Kitarat: kitarakamat ›

harryk:..Meidän kotiplaneettamme ei vaan kestä enää kaikkea halvalla tuotettua sälää.
 
Nykyaikainen versio taloudenpidosta perustuu siihen, että markkinoiden pitää kasvaa koko ajan. Se tarkoittaa sitä, että välttyäksemme romahdukselta meidän pitää ostaa aina vain suurempia määriä entistäkin hyödyttömämpiä romuja.
 
Ongelmahan ei varsinaisesti ole tavaran halpuus. Se, kuinka paljon ilmaa vaikkapa erilaisten komponenttien hinnoissa sijainnista riippuen on, johtuu asioista joilla ei ole varsinaisen valmistuksen kanssa mitään tekemistä. Voisi sanoa, että halpatuotanto onnistuu maissa, joissa vaikkapa energian hinnalla ei ole perseilty suomalaiseen (euro-)malliin niin, että elämisen ja tuotannon kulut kasvavat kestämättömälle tasolle.
 
Mitään sellaista luonnonlakia, joka suoraan johtaisi halvan ja kalliin laitteen laatueroon, ei ole olemassakaan. Talouden nykysäännöillä pelatessa sellaisia saadaan kuitenkin syntymään. Kupla poksahtaa, jos romu ei hajoa paskaksi nopeasti.
 
Kun tietää (harrastellessa oppii), kuinka pitkäikäistä oikein tehty elektroniikka on, ei voi kuin ihmetellä aikaa, jossa älylaitteita pitäisi ostaa 2 vuodessa ja jossa tavan perkeleen sähköhellaa ei saa kestämään kuin pari hassua vuotta. Muutaman satasen sijoituksella kötöstää (jonkun vähän edistyneemmän herrasmiehen suunnitteleman) kitaravahvistimen, jonka oletettu elinikä järkevästi hoidettuna on helposti 50 vuotta. Tämä taidoilla, jotka kuka tahansa normaali miespuolinen tapasi hallita jo yläaste-ikäisena muutama vuosikymmen sitten.
 
Meitä ei vaivaa osaamisen puute. Meitä vaivaa muutamien rajaton ahneus.
 
Toki sekin, että tavan ihmiskarja on ohjelmoitu somessa tekemään tyhmiä, lyhytnäköisiä valintoja tällaisen maailmanjärjestyksen ylläpitämiseksi.

Laulava Kylätohtori: Tunnetut artistit ja huonot kamat -ketjusta tuli mieleen, että moniko mnettiläinen on downshiftannut putiikkikamoista perusbulkkiin tai vastaavaan? Oli sitten kyse speduista, vahvareista tai kitaroista.
 
Kaikki näkökulmat ovat tervetulleita, mutta lähinnä itse ajattelen sitä kautta, ettei ne himoitut putiikkikamat tuoneetkaan onnea, vaan samaan pääsee perus Bosseilla.
 
Jaa-a
 
Kait toi Boss GT-1000 menee tähän bulkkikamaan :D vaikea on ollut saada putkirimpuloista mikitettynä yhtä hyvää ja yhdenmukaista soundia kerrasta toiseen kuin tällä vimpaimella. Vähän innostus laantunut noista pedaalilaudoista yms. hirvityksistä kun näin hyvää härveliä on tarjolla. Niisä myös stereona käytettäessä aika mielenkiintoisia maalenkkejä joiden korjailuun tarvii aina vsen legendaarisen vielä yhden -jutun.
 
Yllätyin myös laitteen soittotuntumasta notta kuinka hyvin noi nyanssit kuuluu läpi ja kitaran volume ja tone on myös kovassa käytössä kun ne tekee hyviä juttuja.
 
Mut eihän mulla mitään butiikkeja ollukaan :D

BugBadWolf: Nykyaikainen versio taloudenpidosta perustuu siihen, että markkinoiden pitää kasvaa koko ajan. Se tarkoittaa sitä, että välttyäksemme romahdukselta meidän pitää ostaa aina vain suurempia määriä entistäkin hyödyttömämpiä romuja.
 
