Kitarat: kitarakamat ›

Mikko1978: Kyllä osaavia vahvistinsuunnittelijoita maailmasta löytyy. Kyse on vain siitä, että mitä korporaatio haluaa suunniteltavan.
 
Löytyy löytyy, mutta aika usein näissä näkee (ja kuulee) myös suunnittelijan kädenjäljen. Jostain syystä Dave Friedmanit kuulostavat erilaiselta mitä Reinhold Bognerit. Tai Mike Zaite, Mat Mathias, Alexander Dumble, Mike Soldano, Paul Riviera, Dick Denney, Andy Fuchs, Ken Bran, Ken Fischer, Martin Kidd jne.
 
Tässä suhteessa Randall Smithillä oli oma tyylinsä ja sitä myöten myös soundinsa, vahvistimien ulkonäkö, ominaisuudet yms. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Gibsonilla ei ole Mesan osalta kovinkaan vahva identiteetti, paitsi kirnuamalla backlogia uudelleen. Mesa, niin hyvässä kuin pahassa, oli Randallin näkemys ja kädenjälki. Jos siihen laittaa tilalle vaikka Martin Kiddin, niin veikkaan Mesan olevan enemmän Victory Amps kuin Mesa sen jälkeen. Tai jos siihen palkkaa vaikka Mike Zaiten, niin todennäköistä on Mesan lähestyvän silloin Dr Z:n laitteita ja soundia.
 
Seuraavaksi varmaan näemmekin Dual Rectosta Murphy relic-version ;)
 
Shredator: Kyllä, Doug West sinne jäi ja hän on ollut alusta asti mukana.
 
Toivon todella, että Doug (saa) jatkaa ja pitää kiinni Mesan identiteetistä. Se voi olla G:n alaisuudessa hankalaa, varsinkin jos myyntiluvut eivät vastaa toiveita tai mikäli mutkia halutaan alkaa oikomaan tuotannon puolella voittojen saamiseksi.

McNulty:
Tässä suhteessa Randall Smithillä oli oma tyylinsä ja sitä myöten myös soundinsa, vahvistimien ulkonäkö, ominaisuudet yms.
 
No on sitä muutama ihan tunnettu Mesa-malli syntynyt myös muiden kehittelemänä kuin Randall Smithin.
 
Esimerkiksi yhden kerran, kun Randy oli edustamassa firmaa musiikkimessuilla jossain päin maailmaa (Saksassa?), tehtaalle jääneet Doug West ja kaverit ottivat sillä välin kolvin käteen ja rupesivat hieman fiksailemaan firman viimeisimmän vahvarimallin tunnettuja teknisiä puutteita ja samalla myös hieman säätivät sen soundia. Tarkoituksena oli yllättää Randall Smith, kun tämä palaisi kotiin.
 
..mikä oli tuon virittelyprojektin tulos?
Mark IIc+.
 
Doug West oli myös se hemmo, joka yhdessä välissä rupesi huolestumaan että Mesa oli jäämässä kilpailijoistaan jälkeen high gain -vahvarien kehityksessä. Otti aloitteen ja esitteli Randall Smithille ideansa aivan uudenlaisesta high gain Mesa-vahvarista.
 
..josta siis tuli ensimmäinen Dual Rectifier Solo Head.
 
McNulty:
Seuraavaksi varmaan näemmekin Dual Rectosta Murphy relic-version ;)
 
Miten olisi historiallisesti tarkka Don Dokken Reliced George Lynch Revision C Dual Rectifier Solo Head?
(Käsittelyn päätteeksi Don Dokken kaataisi kaljansa vahvarin sisään, koska siitä lähti hänen mielestään liian kova ääni. Sen jälkeen ei lähde enää mitään ääntä.)

Ollaan tutkittu työmme puolesta näitä asioita kohtuullisen pitkään. Mesan Rectifier on muistaakseni ainakin etuasteen osalta melko suora kopio Soldanon SLO100-mallista. Korjatkaa jos olen väärässä.

McNulty: Löytyy löytyy, mutta aika usein näissä näkee (ja kuulee) myös suunnittelijan kädenjäljen. Jostain syystä Dave Friedmanit kuulostavat erilaiselta mitä Reinhold Bognerit. Tai Mike Zaite, Mat Mathias, Alexander Dumble, Mike Soldano, Paul Riviera, Dick Denney, Andy Fuchs, Ken Bran, Ken Fischer, Martin Kidd jne.
 
