Livetoiminta ›

Ei se erityisen helposti kierrä, mutta kierron helppous on kovin suhteellista.
Truballe pitäs kyllä riittää tuommoinen helposti. Jos pitää luukuttaa hulluna, kuten baarikeikoilla joskus, niin rajat voi tulla vastaan. Jos taas keikat ovat sellaisia että yleisö enempi kuuntelee kuin ölisee kännissä, niin tuskin tulee kierron raja vastaan.

Loistava mikki! Olen paljon käyttänyt näitä kontrabassossa, sellossa ja viuluissa. Ei minunkaan mielestäni erityisen kiertoherkkä, mutta en ole ollut tilanteissa, joissa tätä olisi tullut testattua äärimilleen.

Kiertämisessä ja sen herkkyydessä on iso rooli myös äänentoistolla ja tilan akustiikalla. Ei se yksin ole mikin ominaisuus, vaan jos noi kaksi muuta osuu huonolla tavalla kohdalleen, niin mikä tahansa mikki lähtee kiertämään. Sitten on vielä soittimen omat ullahdusherkät taajuudet, jotka löytää piezoillakin helposti.
 
Edit. tätähän et kysynyt, mutta jos kierto on ongelma, niin koko ketjua pitää tarkastella.

oksatboys: jos kierto on ongelma, niin koko ketjua pitää tarkastella.
 
Juuri näin. Esiintyjän ja PA:n sijoittelullakin on todella iso vaikutus.

oksatboys:
 
Edit. tätähän et kysynyt, mutta jos kierto on ongelma, niin koko ketjua pitää tarkastella.
 
Tätä olen monet kerrat painottanut, mutta tällaisessa laitekeskeisessä maailmassa ratkaisuita haetaan yleensä lisäämällä/vaihtamalla vimpaimia.
 
Mikkinähän tuo on ihan parasta A-luokkaa.

Rokkikontekstissa tuo mikki ei sellaisenaan riittänyt. Siitä tuli kyllä hyvä heleys, jne. Ongelmana oli kuitenkin ettei sitä pystynyt tunkemaan tarpeeksi monitoriin ja alakerta lähti aika nopsaan kiertämään.
Trubahommissa lähtökohdat on toki erit, mutta toisaalta PA on huomattavasti lähempänä ja seinät myös.
Pitäisin tuota rokkitoteutusta kuitenkin hyvänä lähtökohtana, eli otetaan pa:han siitä mikistä signaalia ja sekoitellaan pietsoa sinne sekaan. Pietsoa taasen pidetään monitorissa pääsignaalina ja jätetään mikki pienelle tai kokonaan pois.
Pietso ainakin tuolla keikalla tuki mukavasti sitä mikin soundia ja toi siihen vähän kiinteyttä sopivasti sekoitettuna. Tyylinä oli toki Elvis-henkinen isolla kädellä soittaminen, ettei ihan hirveän herkällä kädellä ojennettu, mutta toimii varmasti herkemmässäkin tavarassa samalla tavalla.

Moi.
 
Ei kokemusta ko. mikistä, akustisten instrumenttien kiertotaipumuksista ja vastaavanlaisista mikkisysteemeistä kyllä.
 
Noiden vuosikymmenten saatossa kerättyjen kokemusten valossa itse en kovinkaan kevein perustein sen enempää esiintyjänä kuin äänihenkilönäkään edes ajattelisi kevyen musiikin akustisissa vedoissa ulkoista mikittämistä, en edes trubahommissa.
Taidejutut sitten erikseen.
 

 
oksatboys: Edit. tätähän et kysynyt, mutta jos kierto on ongelma, niin koko ketjua pitää tarkastella.
 
^Tämä.
Ja vaikkei kierto ongelma olisikaan, asiaan on syytä paneutua ennen kuin se äityy ongelmaksi asti.
Kun soundchekin saa jollain tapaa just ja just rämmittyä läpi ja vedon alkaessa ulvahtelee tai jyrähtelee kuin syötävä, ei juurikaan lohduta että "toimi se kotona/treeniksellä/kuvitelmissa".
 

 
Pauli Lappalainen: Tätä olen monet kerrat painottanut, mutta tällaisessa laitekeskeisessä maailmassa ratkaisuita haetaan yleensä lisäämällä/vaihtamalla vimpaimia.
 
:), noinhan se ruukaa menemään.
Kun -ei jos- oma tai etenkin keikkapaikan laitteisto ei toimikaan kuvitellulla tavalla, vika on aina laitteissa ja/tai äänihenkilössä (jos sellainen on yhtälössä mukana).
Ja kuten tapana on, 99 prosenttisella todennäköisyydellä syyllinen luuraa peilistä.
 
Toisaalta, ajatuksella ja ammattitaidolla suoritettuna tuo lisääminen/vaihtaminen on se ainoa tapa jolla päästään edes välttävään lopputulokseen.
Tai todetaan ammattilaisen toimesta että on käytettävissä olevalla laitteistolla (ja musikantilla ;)) tekemätön paikka.
 
