strategia poimia torilta entisiä hypetuotteita, joiden arvo on tippunut eikä ketään oikein kiinnosta enää. Tosin sen mahdollinen myynti on sitten hankala juttu tulevaisuudessa.

Funkånaut: ...voisiko osasyy olla siinä, että jengin esikuvat ovat soittaneet juuri yhdysvaltalaisilla/japanilaisilla (ainakin brändien) kitaroilla, niin siksi sellainen pitää olla itselläänkin. Roots-papoilla esimerkiksi F-/G-pajojen tuotokset, metallin puolella Jackson, ESP sekä Ibanez ja niin edelleen. Loppujen lopuksi nekin skenet ovat melko puritaanisia, mitä soittimien estetiikkaan tulee...
 
Kärjistettynä iso syy ilmiölle lie siinä, että populaarikulttuuri on vaikuttanut asiaan paljon.
 
Tottakai näin on. Ihmetyttää vaan, että niinä kriittisinä vuosina kun F ja G (ja esim. Marshall) sementoivat itsensä kitarahistoriaan, niin Euroopassa ei kerta kaikkiaan saatu aikaiseksi mitään suurta saati pysyvää kitaroiden saralla. Ja sitten 80-luvulta alkaen, kun nämä Jacksonit, Musarit ja muut ns. toisen polven isot kitarabrändit alkoivat saada jalansijaa kitaramarkkinoilla niin Euroopassa nukuttiin vieläkin. Silloinkin olisi varmasti ollut aivan mahdollista jonkun eurooppalaisen kitarabrändin nousta suurten joukkoon, jos ois vaan rahkeet ja ideat riittäneet palvelemaan näitä tilusankareita, jotka vetivät kasarilla Ibanezeilla, Jacksoneilla, Charveleilla jne.
 
Ensimmäinen juurisyihin menevä arvaus on mielestäni se, että täällä Euroopassa ei ollut Leo Fenderin, George Fullertonin tai Ted McCartyn kaltaisia suunnittelijoita/visionäärejä. Ei ainakaan tuolloin ollut, nyt tietysti kyllä löytyy vaikka minkälaisia mielenkiintoisia ja omaperäisiä rakentajia mutta sinne isojen joukkoon on varmasti hankalampaa päästä nyt kuin 50 vuotta sitten. Mielestäni Juha Ruokangas ainakin ansaitsee visionäärin tittelin. Ruokankaalla on oikeasti omaperäisiä ja tyylikkäitä ratkaisuja paljon, ja vaikka ne kitarat ovat eräänlaisia F- ja G-johdannaisia, niin sellaisiahan on monet muutkin vanhat ja vakiintuneet kitaramallit kuten Ibanez RG, PRS Custom 24, Jackson Soloist, King V jne. Hankala on keksiä mitään täysin uutta enää, jos ei lähde ihan oddball-linjalle kuten vaikka tuo Strandberg länsinaapurista.

vvaltsu:
Ensimmäinen juurisyihin menevä arvaus on mielestäni se, että täällä Euroopassa ei ollut Leo Fenderin, George Fullertonin tai Ted McCartyn kaltaisia suunnittelijoita/visionäärejä. Ei ainakaan tuolloin ollut, nyt tietysti kyllä löytyy vaikka minkälaisia mielenkiintoisia ja omaperäisiä rakentajia mutta sinne isojen joukkoon on varmasti hankalampaa päästä nyt kuin 50 vuotta sitten. Mielestäni Juha Ruokangas ainakin ansaitsee visionäärin tittelin. Ruokankaalla on oikeasti omaperäisiä ja tyylikkäitä ratkaisuja paljon, ja vaikka ne kitarat ovat eräänlaisia F- ja G-johdannaisia, niin sellaisiahan on monet muutkin vanhat ja vakiintuneet kitaramallit kuten Ibanez RG, PRS Custom 24, Jackson Soloist, King V jne. Hankala on keksiä mitään täysin uutta enää, jos ei lähde ihan oddball-linjalle kuten vaikka tuo Strandberg länsinaapurista.
 