Eli kun Leo Fender jää pois Fenderiltä niin se on sit siinä, kädenjälki häviää.

samiko: Eli kun Leo Fender jää pois Fenderiltä niin se on sit siinä, kädenjälki häviää.
 
Monen mielestä näin kävi CBS-kaupan yhteydessä, mutta kieltämättä nämä Fenderin myydyimmät styrkkarit ovat sieltä Leon aikakaudelta. Princeton, Twin, Deluxe Reverb jne. Toki tuotantoa on muutettu aikakauden mukaisesti, mutta aika vähän jengi puhuu (tai hehkuttaa) esim. Paul Riveran Fenderille suunnittelemia vahvistimia.
 
F:n vahvistinmallistossa näkyy hyvinkin pitkälle Leon kädenjälki. Edelleen.
 
Tätä vähän meinasin, että näinkö sitten käy Mesallekin. Ei tule Lonestareja tai California Tweedejä, vaan pelkästään tyydytään tarjoamaan Markkuja ja Rectoja, koska niistä Mesa tunnetaan. Samoin kuin Fender Deluxe Reverbistä tai Twin Reverbistä. Mä kuitenkin diggailin siitä, että Randall kumppaneineen pyrki tuomaan aina jotain uutta Mesan tarjontaan. Uusiutumalla omilla ehdoillaan ja toteutustapoineen (niin hyvässä kuin pahassa). Nyt mun mielestä vähintään puolet tuosta on poissa.
 
Mut hei, mielelläni voin olla tässä asiassa väärässäkin. Aika näyttää.

harryk: Ollaan tutkittu työmme puolesta näitä asioita kohtuullisen pitkään. Mesan Rectifier on muistaakseni ainakin etuasteen osalta melko suora kopio Soldanon SLO100-mallista. Korjatkaa jos olen väärässä.
 
Juuri noinhan se on, ja homma on yleisestikin tiedossa. Alkuperäisen revisio C:n etuaste on piiritasolla aika lailla yksi-yhteen SLO:n kanssa, ja Mike Soldano on ollut ihan aiheestakin näreissään tuon takia. Toki Recton etusta sitten sorvattiin uuteen uskoon joka revision myötä, ja pääteaste on sen verran erilainen, että useimpia Rectoja ei kyllä soundin puolesta ole vaaraa sekoittaa Soldanon vahvareihin.
 
Alkuperäisen Rev C:n pystyi itse asiassa säätämään melko Soldano-maiseksi, mutta nuo ihan alkusarjan kiinteät ja kirkassoundiset Rectot olivat muutenkin aika eri juttu kuin tutummat löysät ja tummasoundiset Rectot. Rectot oli alun perin tarkoitettu Mesan versioksi hot-rodded Marshalleista, mutta siinä välissä tuli grunge, ja revisioiden F ja G myötä Rectojen soundia ruuvattiin Mesalla rajusti löysempään ja skuupattuun suuntaan, josta ne sittemmin tulivat tutuksi kaikille.

fox: Niin no, soittimien (ja toki vahvistimien ynnä muiden) teollisessa valmistuksessa, oli sitten vaikka japsi tahi jenkki, perimmäinen perusperiaatehan yhtiölle on tehdä taloudellista tulosta. Mieluiten hyvää. Muuten tulee niinsanotusti "häh". Ei siinä mitään "korporaatioita" sen kummemmin tarvita.
Erään nimeltä mainitsemattoman yhtiön Norlin-aikakauden vahvarivalmistuksen puolella hra R.Moogin kädenjäljiltä oivalliset LAB-kombot olivat vissiin tuotannolle liian tyyriitä tehdä myyntimääriin nähden, eikä päästy (huhupuheitten mukaan) sopimukseen isommista muutoksista itse vehkeeseen, niin laitettiin tuotanto seis. Eikä se jakeluportaan tilauskirjakaan ilmeisimmin pullistellut vissiinkään.
Ja, kuten oon muutamankin kerran sanonut, valmistettavien soittovehkeitten määrä on riippuvainen niistä tilauksista, eihän ne niitä kitaroita ym. ehdointahdoin pelkästään "varaston täytteeksi" tee.
Ehken ne on päätelleet että Mesoilla on sitä kannattaja- ja ennenkaikkea ostajakuntaa.
 
