Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ihan ok biisi mutta siltikin Landea tulee ikävä.. Ne pari ekaa levyä taitaa olla parhaat Masterplanit tähän mennessä.

Regalis Apertura: Ihan ok biisi mutta siltikin Landea tulee ikävä.. Ne pari ekaa levyä taitaa olla parhaat Masterplanit tähän mennessä.
Kahden ensimmäisen lisäksi Time To Be King oli vielä Landella, kannattaa tsekata.
 
Olin erittäin positiivisesti yllättynyt Masterplanin PumpKings Helloween-versioinneista kun ko. levy tuli ulos, Deris/Kiske tason suoritus Altzilta, imo. Ollut paljon soitossa, Music ym.
 
Uuden biisin lähtö ei ehkä aivan parhain, mutta useammalla kuuntelulla toimii jo paremmin. Mitä live-versioita kuullut Altzin vetoina Landen aikaisista biiseistä, joita pääasiassa soittaneet, niin toimii hyvin livenä.

Jaff: Kahden ensimmäisen lisäksi Time To Be King oli vielä Landella, kannattaa tsekata.
 
Juu olen kuullut tuon mutta muistaakseni ei ollut ihan samaa tasoa ekan ja Aeronauticsin kanssa.. Atzin aikaisetkin oli vähän sitä ja tätä eli levyjen taso heitteli laidasta laitaan (tiedä sitten oliko se Altzin laulusuoritusten vai Grapowin biisien vika).

Regalis Apertura: Juu olen kuullut tuon mutta muistaakseni ei ollut ihan samaa tasoa ekan ja Aeronauticsin kanssa..
Kokonaisuutena ehkä hieman jää, joskin re-visitointi saattaa olla paikallaan. Mukana muutamia koko tuotannon kärkitason vetoja, esim. Far From The End of The World https://open.spotify.com/track/3SymLbZpWcYJchUljvR5s9

Regalis Apertura: Juu olen kuullut tuon mutta muistaakseni ei ollut ihan samaa tasoa ekan ja Aeronauticsin kanssa.. Atzin aikaisetkin oli vähän sitä ja tätä eli levyjen taso heitteli laidasta laitaan (tiedä sitten oliko se Altzin laulusuoritusten vai Grapowin biisien vika).
 
"Time to be Kingiä" Grapow sanoi kerran "kompromissien albumiksi." Lande oli kai aina enemmän tai vähemmän eri mieltä Grapowin ja Kuschin kanssa musiikin tyylistä. Kahdella ekalla levyllä Grapow ja Kusch sävelsivät kaiken. Lande ainoastaan toi mukaan omia laulumelodioitaan ja tekstejään ja hän olisi halunnut musiikin olevan enemmän soololevyjensä tyyppistä ja vähemmän teutoniheviä. "Time to be Kingillä" Lande sitten sai enemmän tahtoaan läpi.
 
Itsellä jäi aikoinaan bändin tarkempi seuraaminen kahteen ekaan levyyn, mutta nyt kun olen ottanut "Mk II":ta haltuun, niin täytyy sanoa ettei tämä edeltäjiään huonompi ole. No, Mike DiMeo ei ole ihan yhtä hyvä kuin Jørn Lande, mutta hyvä kuitenkin. Kappaleet ovat tarttuvia ja hyvin kirjoitettuja. Jos jotain pientä valittamista, niin jokusessa kohtaa Grapowin soolot tuntuvat vähän loppuun saakka hiomattomilta. Metal Archivesin yhdessä käyttäjäarviossa mainittiin huhu, jonka mukaan Roland olisi improvisoinut kaikki levyn soolot yhdellä otolla. Tiedä sitten onko oikeasti mennyt noin. :)
 
"Novum Initiumia" en ole vielä ajatuksella kuunnellut, mutta ymmärtääkseni Altzi tuli mukaan kuvioihin aika viime tipassa eikä ehtinyt vaikuttaa musiikkiin, vaan matsku oli sävelletty Landen ääntä ajatellen, eikä muutoksiin enää ollut aikaa.

^ Nuo Landen edesottamukset kuulostavat mielenkiintoisilta, kun niitä on kuulunut vähän joka suunnasta, Sammetkin taisi todeta myös jotain suuntaan "Lande on Lande, ei voi aina tietää onko hän mukana vai ei". Ei se ääni kuitenkaan niin ihmeellinen ole, että artistin pitäisi käyttäytyä noin. Ne tutut maneerit ja koko tyyli on kuitenkin aika kapea. Kuitenkin taitaa uran suurimmat saavutukset olla Avantasia, Ayreon ja Masterplan, eli muiden tekemän musiikin esittäminen
 
Pitäisi kyllä pitää Masterplan maratooni, mutta mielestäni Time to be King on varmaan laadukkain kokonaisuus mitä bändiltä löytyy. Muissa on yllättävän paljon hutiosumia minun makuuni, jopa debyytillä on kaksi kappaletta joista en saa kiinni sitten millään.

suojis666: ^ Nuo Landen edesottamukset kuulostavat mielenkiintoisilta, kun niitä on kuulunut vähän joka suunnasta, Sammetkin taisi todeta myös jotain suuntaan "Lande on Lande, ei voi aina tietää onko hän mukana vai ei". Ei se ääni kuitenkaan niin ihmeellinen ole, että artistin pitäisi käyttäytyä noin. Ne tutut maneerit ja koko tyyli on kuitenkin aika kapea. Kuitenkin taitaa uran suurimmat saavutukset olla Avantasia, Ayreon ja Masterplan, eli muiden tekemän musiikin esittäminen.
 
Voi olla off-topikkia mutta Landen soololevyistäkin suurin osa miellyttää ainakin omaa korvaa (esim. Worldchanger, Out To Every Nation, The Duke ja Life On The Death Road-levyjä suosittelisin tutustumaan jos ette vielä ole kuulleet)...

Uunituoreessa podcastissa Masterplanin levyjentekoprosessit (mm. ekan levyn Suomi-kytkökset) ja line-up formaatiot syväluotaavasti Roland Grapowin kanssa läpikäytynä (mukaan lukien myös Helloweenin Grapow/Kusch aikakaudet) + tulevan uuden levyn näkymät:
Metal Reflections Ep. 11 ft. Roland Grapow (Masterplan, Helloween): https://www.youtube.com/watch?v=G5PJ8_e0eN8