Bassot ›

Moi.. ihan vaan ajatusten vaihtoon tämän ajattelin aloittaa. Ostin hetki sitten "halvalla" kyseisen basso projektin ja yllätyin. Yllätyin sen laadusta, sillä sehän oli todella hyvä saundinen ja resonoiva peli.. mulla oli joskus Cimar ja luulin samanlaiseksi, mutta kyllä on toista maata tämä Maya..
Seinällä roikkuu Fernandes stone logo presari ja tää ei häpee sitä yhtään, tai jos vähän, mutta tosi vähän.
Eli ei nää kaikki kopiot ihan kuraa olekkaan..

Mulla oli Mayan jazzbasso joskus kasarin puolivälissä. Muistaakseni sillä ihan soitteli. Myin sen kaverille, joka teki siihen puukäsitöissä uuden bodyn ja se rokkasi sillä menemään useamman vuoden.
Silloin teininä minä ja kaveri diggailtiin BC Rich malleista ja kaveri teki siitä bodystä samanlaisen kuin WASPin Blackiellä. Ei siinä originaalissa ollut kuitenkaan mitään vikaa.

Ostin joskus joltain muutamalla kympillä Mayan. Kaula siinä oli paskana. Runko oli vaneria, paksukin. Mikit aika onnettomat, samoin virittimet. Vaihdoin kaulan ja maalasin, käytin sitä vajaan vuoden, kunnes oli todettava että painaa aivan vitusti liikaa.

ketaoja: Moi.. ihan vaan ajatusten vaihtoon tämän ajattelin aloittaa. Ostin hetki sitten "halvalla" kyseisen basso projektin ja yllätyin. Yllätyin sen laadusta, sillä sehän oli todella hyvä saundinen ja resonoiva peli.. mulla oli joskus Cimar ja luulin samanlaiseksi, mutta kyllä on toista maata tämä Maya..
Seinällä roikkuu Fernandes stone logo presari ja tää ei häpee sitä yhtään, tai jos vähän, mutta tosi vähän.
Eli ei nää kaikki kopiot ihan kuraa olekkaan..
 
No ei ne kaikki kopiot kuraa ole, mutta ne mitkä näin vuonna 2025 ovat vielä kierrossa ovat pääsääntöisesti niitä ns. hyviä yksilöitä. Huonot lienee löytäneet tiensä paaliin vuosien varrella ja niitä yksilöitä on varmasti ollut paljon.
 
Oman Maya 335 kopiokitaran laittelin palasiksi jo aikapäiviä sitten. Se oli huono kaikin puolin. Ei ole ikävä.

On tietysti aina suhteellinen käsite tuo hyvä ja huono, mutta tässä tapauksessa ne minulle hyvät piirteet Mayassa ovat seuraavat.
Basson saa hyvin vireeseen ja intonaation saa kuntoon. Kaula on suora ja aktion voi säätää matalaksi. Soittotuntuma on hyvä, eli sopii käteen. Koppa resonoi tosi hienosti ja kieli soi todella pitkään ja tasaisesti. Kaikki äänet soi lähes yhtä tasaisesti eri nauhojen kohdasta. Pirun siisti ja upean näköinen..
Ehkä se tosiaan on niin, että jos näitä -70 luvun MIJ kopioita vielä markkinoilla pyörii ovat ne ilmeisesti niitä yksilöitä, jotka kestää kritiikin ja laatu on riittävä.
Testaan tämän vielä kaverin studiossa ja vertaan Aria Pro kakkoseen , jolla yleensä soittelen äänitteet..

Maya-nimellä on myyty varsin monentasoista soittopeliä. Aivan rimpuloita mutta myös ihan jämäkkää tavaraa. Kaverilla oli kanssa aikoinaan Mayan Jazz-basso. Se hommasi sen jälkeen aidon Fenderin ja tuumasi että ei se Fenkku kovin paljon kummoisempi ole.
 
Virittimet ja sen semmoiset Mayoissa olivat aina halvemmasta päästä.

Maya on halpishalko ja El Maya parempi. Tuttu hankki jälkimmäisen nimellä viitisen vuotta sitten oikein hyvän soittimen. Sitä oli kyllä pidettykin ihan hyvänä.

Ja sitten on vielä Mayones joka on todella laadukas mutta myös kallis.

paskisti: Ja sitten on vielä Mayones joka on todella laadukas mutta myös kallis.
 
Taitaa olla vähän eri merkistä kyse. Mayones on puolalainen merkki.

Maya bassoista en tiedä, mutta mulla oli 1980-luvun alussa Maya Strato kitara. En silloin ymmärtänyt kitaroista mitään. Kunhan rimputtelin haltioissani. Näin jälkeenpäin kaduttaa vahvasti, että menin myymään sen. Kitara oli laadukas. Soi tosi hyvin ja piti hyvin vireen ja kielet sai viritettyä todella matalalle. Kaverilla oli silloin joku SG kopio ja se minun Maya oli huomattavasti laadukkaampi ja kaikin puolin parempi. Mutsi osti sen silloin minulle uutena musiikkikaupasta. Maksoi muistaakseni tonnin silloin. Kova laukku vielä erikseen kitaralle, ettei tarvinnut missään Siwan muovikassissa sitä kanneksia. En tiedä missä se kitara oli valmistettu. Sunburst ja minun mielestä ulkoisesti tarkka kopio 70-luvun Fender Stratocasterista. Aina kun tulee merkki Maya jossain esille, niin muistuu mieleen miten tyhmä olin, kun luovuin siitä.

Juu. Bullet-kaularauta, kunnollinen teräsblokki kampisysteemissä, vaahteraotelauta? Olen kokeillut, hämmästyttävän vakuuttava soitin. Kaverit ostivat samaan aikaan Maya-stratot. Toinen kitara oli vasuri tummalla otelaudalla ja se oli hieman köpöisempi olemukseltaan.