Ongelmahan ei varsinaisesti ole tavaran halpuus. Se, kuinka paljon ilmaa vaikkapa erilaisten komponenttien hinnoissa sijainnista riippuen on, johtuu asioista joilla ei ole varsinaisen valmistuksen kanssa mitään tekemistä. Voisi sanoa, että halpatuotanto onnistuu maissa, joissa vaikkapa energian hinnalla ei ole perseilty suomalaiseen (euro-)malliin niin, että elämisen ja tuotannon kulut kasvavat kestämättömälle tasolle.
 
Mitään sellaista luonnonlakia, joka suoraan johtaisi halvan ja kalliin laitteen laatueroon, ei ole olemassakaan. Talouden nykysäännöillä pelatessa sellaisia saadaan kuitenkin syntymään. Kupla poksahtaa, jos romu ei hajoa paskaksi nopeasti.
 
Kun tietää (harrastellessa oppii), kuinka pitkäikäistä oikein tehty elektroniikka on, ei voi kuin ihmetellä aikaa, jossa älylaitteita pitäisi ostaa 2 vuodessa ja jossa tavan perkeleen sähköhellaa ei saa kestämään kuin pari hassua vuotta. Muutaman satasen sijoituksella kötöstää (jonkun vähän edistyneemmän herrasmiehen suunnitteleman) kitaravahvistimen, jonka oletettu elinikä järkevästi hoidettuna on helposti 50 vuotta. Tämä taidoilla, jotka kuka tahansa normaali miespuolinen tapasi hallita jo yläaste-ikäisena muutama vuosikymmen sitten.
 
Meitä ei vaivaa osaamisen puute. Meitä vaivaa muutamien rajaton ahneus.
 
Toki sekin, että tavan ihmiskarja on ohjelmoitu somessa tekemään tyhmiä, lyhytnäköisiä valintoja tällaisen maailmanjärjestyksen ylläpitämiseksi.
 
Aina, kun tulee keskustelussa esiin, että joku kitaravahvistin on tehty vika-alttiiksi, siihen ei saa piirikaaviota, osien saatavuus on huono ja laite on hankala korjattava/huollettava, niin monella on pakon omainen tarve kieltää kaikki. Se on tosi hyvä ja mullakin on kestänyt jo monta vuotta ongelmitta!
 
Liian monet ostavat hankintahinnaltaan halpaa. Ylläpidon hinta ja jälleenmyyntiarvo unohtuvat. No, samaahan isot firmatkin nykyisin tekevät, Johto saa palkkionsa lyhyen aikavälin kurssinoususta ja meno on sen mukaista.

Aika monesti nousee esiin tämä, että laatuun pitäisi satsata ja hyvät vahvarit esim kestää isältä pojalle ja ne voi korjata. On se toki niinkin. Itselläkin on kotimaista käsityötä vahvarina, mutta löytyy myös aasialainen Vox, joka toimii myös erittäin hyvin. Voxissa on joku nutube teknologia ja maksoin siitä käytettynä 160€ ja mukaan tuli myös Voxin kitarakaappi. Siihen ei tarvitse vaihtaa putkia ja jos se kymmenen vuoden päästä sanoo sopimuksen irti, niin ei tullut kalliiksi per vuosi jos kuluja laskee.
Sen sijaan monet käsityö vahvarit voi maksaa useita tuhansia ja niihin yleensä vielä putket päälle, joita joutuu myös joskus uusimaan. Myytäessä tuollainen käsintehty vahvari menettää ainakin puolet hinnasta, vaikka sen korjaamalla saisi kestämään useamman sukupolven. Tai enhän minä tiedä, missä hinnoissa kotimainen handmade vahvari on esim 50 vuoden päästä. Nyt niiden arvo kuitenkin laskee todella nopeasti.
 
