Yleistä keskustelua musiikista ›

mpekkanen: Saapa nähdä, mitä ne suunnittelee sähkötupakoinnin kitkemiseksi ja nikotiinipussien käytön kanssa. Niitä ilmeisesti varsinkin nuoriso käyttää aika paljon.
Ihan taatusti siihenkin kyllä tulee vielä kiristyksiä.
 
Kyllä tuosta 2030 tulevasta jutusta joutuu aika moni vanha ihminen kärsimään. Menee vaan jatkossa rahat mustaan pörssiin ja nikotiinituotteisiin. Nekin verotulot valuu ulkomaille..
 
Voi olla ehkä vielä vähän kaukaa haettua, mutta onpa mielessäni käynyt aika vahvasti jo tämäkin vaihtoehto:
Milloin olen valtion mielestä pienen työeläkkeeni kanssa liian raskas taakka kannettavaksi ja millä keinoin minut voitaisiin poistaa rasittamastasta järjestelmää.
Pakkohan tätäkin vaihtoehtoa on kai vähän edes miettiä, kun lenteleehän noita ukkeleita maailmallakin ikkunoista ehkä jopa pienemmistäkin ongelmista johtuen.
Tämä kertoo vähän taas siitä, mitä mieltä olen tästäkin maasta.
Tulipa vielä mieleen vanha sanonta: Luottamusta ei voi ostaa. Mikä kyllä kohdallani tarkoittaa sitä, että kun en käy nykyään edes lääkärissä, jos ei ole aivan viimeinen pakko, niin kun se luottamus jossain vaiheessa pahasti meni, ei sitä mikään raha tai korvaus enää tuo takaisin.

Näin kuitenkin festareillla ainakin aikoinaan Prodigyn, mikä oli ihan paras, kun kävivät vain lavalla näyttämässä naamojansa ja juoksivat äkkiä takaisin lavan takaosiin piiloon, musiikin kuuluessa playbackinä. Nauratti paljon, kun olin odottanut koko ajan tätä Prodigyä lavalle. Samoilla festareilla soitti joku "muka käpänen" bändi jossain festarialueella maatasossa. Los Jaco-bablos oli muistaakseni nimeltään, tykkäsin ja nimi oli niin hauska, että jaksaa hymyilyttää vieläkin.
Yksillä festareilla saatoin nähdä Hanoi Rocksin, tai ainakin siellä oli Michael Monroe, sen muistan. Sitten oli Joku halli-keikka minne menin katsomaan Santanaa, mutta minut heitettiin ulos just kun Santana alkoi soittamaan. Näin siellä kuitenkin Juicen, mikä oli mahtavaa. Sitten kävin näitä punk festareita, muista edes enää ketkä siellä soittivat. Yksillä festareilla soitti Popeda, mikä oli myös hyvä.
Hanoi rocksin näin myös kerran yhdessä ravintolassa keikalla, tykkäsin.
Jos en ihan väärin muista, niin Pelle Miljoonankin keikalla olin joskus nuorena. :)
No laitetaan vielä Maija Vilkkumaa ja Shakira tuli nähtyä.
Luulen, että saatoin joskus nähdä J. Karjalaisenkin, mutta voi olla toiveajattelua.
Ja ehkä Rasmuksenkin.

Ysärin alussa festariliput olivat suht halpoja ja ne ostettiin käteisellä rahalla portilta ja bändit olivat hyviä. Helppo mennä, ei mitään "varauksia", sen kus menit jos tykkäsit, päätit festarin aamuna että käytkö.

Aika laiskasti on tullut festareilla reissattua. Ruississa kävin kyllä, mutta sittemmin ne muuttuivat miksilie karnevaaleiksi, ja kun rytminen runonlausunta ei muttenkaan nappaa, niin on jäänyt. Nykyään ei saisi millään hinnalla. Sitten jos joskus täyttää 70 vuotta ja jos vielä silloin pääsee ilmaiseksi, niin kun kai nykyään, niin voisikohan harkita. Jos ei tarvitse kävellä sitä Ruissalon doloroosaa. Piru tietää vaikka innostuisi.
 
Raumabluesissa on tullut käytyä kyllä. Musagenrekin sopii paremmin omaan makuun ja fasiliteetit on muutenkin inhimelliset. Suosittelen kokeilemaan.

shuffle: Ysärin alussa festariliput olivat suht halpoja ja ne ostettiin käteisellä rahalla portilta ja bändit olivat hyviä. Helppo mennä, ei mitään "varauksia", sen kus menit jos tykkäsit, päätit festarin aamuna että käytkö.
 
Keikoillekin mentiin ilman mitään ennakkolippuja. Ovelta sai aina liput. Motörhead, WASP, Girlschool, Lita Ford ym. nähty 80-luvulla. Hyviä aikoja verrattuna nykyiseen nettivaraushommaan.

