Kitarat: kitarakamat ›

Tämän vielä jätän tähän.
 
Katkenneita ja muuten vaan rikkoutuneita Fender lapoja tosiaankin on.
Eikä liene kaikki päätyneet webin ihmeelliseen kuvastoon, kuten tässä:
 
https://www.google.fi/search?q=%22+ … AiAYBkgcDMi43oAfkLQ&sclient=img
 
Kukaan on tuskin laskenut, että kuinka paljon kullakin kitaramerkillä niitä katkenneita tai muuten hajonneita lapoja täsmällisesti ottaen on. Jos on niin lukuja tiskiin? Ihan pikkusen naurattaa noi jutut 8DDD, vivahtaa Gibsonin, sanoisko, vihaamiselle. Onnea vaan sillä tiellä. Itse pitäydyn noissa soittimissa joiden valintaan olen päätynyt.
 
Pitäkää huolta kitaroistanne, ettei lapa katkea tai hajoa.8)

Pauli Lappalainen: Lapavikaiset Gibsonit liimataan kasaan , jää jälki. Vastaavan Fenderin kaula laitetaan takan pesään ja ostetaan uusi varaosakaula?
 
Joo, totta. Molemmat kuitenkin sen verran kalliita kitaroita, että ne kannattaa korjata.

Meniköhän heillä paljon lapoja/kauloja poikki. Kuvassa 10 kitaraa ja 0 telinettä:
 
https://tinyurl.com/2hzwcd54

Pauli Lappalainen: .. Vastaavan Fenderin kaula laitetaan takan pesään ja ostetaan uusi varaosakaula?
 
Muinaisina aikoina, kun noita remontteja (soitin-) tein, ei niillä rikkinäisillä voinu edes takkaa eikä muutakaan tulisijaa lämmittää, vaan ne palaset piti lähettää Fenkulle että sai oikeuden viralliseen varaosakaulaan, joka sitten aikanaan saapui.
Sittenhän tuli noita lisensoituja valmistajia niinkuin Schecter Guitar Research, Mighty Mite USA, pikkusen myöhemmin Warmoth ja itämaan-lähteet. ;)

fox: Muinaisina aikoina, kun noita remontteja (soitin-) tein, ei niillä rikkinäisillä voinu edes takkaa eikä muutakaan tulisijaa lämmittää, vaan ne palaset piti lähettää Fenkulle että sai oikeuden viralliseen varaosakaulaan, joka sitten aikanaan saapui.
Sittenhän tuli noita lisensoituja valmistajia niinkuin Schecter Guitar Research, Mighty Mite USA, pikkusen myöhemmin Warmoth ja itämaan-lähteet. ;)
 
No lämmittivät mökkejään sitten sielläpäin niillä silpuilla.
 
No joo, eiköhän tässä ollut tarpeeksi.

BigPapa: Tämän vielä jätän tähän.
 
Katkenneita ja muuten vaan rikkoutuneita Fender lapoja tosiaankin on.
Eikä liene kaikki päätyneet webin ihmeelliseen kuvastoon, kuten tässä:
 
https://www.google.fi/search?q=%22+ … AiAYBkgcDMi43oAfkLQ&sclient=img
 
Kukaan on tuskin laskenut, että kuinka paljon kullakin kitaramerkillä niitä katkenneita tai muuten hajonneita lapoja täsmällisesti ottaen on. Jos on niin lukuja tiskiin? Ihan pikkusen naurattaa noi jutut 8DDD, vivahtaa Gibsonin, sanoisko, vihaamiselle. Onnea vaan sillä tiellä. Itse pitäydyn noissa soittimissa joiden valintaan olen päätynyt.
 
Pitäkää huolta kitaroistanne, ettei lapa katkea tai hajoa.8)
 
Jos ei ymmärrä puusta puusta ja ole miettinyt kaulojen rakenteita, niin silloin varmaan kaikki asiaan liittyvä on hepreaa ja ainoa mieleen tuleva selitys on viha. Jos sulla on joku luottosoitinkorjaaja, niin kysäise vaikka häneltä joskus G:n ja F:n lapojen kestävyydestä. Itse en sen kummemmin vihaa tai rakasta oikein mitään kitaraa, mutta koska mielestäni se paras oma kitara pitää tehdä itse, niin katselen noita tehdastekoisia tarkalla silmällä ja koitan oppia niiden ongelmista/onnistumisista.

