Kitarat: kitarakamat ›

Juhani_t: Reedin Pauli on jo ikämiehiä ja halunnee jättää perikunnalle jotain muutakin kuin tiedon itsestään Wikipediassa. On aivan luonnollista että PRS menee jollekin suurelle valmistajalle ja Pauli jää muhkean tilipussin kanssa eläkkeelle. Eihän mikään firma voi elää ikuisesti. Jahka afrikan maat kehittyvät, teollistuvat ja alkavat tehdä bulkkitavaraa kuten kiina 30 vuotta sitten, voi olla että vuosien päästä PRS:t, MB:t ym. kasataan siellä. Ainakin ne halvimmat mallit joista varsinainen kassavirta syntyy. Rahan vuoksi näitä tehdään. Mitä nopeampi voitto, sen parempi. Ei busineksessa voi jäädä haistelemaan vanhoja juttuja jos se ei tuota mitään.
 
Onkohan mikään menestystarina alkanut vain rahan tähden tekemisestä? Tuskin. Niin Mesa kuin Prs on lähtenyt intohimosta ja syvästä kiinnostuksesta aihetta kohtaan. Ja koska suunnittelija on ollut poikkeuksellinen visioineen, on menestystä tullut ja sitä kautta rahaakin.
 
Voi hyvin olla, että PR Smith haluaa vain rahastaa elämäntyöllään tai sitten sillä elämäntyöllä on hänelle rahaa suurempaa arvoa, eikä hän myy brändiään monikansallisen firman tahrittavaksi ja tyhiin puristettavaksi.
 
Kyllähän noita PRS:iä matkii kuka vain kitaraseppä jossain isossa firmassa Fenderin tyyliin, mutta ei sitä PRS:ää synnyttänyttä visiota ole kellään muulla kuin PRS:llä itsellään.

Juhani_t: Juu. Kyllä. Siis alkeiselektroniikkaahan nämä ovat. Miten se aikaa kestävä klassikko tehdään? En usko että itse laiteen tarvii olla mitenkään erikoinen, vaan markkinoinnit ja mannekiinit sen tekevät.
 
Ei ne mannekiinit klassikkoa tyhjästä luo pelkällä paskalla tuotteella.
 
Eihän tässä(kään) ole kyse siitä, onko se jotain rakettitiedettä vai ei, vaan kenellä on se visio yhdistellä ne yksinkertaiset komponentit niin, että lopputulos on niin hyvä, että se valloittaa maailman. Mitenkään markkinoinnin tärkeyttä väheksymättä.

Laulava Kylätohtori: Onkohan mikään menestystarina alkanut vain rahan tähden tekemisestä? Tuskin. Niin Mesa kuin Prs on lähtenyt intohimosta ja syvästä kiinnostuksesta aihetta kohtaan. Ja koska suunnittelija on ollut poikkeuksellinen visioineen, on menestystä tullut ja sitä kautta rahaakin.
 
Juu. Tämä on ihan varmasti näin ja alkuaikoina aikaa & rahaa on varmasti kulunut tuotekehitykseen paljon kun ei ole ollut markkinaosastoa jarruttamassa. Mitään mullistavaa visiota ei ole ehkä edes tarvittu. Vain ehkä tarve tehdä jokin asia omalla tavalla. Kuitenkin sitten kun se visio on jalostunut toimivaksi kamppeeksi, on aika kerätä sillä rahat pois. Ei se väärin ole.
 
Voi hyvin olla, että PR Smith haluaa vain rahastaa elämäntyöllään tai sitten sillä elämäntyöllä on hänelle rahaa suurempaa arvoa, eikä hän myy brändiään monikansallisen firman tahrittavaksi ja tyhiin puristettavaksi.
 
Kyllähän noita PRS:iä matkii kuka vain kitaraseppä jossain isossa firmassa Fenderin tyyliin, mutta ei sitä PRS:ää synnyttänyttä visiota ole kellään muulla kuin PRS:llä itsellään.
 
Mistäpä sen tietää mitä se Pauli on suunnitellut jatkoon. Ihan hyvin saattaa olla 10 vuoden päästä saatavana afrikassa kasattuja PRS by Gibson halpismalleja. Kun Pauli aikanaan kuolee, kuolee PRS:kin siinä samalla hieman. Joku suuryritys näkee siinä tuottavan brändin ja pistää rahoiksi. Ei kai se sekään väärin ole?

