Media ja viihde ›

Sir Härö: Eikö The Conjuring ole myös osa samaa settiä näyttelijöitä myöten? Kyllä mä ainakin ihan tykkäsin noista. Paria viimeistä en lie nähnytkään.
Samoihin aikoihin ilmestyi myös Sinister, joka on mielestäni paljon parempaa kauhuelokuvaa. Jatko-osaansa olen koittanut kaksi kertaa katsoa, nukahtaen kesken kaiken.
 
Conjuringejakin on tehty jo niin monta että en muista mitkä kaikki niistä olen nähnyt. Tekisivät jotain muuta välillä. Sinister oli kyllä hyvä mutta en muista olenko nähnyt kakkosta, varmaan olen.

PHS666: Conjuringejakin on tehty jo niin monta että en muista mitkä kaikki niistä olen nähnyt. Tekisivät jotain muuta välillä. Sinister oli kyllä hyvä mutta en muista olenko nähnyt kakkosta, varmaan olen.
 
Joku siinä jatko-osassa mätti.
 
Mutta kesäkuussa ilmestyy myös 28 years later, jota odotan. Tosin se voi olla myös pahemman sortin antikliimaksia.

Sir Härö: Mutta kesäkuussa ilmestyy myös 28 years later, jota odotan. Tosin se voi olla myös pahemman sortin antikliimaksia.
 
Minä vähän pelkään että se tulee olemaan pettymys. Tai ei pettymys kun en odotakaan sen olevan hyvä. Mutta pitää se silti katsoa.

Insidious: The Red Door oli kyllä täyttä yleisön halventamista ja ajanhukkaa, mutta niin vain sekin kuulemma teki melkein 100 miljoonaa dollaria voittoa. Pitää nyt yrittää muistaa kun tulee Insidious kutonen että ei katso sitä.
 
Tämä oli kuulemma Patrick Wilsonin ensimmäinen ohjaus eikä siinä ollut sinällään mitään vikaa, mutta ei ollut myöskään yhtään mitään uutta neljään edelliseen elokuvaan verrattuna. Erityisesti pitää syyttää Leigh Whannellia joka on kuitenkin todistettavasti kirjoittanut todella hyviäkin elokuvia. Nyt oli menty vailla mitään kunnianhimoa dollarinkuvat silmissä sieltä missä aita on jo valmiiksi kaatunut.

Meinattiin toverin kanssa mennä lauantaina katsomaan Nosferatu. Ans kattoo.

Milkop: Meinattiin toverin kanssa mennä lauantaina katsomaan Nosferatu. Ans kattoo.
 
Eilen tuli nähtyä.
 
Oikein hyvä remake, ei tullut sitä normaalia "miksi tämä piti tehdä" -tunnetta.
 
Alkuperäisen verrattuna tarinaa ja hahmoja on syvennetty ja 2024 voi seksuaalisuutta kuvata vapaammin, kuin 1922 (ja tietysti pelotella katsojia).
 
Pitäisi se alkuperäinen katsoa myös uusiksi. Muistaakseni Ellenin ja Orlokin suhdetta ei taustoiteta siinä ollenkaan.

p130: Eilen tuli nähtyä.
 
Oikein hyvä remake, ei tullut sitä normaalia "miksi tämä piti tehdä" -tunnetta.
 
Alkuperäisen verrattuna tarinaa ja hahmoja on syvennetty ja 2024 voi seksuaalisuutta kuvata vapaammin, kuin 1922 (ja tietysti pelotella katsojia).
 
Pitäisi se alkuperäinen katsoa myös uusiksi. Muistaakseni Ellenin ja Orlokin suhdetta ei taustoiteta siinä ollenkaan.
 
Mä oon nähnyt vain sen 1979-version, jossa Klaus Kinski esitti vampyyriä. Muistan että oli penskana tosi ahdistava tunnelmaltaan.

Minusta se Herzogin Noferatu vuodelta 1979 on paras filmatisointi aiheesta. Ehkä tämä Eggersin versio päihittää sen. Kohta se selviää.