Kokolailla toista luokkaa oleva haaste trubahommiin verrattuna, mutta kaikki sopivan ikäiset äänihenkilöt ja akustisilla instrumenteilla tuolloin soittaneet varmasti muistavat 80-90-lukujen tukkahevipowerballaadibuumit, ja kuinka haastavaa akustinen oli sovittaa rokkiäänenpaineisiin ja -monitorointiin (joka tuolloin tietysti toteutettiin sidefillein ja kulmin).
Tuolloin kehitetyt lääkkeet kuten kaikukopan täyttäminen lakanalla tmv. ja laadukkaamman (piezo)mikkijärjestelmän hankkiminen kiertoa suitsimaan toki toimivat yhtälailla nykyäänkin.
Kuten toimii monitoroinnin tason laskeminen ja eq:ttaminenkin.
 
Vaikka nykyaikana saattaa helposti tulla mieleen että korvamonitorointihan ratkaisee ongelman ainakin monitoroinnin herätteen kantilta, totuus on melko varmasti päinvastainen ainakin olemattomalla budjetilla.
 
T:Samuli

Puhutaanpas vähän itse kiertämisestä. Ei se ole mitään rakettitiedettä ja kun sen syntymisen mekanismit ymmärtää, se on aika helppo myös torjua.
 
Kierto on akustinen looppi. Eli mikrofoni poimii äänentoistolaitteen tuottaman äänen, jolla toistetaan sen mikin poimimaa ääntä, joka pomii sen äänentoistolaitteen tuottamaa ääntä, jolla toistetaan...
Kierto tapahtuu aina yhdellä, voimakkaimalla resonanssitaajuudella kerrallaan ja tuo taajuus ilmenee hyvin kapealla alueella.
 
No miten me lähdetään asiaa perkaamaan? No ensin selvitetään että mikä sen aiheuttaa? Miksi mikrofoni poimii ja mitä? Voidaanko mikrofonia kääntää niin, että sen suuntakuvion epäherkin puoli osoittaa kierron lähteeseen? Eli esimerkiksi herttakuvioisen mikrofonin peräpuoli suuntautuu monitoriin.
 
No sitten kun nämä fyysiset asiat on öbaut kunnossa ja vieläkin kiertää, niin ruvetaan etsimään kiertotaajuuksia:
Otetaan esimerkkinä mikrofonin kierto monitorin kanssa. Samat lainalaisuudet pätee muihinkin tilanteisiin.
-Asetetaan mikki ständiin ja monitori niinkuin pitääkin. Ruvetaan nostamaan volumea, kunnes saavutetaan kiertoraja. Ei mennä sen yli, vaan otetaan ekvalisaattorista yksi kapea(!)-alainen taajuusalue ja ruvetaan skannaamaan sillä taajuuksia, kunnes "ullahtaa". Sitten otetaan sitä tarvittava määrä alaspäin. Nyt meillä on jo monta desibeliä lisää headroomia. Nostetaan taas kokonaisvolumea, kunnes seuraava taajuus meinaa lähtä kiertämään ja toistetaan edellinen. Ja taas saatiin lisää headroomia.
Yleensä parilla kaistalla pärjää jo pitkälle, mutta mikään ei estä käyttämästä enempää. Toki yleis-soundi muuttuu sitten hassuksi, jos leikattuja kaistoja alkaa olla liikaa.
 
Digimiksereiden kans tää on todella helppoa, kun niissä näkee analysaattorista suoraan, että milllä taajuudella ja kuinka kapeesti kierto syntyy.
 
Sit on erikoistilanteet erikseen. Jos vaikka laulaja laskee aina mikin osoittamaan suoraan monitoriin, niin varmasti ullahtaa. Sille pitää takoa päähän oikeaa mikkitekniikkaa.

dewil: Puhutaanpas vähän itse kiertämisestä. Ei se ole mitään rakettitiedettä ja kun sen syntymisen mekanismit ymmärtää, se on aika helppo myös torjua.
 
Ei se kaukana rakettitieteestäkään ole :D Laitoin huumorimielessä tuonne eräästä insinööriopuksesta selityksen kierrosta
 
https://drive.google.com/drive/fold … Uy3DyynmsP9O76giQH7QyTB?usp=sharing

oksatboys: Ei se kaukana rakettitieteestäkään ole :D Laitoin huumorimielessä tuonne eräästä insinööriopuksesta selityksen kierrosta
 
https://drive.google.com/drive/fold … Uy3DyynmsP9O76giQH7QyTB?usp=sharing
 
Varsinkin jos ryhdytään matemaattisesti perehtymään ongelmaan, saattaa mennä integraalit solmuun moista laskeskellessa.
 
Onneksi on korva ja mittari.