Laulava Kylätohtori: Ei ne mannekiinit klassikkoa tyhjästä luo pelkällä paskalla tuotteella.
 
Ei tietenkään. Lähtökohta on se että täytyy olla hyvä ja toimiva kampe joka kelpaa jollekin muullekin kuin itselle. Kun saa toteen näytetyksi sen että se kelpaa muillekin, alkaa se markkinointivaihe mannekiineineen. Näkisin vakavimmaksi ongelmaksi sen että yksinkertaista elektroniikkaa pystyy tuottamaan lähes jokainen kyläseppä ja mannekiineille on tarjolla vaikka vitunkinlaista paskalaatikkoa.

Laulava Kylätohtori: Eli toisin sanoen. Näin oli pakko käydä, koska siellä ei ollut osaamista muuhun. Jos siellä olisi pystytty, niin tottakai siellä olisi jatkettu legendaaristen klassikoiden pullauttelua maailmalle.
 
Kohtalaisen hölmö olettama, että siellä olisi pystytty tekemään kaikenlaisia huippuvahvareita, mutta ei vaan viitsitty.
 
Kohtalaisen hölmöä olettaa, että tarkoitus olisi ollut tehdä legendaarisia klassikoita keskittymällä kustannusten karsimiseen ja masstuotantoon.

Mikko1978: Kohtalaisen hölmöä olettaa, että tarkoitus olisi ollut tehdä legendaarisia klassikoita keskittymällä kustannusten karsimiseen ja masstuotantoon.
 
Tietysti on tarkoitus ollut tehdä klassikoita eli mahdollisimman hyviä ja haluttavia malleja, joilla olisi pitkä ikä. Ei niitä silti tahallaan kannata kalliiksi tehdä tai varsinkaan sellaisiksi, ettei kenelläkään ole rahaa ostaa sellaisia.
 
Vai meintaatko, että ajatus oli, että teenpä tästä halvan paskan.

Laulava Kylätohtori: Tietysti on tarkoitus ollut tehdä klassikoita eli mahdollisimman hyviä ja haluttavia malleja, joilla olisi pitkä ikä.
 
Tämä on varmaan tavoitteena muussakin tuotekehityksessä. Mitä sitä tarvisi olla että syntyisi klassikko? Siis suunnitteluvaiheessa, ennen markkinamiesten kulujen karsintaa? Jokin erikoisuus? Väri? Muoto? Paljon kaikkea? Yksinkertainen? Jos vahvariklassikoita mietiskelee niin varsin yksinkertaisia laatikoita ovat. Eivät ole koskaan edustaneet mitään teknisen kehityksen kärkeä, eikä niihin ole koskaan käytetty mitään kallita erikoisosia. Mikä tekee vaikkapa Mesan Markkuykkösestä klassikon?

Mikko1978: Näin siinä kävi, vaikkei pakko olisi ollut käydä. Leon jälkeen ovat vain yrittäneet tehdä Leon vahvistimia halvemmalla huonoin tuloksin. Leon jälkeisestä ajasta nousee esiin lähinnä vahvistimia yrityskauppakuntoon kehittämään palkattu Paul Rivera ja viimevuosien Tonemasterit, jotka nekin toki pyrkivät vain kopioinaan Leon vahvistimia uudella teknologialla.
 
Tosi usein, kun sijoituspääoma hankkii jonkin brändin, meno muuttuu. Brändin arvon luonut visionääri korvataan pikavoittoja etsivillä ekonomeilla ja meno on mitä on. Ekonomeilla ei ole kykyä tai halua luoda mitään laitteita, vaan dollari hakee tuottoa olemassa olevalle brändille. Seuraavana vuorossa on PRS. Keksiikö Paul Reed jonkin toisen ratkaisun luomansa firman tulevaisuudelle? Gibsonin alkuaskeleet Mesan omistajana ovat kulkeneet täysin tätä polkua - jatko jää nähtäväksi.
 
Eli kaikkien vahvistinfirmojen (ja miksei muidenkin firmojen) kädenjälki häviää jossain vaiheessa. Kukaan meistä, ei edes vahvistinsuunnittelijat, elä ikuisesti (jos ei ennen sitä lähde firmasta kävelemään). Ja kun uusia innovaatioita ei yksinkertaisesti tule, ja reissueidenkin valmistaminen on saman leivän syömistä uudelleen, ollaan siinä tilanteessa että kaik on männyt. Mesa on siis tuomittu täällä kadotukseen, teki niin tai näin.
 