Mitäs tuo Ruokangas on tehnyt, että ansaitsee visionääri tittelin? Ne kitarat on varmasti ihan hyvin tehty, mutta kaikki ideat on F ja G leireistä. Minusta hänellä ei ole suunnittelun puolella mitään omaa tai erikoista. Mitä ne Ruokankaan oikeasti omaperäiset ratkaisut on, mitä hehkutit?

Laulava Kylätohtori: Monissa tuotteissa on jo nyt, ettei kauppa käy käytettynä edes perus nollaseiska kertoimella. Siinä, jos uuden hinta nousee ja myyjä siirtää sen suoraan hintaan, niin eihän se kauppa käy, kun ei se käynyt halvemmallakaan hinnalla. Pyytää saa, mutta myynti on eri juttu.
 
Hypetuotteet liikkuvat hyvään hintaan nopealla aikataululla, mutta tämän päivän hype on huomenna alelaarissa eikä ketään kiinnosta. Seuraavana päivänä se sama pedaali myydään taas eri brändillä ja mainostekstillä kovaan hintaan.
 
Se on ihan hyvä strategia poimia torilta entisiä hypetuotteita, joiden arvo on tippunut eikä ketään oikein kiinnosta enää. Tosin sen mahdollinen myynti on sitten hankala juttu tulevaisuudessa.
 
Joo, paras olis jos pystyis kaiken hommaamaan käytettynä, niin silloin ei luultavasti tule kauheasti takkiin kun joskus myy.
Tai ainakin se pätee melko hyvin perus Gibson Fender tyyliseen peruskitaraan. Varmaan nuo hypetetyt pedaalit on kuuminta hottia vain hetken ja sen jälkeen niitä on vaikea saada mihinkään järkevällä hinnalla.
Mä ajattelen monesti kitarahommia niin, että jos tupakoisin ja kävisin tiuhaan baareissa, niin se raha menis sellaiseen. Nyt kun laitan rahani kitarakamoihin, niin saan siitä iloa ja voin harrastaa ja luultavasti saa kuitenkin jonkun osan takaisin kun myy. Eli jos jostain tulee vähän joskus takkiin, niin ei se kauheasti haittaa.

mpekkanen: Mitäs tuo Ruokangas on tehnyt, että ansaitsee visionääri tittelin? Ne kitarat on varmasti ihan hyvin tehty, mutta kaikki ideat on F ja G leireistä. Minusta hänellä ei ole suunnittelun puolella mitään omaa tai erikoista. Mitä ne Ruokankaan oikeasti omaperäiset ratkaisut on, mitä hehkutit?
 
Ainakin puuvalintojen suhteen on ollut poikkeuksellisen ennakkoluuloton. Kuten täälläkin on mainittu, niin kitaraharrastajat on melkoisia puristeja ja päätös tehdä helvetin kalliita kitaroita jostain seetristä ja koivusta ois voinut epäonnistua pahastikin, mutta toisin kävi. Toi jyrsimellä tehty lapadesign on mielestäni myös suht originelli. Ja kaiken kaikkiaan mun mielestä tosi Ruokankaan näköisiä ne vehkeet kautta linjan, olkoonkin että perusideat on F- ja G-leireistä ja siitä on sit lähetty muokkaamaan omanlaiseksi. Sekin on jo saavutus sinänsä, että onnistuu tekemään taas yhden version iänikuisesta Stratosta tai Les Paulista niin, että vehje ei ole täysin muotopuoli (tähän sortuu n. 80% saman tempun yrittäjistä) ja kitara on kuitenkin omaperäisen ja tunnistettavan näköinen. Ja alkaahan Ruokankaalla olla nimeä kitarapiireissä, varmasti ainakin tunnetuin suomalainen rakentaja.
 
