Kitarat: kitarakamat ›

Olen katunut vuosikymmeniä, kun rautalankakuumeessa 1994 vaihdoin 1983 Ibanez Artist AR300 kitarani Fender Stratocaster USA 1994 American standard kitaraan. Olin aloittanut kitaransoiton harjoittelun halvalla, mutta käyttökelpoisilla Egmond Lucky 7 postimyyntikitaralla 70 luvun loppupuolella. Tuolla opin alkeet. Vihdoin joskus 80 luvun puolivälissä oli sen verran ylimääräistä rahaa että aloin etsimään oikeaa laadukasta kunnon kitaraa. Lopulta Tampereen Piano Laurilasta löytyi tämä vähän käytetty Ibanez Artist Ar300 1983 kitara. Kitara tuntui todella hyvältä ja soittelin sillä tuonne 90 luvun alkupuolelle ja tein tyhmyyksissäni suuren virheen vaihtaessani kitaran rahapulassa tuohon em Stratoon.
 
Varoitus, älkää koskaan myykö hyvältä tuntuvaa kitaraa. Hyviä kitaroita pitää vain ostaa-ei myydä. Vuodet ja vuosikymmenet vierivät ja kitarakalusto lisääntyi Gibson Les Pauleihin ja useisiin laadukkaisiin Stratoihin. Aina vain harmitti muisto tuosta Les Paul tappajasta. Lopulta käsissäni on laadukas kitaralaivasto ja päällimmäisenä laadussa Ruokankaan Unicorn ja Mojo.
 
Olen vuosikausia etsinyt vanhaa Ibanezia ja seurannut muusikoiden net palstaa. Lopulta jopa julkaisin ilmoituksen etsien vanhaa Ibanez kitaraani. Huonolla menestyksellä, kitara oli lopullisesti menetetty.
 
Lopulta, mitä ihmettä, Kitarakuu Tampereelta ilmoitti saaneensa myyntiin loppuvuodesta 2024 ko Ibanezin. Kävin katsomassa ja voi ihmettä pieni lommo yläsarvessa varmisti että olen löytänyt ensimmäisen kunnon kitarani yli 30 vuoden jälkeen. Ibanezilla on nyt ikää 42 vuotta. Kitara oli yllättäen huippukuntoinen, vain satulassa oli pientä moitetta ja kaula ihan vähän huollon tarpeessa.
 
Vein kitaran Ruokankaalle, tehtiin aivan lievä kaulan plaanaus ja laitettiin rosterinauhat ja uusi satula. Keskusteltiin Juhan kanssa näistä Fuji gen kitaroiden käsittämättömästä laadusta. Ruokangas laittoi Ibanesin huippukuntoon ja totesi jopa tämän yksilön laadun yltävän aivan ylimpään käsin tehtyjen kitaroiden luokkaan.
 
Ibanez AR300 on nyt kotona ja soittoarvon lisäksi tunnearvo on suunnaton. Kuva Ibanez AR300 1983 kitarastani profiilissani ;o)

Upeeta! Onnittelut!
 
Itse jouduin 10 vuotta sitten rahapulassa myymään upean ja mahtavan hyvän Amfisound Veen. Viime aikoina on käynyt mielessä, että ois mageeta ostaa se takas kotiin, kun talous on taas tasaantunut. Ehkä joku päivä laitan siitä etsintäkuulutuksen ostetaan-palstalle.

Juu, noitten japsi-vintagekitaroitten kanssa kauan pelanneena allekirjoitan täysin.
Hyviä (ja komeita!) ovat he.
https://lehmo.com/fox/lataamo/AR%20300%20Brass%20Beauty.jpg

Lespaul66: Varoitus, älkää koskaan myykö hyvältä tuntuvaa kitaraa.
 
Viisaita sanoja. Onnittelut!

jkiva: Upeeta! Onnittelut!
 
Itse jouduin 10 vuotta sitten rahapulassa myymään upean ja mahtavan hyvän Amfisound Veen. Viime aikoina on käynyt mielessä, että ois mageeta ostaa se takas kotiin, kun talous on taas tasaantunut. Ehkä joku päivä laitan siitä etsintäkuulutuksen ostetaan-palstalle.
 