John Smith yllätti kyllä positiivisesti viime kesänä. Vielä löytyy festareita, joissa musa soi riittävän lujaa, mutta järkevällä tasolla kuitenkin.

Ei ole koskaan kiinnostanut.

Ei ole koskaan kiinnostanut tungoksineen nuoruudessanikaan.
Muusikkokiertolaisena kun on vuosikymmeniä ollut en edes urani jälkeenkään välitä osallistua.

Kyllähän sitä festareille voisi mennä jos siellä olisi jotain fiksuja bändejä. Nuoriso pilannut huonolla musamaullaan festaritkin voi voi. Toisaalta kolmen päivän rankka viinanveto ei enää nelikymppisenä ole ihan niin kevyt suoritus kuin parikymppiselle. Ja kyllähän se vähän huppelia vaatii, että siellä melussa jaksaa olla.

42v kilahti toissaviikol mittariin ja ilmeisesti ei festarihulluttelu vieläkään laannu. Liput oli jo viime vuoden Ilovaarin jälkeen tämän vuoden vastaavaan. Tarkoitus käydä tänä vuonna kertaalleen ulkomailla festareilla ja sitte Suomessa todennäköisesti Nummirock ja Helsinki Metal Fest kunhan lomat varmistuu. Ei tässä nyt mihkää kuuden kesäfestarin ruuhkavuosiin jaksa enää mut on niil sen verran mukava käydä että ei haittaa. Paljon uudempi ja vanhempia hyviä bändejä vähän joka paikas. Hyvin on festarikulttuuri voimissaan minusta, joskin valikoimaa on ehkä vähän liikaa. Mut jos niis kerran kävijöitä riittää ni sama se mulle on.

Festarit ovat hyviä tapahtumia tavata ihmisiä. Ei väliä mitkä festarit.

Jytäkesä Go Go oli viime vuonna niin kiva, että tällekin vuodelle ostin lipun. Just sopivan kokoinen ja toimiva festivaali. Kelpaa nelikymppiselle.

lapio: Kyllähän sitä festareille voisi mennä jos siellä olisi jotain fiksuja bändejä. Nuoriso pilannut huonolla musamaullaan festaritkin voi voi. Toisaalta kolmen päivän rankka viinanveto ei enää nelikymppisenä ole ihan niin kevyt suoritus kuin parikymppiselle. Ja kyllähän se vähän huppelia vaatii, että siellä melussa jaksaa olla.
 
Mä oon nyt muutamana kesänä käynyt Provinssissa kolmen päivän lipulla. Tämänkin vuoden Provinssiin ostin liput jo viime kesänä early bird -myynnistä, kun halvalla sai, tietämättä yhtään mitään tulevan kesän artisteista tai bändeistä. Nyt, kun artisteja on tullut julki, on moni niistä aivan ventovieraita meikälle, ja valtaosa on aivan täyttä höyryävää paskaa, mutta en anna sen haitata. Livenä miltei musiikki kuin musiikki toimii.
 
En todellakaan ole rapin tai r'n'b:n tai muunkaan vastaavan nuorisolaismusiikin ystävä, mutta paremman puutteessa nekin menettelee. Etenkin viimeiset kolme vuotta ovat olleet mahtavia Provinssissa, aina hellekeli, ja jos lavalla soittaa jokin bändi, joka ei niin kiinnosta, niin senkus istuskelee jossakin ja särpii olutta, ja fiilistelee vaikka sitä auringonpaistetta. Tai tihkusadetta, jos sellainen sattuu.
 
Omiin harrastuksiin ei tuo ryyppääminen ole ikinä liiemmin kuulunut, ja Provinssissakin olen aina ollut omalla autolla liikkeellä, joten ei sielläkään ole liiemmin tullut ryypiskeltyä, mitä nyt pari kolme olutta pitkän päivän mittaan, eikä illalla enää yhtään mitään, kun autolla on kotiin päin ajellut.
 
Muista festareista ei juurikaan ole kokemuksia, pääsääntöisesti kesien aikana on tullut tehtyä yksittäisiä täsmäreissuja joillekin keikoille.
 
Mutta kyllä sitä ainakin vielä näin 35-vuotiaana jaksaa festareita. Ihan hyvinkin. Esimerkiksi viime kesän Provinssi oli monestakin syystä elämäni ehkä parhaat festarit.
 
Henri Henri Olavi: Festarit ovat hyviä tapahtumia tavata ihmisiä. Ei väliä mitkä festarit.
 