Eli kun väitetään, ettei tämä maailma kestä paskan ostamista, niin se on kyllä osittain huttua. Köyhän kannattaa laskea kummat vahvarit tulee edullisemmaksi tässä omassa elämässä ja hankkia kamat sen mukaan.

Leikitääs vähän paholaisen asianajajaa
 
Ihme ettei EU ole vielä kieltänyt putkivahvistimia samalla logiikalla kuin hehkulamput on kielletty. Eli niiden tarpeettoman suureen sähkönkulutukseen vetoamalla. Miten ootte Harry pyrkineet tuotteissanne minimoimaan turhan energiankulutukse? Ja kauanko planeetta kestää tälläistä sähkön kerskakulutusta?

mpekkanen: Aika monesti nousee esiin tämä, että laatuun pitäisi satsata ja hyvät vahvarit esim kestää isältä pojalle ja ne voi korjata. On se toki niinkin. Itselläkin on kotimaista käsityötä vahvarina, mutta löytyy myös aasialainen Vox, joka toimii myös erittäin hyvin. Voxissa on joku nutube teknologia ja maksoin siitä käytettynä 160€ ja mukaan tuli myös Voxin kitarakaappi. Siihen ei tarvitse vaihtaa putkia ja jos se kymmenen vuoden päästä sanoo sopimuksen irti, niin ei tullut kalliiksi per vuosi jos kuluja laskee.
Sen sijaan monet käsityö vahvarit voi maksaa useita tuhansia ja niihin yleensä vielä putket päälle, joita joutuu myös joskus uusimaan. Myytäessä tuollainen käsintehty vahvari menettää ainakin puolet hinnasta, vaikka sen korjaamalla saisi kestämään useamman sukupolven. Tai enhän minä tiedä, missä hinnoissa kotimainen handmade vahvari on esim 50 vuoden päästä. Nyt niiden arvo kuitenkin laskee todella nopeasti.
 
Eli kun väitetään, ettei tämä maailma kestä paskan ostamista, niin se on kyllä osittain huttua. Köyhän kannattaa laskea kummat vahvarit tulee edullisemmaksi tässä omassa elämässä ja hankkia kamat sen mukaan.
 
Nimenomaan maailma ei kestä sitä, että ostetaan niin halpaa kuraa, että kun ne hajoaa, ne heitetään sekajätteeseen, kun uusi maksaa vähemmän kuin korjaaminen.

Tympee Huttunen: Nimenomaan maailma ei kestä sitä, että ostetaan niin halpaa kuraa, että kun ne hajoaa, ne heitetään sekajätteeseen, kun uusi maksaa vähemmän kuin korjaaminen.
 
Mä en osta halpiskitaroita uutena kun se tuntuu juuri semmoiselta epäkestävältä torsäämiseltä. Mutta käytettynä toisinaan kyllä, jos muutamalla kympillä saan, nehän toimivat ihan hyvin. Ne on auttamatta jo kertaalleen ostettu, ei kai suoraan roskiin heittäminen olisi sen parempi vaihtoehto?
 
En oikein hahmota onko toimintani kuitenkin epäeettistä, pitäisikö sittenkin hommata vain kunnollisia soittimia?

Tympee Huttunen: Nimenomaan maailma ei kestä sitä, että ostetaan niin halpaa kuraa, että kun ne hajoaa, ne heitetään sekajätteeseen, kun uusi maksaa vähemmän kuin korjaaminen.
 
Nimenomaan se on juuri näin.

Mä oon ostanut vuoden sisään neljä tai viisi suomalaista käsityökitaraa ja vähintään saman verran ulkomaisia halpiksia, kaikki tietysti käytettynä ja halavalla. Olenko nyt sankari vai konna? Kertokaa, en kestä tätä epävarmuutta, ja kieriskelen itsesyytöksissä.

Laulava Kylätohtori: Nimenomaan se on juuri näin.
 