Se, mikä on hyväksi kvartaalin jaksolle ei välttämättä ole hyväksi viiden vuoden jaksolle. Kun ostetaan brändi, pikarahastetaan reissueilla ja paskotaan se laatuongelmilla ja matalaotsaisuudella, niin se on vähän kuin se kuuluisa housuun kuseminen.
 
Enkä usko, että Gibson oikein pystyy muuhun.
 
E. Ja lienee myös melko selvää, mikä Gibsonin motiivi on ostaa Mesa.

Oliko puhe nyt tuosta Mesa-casesta, vai noin yleisesti?

McNulty: Löytyy löytyy, mutta aika usein näissä näkee (ja kuulee) myös suunnittelijan kädenjäljen. Jostain syystä Dave Friedmanit kuulostavat erilaiselta mitä Reinhold Bognerit. Tai Mike Zaite, Mat Mathias, Alexander Dumble, Mike Soldano, Paul Riviera, Dick Denney, Andy Fuchs, Ken Bran, Ken Fischer, Martin Kidd jne.
 
Väittäisin että putkivahvari on teknisesti niin yksinkertainen kampe ettei sen suunnitelussa tarvita kuin kustannustietoisuutta jotta se menestyy kaupallisesti edes jollain tasolla. Soundi on kiinni kytkennästä ja komponenttien arvoista. Ei niiden valmistajasta tai hajusta. Menestyksen avain on löytää sen verran tuore, mutta kuitenkin riittävän vanhanaikainen soundi jonka pystyy valmistamaan riittävän halvalla. Menestystä tietysti ruokkii tarkoin valitut mannekiinit ja henkilöpalvonta, joista jo luettelit hyvän otoksen.

Juhani_t: Väittäisin että putkivahvari on teknisesti niin yksinkertainen kampe ettei sen suunnitelussa tarvita kuin kustannustietoisuutta jotta se menestyy kaupallisesti edes jollain tasolla. Soundi on kiinni kytkennästä ja komponenttien arvoista. Ei niiden valmistajasta tai hajusta. Menestyksen avain on löytää sen verran tuore, mutta kuitenkin riittävän vanhanaikainen soundi jonka pystyy valmistamaan riittävän halvalla. Menestystä tietysti ruokkii tarkoin valitut mannekiinit ja henkilöpalvonta, joista jo luettelit hyvän otoksen.
 
Aina saa väittää ja olla mitä mieltä tahansa. Mutta kokeile nyt ensin vaikka itse väkästää Mesan Markku V ja sitten perään joku sadasta Fenkun Champ-kopioista. Kerro sitten ettei mitään suunnittelua tarvita ja ihan sama kuka siellä on ollut puikoissa. Koska nämähän ovat vain komponenttien arvoja ja riittävän halvalla läjään lyötyä kamaa.
 
Esimerkkejä vahvistimien suunnittelijoista mainitsin lähinnä siksi, että heillä on hyvin omaleimainen tapa lähestyä kytkentöjä ja komponentteja. Kyse ei ollut henkilökultista.

McNulty: Löytyy löytyy, mutta aika usein näissä näkee (ja kuulee) myös suunnittelijan kädenjäljen. Jostain syystä Dave Friedmanit kuulostavat erilaiselta mitä Reinhold Bognerit. Tai Mike Zaite, Mat Mathias, Alexander Dumble, Mike Soldano, Paul Riviera, Dick Denney, Andy Fuchs, Ken Bran, Ken Fischer, Martin Kidd jne.
 
Tässä suhteessa Randall Smithillä oli oma tyylinsä ja sitä myöten myös soundinsa, vahvistimien ulkonäkö, ominaisuudet yms. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Gibsonilla ei ole Mesan osalta kovinkaan vahva identiteetti, paitsi kirnuamalla backlogia uudelleen. Mesa, niin hyvässä kuin pahassa, oli Randallin näkemys ja kädenjälki. Jos siihen laittaa tilalle vaikka Martin Kiddin, niin veikkaan Mesan olevan enemmän Victory Amps kuin Mesa sen jälkeen. Tai jos siihen palkkaa vaikka Mike Zaiten, niin todennäköistä on Mesan lähestyvän silloin Dr Z:n laitteita ja soundia.
 
