Klassinen ›

Mihin syihin Sonnisen unohdus säveltäjänä perustuu?
 
Onko osasyynä kansainvälisten impulssien ja kansallisten vaikutteiden ohella eräällä tavalla Klami traditioita edustaneen Sonnisen unohdukseen säveltäjänä hänen tavaton monipuolisuutensa ja monitahoisuutensa säveltäjänä, vai onko hänenkin tapauksessaan kyse laajemmasta sotien jälkeisen säveltäjäsukupolven unohduksesta?
 
Vaikka Ilmarisen vaellus esitettiin säveltäjän satavuotis muistokonsertissa, hän on muutoin lähes täysin unohdettu säveltäjä luultavimmin siitä syystä, ettei hänen katsota kuuluvan viime vuosisadan kaikkein suurimpiin säveltäjiin, niin ansiokasta kuin hänen musiikkinsa usein onkin ja ainakin itse pidän hänen musiikistaan paljon ja koen sen myös vaikuttavana säveltaiteena.
 
Vähiten kiinnostavimpiin teoksiinsa kuuluu minusta askeettinen El amor pasa, joka esitettiin ISCM-festivaaleilla. Nyt uudelleen kuunneltuna se tuntuu soinnillisesta karuudestaan ja niukkuudesta, sekä musiikillisesta vähäeleisyydestä huolimatta vaikuttavammalta kuin aiemmin, jolloin pidin sitä tyhjänpäiväisenä tekeleenä tajutessani vasta nyt luultavasti ensimmäistä kertaa musiikin kuoren alla piilevän syvemmän olemuksen ymmärtämättä tekstiä ja musiikin tehdessä vaikutuksen ilmaisuvoimaisella modernistisella sävelkielellään, musiikin luodessa suggestiivisen tunnelman autiuden tunnusta huolimatta.
 
Tuubissa osittain julkaistusta alla Lapin taivaan on jätetty pois Jäljet lumessa peittyvät sekä epilogi osa, ja vaikuttavin on Puhuri, jossa bassorekisterissä matalien jousien möyrinästä kehittyy voimakasta lumimyrskyä hienosti kuvaileva näytelmä.

Hänen tuotannossahan urbaaninen modernismi ja arkaainen shamanismi asettuvat vastakkain nationalisten ja humorististen pyrkimysten ohella.
 
Ensin mainittua edustaa vaikka hieno suurkaupunki sarja pianolle ja seuraavaa Kalevalaan perustuvat monet (7) kuoroteokset lyömäsoittimineen ja mm. kanteleelle soololaulajineen. Huumorista esimerkkinä Conference burlesque puhaltimille.
 
Levyltähän on kuunneltavissa verrattain vähän Sonnisen vähänkään kunnianhimoisempaa musiikkia, ja josta levyllä osan muodostaa vaatimaton ja opetuskäyttöön tarkoitettu lapsijousille sävelletty tuotanto.
 
Hän sai aikanaan jopa hieman kritiikkiä jakaessaan luovan toimintansa niin monille erilaisille musiikin sektoreille 14 leffaan sävellettyä filmimusiikkia myöten, mutta säveltäjän mielestä työ oli antoisaa ja kiinnostavaa.
 
Joitakin merkkipaaluja, joita voidaan tuoda esiin säveltäjän tuotannosta ovat vaikkapa maamme ensimmäinen radio-ooppera merenkuninkaan tytär, joka osallistui prix Italia kilpailuun ja on kritiikin mukaan rehevästi maalailtu täynnä karakteristisia ja massiivisia kuoro-osia ääniefektien lisäksi, Kansallisoopperan satavuotis kutsukilpailussa palkittu ooppera Haavruuva, musiikiltaan ansiokas baletti Ruususolmu, joka esitettiin Yhdysvalloissa saakka, palkittu modernistinen balettifarssi "Se", shamanististen pyrkimysten huipennus Suomalainen Messiadi dodekafonisine fuuginen ja kuoron glissandoineen, Teesejä, rivitekniikan harjoitelmat Rapsodia ja Reaktioita, jonka osat ovat pisteitä, viivoja, keskipakoisuutta, massaa ja ryhmiä, Heimolaulu kuorolle ja orkesterille ym. sen tyyppisiä teoksia, kuten Seppelöity kansa, Kansa korpien, Tammenkaatajat, Toivojemme suomi, Myrskylaulu, Valkea lakeus, Miesten rinki, Tempus adest floridum jne.
 
Suomalaisia säveltäjiä kirjassa kirjoittajan mukaan on esim. Seitsemässä veljeksessä aitoa orkestraalista ajattelua. Sonninen sävelsi musiikkia useisiin näytelmiin.
 
Sonninen sävelsi myös orkesterisarjoja, kuten Kaukainen puutarha, Puinen kansa, Vienalaista ja Itäkarjalainen, sekä juniorijousille sävellettyjä sarjoja.
 
Ruotsissa säveltäjä menestyi hyvin teoksillaan, kuten baletilla Pessi ja Illusia ja Sinfonisia tuokioita.
 
Koko orkesterin kromaattisesti laskevien, diatonisiin klustersforzatoihin päättyvät tremolot hakevat Salmenhaaran mukaan vertaista 20 luvun modernismissamme, saavuttaen suuren menestyksen Ruotsissa pohjoismaisilla musiikkipäivillä -47.
 
Säveltäjän tuotantoon kuuluu monien pienten orkesteriteosten, kuten finale furioson, lisäksi partitoja jousille tarantelloineen polkkineen ja valsseineen, mutta partitoja myös useille flageoleteille.