Pauli Lappalainen: No lämmittivät mökkejään sitten sielläpäin niillä silpuilla.
 
No joo, eiköhän tässä ollut tarpeeksi.
 
Samaa mieltä, yks vanhan kaartin kitarakorjaaja/fiksaaja joskus lausui, kun asiakas kovin kehui omaansa (totta kai, eikä siinä mitään..) samalla kovasti moitiskellen muita merkkejä, loihe korjaaja lausumaan: "No, tuo se kitaras tänne niin kyllä me siitä vikoja löydetään!" ;)

Mitä jos tässä kukin keskittyisi vaan kirjoittelemaan aiheesta eikä lähtisi käymään henkilöön, niinkuin tässä nyt näyttää olevan jutun juonena. Ihme oletus ettei joku ymmärrä kitaran puista ja muistakin, oltuaan kitaroiden kanssa kiinteästi tekemisissä yli 50 vuotta. Soittamisesta puhumattakaan, eikä ole tarvetta täällä anonyyminä huudella ja käydä ketää sormella osoittelemaan. Pistäköön tälläiset huuteljat tiskiin jotain esitystä siitä omasta osaamisestaan, eivätkä piileksi verhon takana mutkuttelemassa. Ymmärtääkseni olen kirjoittanut asiasta ja siitä mitä mieltä minä siitä olen. En pidä kenenkään mielipidettä täällä oikeampana kuin omaani, puhumattakaan siitä, että joillakin on ihme tapa yrittää mielipiteitä kääntää faktoiksi. Kitaroiden huoltaminen käy itseltäni mitä suurimmassa määrin, ellei sitten satu tulemaan jokin täysin kinkkinen ongelma vastaan eikä ole siihen tarvittavia vermeitä. Minä muuten kirjoitan omastä näkökohdastani lähtien ja edelleen se on se, että yhdestäkään omistamastani Gibsonista ei ole lapa katkennut ja sitä eivät mitkään mutu/mutku huutelut muuta mihinkään, että kun kitarastaan pitää huolen, eikä niitä paisko laukkuineen tai ilman, tai keikoilla kaatele yms, niin Gibsoninkaan lapa ei katkea. Se Flying V Mistä Pauli Lappalainen kirjoitti kaulan irronneen oli Juha Nuutisen tekemä, ei Gibsonin valmiste ja sehän iloisesti täällä sivuutettiin.

BC Rich Bich kitara on kaulapainoinen. Mulla on ollut 4 Bich kitaraa ja kaikissa sama ongelma. Kaksi oli kokonaan mahongista tehtyä läpirunkoista ja myös niissä oli samainen ongelma. Istualtaan soitto tietysti ihan toinen juttu.
Myös BC Rich Ironbird malli on kaulapainoinen, mutta niitä mulla ei ole ollut kuin yksi. Joskus huvittanut kun torilla jollain on ostoilmoitus, että halutaan ostaa nimenomaan Ironbird. Tietääköhän ostaja, mitä on oikeasti ostamassa?
 
Tuollaiset jutut tuli mieleen BC Rich merkistä. Jatketaanko aiheesta vai väitetäänkö edelleen Gibson lavasta?

Mitäs mieltä porukka on telecasterin perinteisestä kolmepala tallasta? Samoin voi kysyä Gibsonin vanhempien wraptallojen intonaation toimivuutta?
Telen control platessa myös mikkikytkin ja volumepotikka liian lähellä toisiaan. Niitä control plateja saa tosin paranneltuja versioita, jossa tuo ongelma on korjattu.
Samoin on saatavilla parempia talloja niin teleen kuin Gibsoneihinkin.
 
Joidenkin mielestä myös Fender Jaguar talla ei ole kovinkaan hyvä originaalina..

