Yleistä keskustelua musiikista ›

itelle tai käydä niin että kuulin gunnareiden appetite levyn ja se jysähti tusi lujaa. seurakuntatalolle tuli töihin nuori pappi joka alkoi opettaa rumpujen soittoa ja kitaran rämpytystä ja lähdin mukaan kokeilemaan. sen jälkeen ei paluuta ole ollut.
 
pari kertaa oon laittany releet naulaan, mutta aina ne sieltä on tullu otettua takas.

Porukat pisti sellotunneille. Siitä se lähti.

Ylä-asteella oli hemmetin mukava ja kannustava musiikinopettaja. Pari vuotta se jälkeen kuulin Primuksen Tommy The catin, peli oli selvä..

Kiitokset kuuluvat Muppet Shown Animalille, SIG-yhtyeelle ja eritoten Matti Inkiselle.

Kaverit pyys bändiin soittamaan kitaraa.

Kuulin The Sounds yhtyeen Emman joskus pienenä, "vaikutus oli halvaannuttava".

Ekat ns. viralliset musadiggailut alkoivat Rautalangan myötä jotain 5 vuotta sitten. 4,5 vuotta sitten aloin soittamaan kitaraa. ADD: Jaa niin kysyttiin _miksi_ aloitin... no, kyllä Esa osaa. Siitä se lähti.

Koulussa alettiin soittamaan kitaraa. Ja taisi osasyynä olla ensimmäiset kunnon levyt, mitä tuli ostettua. =D

Yläasteella soitettiin akustisella Rin Tin Tin. Pitihän se oma kitara sitten saada.

pianotunnille vietiin niin pienenä etten tajunnu sanoa vastaan. oishan se nyt ollu hienompaa alkaa jääkiekkoilijaksi.

pianotunnille vietiin niin pienenä etten tajunnu sanoa vastaan. oishan se nyt ollu hienompaa alkaa jääkiekkoilijaksi.
 
Täsmälleen sama! Lopetin pianonsoiton, koska se ei kolmen vuoden jälkeen innostanut ja vaihdoin rumpuihin. Enkä lopeta.

Ala-asteella oli tällanen bändikoulu kerran viikossa koulun jälkeen. Sinne menin - en edes tiedä miksi.
Osasyinä musiikkiharrastuksen aloittamiseen olivat myös Nirvana, Green Day ja Apulanta.

pianotunnille vietiin niin pienenä etten tajunnu sanoa vastaan. oishan se nyt ollu hienompaa alkaa jääkiekkoilijaksi.
 
Mää olin 16-vuotiaaks asti jääkiekkoilija, mutta musiikki oli kivempaa.

Kitara oli ollut seinällä jo kymmenen vuotta. Sitten televisio näytti dokumentin Jimi Henkasta. Jalkapallon pelaaminen ei enää kiinnostanut. Ajattelin että jos sais vaikka naisia.

Gary Moorella oli levyn kannella kitara ja se näytti hyvälle. Olin aika pettynyt poika kun sainkin ensin akustisen Landolan ja Moorella oli sentään sähkökitara.

Ajattelin että jos sais vaikka naisia.
 
No saitko?
 
Iskä pisti mut soittamaan baritonia orkesteriin joskus kolmannella luokalla. En hirveästi diggaillut siitä. Sitten joskus seiskaluokalla soiteltiin musatunnilla kitaraa ja huomasin että eihän tämä nyt niin vaikeaa ole ja hauskalta hommalta muutenkin vaikuttaa. Kaivoin iskän vanhan landolan esillä ja rupesin sitä sitten näppäilemään. Loppu on historiaa (tai sitten ei...).

No saitko?
 
JO VAIN! Parille naiselle oon jo puhunu kapakassa!
 
Niin no, siis aika lähellä kuitenkin ollu jo.

Täsmälleen sama! Lopetin pianonsoiton, koska se ei kolmen vuoden jälkeen innostanut ja vaihdoin rumpuihin. Enkä lopeta.
 
minä taas kerkisin käydä pianotunneilla ainakin 6 vuotta, kunnes päätin vaihtaa kitaraan, mutta ehtona oli se että sähkökitara ja ei tunteja. sain ensimmäisen kitaran kun täytin 11. parin vuoden sisään olin helposti parempi kitaristi kuin pianisti. jäi niistä pianotunneista nyt sellanen tietty tatsi pianoon ja musiikinteorian tietämys, kummastakin ollut pelkästään hyötyä.

Aloin kuudennen luokan lopussa kuunnella kitaravetoisempia bändejä - Bodom, Stratovarius, Maiden, Metallica.
 
Siihen aikaan kyllä soitin vielä rumpuja, mutta opettaja muutti opiskelujen takia toiselle paikkakunnalle, ja vanhemmat ehdottelivat kitaraa. Vaikka en aluksi ollut kovin innostunut, alkoi sitä intoa löytyä. Nuo bändit kyllä edesauttoivat asiaa.