Kitarat: kitarakamat ›

BluGuitar Amp 1 Mercury Edition on minulla ollut useamman vuoden käytössä, ja se on ollut niin hyvä, että paljon kalliimmat putkipelit lähti myyntiin. Väitän, että se on markkinoiden paras "pedaalivahvari."
 
On tosi näppärää, kun vahvarin voi heittää mukana tulevassa kotelossaan vaikka reppuun parin pedaalin kanssa, ja koko setuppi on siinä kunhan matkan päätepisteestä löytyy kaappi.
 
Riittääkö vola? No aivan varmasti. Kokeilin joskus luukuttaa sitä, mittasin 120 dB 1x12 Eminence Maverickin kautta. Vastaavasti Amp 1 on helppo kääntää aivan hissun kissun volalle ja kuulostaa silti ihan siedettävältä. Sopii siis mihin tahansa kotisoitosta stadioniin.
 
En tiedä mitä mustaa magiaa BluGuitar käyttää, mutta heidän vahvarinsa on ainoa transistorivahvistin, jonka olen kokenut käyttäytyvän juuri niin kuin putkivahvistimet. Päätesäröäkin saa mukaan jos sitä luukuttaa, mutta se ei ole mielestäni tarpeellista.
 
Soundipaletti on kattava:
 
- Clean kanava on Fenderia. Sivussa olevalla potikalla sitä saa veivattua Tweedin ja Blackfacen välillä.
- Vintage kanava on jotain Marshall Superleadin suuntaista.
- Classic kanava taipuu Superlead -> JCM800 -> jotain ärjympää sivussa olevalla potikalla.
- Modern kanava lähtee about Soldano SLO soundista ja tulee kirkkaammaksi ja ärjymmäksi sivussa olevan potikan kautta.
 
EQ on poikkeuksellinen: ala-/ylätaajuuksille shelf-filtteri ja 600 Hz keskialuefiltteri. Tämä tarkoittaa, että EQ ei käyttäydy kuin vahvarien tone stack, vaan jokainen nupikka toimii itsenäisesti ja säätövaraa on moninkertaisesti.
 
Tämän takia tästä voi veivata yllättävän monenlaista Marsu/Fender-pohjaista soundia. Thomas Blug monesti esittelee tätä BluGuitarin YouTube-livestreameissa.
 
Lisäksi löytyy toimia boost ja noise gate, joten näitäkään ei tarvi oikeastaan pedaalilaudassa.
 
Kaiuttimiksi paras valinta Amp1 kanssa on mielestäni Greenback tyyliset kaiuttimet. Omistan Bluetonen 4x10 kaapin 10" UK Greenbackeilla ja se on tämän kanssa mannaa. Omistan lisäksi BluGuitarin Nanocab ja Fatcab 1x12 kaapit, jotka ovat myöskin erinomaiset.
 
Suosittelisin Fatcabia jos on ostamassa koko pinoa kerralla. Nanocab on helpompi äänittää ja erittäin kompakti, mutta Fatcab kuulostaa isommalta yksinään soitellessa. Molemmat yhdessä on aika mehevä soundi.
 
Huonot puolet:
 
- Amp 1 on vähän ruma. Ei tässä ole sitä samaa vibaa kuin tolexilla päällystetyssä Marshall-nupissa. Mutta onhan tuo roudausystävällisyys ihan eri luokkaa.
- Sivussa olevia nuppeja on vähän hankala nähdä ja säätää. Onneksi nämä ovat "aseta ja unohda" tyyppistä kamaa.
- Analoginen kaiutinsimu on "ihan ok", ja toimii varmasti livekäytössä ihan hyvin mikin vaihtoehtona. Äänityskäytössä en niin välitä. Harmillisesti vain uudemmassa Amp 1 Iridium Editionissa tämän voi kytkeä pois päältä ja saada siten suora linjaulostulo.
- MIDI vaatii adapterikaapelin, jossa on kaapeliin sisäänrakennettu MIDI-ohjain. Sen takia se on vähän hintava (49e).
- Kaiku ei ole parasta A-luokkaa, mutta ihan ok ja käyttökelpoinen.
 
Sitten se olennaisin jekku: Tämä käyttäytyy kuin wanhan ajan Marshallit. Siinä on joku tosi iso bright cap, joten jos pidät gainin alhaalla, on vahvari mahdollisesti ärsyttävän kirkas. Tämän kanssa kannattaa opetella käyttämään kitaran vola- ja tone-potikoita.
 
Itse asetan yleensä vahvarin näin särökanavilla: Gain about 6-7, joka vähentää bright capin vaikutusta jo riittämiin. Sitten rullaan kitarasta volaa ja tonea taaksepäin, kunnes soundi on mieluinen. Vastaavasti niitä voi rullata ylöspäin jos kaipaakin lisää kirkkautta tai säröä.
 
Vahvari toimii mielestäni parhaiten, jos sitä ajattelee kaksikanavaisena vahvarina, jonka särökanavan sävyn voi valita. Vaikka samat EQ-asetukset toimivat joka kanavalla ihan riittävän hyvin, tuntuu ainakin minulle tuo 2 kanavaa + boost jaottelu mielekkäämmältä.
 
Iridium Editionista en tykännyt niin paljoa, kun kaupassa kokeilin. Se oli mielestäni vähän liian vahvasti metallin soittajille suunnattu, ja Mercury on parempi yleislaite ja tuntumaltaan "vintagempi."