Niin kuin sanoin, suurin osa kitaroista on F- tai G-johdannaisia. Kyllä mä silti pidän esim. Grover Jacksonia melkoisena visionäärinä siitä hyvästä, että suunnitteli Jackson Soloistin. Ja ei, en väitä, että Ruokankaat ovat yhtä legendaarisia kuin Jacksonin kasarilla suunnitellut hevikepit, mutta yhtä lailla nekin on "vain" jotain F/G-johdannaisia joita on vähän muotoiltu uudenlaiseksi.

vvaltsu: Ainakin puuvalintojen suhteen on ollut poikkeuksellisen ennakkoluuloton. Kuten täälläkin on mainittu, niin kitaraharrastajat on melkoisia puristeja ja päätös tehdä helvetin kalliita kitaroita jostain seetristä ja koivusta ois voinut epäonnistua pahastikin, mutta toisin kävi. Toi jyrsimellä tehty lapadesign on mielestäni myös suht originelli. Ja kaiken kaikkiaan mun mielestä tosi Ruokankaan näköisiä ne vehkeet kautta linjan, olkoonkin että perusideat on F- ja G-leireistä ja siitä on sit lähetty muokkaamaan omanlaiseksi. Sekin on jo saavutus sinänsä, että onnistuu tekemään taas yhden version iänikuisesta Stratosta tai Les Paulista niin, että vehje ei ole täysin muotopuoli (tähän sortuu n. 80% saman tempun yrittäjistä) ja kitara on kuitenkin omaperäisen ja tunnistettavan näköinen. Ja alkaahan Ruokankaalla olla nimeä kitarapiireissä, varmasti ainakin tunnetuin suomalainen rakentaja.
 
Niin kuin sanoin, suurin osa kitaroista on F- tai G-johdannaisia. Kyllä mä silti pidän esim. Grover Jacksonia melkoisena visionäärinä siitä hyvästä, että suunnitteli Jackson Soloistin. Ja ei, en väitä, että Ruokankaat ovat yhtä legendaarisia kuin Jacksonin kasarilla suunnitellut hevikepit, mutta yhtä lailla nekin on "vain" jotain F/G-johdannaisia joita on vähän muotoiltu uudenlaiseksi.
 
Joo, puut on Ruokankaalla omanlaisia, mutta itse suunnittelu musta aika F ja G linjoilla. Tosin suurin osa soittajista haluaa strato, tele ja Les Paul kitaroita, ettei niitä ole järkeä liian paljon muokata erilaiseksi.
 
Mun mielestä Grover Jacksonin suurin luomus on Randy Rhoads malli. Mieshän on ollut töissä myös muidenkin merkkien parissa mm Washburn ja Rickenbacker. Nyt tekee GJ2 kitaroita, jos ei sitten puhalla jo uudet tuulet.

mpekkanen: Mun mielestä Grover Jacksonin suurin luomus on Randy Rhoads malli. Mieshän on ollut töissä myös muidenkin merkkien parissa mm Washburn ja Rickenbacker. Nyt tekee GJ2 kitaroita, jos ei sitten puhalla jo uudet tuulet.
 
Kyllä se RR/Concorde taisi olla aika isosti Randyn itsensä luomus.

Jos nyt lähtisi oikein kikkailemaan ja keksisi mikit, tallan, ym. uusiksi, niin sekin rajaisi paljon ostajia, että standardiosat eivät kävisi siihen. Nyt, kun skebassa on straton tallapienillä modeilla tai perus single coilit, niin ne voi halutessaan aina vaihtaa peruspalikoihin, joita saa kaupasti monenlaisia. Jos suunnittelu on uniikkia omaa designia, niin eipä siinä pysty mitään vaihtamaan.
 
Toisaalta pyörän keksiminen uudestaan vain uuden keksimisen takia on myös vähän hölmöä, joskin vahvasti nykyaikaa.
 
Monessa mielessä oikeasti toimivan, mutta oikeasti uuden kehittely on varsin hankalaa. Varsinkin, jos sen uuden pitäisi tuoda jotain merkittävää lisäarvoa kitaraan eikä vain olla uutta.
 
Skebaan voi suunnitella uudenlaisen rungon ja lavan, mutta käytännöllisyyskin rahoittaa jonkin verran mielikuvitusta. Tietyt perusvaatimukset rajoittavat osaltaan visiointia.
 