Ja juuri tästä syystä. Viime kesän festareille sattui aivan todella satunnainen kohtaaminen erään todella mukavan ihmisen kanssa. Vietin hänen kanssaan todella mukavan illan, molemmilla oli todella mukavaa, molemmat oli yksin liikkeellä alueella. Elämäni ensimmäistä kertaa heittäydyin spontaanisti aivan tuntemattoman ihmisen matkaan, ja oli kyllä aivan upea ilta. Fiilisteltiin yhdessä musiikkia, parannettiin maailmaa ja juteltiin aivan kaikesta maan ja taivaan väliltä. Heitin hänet autollani junalle, enkä vieläkään tiedä, kuka hän oli. Tiedän etunimensä ja työpaikkansa, mutta me sovittiin, että ei olla yhteydessä toisiime. Eikä olla oltu. Se toisaalta vähän harmittaa, mutta sellaista elämä joskus on.

Muistan kun menin ekankertan festareille. Olin niinkin vanha kun 19v. Kyseessä Provinssiä. Strapping Young Lad ja Deftones kiinnosti.
 
Muuta hyvää sitten ei käteen jäänykkään. Aivan kauheaa. Tämän jälkeen pari kertaa ollu Tuskassa. Jos suurinosa bändeistä ei kiinnosta niin mitä jengi siellä tekee? Juo ylihintaisia juomia ja syö aivan vitun ylihintaisia makkispekkiksiä. Sit on porukkaa joka menee tietylle festarille joka vuosi, ihan sama ketä esiintyjiä. "Festaritunnelman vuoksi". Minkä tunnelman? No, jos tykkää kännisten keskitysleiristä niin mikä ettei...
 
Tähän kun sit vielä lisätään ko. tapahtumien nykyhinnat niin huh hah hei. Soundit on myös usein aikamoista kuraa festareilla.
 
Manteloa:
Itse sain poppariinkin porttikiellon, kun eräänä iltana astuin sinne sisälle tuli myyjä vastaan ja huusi: Sinulla ei ole tänne mitään asiaa. Lähdin pois ja yritin joskus jopa soittamalla kysyä, että mistä kiikastaa. En saanut siihenkään vastausta ja se olikin viimeinen ravintola, missä olen käynyt.
 
Mun isä oli melkein 20v Popparissa (sitä ennen JazzBarissa) töissä, kunnes sai vähän kontroversiaalisti kenkää reilu 10v sitten. Johtajapariskunta ko mestassa on kyllä... Aika käaittämätön.

Tällaisena seniorkansalaisena tykkään nykyään enemmän pienistä festareista. Intiimi ja kollektiivinen tunnelma.

Itse olen kovin tyytyväinen, että Rockfest palaa entistä vahvempana. Se alkaa olemaan Suomen ainoa kansainväliset mitat täyttävä Rockfestari. Muuten en jaksa enää osallistua oikein millekään kotimaisille festareille. Kaikissa pyörii samat kotimaiset artistit vuodesta toiseen ja ennen vanhaan kovat festarit kuten Ruisrock ja Provinssi ovat nykyään täynnä tusinakamaa ja käsien heiluttelijoita.

pehko: Sit on porukkaa joka menee tietylle festarille joka vuosi, ihan sama ketä esiintyjiä. "Festaritunnelman vuoksi". Minkä tunnelman? No, jos tykkää kännisten keskitysleiristä niin mikä ettei...
 
No siis sen takia itekki käyn nummessa niin pitkään ku jaksan. Ihan parasta keskittää ittensä kavereitten kanssa leiriin lonkeromarinoitumaan ja eristäytyä ulkomaailmasta muutamaks päiväks.
 
Tosin kyllä mä siellä bändejäki kattelen, vielä ei oo semmosta reissua ollu etteikö ois pitkälle toistakymmentä keikkaa kattonu.

Jeszse: No siis sen takia itekki käyn nummessa niin pitkään ku jaksan. Ihan parasta keskittää ittensä kavereitten kanssa leiriin lonkeromarinoitumaan ja eristäytyä ulkomaailmasta muutamaks päiväks.
 
Tosin kyllä mä siellä bändejäki kattelen, vielä ei oo semmosta reissua ollu etteikö ois pitkälle toistakymmentä keikkaa kattonu.
 
Juurikin tää. Alueella siellä enemmän tahtoo itelläki mennä aikaa ku leirissä.

Henri Henri Olavi: Tällaisena seniorkansalaisena tykkään nykyään enemmän pienistä festareista. Intiimi ja kollektiivinen tunnelma.
 
En siedä enää itsekään isompia karkeloita. Poikkeuksellisesti kävin viime kesänä Oulussa Hässäkkäpäivillä. (punk-hc-festarit) sekä Varjofestivaaleilla. Siellä oli Kingston wall.
Mutta juurikin pienempiä juhlia ja hyvä meno.