Kitarat: kitarakamat ›

blingmatic: Näissä Flygareissa, F-birdin n-reverseissä ja muissa erikoisuuksissa juuri ulkomuoto koukuttaa mutta varauksellisuus kulkee mukana: on kaksiteräinen miekka. Kyllä niiden pitäisi toimivia olla kun 60-luvulla bluesin vääntäjät käytti näitä, Freddie King, Albert King, Clarence Gatemouth Brown jne. Lyhytskaalaisen kanssa iso työmiehen habituksen omaava soittaja näyttää jättiläiseltä. Ei ihme että venytykset ja bendaukset onnistui noilla äijillä. LesPaulin ja hyvärunkoisen Fenderin kohdalla voi olettaa että resonoivat hyvin, pitkä sustain mutta nämä Gibsonin erikoiset voikin olla kysymysmerkkejä kun runkomalli niin erilainen. Mahonkia näissä käytetään mutta soivatko yhtä hyvin kuin perinteisemmät mallit ?
 
Mulla on Gibson Firebird V ja se soi ja resonoi aivan tautisen hyvin. Todella hyvä kitara, ehkä paras sähkökitara, joka on mulle tullut vastaan ja noita kitaroita on itselläkin ollut useita kymmeniä.
Toki Firebird on omanlainen malli kyllä soittaa, mutta hihnan kanssa se on tosi hyvä. Tämä minun Firebird on Steinberger virityskoneistolla ja ne toimii täydellisesti.
Jos joskus tulee jossain vastaan, niin suosittelen kyllä kokeilemaan.

mpekkanen: Mun mielestä Flying V on istualtaan todella mukava kitara soittaa, eli sakara vaan jalkojen väliin. On se kyllä hihnankin kanssa hyvä keppi.
 
Olen samaa mieltä. Olen eniten V:llä soitellut nyt himassa ihan istualteen.

Mulla oli tuo Firebird joskus 2008 - 2010 ja mukava kitarahan se oli, hyvä balanssi
ja soikin melko mukavasti.
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/5319.jpg
 
Nykyään on Gibson Les Paul 59 Pre-Historic Reissue 1989 ja Gibson Custom L5-S 1974 ja kohillaan on soinnit, soittotuntumat ja balanssit. L5-S:ssä on vaahtera body loimuvaahtera kannella ja on todella ergonominen, ergonomisempi kuin Firebird konsanaan.
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/5263.jpg
 
ja loimuvaahtera 3-palan kaula kahdella pähkinäpuu viilulla
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/5279.jpg
 
ja soundit ja sustainit parasta A-luokkaa. Samoin Les Paulissa Etelä-Amerikan mahonki bodylla ja kaulalla ruusupuu otelautoineen ja loimuvaahtera kansineen.
Hyvin pysyy polvella ja on hyvä sointinen kitara kerrassaan.
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/183297.jpg
 
Olihan tuossa välissä toki muutama kitara ennen näitä ja paria F-merkin Custom Shoppia.

Aiemmissa kommenteissa oli juttua että erikoismallien saanti riippuvainen kysynnästä. Kun maahantuojien merkitys on hiipunut aiemmista vuosikymmenistä, eikö tuo Flying V.n ja muiden erikoisuuksien valmistus ja tarjonta ole näinollen ihan kiinni valmistajan omista (liike-) taloudellisista fiiliksistä ?
Kun perusmalleissa LesPaul menee hyvin kaupaksi, ei tarvetta noteerata asiakkaiden häviävän pieniä kyselyjä jostain toisesta mallista. Perinteisten toimituskanavien sijaan isot musiikkiliikkeet jo tilaa omia eriä Usassa, Japanissa. Esimerkkinä Firebirdin nonReverse. Ebayta katsoessa löytyy pitkä jono nimikettä ja kaikki Japanin liikkeistä.
Euroopan puolella olevat reverbissä mikä toimii näyteikkunan tavoin: voi katsoa mutta ostaminen toinen juttu.

blingmatic: Aiemmissa kommenteissa oli juttua että erikoismallien saanti riippuvainen kysynnästä. Kun maahantuojien merkitys on hiipunut aiemmista vuosikymmenistä, eikö tuo Flying V.n ja muiden erikoisuuksien valmistus ja tarjonta ole näinollen ihan kiinni valmistajan omista (liike-) taloudellisista fiiliksistä ?
 