Vai olisiko tässä nyt taas se sama kuin Gibsonin konkkaanmenossa? Se että todella toivoo jotain, ei tarkoita sitä että niin tulee tapahtumaan. Toki kaikki on mahdollista.
 
Mielestäni tässä vaiheessa on hyvä veto heittää kulttivahvarista reissue ulos. Tulevaisuudesta ei osaa kukaan sanoa että tuleeko uutta hittivahvaria vai ei. Tai tuleeko muiltakaan valmistajilta hittiä enään.

Laulava Kylätohtori: Miksi kitaravahvistin nyt ylipäätään ostetaan - soundin takia. Eihän vahvistin siksi nouse klassikoksi, että se on monimutkainen, teknisen kehityksen kärkeä tai kallis, vaan koska se kuulostaa hyvältä. Paremmalta kuin kilpailijansa. Ja siinä kohtaa ne tinurit eroavat toisistaan.
 
Emme voi mitenkään tietää etteikö siellä kotitinureiden nurkissa soisi vieläkin paremman kuuloisia vehkeitä. Maailmalla vahvistimien rakentelu on erittäin suosittu harrastus. Kotitinurin vehkeet vaan jää sinne nurkkiin koska puuttuu tuotteistus ja se tärkeä markkinointi.

Juhani_t: Emme voi mitenkään tietää etteikö siellä kotitinureiden nurkissa soisi vieläkin paremman kuuloisia vehkeitä. Maailmalla vahvistimien rakentelu on erittäin suosittu harrastus. Kotitinurin vehkeet vaan jää sinne nurkkiin koska puuttuu tuotteistus ja se tärkeä markkinointi.
 
Voi olla ja varmasti onkin. Tosin monella ei taida olla tarkoituskaan yrittää kaupallistaa vehkeitään.
 
Onhan näitä, missä tuote on lähtenyt lentoon puskaradiolla, koska on ollut niin hyvä. Esim. Wamplerin spedut yksi esimerkki mainitakseni.
 
Ja kuten sanoin aikaisemmin, tarkoitukseni ei ole vähätellä markkinointia. Sopiva tarina ja markkinointistrategia sekä niitä tukeva tuote, niin kyllähän sillä ihmeitä tehdään. Ei sen tuotteen tarvitse välttämättä laadukas olla.

Olen vuosikausia ihmetellyt miksi Gibson ei valmista säännöllisesti Hetfield Exploreria, kun kysyntää varmasti olisi. Ilmeisesti Mesan kanssa ovat nyt löytäneet valon. Omisti Mesan kuka tahansa, niin järjetöntä olisi olla tekemättä vahvistinta mille selkeästi on kysyntää. Se taas on eri keskustelu onko tuollaisen reissuen ostamisessa järkeä, vai tekisikö joku uudempi versio saman, ja siinä ohessa monta muutakin asiaa, paremmin.
 
Uusien klassikoiden syntyminen kenen tahansa toimesta on kyllä mielenkiintoinen asia odoteltavaksi. Mahtaakohan vaan tapahtua ainakaan omana elinaikana.

Juhani_t: Ihan hyvin saattaa olla 10 vuoden päästä saatavana afrikassa kasattuja PRS by Gibson halpismalleja.
 
Ai että, tämä olisi mahtavaa. Menisi siinä puristeilta aamukahvit väärään kurkkuun, kun jo Kauko-itään meno aiheutti kriisiä. :D
 
Kun Pauli aikanaan kuolee, kuolee PRS:kin siinä samalla hieman. Joku suuryritys näkee siinä tuottavan brändin ja pistää rahoiksi. Ei kai se sekään väärin ole?
 
Tämä oli muuten hyvin sanottu. Siinä kuolee jotain, ehkä merkittävääkin, Paulin kuollessa, mutta brändi jatkaa elämäänsä.

Mutta millainen identiteetti on vahvistinmerkillä, jolla on markkuja JA rectoja valikoimassaan? Kannattaako sellaiseen sijoittaa?
 