Toki aina joku voi tehdä jotain mullistavia keksintöjä, mutta useimmiten innovaatiot ovat olleet vastauksia kysymykseen, jota kukaan ei esittänyt.

vvaltsu: Ainakin puuvalintojen suhteen on ollut poikkeuksellisen ennakkoluuloton. Kuten täälläkin on mainittu, niin kitaraharrastajat on melkoisia puristeja ja päätös tehdä helvetin kalliita kitaroita jostain seetristä ja koivusta ois voinut epäonnistua pahastikin, mutta toisin kävi. Toi jyrsimellä tehty lapadesign on mielestäni myös suht originelli. Ja kaiken kaikkiaan mun mielestä tosi Ruokankaan näköisiä ne vehkeet kautta linjan, olkoonkin että perusideat on F- ja G-leireistä ja siitä on sit lähetty muokkaamaan omanlaiseksi. Sekin on jo saavutus sinänsä, että onnistuu tekemään taas yhden version iänikuisesta Stratosta tai Les Paulista niin, että vehje ei ole täysin muotopuoli (tähän sortuu n. 80% saman tempun yrittäjistä) ja kitara on kuitenkin omaperäisen ja tunnistettavan näköinen. Ja alkaahan Ruokankaalla olla nimeä kitarapiireissä, varmasti ainakin tunnetuin suomalainen rakentaja.
 
Niin kuin sanoin, suurin osa kitaroista on F- tai G-johdannaisia. Kyllä mä silti pidän esim. Grover Jacksonia melkoisena visionäärinä siitä hyvästä, että suunnitteli Jackson Soloistin. Ja ei, en väitä, että Ruokankaat ovat yhtä legendaarisia kuin Jacksonin kasarilla suunnitellut hevikepit, mutta yhtä lailla nekin on "vain" jotain F/G-johdannaisia joita on vähän muotoiltu uudenlaiseksi.
 
Onhan se laatu ja työnjälki omaa tasoa. Olen tämän ennenkin sanonut, mutta joskus aikanaan Turengin Tonefestissä kitaroista ei-kiinnostunut vaimoni alkoi Ruokankaan osastolla ääneen ihmettelemään, kuinka hienoja ne ovat. Hän ei siis tiedä kitaroista mitään. Kyllä niissä jotain poikkeuksellista täytyy olla.

vvaltsu:
Japani, Kiina ym. maat saivat kitarateollisuutensa varmasti vain sen takia, että siellä oli silloin kitaramusiikin kultavuosina halpaa työvoimaa ja isot brändit teetti halvat kepit siellä, ja jotkin alihankintafirmat sitten alkoivat tehdä omalla brändillä kun siihen oli rahkeita. Ja eipä noita originaaleja brändejä taida vieläkään olla muualla kuin Japanissa, muut kaukoidän maat valmistaa toki valtavan määrän kitaroita mutta lähes yksinomaan alihankintana.
 
Japanista voi kuitenkin myös nähdä, että siellä on kaupat väärällään nimenomaan amerikkalaisia soittimia, ehkä nyt sormien läpi voi katsoa Japanissa valmistettua Fenderiä.
 
Meille länkkäreille tietysti paljon kiinnostavampia on ne japanilaiset kitarat, mutta niitä joutuu Fenkkujen, Gibsonien ja PRS:n välistä etsimään kuin tutkimusmatkailija viidakkoa kahlatessa. Ruoho on aina vihreämpää sillä toisella puolella.
 
Se on kieltämättä erikoista, että eurooppalaisista valmistajista oikein mikään ei ole noussut isoksi. Kyse ei ole siitä, etteikö täällä tehtäisi hyviä kitaroita. Ehkä kyse on kuitenkin siitä, kenen käsissä niitä nähdään? Tai ehkä amerikkalaiset on vaan parempia markkinoimaan, oli sitten kyse Leviksistä tai Gibsoneista.