Juurihan kirjoitin, että kyse on vain siitä, mitä halutaan suunnitella. Tietenkin Fuchs kuulostaa tyystin toiselta kuin Mk2C+, koska Andy on alusta asti halunnut tehdä erilaista vahvistinta. Jos kuitenkin Andy palkattaisiin tekemään Mk2C+, niin sellainen myös saataisiin. Aivan kuten Steven Fryettenkin modulit kuulostavat Holy grail Mk2C+:lta. Mesan ratkaisut ovat kyllä laajalti tunnettuja, eikä niiden kopioiminen ole millään tavalla vaativaa. Asiassa ei ole mystiikkaa. Korporaatiolla on varmasti omasta takaa muotoilijoita, jotka vaivatta vasemmalla kädellä piirtävät esim. Mk2C+ tai Recto -hengessä vahvistimen ilmeen halutulla twistillä.

McNulty: Aina saa väittää ja olla mitä mieltä tahansa. Mutta kokeile nyt ensin vaikka itse väkästää Mesan Markku V ja sitten perään joku sadasta Fenkun Champ-kopioista. Kerro sitten ettei mitään suunnittelua tarvita ja ihan sama kuka siellä on ollut puikoissa. Koska nämähän ovat vain komponenttien arvoja ja riittävän halvalla läjään lyötyä kamaa.
 
Tuo sun vertaus ei oikein toimi. Nuo vahvistimethan omaavat täysin eri kytkennät. Ne kuulostavat juuri siltä, kuin kyseisen kytkennän kuuluukin. Mitä oikein yrität kertoa tuolla? Jos Mesa nyt tekisi vahvistimen 5C1:n kytkennällä, niin eiköhän se kuulostaisi Champiltä eikä Mk5:ltä.

samiko: Eli kun Leo Fender jää pois Fenderiltä niin se on sit siinä, kädenjälki häviää.
 
Näin siinä kävi, vaikkei pakko olisi ollut käydä. Leon jälkeen ovat vain yrittäneet tehdä Leon vahvistimia halvemmalla huonoin tuloksin. Leon jälkeisestä ajasta nousee esiin lähinnä vahvistimia yrityskauppakuntoon kehittämään palkattu Paul Rivera ja viimevuosien Tonemasterit, jotka nekin toki pyrkivät vain kopioinaan Leon vahvistimia uudella teknologialla.
 
Tosi usein, kun sijoituspääoma hankkii jonkin brändin, meno muuttuu. Brändin arvon luonut visionääri korvataan pikavoittoja etsivillä ekonomeilla ja meno on mitä on. Ekonomeilla ei ole kykyä tai halua luoda mitään laitteita, vaan dollari hakee tuottoa olemassa olevalle brändille. Seuraavana vuorossa on PRS. Keksiikö Paul Reed jonkin toisen ratkaisun luomansa firman tulevaisuudelle? Gibsonin alkuaskeleet Mesan omistajana ovat kulkeneet täysin tätä polkua - jatko jää nähtäväksi.

McNulty: Aina saa väittää ja olla mitä mieltä tahansa. Mutta kokeile nyt ensin vaikka itse väkästää Mesan Markku V ja sitten perään joku sadasta Fenkun Champ-kopioista. Kerro sitten ettei mitään suunnittelua tarvita ja ihan sama kuka siellä on ollut puikoissa. Koska nämähän ovat vain komponenttien arvoja ja riittävän halvalla läjään lyötyä kamaa.
 
Olen tehty useita. Ensimmäiset 80-luvulla.
 
Esimerkkejä vahvistimien suunnittelijoista mainitsin lähinnä siksi, että heillä on hyvin omaleimainen tapa lähestyä kytkentöjä ja komponentteja. Kyse ei ollut henkilökultista.
 
Putkikamppeet sisältää niin vähän osia nykyajan elektroniikkalaitteeksi, että on pelkästään positiivista innovatiivisuutta kun tarjolla on muutakin kuin 7enderiä ja kopiota. MB:n kytkiksia katsellessa kyllä huomaa nopeasti että sitä tavaraa kertyy koteloon ihan muista kuin soundisyistä. Omaleimaisuus näkyy MB:n tapauksessa valtavassa releiden ja kytkinfettien määrässä. Kun lähes joka toinen komponentti on kytkimellä valittavissa päälle/pois/ohitus/vaihtoehto, saadaan valtavasti soundikirjoa ja tavaraa. Jos kitarahommiin kelpaisi jokin muu laite kuin putkivahvari, olisi suunnittelijalla paljon enemmän mahdollisuuksia revitellä elektroniikalla ja ideoilla. Kun vielä mukana olisi nykyaikaiset valmistusmenetelmät niin kustannukset saisi kuriin.