L.H: Olen vuosikausia ihmetellyt miksi Gibson ei valmista säännöllisesti Hetfield Exploreria, kun kysyntää varmasti olisi. Ilmeisesti Mesan kanssa ovat nyt löytäneet valon. Omisti Mesan kuka tahansa, niin järjetöntä olisi olla tekemättä vahvistinta mille selkeästi on kysyntää.
 
Juu, Mesalta olisi voinut tulla Hetfieldin/Metallican nimikkovahvistin kyllä.

L.H: Uusien klassikoiden syntyminen kenen tahansa toimesta on kyllä mielenkiintoinen asia odoteltavaksi. Mahtaakohan vaan tapahtua ainakaan omana elinaikana.
 
No jos tämän palstan vänkääjiä on uskominen, niin tätä tapahtuu jatkuvasti ja ihan kenen tahansa toimesta. Koska kyseessä on vaan paskan latominen peräkkäin ja siihen nyt pystyy ihan kuka tahansa pystymetsästä repäisty jamppa. Sen verran alkeellista ja yksinkertaista on tämä.
 
Laulava Kylätohtori: Miksi kitaravahvistin nyt ylipäätään ostetaan - soundin takia. Eihän vahvistin siksi nouse klassikoksi, että se on monimutkainen, teknisen kehityksen kärkeä tai kallis, vaan koska se kuulostaa hyvältä. Paremmalta kuin kilpailijansa. Ja siinä kohtaa ne tinurit eroavat toisistaan.
 
Eivät he eroa. Eikä varsinkaan näiden vahvistinten suunnittelijat toisistaan. Koska m.netin tosiosaajat kertovat, kuinka ihan kuka tahansa pystyy ne suunnittelemaan ja toteuttamaan. Kyse on niin alkeellisesta kurapaskasta, että pelkkä suunnittelijan nimen mainitseminen on henkilöpalvontaa.

Juhani_t: Tämä on varmaan tavoitteena muussakin tuotekehityksessä. Mitä sitä tarvisi olla että syntyisi klassikko? Siis suunnitteluvaiheessa, ennen markkinamiesten kulujen karsintaa? Jokin erikoisuus? Väri? Muoto? Paljon kaikkea? Yksinkertainen?
 
Kun Paul Reed Smith ähräsi ekoja kitaroitaan, hänellä oli tavoitteenaan yhdistää kahden eri kitaramallin parhaat ominaisuudet. En nyt muista mitkä ne olivat, toinen taisi olla Gibsonin LP Junior.
 
Mutta kai siitäkin voi tosiaan lähteä että yhdistää hyväksi havaittuja ratkaisuja samaan pakettiin.

Mikko1978: Tuo sun vertaus ei oikein toimi. Nuo vahvistimethan omaavat täysin eri kytkennät. Ne kuulostavat juuri siltä, kuin kyseisen kytkennän kuuluukin. Mitä oikein yrität kertoa tuolla? Jos Mesa nyt tekisi vahvistimen 5C1:n kytkennällä, niin eiköhän se kuulostaisi Champiltä eikä Mk5:ltä.
 
Mitä sä nyt oikein horiset? Kyse oli nimenomaan alunperin vahvistimien suunnittelusta. Siis siitä, että monella vahvistimia suunnittelevalla taholla on oma tyylinsä ja sitä kautta ehkä jopa soundinsa. Se identiteetti josta mainitsin. Mesan kohdallahan tämä on tullut ilmi niin hyvässä kuin pahassa. Ei kyse ollut missään vaiheessa siitä, etteikö joku lafka voisi palkata riveihinsä henkilöä kolvaamaan jo olemassa olevaa kytkentää ja kopioimaan sitä. Vähän kuin case Apple. Steve Jobs oli visionääri ja suunnittelija. Syntyi iPod, iPad, iMac.. mutta aika vähissä ovat olleet Applen todelliset innovaatiot Jobsin exituksen jälkeen.
 
Nyt kuitenkin palstan väärinymmärtäjillä on kova tahtotila keskustella vain siitä, että voiko lafka jatkaa toimintaansa (no tietysti voi, esim. tekemällä niitä vanhoja kytkentöjä ja tarjoamalla niitä kustannustehokkaammin markkinaan) tai voiko remmiin hypätä joku toinen suunnittelija. Siihenkin vastaus on, että tietysti voi, mutta halusinkin kysyä että säilyykö silloin merkin, brändin, firman, lafkan ja laitteiden identiteetti. Identiteettiähän voi laajentaa soundiin, tyyliin, fiilikseen..
 
