Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Transponointi lienee yksinkertaisesti sitä, että joku nuotitus muutetaan sävellajista toiseen. Yksi syy tähän voisi olla että sävellys on paremmin esim. laulajan äänelle sopivassa sävellajissa.
 
Modulointi lienee sitä, että musiikkikappaleen sisällä muutetaan sävellajia. Aika tyypillisesti tapahtuu siten, että esim. kappaleen lopussa tehdään nostatus uuteen sävellajiin piristyksen lisäämiseksi. Modulointitapoja on monia muitakin.
 
Menikö pähkäilyni oikein?

faq1: Transponointi lienee yksinkertaisesti sitä, että joku nuotitus muutetaan sävellajista toiseen. Yksi syy tähän voisi olla että sävellys on paremmin esim. laulajan säänelle sopivassa sävellajissa.
 
Modulointi lienee sitä, että musiikkikappaleen sisällä muutetaan sävellajia. Aika tyypillisesti tapahtuu siten, että esim. kappaleen lopussa tehdään nostatus uuteen sävellajiin piristyksen lisäämiseksi. Modulointitapoja on monia.
 
Menikö p'hkäilyni oikein?
 
Näinhän se menee.

Homma menee tosiaan juuri noin.
 
Mutta.. koska kyseessä on musiikin teoria, ja joka asialla on aina useampi määritelmä, niin mainitaan vielä ihan vaan kuriositeettina, että joissain yhteyksissä modulaation määritelmä sisältää sen, että toonikan pitää vaihtua, eli sävellajin vaihdos C-duurista C-molliin ei kaikissa yhteyksissä katsota olevan modulaatio.
 
Joissain yhteyksissä määritelmä on ilmeisesti vielä suppeampi; sanalla viitataan nimenomaan siihen osaan, jossa musiikki kuljettamalla kuljetetaan toonikasta toiseen, ja suora vaihdos ei sinällään täyttäisi modulaation kriteereitä.
 
Tosin tää jälkimmäinen määritelmä taisi olla mainittu jossain ikivanhassa kirjassa, jossa se juurikin kyseenalaistettiin.

faq1: Modulointi taidokkaasti tehtynä, niin liukuu lähes huomaamatta toiseen sävellajiin.
https://www.youtube.com/watch?v=QuEht3ZyEps
 
Hyvä video. Osaa selkeästi esittää asioita tää tyyppi. Tarvii tsekkailla muitakin videoita.
 
Tuli tuosta huomaamattomuudesta mieleen, että ite oon viime aikoina harrastanut b6:n lainaamista mollista duuriin modulaatiota varten ja sillä saa välillä omaan korvaan aika smootheja modulaatioita. Esim:
C F Fm Bb Eb
 
Toihan on oikeestaan vaan kakkosvitosen (Fm Bb) insertointi sopivaan kohtaan siis, mutta jotenkin toi fiftarirokkityylinen F -> Fm on ainakin omaan korvaan ovelan kiltti liike ankkuroimaan homman.

Jaa modulaatioita? Olisiko teillä hetki aikaa keskustella Nik Kershawista: https://youtu.be/hSjjlPi_FBA?si=ueJ2GnLLuJHbB_Ys&t=308

Vessajono: Jaa modulaatioita? Olisiko teillä hetki aikaa keskustella Nik Kershawista: https://youtu.be/hSjjlPi_FBA?si=ueJ2GnLLuJHbB_Ys&t=308
 
Jaa..onhan noita, modulaatioita.. Kershawin biisi tuli tutuksi silloin kun se tehtiin, tämä seuraava menee ehkä vähän överiksi mitä tulee modulaatioihin. Ihmeen hyvin tuosta kuitenkin iskelmä tai tuon aikakauden popralli syntyi. Toki kuulostaahan tuo vähän siltä kuin monen eri biisin osia olisi yhdistetty, kovasti tutun oloisia melodioita tuossa on mutta missäpä iskelmässä/poprallissa ei olisi jotain jo ennen kuultua.
 
https://www.youtube.com/watch?v=ZnR … pp=ygUVbW9zdCBjb21wbGV4IHBvcCBzb25n

"Jos oppilaan on vaikea suorittaa joitakin transponoimistehtäviä suorastaan uruilla, täytyy hänen ensin kirjoittaa ne. Tämä on erittäinkin silloin tarpeellista, milloin moduloidessa säveliä enharmoonisesti vaihdetaan, kuten usein tapahtun siirtyessä b-sävellajeista ristisävellajeihin ja päinvastoin sekä dominanttiseptiimisointua ajatuksissa vaihdettaessa ylinousevaan kvinttisekstisointuun, y. m. Toivottava kuitenkin on, että oppilas niin pian kuin suinkin tulee riippumattomaksi kirjoittamisesta."
 
Tällaista vinkkiä löytyy Suomen tuleville urkureille toimitetusta ja omistetusta Käytännöllinen Moduloimisoppi -kirjasen alkulauseesta vuodelta 1908. Tykkään erityisesti tuosta 'septiimi'-sanasta. Alkulauseessa lohduttavasti todetaan myös, että "vähemminkin lahjakkaat oppilaat" oppivat kirjan avulla moduloimaan. Kirja löytyy hyllystä, enkä tätä viimeistä väitettä kyllä voi ihan allekirjoittaa :)
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/183406.jpg
 
Aikalaisistaan parempi modulaatioesimerkkikirjanen on Max Regerin Modulation (1904).
 
Joku aika sitten luin myös ihan modulointia opettavan kirjan F. H. Shepard - How to Modulate (1890?), jonka terminologia on melko hämmentävää välillä (esim. attendant-soinnut), mutta ihan asiaa siinä musta on.
 
Toinen vastaava, joka tuli tsekattua on James Higgsin Modulation (1890 kai).
 
Syy miksi mainitsin näitä vanhoja on kuriositeetin lisäksi se, että näitä voi ainakin mun mielestä surutta latailla jostain Internet Archivesta tms. Ei jää sen takia tekijöiltä vuokrat maksamatta. Ja ainakin mun mielestä vanhoja kirjoja on hauska lukea just omituisuuksiensa vuoksi, vaikka itse asiat osataankin uusissa selittää usein huomattavasti paremmin.
 
Ja kyllä, vedin pienet 1800-1900 -lukujen taitteen modulaatiokirjaöverit taannoin ja lopulta tulin tulokseen, että jos se kuulostaa hyvältä, se on hyvä :D