No, itsestäänselvyyshän tuo tietenkin on. En kylläkään tiedä, millä "systeemillä" nykyinen johto toimii, myöskään mulla ei ole mitään "kovaa faktaa" miten Juszkiewickin aikainen tuotanto pyöri, mutta eipä siinä varmaan kovin suuria eroja Norlinin aikoihin ollut. Ns. vakiotuotannossa oli tiettyjä malleja, joitten valmistusmäärät korreloi siihen, mitä tukkurit esittivät. Sitten toki oli tietyt mallit, jotka oli sitten "delegoitu" tuonne Custom shopin puolelle, ns. lyhytsarjoina. Otetaan nyt vaikka vasurit. Suoramyyntiähän ei tehtailta noin" vakiomalleissa" ole, se jakeluporrashan tuon hoitaa. Ja jos haluaa jotain erikoista, niin kaipa se nykyäänkin menee tuota kautta.
Eli kyllä se "erikoismallien saanti" tuota kautta selviää. Eipä ne siellä tehtaalla ota tuotantoon mitään sillä pohjalla, että "tehdäänpä nyt tuotakin varastoon x määrää", ei se ole kannattavaa. Ja kyllähän minun käsittääkseni Flying V on "still in production", joku versio/malli. Kysele liikkeestä tai pistä ne kysymään Gibson Europelta. Reversenä sitten kyllä menee tuonne käytettyjen puolelle. ;)

Kun perusmalleissa LesPaul menee hyvin kaupaksi, ei tarvetta noteerata asiakkaiden häviävän pieniä kyselyjä jostain toisesta mallista. Perinteisten toimituskanavien sijaan isot musiikkiliikkeet jo tilaa omia eriä Usassa, Japanissa. Esimerkkinä Firebirdin nonReverse. Ebayta katsoessa löytyy pitkä jono nimikettä ja kaikki Japanin liikkeistä.
Euroopan puolella olevat reverbissä mikä toimii näyteikkunan tavoin: voi katsoa mutta ostaminen toinen juttu.
 
No, jos ei jakelukanavat signaloi "riittävän suuria tilausmääriä" vaan tulee noita "häviävän pieniä" kyselyitä, eihän teollinen valmistaja noita sinne linjalle ota. Aiemmin ainakin noita valmistettiin sellaisissa muutaman kymmenen soittimen batcheissa. Jos katsottiin että menekkiä olisi tuollaiselle lyhytsarjalle (short batch) niin Custom shopille sitten, ei siellä aina ole "isojen strarojen" tilauksia, joten ehtivät sitten värkkäilemään.
Jos Japanin myyjillä olis sulle non-reverse Firebirdejä, niin sieltä sitten, pääosin luotettavia myyjiä kun valkkaa. Pitää ottaa huomioon, että ihan sama keppi saattaa olla monellakin myyjällä myynnissä. Monivuotinen nettifrendini Hasenobu tuota kuviota joskus selitti, siellä on kyllä ihan oikea kitara myynnissä, mutta sitä tosiaan saattaa useampi taho kaupitella. Lisäksi, jos tuolta hommaa, tulee ottaa huomioon tullit ja ennen kaikkea ne toimituskulut. Euroopan puolen Reverbistä sitten, eihän siinä muuta ku ostaa.. ;)

Nyt tuli hyvää infoa, kiitos. On samat vinkeet myyjillä kaikkialla kun globaalia näiden kauppa. MannerEuroopan puolella valikoimat, volyymit isompia joten sieltä tärppää todennäköisemmin. Joissakin CS kitaroissa huomaa kuinka verotusprosentit jo myyntimaassa vaikuttavat selvästi hintaan, useiden satasten eroja. Ja tarjouksen tekohan sallittua kunhan muistaa kohtuullisuuden.

No, kiitos kiitoksista, vaikka mulla noista mitään kovin "ajantasaista" täysin varmaa tietämystä olekaan. ;)

blingmatic: Näissä Flygareissa, F-birdin n-reverseissä ja muissa erikoisuuksissa juuri ulkomuoto koukuttaa mutta varauksellisuus kulkee mukana: on kaksiteräinen miekka. Kyllä niiden pitäisi toimivia olla kun 60-luvulla bluesin vääntäjät käytti näitä, Freddie King, Albert King, Clarence Gatemouth Brown jne. Lyhytskaalaisen kanssa iso työmiehen habituksen omaava soittaja näyttää jättiläiseltä. Ei ihme että venytykset ja bendaukset onnistui noilla äijillä. LesPaulin ja hyvärunkoisen Fenderin kohdalla voi olettaa että resonoivat hyvin, pitkä sustain mutta nämä Gibsonin erikoiset voikin olla kysymysmerkkejä kun runkomalli niin erilainen. Mahonkia näissä käytetään mutta soivatko yhtä hyvin kuin perinteisemmät mallit ?
 
Firebirdissä jännintä on se mistä kohdasta sitä soitetaan. Se on sylissä vähän kuin Jazzmaster. Sillai edempänä. Vaikea selittää.
Ja selkeästi mun tuntemukset on aika subjektiivisiä. Jotkut tykkää äidistä ja toiset tyttärestä.

rosberg: Firebirdissä jännintä on se mistä kohdasta sitä soitetaan. Se on sylissä vähän kuin Jazzmaster. Sillai edempänä. Vaikea selittää.
Ja selkeästi mun tuntemukset on aika subjektiivisiä. Jotkut tykkää äidistä ja toiset tyttärestä.
 