BigPapa: Mitä jos tässä kukin keskittyisi vaan kirjoittelemaan aiheesta eikä lähtisi käymään henkilöön, niinkuin tässä nyt näyttää olevan jutun juonena. Ihme oletus ettei joku ymmärrä kitaran puista ja muistakin, oltuaan kitaroiden kanssa kiinteästi tekemisissä yli 50 vuotta. Soittamisesta puhumattakaan, eikä ole tarvetta täällä anonyyminä huudella ja käydä ketää sormella osoittelemaan. Pistäköön tälläiset huuteljat tiskiin jotain esitystä siitä omasta osaamisestaan, eivätkä piileksi verhon takana mutkuttelemassa. Ymmärtääkseni olen kirjoittanut asiasta ja siitä mitä mieltä minä siitä olen. En pidä kenenkään mielipidettä täällä oikeampana kuin omaani, puhumattakaan siitä, että joillakin on ihme tapa yrittää mielipiteitä kääntää faktoiksi. Kitaroiden huoltaminen käy itseltäni mitä suurimmassa määrin, ellei sitten satu tulemaan jokin täysin kinkkinen ongelma vastaan eikä ole siihen tarvittavia vermeitä. Minä muuten kirjoitan omastä näkökohdastani lähtien ja edelleen se on se, että yhdestäkään omistamastani Gibsonista ei ole lapa katkennut ja sitä eivät mitkään mutu/mutku huutelut muuta mihinkään, että kun kitarastaan pitää huolen, eikä niitä paisko laukkuineen tai ilman, tai keikoilla kaatele yms, niin Gibsoninkaan lapa ei katkea. Se Flying V Mistä Pauli Lappalainen kirjoitti kaulan irronneen oli Juha Nuutisen tekemä, ei Gibsonin valmiste ja sehän iloisesti täällä sivuutettiin.
 
Joo pahoittelut henkilöön menevästä vastauksesta, mutta jossain vaiheessa minunkin asiallisuus loppuu, kun sinä olet alusta asti vähän joka viestissä maalaillut minusta tällaista kuvaa: niin keksittyä kuin olla ja voi nuo satuilut. Ilmeisesti kosketuspintaa ei esim Gibsoneihin ole muuta kuin juurikin se sivustoilta luettu ja sen varassa räpistellään menemään.
 
Ei tuo heittoni pelkkää ilkeilyä ole. Kyseisen rakenteen ongelmat ovat niin selkeitä, että jokaisen puun päälle ymmärtävän pitäisi kyllä ne havaita. Jyrkkä lapakulma tekee sen, että taivutus menee ikävästi merkittävässä osin syiden poikkisuuntaan. Ero taivutuksennkestollempituusc ja poikkisuunnassa on kertaluokka. Ongelmaa lisäävät myös Gibsonin käyttämä iso kaularaudan mutterin onkalo pahimmassa paikassa, mahongin suhteellisen heikko kestävyys ja se, että kitaran kaatuessa selälleen jyrkässä kulmassa olevan lavan kärki ottaa iskun koko energia vastaan. Olisi ilahduttavaa, jos kokemukseni ja ymmärrykseni vähättelyn sijaan ottaisit asiapitoisesti kantaa noihin argumentteihini.
 
Jos kuitenkjn tuntuu siltä, että tiedät tilanteen ja räpistelyni on vain keksittyä satuilua, niin tehdäänkö käytännön testi? Minä otan F-tyyppisen kitaran ja sinä G-tyyppisen. Annetaan kitaroiden kaatua selälleen kymmenen kertaa tai ekaan laparikkoon asti ja katsotaan kumpi design kesti paremmin?

Mulla ei ole ollut tapana antaa kitaroiden kaatuilla, enkä ole niitä pudotellut, en heitellyt, en laukun kanssa, enkä ilman. Sillä tavoin Gibsoneitteni lavat eivä ole katkeilleet, eivätkä tule katkeilemaan. Sama juttu kellä tahansa jos niin toimii. Tuollainen testi on ihan järjellä ajateltuna viisainta jättää väliin.

mpekkanen: Mitäs mieltä porukka on telecasterin perinteisestä kolmepala tallasta?
 
Soundaa paremmalta kuin 6 palainen talla. Olettaen, että on kuitenkin kompensoidut.

tackleberry: Soundaa paremmalta kuin 6 palainen talla. Olettaen, että on kuitenkin kompensoidut.
 
