Kitarat: kitarakamat ›

Kontiak: https://youtu.be/L2YMsgWUsUw?t=1521
 
Eihän tää kaveri laula englanniksi?

Minun eka vahvistin, oli fenderin pro185 combo, joka ajan kuluessa päästi höyryt ulos ja lakkasi toimimasta. Olin vuosia soittamatta ja soittelin muita soittimia. Joku aika sitten kuitenkin alkoi taas sähkökitara innostamaan omana soittimena ja ostin ensin line6 dt25 mallintavan putkicombon, joka kyllä kotikäytössä omi ihan mukava peli. Tässä nyt alkanut soittoporukkaa etsimään ja mieleen tuli, että olisihan se kiva, että olisi kotona ja mahd. tulevalla treenikselläkin vahvistin. Ostin sitten fenderin 65w trankkukombon, jota ajattelin tulevalle treenikämpälle. Nopeasti alkoi watti-nälkä kasvamaan ja päädyin viemään tuon line6 dt25 vahvistimen vaihdossa. Tilalle tuli Bugeran 1990 putkinuppi ja siihen 4x12 fane kaappi.(en tiedä kaapista sen tarkemmin, kuin että myytiin fanen kaappina. Siinä ei ole mitään merkkiä näkysällä, ilmeisesti varustettu fanen elementeillä). Ihmeen kevyt on tuo 4x12 kaappi kantaa, hyvin jaksaa yksin roudata. Vähän jo polttelisi, että miten tuosta lähtisikään mökää, jos pääsisi jossain kokeilemaan isommilla volyymeillä. Kitarana ollut vuodesta 1990 fenderin USA stratocaster, jonka rinnalle on tullut squierin telecaster ja ltd-m50 kitarat. Aika vähän olen eri vahvistimia soittanut, niin en osaa sanoa eroista niiden välillä oikein mitään järkevää. Yrittänyt kuunnella muita käyttäjiä ja oikeastaan sen perusteella valinnut nupiksi putkinupin. Ja kun ja jos tarvitsen mallinnuksia, niin onhan noita pedaleita, jotka sen hoitavat. En tiedä onko tuo Bugera merkkinä se mitä suositellaan. Lukenut vanhoista jutuista, että huoltojen kanssa voisi olla ongelmia. Toivotaan, että tarpeen tullessa joku osaisi noitakin huoltaa. Kitaroista olen sitä mieltä, että jos se tuntuu ja kuulostaa hyvältä, kannattaa siihen silloin sijoittaa. Sama pätee jossain määrin vahvistimiin ja melkein kaikkeen muuhunkin.

Itse vaihdoin joskus 2015 bändihommien tauottua Mesan putkistäkin Kemperiin, jolla soittelin muutaman vuoden lähes pelkästään kuulokkeiden kautta. Kuulokesoittoon soundit olivat ihan tarpeeksi hyvät siihen käyttöön. Ostin laitteelle myös erillisen trankkupäätteen, jonka kautta soundi oli aina kitarakaappiin paska, kuin paksun peiton olisi kaapin päälle heittänyt. Myös kuulokesoittoon koin Neural DSP:n uusien plugareiden olevan täysin Kemperin tasolla. Bändihommien jälleen aktivoiduttua vedin tällä setillä parit treenit, mutta myin koko setin pois ja palasin takasin putkivahvistimeen, joka oli bänditreenikäytössä ihan selkeästi parempi. Sen jälkeen on testipenkissä käynyt muutamia eri putkivahvistimia, Bluguitarin lattiamalliset vahvistimet, miljoona spedua ja useita plugareita testailtu läpi. Myös Tonex pedal + lattiamallinen trankkupääte kävi testissä, mutta kokemus kitarakaappiin soitosta oli sama kuin Kemperillä. Nykyinen setup on yksi hyvä putkivahvistin, pari pedaalia, omatekoinen 2x12 kaappi + reaktiivinen keinokuorma kotikäytössä, bändihommia ei ole.
 
Kaiken tämän kamarumban jälkeen olen oppinut sen, että kaiken pahan alku ja juuri on kuulokesoitto. Itse en saa kuulokkeisiin millään tavalla sitä samaa fiilistä, mitä vahvistin tuutattuna kitarakaappiin antaa, vaikka vahvistinta soittaisikin vain makuuhuonevolumella. Vähän on jäänyt vielä mielen päälle se, voisiko saman kokemuksen saada kombolla mallintava + HYVÄ trankku- tai putkipääte, sillä Kemperin ja Tonexin kanssa käytössäni on ollut vain Harlikan halpispäätteitä.

Pitääkö tässäkin hommassa olla joko-tai kun vois olla sekä-että? Itse ainakin soittelen välillä niin keikalla kun treenikselläkin 50-luvun alun Bell&Howell Filmosound 176 filmiprojektorin vahvistinosasta tehdyllä putkikombolla tai 5E3 kloonilla, välillä suoraan PA:han Tonex Onella tai SansAmp PSA 2.0:lla ja välillä siinä välissä on digihärpäkettä ja välillä analogipedaalia ja joskus molempia. Kukaan ei ole tullut keikan jälkeen sanomaan, että olipa paskat soudit kun vedän digillä tai että noin hienoja soundeja ei mallintavalla saa mitä vanhoista putkista lähti.