Oliko tämä se "polka dot"? Se on jäänyt mieleen kitarana, joka jäi kaivelemaan, kun en ehtinyt torilta ostaa.
 
Onnittelut aloittajalle myös Artistin kotiin saamisesta. Minulla on vastaava tarina, jossa ostin lapsuuden kitaran takaisin ja kunnostin sen parempaan kuosiin, mitä se on koskaan ollutkaan.
 
Torilla on myös Ilmo yhdestä Jacksonista, jonka puhtaasti nostalgiasyistä saattaisin haluta takaisin.

Tympee Huttunen: Oliko tämä se "polka dot"?
 
Ei ku semmone purppuraunelma, "quilted maple" loimuvaahterakansi.

jkiva: Ei ku semmone purppuraunelma, "quilted maple" loimuvaahterakansi.
 
Paskaax siinä. Laitoin sit kitaran hakuun, katotaan löytyykö. :-)
 
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1986581

Minä ostin kans kymmenen vuoden jälkeen takaisin oman kitarani.
 
Pleksejä puuttuu, mikit vaihtuneet (takana EMG HZ ja edessä DiMarzion valkoinen single), humbucker-kaulukset vaihtuneet. Ihan pahaa tekee katsella vanhaa ibanzia.
 
Pitänee laittaa ilmoituksiin jos jollain olisi vähän varaosia.. Hirveän kohtalon kokenut oma vanha sotaratsu..

Kaikille uusille kitaristeille tiedoksi. Palaan vielä tuohon ihmeellisesti takaisin saamaani ensimmäiseen kunnon kitaraani, Ibanez Artistiin. Kokemattomana nuorena kitaristina tosiaankin luulin tuolloin 80-90 luvun taitteessa, että tämä kitarani, jonka ostin joskus 1985, ei riitä laadultaan saamaan aikaan niitä levyiltä kuulemiani rock soundeja. En osannut aloittelijana lainkaan ymmärtää, että soundi tulee hyvin paljon sormista, ei pelkästään kitarasta. En ymmärtänyt käsissäni olevan Ibanez Artistin huippuhyvää laatua ja oli pakko vaihtaa kitara Stratocasteriin.
 
Nyt kun Artist on lähes 30 vuoden ja pikku huollon jälkeen takaisin käsissäni ja vertaan sitä kaikkiin näiden vuosikymmenien aikana ostamiini ja käsiini jäämiin parhaisiin kitaroihini (Ruokankaat, Stratot, Lespaulit) totean, että Ibanez on soittotuntumaltaan, laadultaan ja soundiltaan aivan kitaroideni parhaimmistoa.
 
Ympyrä on sulkeutunut

Tosiaan, vallan hyviähän nuo Artistit on, ja tuolloin (70-luvun loppupuolilta) aika vähän niitä Levytukku taisi lopulta Suomeen tuoda..Tolosella oli tuollainen AR 300 ja jokusia muitakin "alkuperäisiä Suomi-kitaroita" olen "tavannut" mutta melko vähän. Olivat tuolloin pikkuisen "hinnan kiroissa", otetaan nyt vaikka malli 2622 Artist, myöhemmin AR 500 eli mallisarjan yläpäätä. Tunnettiin myös nimellä "Steve Miller model". Aikoinaan maksoi pikkusen enemmän kuin LP Deluxe, ja koskapa oli Ibanez, niin ei tainnut olla ihan ykkösvalinta ammattisoittajillekaan.
Toki "remonttimiehenä" tiesin, minkämoista soittopeliä nuo ns. "huippukauden japsit" olivat, mutta silti.. No, taitaa olla muutamakin vuosikymmen kun vähän "olosuhteitten pakosta" itselle hommasin yhden Artistin. Tuossa telineessä se on vieläkin muutamankin keikan nähneenä.
Sellainen kuriositeetti vielä, että jossain vaiheessa 2000-luvulle käännyttäessä nuo vanhat Artistit, ja muutama muukin japaninkitara, tekivät melkomoisen "hintapompun" käytettyjen (vintage) markkinoilla, kun japanialaiset(kin) alkoivat niitä enemmälti osteskella. Etupäässähän nuo Ibanezitkin menivät vientiin...