No sekajäte menee ainakin täällä energiaksi poltettavaksi, eli ei nyt niin huono vaihtoehto sekään.

Ehkä jutun juju ei olekaan siinä mitä ostaa, vaan että pitääkö ylipäätään ostella lisää soittimia. Ei ole ihan yksinkertainen dilemma sekään, ja kohta ollaan pisteessä jossa keskustelua on jatkettava politiikkapalstalla.

PIM: Leikitääs vähän paholaisen asianajajaa
 
Ihme ettei EU ole vielä kieltänyt putkivahvistimia samalla logiikalla kuin hehkulamput on kielletty. Eli niiden tarpeettoman suureen sähkönkulutukseen vetoamalla. Miten ootte Harry pyrkineet tuotteissanne minimoimaan turhan energiankulutukse? Ja kauanko planeetta kestää tälläistä sähkön kerskakulutusta?
 
Nykyisin käytetään yleisesti aika pienitehoisia (10-30 W) putkivahvistimia, joiden virrankulutus on aika pieni verrattuna esim. 100 W pelehin. Toinen asia on se, että harva käyttää omaa vahvistintaan muutamaa tuntia enempää/viikko, jolloin sähkön kokonaiskulutus on aika marginaalista verrattuna vaikka sähköisiin kodinkoneisiin sähkökiukaista puhumattakaan.

mpekkanen: ..Eli kun väitetään, ettei tämä maailma kestä paskan ostamista, niin se on kyllä osittain huttua. Köyhän kannattaa laskea..
 
Eipä ollu edes osittain.
 
Yksi köyhä ei ole koko maailma. Vaikka köyhyys käytännössä pakottaakin kyseessä olevan köyhän tekemään ratkaisunsa omien resurssiensa mukaan, maailma menee aina suen persiiseen miljardin köyhän tehdessä saman, kokonaisuuden kannalta katsottuna huonon päätöksen.
 
Maailmaa ei pelasteta suodattamalla kaikki ensin itsensä, hyvinvointinsa ja taloustilanteensa kautta. Tässä nimenomaisessa asiassa kyse on juurikin siitä, että paskaan käytetään täysin samat raaka-aineet, tuotetaan täysin samat saastemäärät jne jne, kuin laatutuotteeseenkin. Ongelmaksi tulee se, että laatukaman voi olettaa kestävän kymmeniä vuosia, kun paskaa pitää ostaa kahdesti vuodessa.
 
Kannattaa kuitenkin muistaa sekin, että halpa ja paska eivät välttämättä ole synonyymeja. Jos ostaa Kiina-Voxin, internetin pahojen kielten mukaan saa paremmin tehdyn laitteen kuin tietyn aikakauden brittejä ostellessa. Samasta ilmiöstä toki voi puhua kasarifenkun ja jiiveeskujun suhteesta. Tyhmä jaappanialainen ei osannut jättää kaulataskuun tilaa edes yhdelle plektralle. Siksipä kaiken kiinalaisen arkistoiminen automaattisesti paska-kategoriaan on varsin väärä tapa lähestyä asiaa.
 
Tässähän on kyse siitä, että kiinalainen 5-vuotias lapsityöläinen elää, saa ruokaa, lämpöä, valoa, vähän (tietenkin todella huonolaatuisia) leluja ja katon päänsä päälle palkallaan. Suomessa sama kuukausitulo olisi poltettu 5 minuutissa, koska typerän talouskuplamme ylläpitämiseksi pelkkä energia maksaa älyttömiä.
 
Suomalainen keskivertoduunari, se erinomaisen viisas, valistunut ja hurska(ahko)illa periaatteilla pönäkäksi topattu pässinpää, vaikuttaisi tosiasiassa olevan sitä lukutaidotonta, kiväärinpiipun edessä orjatyötä tekevää olkimajan kiinalaisparkaa (on se hienoa, millaisia kuvia meille maailmasta tarjotaan, ..kele) köyhempi, mitä tulee palkalla saavutettavaan elämisen laatuun. Ainoa, missä sen ressukan voitamme, reilusti jopa, on läskistä johtuvien sairauksien määrä.