Joo, kompensoiduilla paloilla se kolmipala talla on hyvä. Perinteinen talla ilman kompensoituja paloja on intonaation suhteen "vähän sinne päin".

mpekkanen: Mitäs mieltä porukka on telecasterin perinteisestä kolmepala tallasta? Samoin voi kysyä Gibsonin vanhempien wraptallojen intonaation toimivuutta?
Telen control platessa myös mikkikytkin ja volumepotikka liian lähellä toisiaan. Niitä control plateja saa tosin paranneltuja versioita, jossa tuo ongelma on korjattu.
Samoin on saatavilla parempia talloja niin teleen kuin Gibsoneihinkin.
 
Joidenkin mielestä myös Fender Jaguar talla ei ole kovinkaan hyvä originaalina..
 
Telen tallassa on etuja ja haasteita. Kolmipalainen on edullinen hankkia, helppo käyttää, varmatoiminen ja kun kaksi kieltä painaa jokaista palaa, niin kontakti on erittäin vakaa. Plussaa myös siitä, että isot pyöreät palat ovat hellävaraisia kädelle ja kielille. Ison palan sisään on myös helppo piilottaa korkeudensäätöruuvin kanta.
 
Perinteisten palojen intonaation säätö kielikohtiasesti on hankalampaa. Paloja voi toki viilata tai sitten vain taivuttaa ruuvia, mutta kätevämpi keino on hankkia intonoidut palat. Normikieliseteille kiinteällä intonaatiolla varustettu Gotohin In-Tune on oikein hyvä vaihtoehto. Epätasaisemmille kieliseteille sitten Wilkinsonin WT3 sallii palan kääntelyn vapaasti. Eniten tykkään noista In-Tuneista. Intonastio on kohdallaan, ne tuntuvat mukavilta käden alla ja kielille on oikein hyvän mallinen ura, niin kielet osuvat heittämällä paikalleen. Telen tallan pohjalevy on usein vähän pehmeää ja ohutta terästä, jonka saa ruuveilla vedettyä mutkille, jos ei osaa ruuvaria käyttää. Jämäkämpiä vaihtoehtoja toki löytyy.
 
Pidän yksinkertaisista ratkaisuista ja Telen talla on juuri sitä, tarjoten uniikin soundin ja erittäin hyvän kiinnityksen/säädön tallamikille. Ilman mitään venkoilevia muovileluja jämäkkä kolmipistekiinnitys, jolla mikin kallistus pysyy jämäkästi säädössä. PRS Velan kaksipalaisesta ratkaisusta pidän myös tosi paljon ja eniten haluaisin mennä yksipalaiseen tyyliin Van Dyke-Harms. Kuitenkin, jos tuolle linjalle lähtee, niin silloin olisi sama unohtaa korkeuden säätöruuvitkin ja viilata tallapalan korkeus kohdalleen.
 
Telen mikkikytkimen ei ole kovin hyvä makuuni. Stratossa se onkin sitten jo täydellinen.

BigPapa: Mulla ei ole ollut tapana antaa kitaroiden kaatuilla, enkä ole niitä pudotellut, en heitellyt, en laukun kanssa, enkä ilman. Sillä tavoin Gibsoneitteni lavat eivä ole katkeilleet, eivätkä tule katkeilemaan. Sama juttu kellä tahansa jos niin toimii. Tuollainen testi on ihan järjellä ajateltuna viisainta jättää väliin.
 
Jos ei lapaan ei kohdistu iskuja tai raskasta painoa, niin silloin kestää kyllä heikompikin rakenne. Tämähän on ollut kaikille selvää alusta asti. Jos autolla ei kolaroi, niin pärjää vallan mainiosti ilman turvavöitä tai mitään muutakaan turvavarustetta. Olen muuten täysin samaa mieltä siitä, että varsinkin Les Paulin kanssa kannattaa jättää tuo testi väliin.

mpekkanen: BC Rich Bich kitara on kaulapainoinen. Mulla on ollut 4 Bich kitaraa ja kaikissa sama ongelma. Kaksi oli kokonaan mahongista tehtyä läpirunkoista ja myös niissä oli samainen ongelma. Istualtaan soitto tietysti ihan toinen juttu.
Myös BC Rich Ironbird malli on kaulapainoinen, mutta niitä mulla ei ole ollut kuin yksi. Joskus huvittanut kun torilla jollain on ostoilmoitus, että halutaan ostaa nimenomaan Ironbird. Tietääköhän ostaja, mitä on oikeasti ostamassa?
 