Kai sitä nyt vahvistimia tekeekin kuka vain, mutta aikaa kestäviä, klassikon statukseen nousevia ei niinkään. Siinähän sitä visinäöriä ja seppää juuri tarvitaan eikä niitä kasva joka oksalla.

Mikko1978: Tosi usein, kun sijoituspääoma hankkii jonkin brändin, meno muuttuu. Brändin arvon luonut visionääri korvataan pikavoittoja etsivillä ekonomeilla ja meno on mitä on. Ekonomeilla ei ole kykyä tai halua luoda mitään laitteita, vaan dollari hakee tuottoa olemassa olevalle brändille. Seuraavana vuorossa on PRS. Keksiikö Paul Reed jonkin toisen ratkaisun luomansa firman tulevaisuudelle? Gibsonin alkuaskeleet Mesan omistajana ovat kulkeneet täysin tätä polkua - jatko jää nähtäväksi.
 
Reedin Pauli on jo ikämiehiä ja halunnee jättää perikunnalle jotain muutakin kuin tiedon itsestään Wikipediassa. On aivan luonnollista että PRS menee jollekin suurelle valmistajalle ja Pauli jää muhkean tilipussin kanssa eläkkeelle. Eihän mikään firma voi elää ikuisesti. Jahka afrikan maat kehittyvät, teollistuvat ja alkavat tehdä bulkkitavaraa kuten kiina 30 vuotta sitten, voi olla että vuosien päästä PRS:t, MB:t ym. kasataan siellä. Ainakin ne halvimmat mallit joista varsinainen kassavirta syntyy. Rahan vuoksi näitä tehdään. Mitä nopeampi voitto, sen parempi. Ei busineksessa voi jäädä haistelemaan vanhoja juttuja jos se ei tuota mitään.

Mikko1978: Näin siinä kävi, vaikkei pakko olisi ollut käydä. Leon jälkeen ovat vain yrittäneet tehdä Leon vahvistimia halvemmalla huonoin tuloksin. Leon jälkeisestä ajasta nousee esiin lähinnä vahvistimia yrityskauppakuntoon kehittämään palkattu Paul Rivera ja viimevuosien Tonemasterit, jotka nekin toki pyrkivät vain kopioinaan Leon vahvistimia uudella teknologialla.
 
Tosi usein, kun sijoituspääoma hankkii jonkin brändin, meno muuttuu. Brändin arvon luonut visionääri korvataan pikavoittoja etsivillä ekonomeilla ja meno on mitä on. Ekonomeilla ei ole kykyä tai halua luoda mitään laitteita, vaan dollari hakee tuottoa olemassa olevalle brändille. Seuraavana vuorossa on PRS. Keksiikö Paul Reed jonkin toisen ratkaisun luomansa firman tulevaisuudelle? Gibsonin alkuaskeleet Mesan omistajana ovat kulkeneet täysin tätä polkua - jatko jää nähtäväksi.
 
Eli toisin sanoen. Näin oli pakko käydä, koska siellä ei ollut osaamista muuhun. Jos siellä olisi pystytty, niin tottakai siellä olisi jatkettu legendaaristen klassikoiden pullauttelua maailmalle.
 
Kohtalaisen hölmö olettama, että siellä olisi pystytty tekemään kaikenlaisia huippuvahvareita, mutta ei vaan viitsitty.

Laulava Kylätohtori: Kai sitä nyt vahvistimia tekeekin kuka vain, mutta aikaa kestäviä, klassikon statukseen nousevia ei niinkään. Siinähän sitä visinäöriä ja seppää juuri tarvitaan eikä niitä kasva joka oksalla.
 
Juu. Kyllä. Siis alkeiselektroniikkaahan nämä ovat. Miten se aikaa kestävä klassikko tehdään? En usko että itse laiteen tarvii olla mitenkään erikoinen, vaan markkinoinnit ja mannekiinit sen tekevät.

Laulava Kylätohtori: Kohtalaisen hölmö olettama, että siellä olisi pystytty tekemään kaikenlaisia huippuvahvareita, mutta ei vaan viitsitty.
 
Olisi varmaan viitsitty, mutta olisi tullut niin kalliiksi että ne parit näytekappaleet olisi jääneet vitriineihin.