Tuolla esimerkillä halusin lähinnä osoittaa, että vahvistimen suunnittelulla ja suunnittelijalla on ihan oikeasti merkitystä. On ihan eri asia suunnitella Champin kaltaisia yksinkertaisia kytkentöjä, kuin vaikkapa niitä Markku Femmoja. Kun näitä laitteita huoltaa, korjaa tai pelkästään tutkii niiden kytkentäkaavioita, niin voi aika nopeasti todeta suunnittelulla olevan merkitystä. Eikä se ole lainkaan yksiselitteistä, että kuka tahansa pystyisi kumpaakaan suunnittelemaan. Ei, vaikka olisi kokemusta tästä yksinkertaisesta elektroniikasta.

Kefiiri: Kun Paul Reed Smith ähräsi ekoja kitaroitaan, hänellä oli tavoitteenaan yhdistää kahden eri kitaramallin parhaat ominaisuudet. En nyt muista mitkä ne olivat, toinen taisi olla Gibsonin LP Junior.
 
Mutta kai siitäkin voi tosiaan lähteä että yhdistää hyväksi havaittuja ratkaisuja samaan pakettiin.
 
Näinhän itseasiassa hyvin moni vahvistin on saanut alkunsa. Ensimmäinen Mesa/Boogie taisi olla modattu Fender Princeton. Ensimmäinen Marshall taisi olla modattu Fender Bassman. Älyttömiin hintoihin nousseet Dumblet taisivat nekin olla modattuja Fendereitä alunperin.
 
Eli kopioimalla ja modifioimalla valmista tuotetta, sitä voidaan parannella ja muokata suuntaan jos toiseen. Yritys ja erehdys -taktiikallakin voi onnistua.

McNulty: Koska m.netin ringissä onanoijat kertovat, kuinka ihan kuka tahansa pystyy ne suunnittelemaan ja toteuttamaan. Kyse on niin alkeellisesta kurapaskasta, että pelkkä suunnittelijan nimen mainitseminen on henkilöpalvontaa.
 
Suuren maailman malliin siis!
 
https://youtu.be/wpYuyKl6tnA?t=763

Kontiak: Suuren maailman malliin siis!
 
https://youtu.be/wpYuyKl6tnA?t=763
 
Mä vähän siistin mun kommenttia :)
Mutta juu, marginaalisen tuotteen kanssa uuden suunnittelu on vaikeaa. Tosin, mun henk.koht. mielestä PRS:n identiteetti vedettiin osittain vessasta alas kun alkoivat tekemään Stratoja ja Telejä. Se oli hienosti maskeerattu artistin signaturemallin taakse, mutta siihen asti PRS oli keskittynyt omaan tyylikkääseen kitaramalliin ja sen eri versioihin. PRS:llä oli vahva oma meininki, niin USA kuin SE-mallien kanssa.
 
Hyvä tuotehan on hyvä tuote. Esim. Fiskarsin oranssikahvaiset sakset. Eihän sitä ole juurikaan tarvinut muuttaa vuosikymmeniin. Se toimii, käy ja kukkuu. Siinä mielessä ei ole mikään pakko uusiutua jos tuote on vahva ja sille on markkinat. Ei ole mikään pakko suunnitella uutta, eikä työntää köydellä uutuuksia markkinoille. Mutta Mesan tapauksessa Randallin ja kumppaneiden pöydältä on aina ajoittain tipahdellut jotain uutta, vaihtelevalla menestyksellä. Siksi se ehkä taloudellisesti onkin ollut haastavaa firmalle. On haluttu suunnitella ja tehdä uusia vahvistinmalleja, eikä vain jääty myymään ja markkinoimaan niitä paria kuvaston "kulmakiveä". Mielenkiintoista nähdä, siirtyykö Mesa nyt Gibsonin alaisuudessa tosiaan valmistamaan ja myymään näitä kulmakiviä vai vieläkö nähdään jotain Lonestar/Lonestar Special, California Tweed, BlueAngel 4x10" tai vastaavia uusia tuotteita. Aika kovastihan tuota tarjontaa on kavennettu. Bassostyrkkareiden puolella yksi sarja. Veikkaan myös, että Badlands, Triple Crown ja Fillmorekin tulevat vielä haihtumaan kitaravahvaimien rosterista. Tai ainakin joku niistä.