PIM: Sitä kutsutaan joissain piireissä markkinataloudeksi, kun firmat tekee sitä tuotetta, millä kuvittelee olevan menekkiä.
 
Valmistajalla ja myyjällä on myös mahdollista valita, mitä laskee liikkeelle markkinoille, esim. jos tekisi/kauppaisi vain sellaista soittokamaa, mitä haluaa itse nähdä soittajilla käytössä. Asiakkaiden himoja voi toki arvailla, mutta kuka sitten kantaa riskin.

Kontiak: Valmistajalla ja myyjällä on myös mahdollista valita, mitä laskee liikkeelle markkinoille, esim. jos tekisi/kauppaisi vain sellaista soittokamaa, mitä haluaa itse nähdä soittajilla käytössä.
 
Olihan tää nyt vitsi, olihan? 95% kuluttajista ostaa ennemmin sen hyvän ja edullisen, kuin kalliimman mutta eettisen, vaikka eettisyydestä olisi muutakin todisteita kuin vain valmistajan mainos. Miten yhteiskunta/ekosfääri hyötyy konkkaan menevän firman tuotteista, joita kukaan ei osta, vaikka tuotteet ja tuotantotavat täyttäisivät ekologiset ja eettiset kriteerit ainakin teoriassa? Luulisi, että myymättä jäävä tuote olisi minkä värisillä laseilla katsoen kaikkein vahingollisin vaihtoehto.

PIM: Olihan tää nyt vitsi, olihan? 95% kuluttajista ostaa ennemmin sen hyvän ja edullisen, kuin kalliimman mutta eettisen, vaikka eettisyydestä olisi muutakin todisteita kuin vain valmistajan mainos.
 
Tämä on kyllä totta, ja ei taida 95% kuluttajista riittääkään.

PIM: Olihan tää nyt vitsi, olihan?
 
Kuunteliko Dumble asiakasta?
 
Kovasti aikoinaan yrittivät kuulemma Mesan ja Marshallin putiikeiden väkeä ohjeistaa hyvän hevisaundin saloihin, kun päässä soi CHUG, mutta vahvistimessa FART:
 
https://youtu.be/599LtxSiwX4?t=795

PIM: Olihan tää nyt vitsi, olihan? 95% kuluttajista ostaa ennemmin sen hyvän ja edullisen, kuin kalliimman mutta eettisen, vaikka eettisyydestä olisi muutakin todisteita kuin vain valmistajan mainos.
 
Muuten oikein, mutta ota tuo hyvä pois edullisen edestä. 95% ihmisistä ostaa vain halpaa, hyvyydellä ei ole väliä. Temut ja Sheinit sen todistavat. Paskaa krääsää vaan maksimimäärät ennätyshalvalla, niin kuluttaja kiittää.
 
Luulisi, että ihmiset kyllästyisivät kaikkeen huonolaatuiseen mutta ei. Laadukasta ei useinkaan oikein saa, koska sitä ei kannata valmistaa, koska kukaan ei osta sitä.

Omalla kohdalla on tullut viime aikoina downshiftattua aika monellakin tasolla tavaroiden suhteen ja huomaan, ettei se elämänlaatu ole kauheasti siitä laskenut vaan pikemminkin päinvastoin. Soitinpuolella myin pois hienon ESP:n Eclipsen, joka oli ehdottomasti paras sähkökitara jonka omistin. Pedaalipuolella pitäisi tehdä valtava harvennus myöskin - kasasin ylijäämäpedaaleista firman bändiä varten laudan ja vielä jäi kamaa kahteen muuhun. Valtava määrä tavaraa, jonka piti tehdä minusta onnellisempi ja paremman kuuloinen soittaja, mutta eihän se oikeasti niin mene.