Joo, Firebird on "edempänä" kun ilman hihnaa soittaa sylissä sitä. Tuntuu niinkuin siinä olisi pidempi kaula, vaikka ei ole.
Les Paul taas tuntuu sylissä hyvin lyhyt kaulaiselta. Jos noita kahta vertaa.
Mä tykkään enemmän Firebirdistä ja varsinkin hihnan kanssa se on tosi magee soittaa.
Täytyy kyllä myöntää, että vaikka mulla on myös Les Paul ja SG, niin Les Paul ei ole oikein koskaan ollut mun juttu. On se ihan ok, mutta enemmän mä tykkään FB:stä ja SG:stä.

Onko kukaan kokeillut topwrappausta niin, että tekisi sen vain osalle kielistä? Esim. normivireessä EAD olisi normi ja GBE kiertäisi tailpiecen (kielenpidin) kautta? Jos matalat kielet tuntuisivat sopivan jäykiltä, mutta yläpäähän haluaisi vähän löysyyttä?

rosberg: Onko kukaan kokeillut topwrappausta niin, että tekisi sen vain osalle kielistä?
 
Mikä tuli äkkiseltään mieleen, on että saako/ löytääkö kielten pitimelle sellaista korkoa että voisi käyttä molempia metodeja. Yläkautta punoessahan pidin on yleensä ruuvattava kanteen jotta saa kieliin sopivasti kulmaa, läpi pujotellessa taas otettava irti jottei kieli nojaa tallan kulmaan, kontakti ainoastaan tallapalaan. Nämä toki vain henkilökohtaisia mieltymyksiä.

juhahay:
Explorerin takasakara vieläpä toimii hyvänä painona, tasapainottaen sen jalan päälle toisin kuin hieman kaulapainoisessa FB:ssä. Ja juu, en nähnyt exploja alkuun mitenkään ergonomisina soittimina, mutta kokeiltuani huomasin sen muotoilun vaan toimivan!
 
Mulla on vasuri-Explorer (tosin Nevalaisen eikä Gibsonin) käännettynä oikeakätiseksi ja siinä vasta ergonomia hyvin toimiikin. Kun tasapainottaa sen oikean jalan päälle niin pikkauskäsi asettuu luontevasti mikkien väliin ja pääsy ylänauhoille on huomattavasti helpompaa kuin oikeakätisellä Explorerilla. Kun kokeilin sitä toisin päin niin ainakin mulla pleku huiteli jossain etumikin etupuolella.

JMKM: Mikä tuli äkkiseltään mieleen, on että saako/ löytääkö kielten pitimelle sellaista korkoa että voisi käyttä molempia metodeja. Yläkautta punoessahan pidin on yleensä ruuvattava kanteen jotta saa kieliin sopivasti kulmaa, läpi pujotellessa taas otettava irti jottei kieli nojaa tallan kulmaan, kontakti ainoastaan tallapalaan. Nämä toki vain henkilökohtaisia mieltymyksiä.
 
ABR-1 tallalla ei tuota kulma ongelmaa ole, ainakaan mulla, vaikka stop barin
ruuvaisi kanteen kiinni:
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/5293.jpg

Totta, on siinä muuttujina tallan leveys ja kaulan eksakti kulma.

Hyvää ja kannustavaa keskustelua. Pitää vaan kokeilla.

Flying V.tä tehty mahonkirungolla mutta joissakin sarjoissa myös korinapuusta: onko näiden välillä eroa muuten kuin painon suhteen ?

blingmatic: Flying V.tä tehty mahonkirungolla mutta joissakin sarjoissa myös korinapuusta: onko näiden välillä eroa muuten kuin painon suhteen ?
 
En osaa vastata mutta epäilen että onko tuo painohommakaan mitenkään yksiselitteinen? Mahonkiakin on sekä kevyttä että painavaa.

blingmatic: Flying V.tä tehty mahonkirungolla mutta joissakin sarjoissa myös korinapuusta: onko näiden välillä eroa muuten kuin painon suhteen ?
 
Itselläni on kaksi Gibson Heritage sarjan Korina Flying V:tä 80-luvun alusta. Kevyitä ovat ja mikrofonit Tim Shawnin suunnittelemat humbuckerit. Tim Shawn humbuckerit itsessään ovat jo sangen hyväsoundiset, hiukan kiertoherkät. Luonnehtisin kitaroiden ominais soundia kirkkaaksi ja kuulaaksi.

Eikös tuo Heritage-sarja ollut pienen valmistusmäärän sarja joka edeltää nykyistä CS linjaa ? ovat todella harvinaisia. Epiphone käyttää 58-mallin Flygarissa Korinapuuta mutta ilmeisesti harvinaisempi materiaali Gibsonilla. On ennakkoajatus että Korinapuu olisi keveyden vuoksi myös vähemmän tiivistä kuin mahonki...näinollen sustainia, resonointia vähemmän. Nämä omat arvuuttelut pitäisi kyllä kirjoittaa tuonne materiaaliketjun puolelle. Olisi hyvä kuulla ajatuksia noiden erosta, mahongin ominaisuudet tiedossa mutta K:ssa arvuuttelua mukana..