Herzogin versiota ei voi mitenkään ylittää.

antnis: Herzogin versiota ei voi mitenkään ylittää.
 
Oletko jo nähnyt tämän uuden?

bedlam: Mä oon nähnyt vain sen 1979-version, jossa Klaus Kinski esitti vampyyriä. Muistan että oli penskana tosi ahdistava tunnelmaltaan.
 
Ai niin, tuollainenkin tosiaan on. On tullut nähtyä, mutta jostakin syystä ei ole tullut mitenkään noteerattua. Katsoa pitänee sekin uusiksi.

Henri Henri Olavi: Oletko jo nähnyt tämän uuden?
 
Noup, mutta Kinski ja Adjani ovat täydellisiä.
 

 
..

No nyt se on nähty ja öhm.. Enpä tiedä mitä sanoa. Ei ollut odotuksia, joten sinänsä mentiin aika kylmänä teatteriiin. Olihan se hyvä mutta jotenkin joku jäi uupumaan. Ehkä nimihahmo olisii voinut olla vielä enemmän esillä. Enpä tiedä..
 
E: PIstän tarkempaa kunhan mietin asiaa enempi.

Pitäis se ihan alkuperäinen Nosferatu kyllä ottaa ja katsoa, yksi suurimmista sokeista pisteistä omassa leffakatselussa. Eggersiltä Lighthouse jäi kesken ja The Witch ei minusta ollut kummoinen, joten ei mitään odotuksia ollutkaan tän uuden suhteen. Herzogin versiotakaan en aio uudestaan katsoa.

bedlam: Pitäis se ihan alkuperäinen Nosferatu kyllä ottaa ja katsoa, yksi suurimmista sokeista pisteistä omassa leffakatselussa. Eggersiltä Lighthouse jäi kesken ja The Witch ei minusta ollut kummoinen, joten ei mitään odotuksia ollutkaan tän uuden suhteen. Herzogin versiotakaan en aio uudestaan katsoa.
 
Lighthouse oli helvetin hyvä. Olen katsonut sen monta kertaa mutta etenkin kovassa kännissä se on todella hyvä.

Minustakin Lighthouse on niin lähellä täydellistä elokuvaa kuin vain voi olla.

Tuli vahvasti itselle sellainen väkinäinen tekotaiteellisuus mieleen sitä leffaa katsellessa ja siksi suljin kesken kaiken. Vois kokeilla toki uudestaankin. Tai sitten kyseinen ohjaaja ei vain kertakaikkiaan ole mulle, esim. Mike Flanagan on monelle kovimpia tän vuosituhanteen kauhuohjaajia ja minusta kaikki sen leffat on kädenlämpösiä.

bedlam: Tuli vahvasti itselle sellainen väkinäinen tekotaiteellisuus mieleen sitä leffaa katsellessa ja siksi suljin kesken kaiken. Vois kokeilla toki uudestaankin. Tai sitten kyseinen ohjaaja ei vain kertakaikkiaan ole mulle, esim. Mike Flanagan on monelle kovimpia tän vuosituhanteen kauhuohjaajia ja minusta kaikki sen leffat on kädenlämpösiä.
 
Mike Flanagan on ansioitunut sarjoissa paljon paremmin kuin elokuvissa. Olen katsonut sen koko tuotannon läpi ja ei se ole kaikki täyttä timanttia, mutta enimmäkseen helvetin hyvää.

PHS666: Mike Flanagan on ansioitunut sarjoissa paljon paremmin kuin elokuvissa. Olen katsonut sen koko tuotannon läpi ja ei se ole kaikki täyttä timanttia, mutta enimmäkseen helvetin hyvää.
 
Joo siis Haunting of Hill House oli aivan loistava ja ylivoimaisesti parasta mitä olen hältä nähnyt. Siksi ne leffat onkin kummastuttaneet, että miksi ei pysty niissä lähellekään samaan. Oculus, Gerald's Game, Doctor Sleep, Hush ja Oujia oli kaikki sellasia max. 3/5 tapauksia. Paras taisi olla Absentia.