Tuollaiset jutut tuli mieleen BC Rich merkistä. Jatketaanko aiheesta vai väitetäänkö edelleen Gibson lavasta?
 
Saman lailla Rich Bichissä on lapakulmaa, kuten tuossa kovin "suunnitteluvirheellisessä" Gibsonissa ja niissä sadoissa Giba-kopioissa, otetaan vaikka tuo suosittu Tokai tms. Monet muutkin aiemmin mainitut ominaisuudet tahi "virheet" löytyvät kyllä myöskin noista ns. kopioista. Ja niin monista saman periaatteen pohjalta tehdyistä soittimista. Aivan samalla tapaa menee "tuhannen päreiksi" vannesahattu (ei sitä toki taivuttamalla tehdä, toim. huom) lapakulmallinen mahonkikaula vaikka siinä lavassa lukisi mitä, jos huonosti sattuu käymään. Ei se nyt vaan satu olemaan vain ja ainoastaan se Gibson, tosin siitä toki saa enemmän ränttäyksen aihetta niin pirskatin monella foorumilla. Kovin harmillista oli se, että "ostavan yleisön" toiveitten mukaan Gibsonilla hylättiin tuolta lavan puolelta se volute joka oli oivallinen idea ekstravahvistusta suomaan. Mutta, sitä ruukataan tehdä mitä toivoo väki. Ja hei, olihan jonkin aikaa ne kaulat Gibsonilla osassa mallivalikoimaa tuolla solid body-lankkupuolella jopa vaahteraa. Poikkeus oli SG:t kun oli varasto väärällään SG:n esivalmistettuja kaulasoiroja. Näin on kerrottu.
 
Jaa niin, itse asiaan: Bernie Chavez Ricon tekemä B.C.Rich Bich _ei todellakaan_ ole kaulapainoinen, vaan enemmänkin kovin persepainoinen. Noista itämaan versioista en kyllä tiedä.
Mutta tuosta ihan taatusti tiedän..
https://muusikoiden.net/dyn/users/183392.jpg

fox:
 
Jaa niin, itse asiaan: Bernie Chavez Ricon tekemä B.C.Rich Bich _ei todellakaan_ ole kaulapainoinen, vaan enemmänkin kovin persepainoinen. Noista itämaan versioista en kyllä tiedä.
Mutta tuosta ihan taatusti tiedän..
https://muusikoiden.net/dyn/users/183392.jpg
 
Niin, no mulla oli 80-luvun japanilaisia NJ Series BC Rich Bich 3 kpl ja myöhemmin yksi uudempi Korean malli ja ne oli kaikki kaulapainoisia. Olivat enemmän kevysiä kitaroita painoltaan kuin raskaita. Myös ne kokomahonkiset oli todella kevyitä mahonkikitaroiksi.
Bich mallissa se sarvi, jossa on niitä potikoita ja kytkimiä, on suurelta osin lähes ontto kun suuri määrä potikoita jne tarvitsee myös suuren poteron. Muut sarvet bodyssä onkin sitten aika pienet...
 
Sinulla ilmeisesti "parempaa" tietoa kun muuta väität.

mpekkanen: Niin, no mulla oli 80-luvun japanilaisia BC Rich Bich 3 kpl ja myöhemmin yksi uudempi Korean malli ja ne oli kaikki kaulapainoisia. Olivat enemmän kevysiä kitaroita painoltaan kuin raskaita. Myös ne kokomahonkiset oli todella kevyitä mahonkikitaroiksi.
 
Sinulla ilmeisesti "parempaa" tietoa kun muuta väität.
 
Niin, "paremmasta" tiedosta en osaa sanoa, mulla on tuo kuvassa oleva Rich Bich ja sepä ei missään nimessä oo kaulapainoinen. Voihan se olla toki sellasta "huonompaakin" tietoa, mutta tietoa kumminkin. Nääs, kokemusperäistä. Ja minä kyllä mainitsin, ettei mulla ole esmerkinks Rich Bich NJ:stä eikä myöskään Korean versioista omakohtaista tietämystä, joten äläpä yleistä kaikkia kaulapainoisiksi.