LaXu:
Se on kieltämättä erikoista, että eurooppalaisista valmistajista oikein mikään ei ole noussut isoksi. Kyse ei ole siitä, etteikö täällä tehtäisi hyviä kitaroita. Ehkä kyse on kuitenkin siitä, kenen käsissä niitä nähdään? Tai ehkä amerikkalaiset on vaan parempia markkinoimaan, oli sitten kyse Leviksistä tai Gibsoneista.
 
Tokihan ne ekan aallon mallit ovat etulyöntiasemassa, mutta kyllä hyvä tuote löytää asiakkaat. Tästä esimerkkinä vaikkapa PRS. Markkinointi ei ole estänyt eurooppalaisia vahvistinvalmistajien nousua. Adidas, H&M ja Nike ovat noita rättejä ja lumppujakin markkinoineet ihan onnistuneesti. Itse en kyllä keksi liiaksi asti eurooppalaisia kitaroita, joilla olisi ollut rahkeita nousta yhdeksi isoista.

Nyt voisi kysyä, että onko kitaranvalmistus edes koskaan ollutkaan niin loistavaa bisnestä, että se kiinnostaisi niin paljoa uusia yrittäjiä, että panostaisivat kansainväliseen läpimurtoon kunnolla. Ei sieltä jenkeistäkään tällä vuosituhannella mitään uusia isoja valmistajia ole tullut ja nykyiset isotkin on aina välillä keikkuneet konkurssin partaalla tai ainakin omistajatahot ovat vaihtuneet matkan varrella.

Mikko1978: Tokihan ne ekan aallon mallit ovat etulyöntiasemassa, mutta kyllä hyvä tuote löytää asiakkaat. Tästä esimerkkinä vaikkapa PRS. Markkinointi ei ole estänyt eurooppalaisia vahvistinvalmistajien nousua. Adidas, H&M ja Nike ovat noita rättejä ja lumppujakin markkinoineet ihan onnistuneesti. Itse en kyllä keksi liiaksi asti eurooppalaisia kitaroita, joilla olisi ollut rahkeita nousta yhdeksi isoista.
 
Mulla tulee mieleen Burns, rahkeita olisi ollut isoksi. Ei ihan ensimmäistä aaltoa, mutta ainakin toista. Omia tunnistettavia malleja ja innovaatioita, kovien tekijöiden käsissä näkyi jenkeissäkin ainakin Baldwinin omistusaikana. Homma kuitenkin hiipui syystä tai toisesta 70-luvulla.

mpekkanen: Mitäs tuo Ruokangas on tehnyt, että ansaitsee visionääri tittelin? Ne kitarat on varmasti ihan hyvin tehty, mutta kaikki ideat on F ja G leireistä. Minusta hänellä ei ole suunnittelun puolella mitään omaa tai erikoista. Mitä ne Ruokankaan oikeasti omaperäiset ratkaisut on, mitä hehkutit?

Eikös tuo Valvebucker ole jonkinmoinen innovaatio ainakin. Ok, kysessä vain mikki, mutta kuitenkin.
 
https://kitarablogi.com/2019/01/23/ … e-the-ruokangas-valvebucker-pickup/

LaXu: Japanista voi kuitenkin myös nähdä, että siellä on kaupat väärällään nimenomaan amerikkalaisia soittimia, ehkä nyt sormien läpi voi katsoa Japanissa valmistettua Fenderiä.
 
Etupäässä japanialaiset valmistajat/valmistuttajat satsas vientiin, vallankin noilla ns. "isommilla nimillä". Jos kattellaan vaikka nyt tuota Hoshinon Ibanezia, niin vasta 1978 toinen "jakelija" eli Kanda Shokai (Greco..) alkoi Ibanezia myydä japsi-kauppiaillekin. Ja tuosta muutaman vuoden päästä 1982 perusti Hoshino oman kotimarkkinoiden myyntiosastonsa Hoshino Gakki Hanbain joka sitten muutaman vuoden päästä oli se Ibanezin päämarkkinoija "kotimaan osalta". Semmosta meininkiä. ;)