Rock, pop, alternative ›

Moro, ajattelin tänne pienen mainoksen laittaa kun studioon ollaan ensi viikolla menossa. Homma on aika selkeä, mutta pari arvostelua nimikko-eepeestä tähän lisään. Kerro myös oma mielipiteesi, tuon nimikko ep:n on allekirjoittanut myös äänittänyt/miksaillut, joten kommenttia myös snaudeista, kiitos.
 
"The Skanks The Skanks (EP) (2023)
 
Perjantain kattaus alkaa porilaisista ja tamperelaisista koostuvan itseään termeillä grunge/punk/alternative kuvailevan The Skanks-nimisen kolmikon samannimisellä EP:llä. Jäsenet pysyvät sukunimien mainitsemattomuuden myötä suhteellisen tuntemattomina, mutta sähköpostissa esitelty roolijako menee seuraavasti: Jesse hoitaa kitaran ja laulun, Andy basson ja Simo rummut. Myönnän itse tuolla bändinimellä odottaneeni naisista koostuvaa punkbändiä, mutta kyllä tämäkin toimii.
 
Meilissään bändi mainitsi, että tällä kyseisellä EP:llä Jesse hoiti kitaran, laulun, rummut ja myös äänityksen sekä miksauksen. Biiseissä kuuluu silti myös bassoa, joten oletan Andynkin olevan mukana. Eipä siinä, eiköhän paneuduta itse musiikkiin.
 
The Skanks-EP on yksitoistaminuuttinen neljän kappaleen tehoannos rämisevää ja aggressiivista autotallirockia. Vaikkei ensimmäisen The Fix -nimisen kappaleen sanoista aina saakaan selvää, ne on ainakin laulettu tai pikemminkin huudettu erittäin autenttisella äänellä, joka on osattu äänittää oikein tavalla, joka säilyttää lauluraidan dynaamisuuden uhraamatta äänenlaatua. Myös rumpusoundi on erinomaisen jykevää eikä vain taustalla kuuluvaa munatonta nysväystä. Kun tähän yhdistää mehevän basson ja rämisevän kitaran on kasassa erittäin toimiva aloituskappale. Nyt on tekemisen meininkiä!
 
Seuraava kappale, nimeltään Freedom, jatkaa ensimmäisen kappaleen start and stop -tyylistä rytmiä. Biisistä tulee rytminsä ja kitaransa myötä mieleen jopa jotkut Queens of the Stone Agen kappaleet, ja se on minun maailmassani kovan tason kehu. Laulaja Jessen ääni on tässäkin kappaleessa huutopohjaista, mutta ajoittain kuultavissa on myös hienoa tasapainottelua ja vaihtelua hiljaisemman, puhtaamman äänen ja suoremman huudon välillä.
 
Kolmas kappale, What You Say Though, on EP:n pisin kolmen ja puolen minuutin kestollaan, ja vaikka sekin alkaa lyhyillä äänipyrähdysten ja hiljaisuuden vaihteluilla, vaihtuu meno nopeasti suoraviivaisempaan tykitykseen. Laulu on jälleen punk-huutoa, joka sopii kappaleen nopealta tuntuvaan tahtiin. Erityismaininnan tahdon antaa kappaleen bassoraidalle, joka soi todella nopeasti laukaten ja tahdittaen toimintaa, erittäin mukavaa kuunneltavaa. Itse näen basson olevan muutenkin hieman aliarvostettu instrumentti. Joskus sanotaan, että basson tehtävä ei ole oikeastaan tulla kuulluksi, ja basson merkityksen huomaa vasta sen puuttuessa, mutta monissa suosikkibändeissäni basso on kyllä todella etunenässä ansaitsemallaan paikalla. Ei Type O Negativea voisi kuvitellakaan ilman Peter Steelen möyheää bassosoundia, ja esimerkiksi Queens of the Stone Agen debyyttialbumin Mexicola-kappale saa kaiken voimansa ryhdikkäästä bassosta.
 
EP päättyy Nothing Is Over Nothing -biisiin, jossa basson ja rumpujen saumaton yhteispeli luo äänimaton, joka tukee hienosti lauluraitaa. Kappaleen rytmissä on vahvaa rentoutta, josta itselleni tulee tunne pitkin katua levein askelin, löysin rantein ja heiluvin kiveksin kävelystä. Pahoittelut nyt vaan, mutta minkä sitä mies omille taiteen tulkinnoilleen voi!
 
The Skanks-yhtyeen nimikko-EP on aitoa kamaa, siitä ei pääse mihinkään. Tekijöillä on selvästi kokemusta, sillä jokainen instrumentti on saatu kuulostamaan helvetin hyvältä, ja tekijät ovat myös ymmärtäneet, että musiikissa pitää olla sielua, jotain pitää laittaa peliin. Jos pidät messevästä huutolaulusta, mahtipontisesta bassosta, rouheasta kitarasoundista, jytisevistä rummuista ja vihaisen energisestä menosta, on aika klikata alla olevaa Spotify-linkkiä. Tässä on asennetta."
 
"...Arvioitavakseni tarjottiin kahta ensimmäistä julkaisua, joista valitsin The Skanks EP-levyn, joka on tätä kirjoitettaessa jo yli kaksi viikkoa vanha. Eli täysin muinaishistoriaa, jos sitä vertaa vaikkapa viimeisimpään tuotokseen. The Skanks on garageista rockia, huippuunsa karsittua rytmikolinaa ja kitaranräminää, sekä ennemminkin huudettuja kuin lausuttuja lyriikoita. Asenteen tasolla ruosteiset naulat pistävät esiin kaikista rakenteista, soundihygienian ollessa lähinnä myyttinen satu.
 
What You Say Though tempaisee kuitenkin ilmat pihalle ärhäkästi ja The Fixin muheva bassolinja voisi elää elämänsä onnellisena postpunkin ahdistuneissa tanssisaleissa. Nothing Is Over Nothing on tovereidensa tavoin myös jännä kollaasi punkin raivoa, grungen angstia, garagen sähköisyyttä sekä postpunkin juurevaa mustaa voimaa. Toiset on vain luotuja luomaan, ja onneksi näin, jotta me muut voimme ihailla ja ihmetellä vastaisuudessakin musiikin ehtymätöntä alkuvoimaisuutta.
 
Mika Roth"
 
https://open.spotify.com/album/6N0a … zh1QQuiO9?si=0MWq25Q_RVioQDU6gvaw5Q