PIM: Pitääkö tässäkin hommassa olla joko-tai kun vois olla sekä-että? Itse ainakin soittelen välillä niin keikalla kun treenikselläkin 50-luvun alun Bell&Howell Filmosound 176 filmiprojektorin vahvistinosasta tehdyllä putkikombolla tai 5E3 kloonilla, välillä suoraan PA:han Tonex Onella tai SansAmp PSA 2.0:lla ja välillä siinä välissä on digihärpäkettä ja välillä analogipedaalia ja joskus molempia. Kukaan ei ole tullut keikan jälkeen sanomaan, että olipa paskat soudit kun vedän digillä tai että noin hienoja soundeja ei mallintavalla saa mitä vanhoista putkista lähti.
 
Mä sanoisin, että useimmilla kitaristeilla olisi hyvä olla molemmat. Digivehkeet on mainioita esim äänityksiin, hiljaa harjoitteluun jne. Mutta on siinä kuitenkin oma juttunsa, että on ihan oikea vahvari, jota soittaa ihka oikean kitarakaapin kautta kohtuullisella volyymilla.

Entropia666: Pienet vahvarit soundaa pieneltä, tässähän on nimenomaan kyseessä soundiasiat ja se meteli tulee niiden sivutuotteena. Tietty joissakin bändeissä se meteli on myös itseisarvo, mutta omissa jutuissa soundi määrää. Ja hevihän on myös asenteeltaan tietynlaista hulluutta, ei siellä mennä järki edellä.
 
Tosin itsehän siis käytän nykyään digiratkaisuja, mutta livenä mulla on QC:n kanssa silti 412 kaappi ja 800W pääte että pärjää.
 
Headroom sieltä loppuu ensimmäisenä. Ei se isous ihan yö-päivä tasolla eroa jollain 15 W vehkeellä johonkin isompaan nähden saman 4x12 kaapin kautta bändisoitossa. Hevissä se päätesärö ei aina kovin toivottua ja noilla el84 putkilla ei kovin nättiä tyypillisissä high gain soundeissa.
Sekin kyllä yks aikansa myytti, että hevissä se kyykyssä olevan päätteen päätesärö on se juttu.
Juuh jos vedellään Sabbathia.
Jos pienellä vahvarilla pohtii volumen riittävyyttä ja soundi ei ihan rutussa, niin elementtien herkkyyttä joutunee miettimään. V30:ten kanssa ei mulla ollut mitään ongelmaa 7W asetuksella soittaa helvetin lujaa kuulostamatta paskalta. T75:lla sit välillä tuntunu, että isommallakin vehkeellä saa volumea laittaa reilusti jos ei halua jäädä jalkoihin.
Mallintajan kanssa joku pikkupääte olisi kyllä aika vitsi.
 
Onhan toi hevi kyllä mennyt vähän hiplailuksi ja sellaseksi Starbucks-fiilistelyksi aika isolta osin. Sitä mukaa kun soundit mennyt sliipatummiksi, tuotannot menny samaan jonkun konemusan kanssa ja volumet tippuneet, niin samaa tahtia yleinen kiinnostus laskenut kuin lehmän häntä. Uudet hevilevyt on suurimmilta osilta kuuntelematta snoozefestiä. Pelkkää pannukakkua, dynaamitonta ja staattista kuollutta tempoa. On niitä hyviäkin, mut tuntuu olevan nykyään paljon hankalampaa löytää hyviä levyjä tai bändejä. Kaikki kuulostaa samalta, semmoselta munattomalta läpsyttelyltä. Kaikki kun hinkataan ja prosessoidaan gridiin, niin ei kyllä enää kuule missä bändissä on oikeasti kovia soittajia. Pahimmillaan puhdasta studiocorea - levyllä kaikki mintissä ja miljoonat raidat erottuu, mut sit livenä ihan reisille soittoa ja jotkut taustanauhat pauhaa täysiä. Ylipäätään taustanauhat ja hevi on kyllä aika anti-rock. Toki vain mun mielipide ja moni voi olla eri mieltä.
Rokissa ja hevissä osa sitä energiaa on se, että elementit huutaa. Et sä saa sitä soundia oikein jos ei se kuulosta, että se kaappi tööttää lujaa ja elementit puuskuttaa.

Tämä nykyajan hevi on ihan paskaa. Soundit on niin ylituotettua, ettei kiinnosta yhtään ja sen lisäksi uusia hyviä biisejä ei enää osata tehdä. Kaikki ideat on soitettu ja kierrätetty niin useasti ettei vaan yksinkertaisesti jaksa
Otetaan esimerkkinä vaikka Judas Priest ja siltä Defender tai British Steel levy. Jos sen jälkeen laittaa soimaa Priestin uusimman levyn, niin on kyllä todella paljon huonompaa menoa.
Ja ihan sama ongelma muidenkin bändien kanssa. Ne vanhat levyt toimii, mutta yli 90% todennäköisyydellä se uusi levy ei ole hyvä.

Loitsulaulu: Headroom sieltä loppuu ensimmäisenä. Ei se isous ihan yö-päivä tasolla eroa jollain 15 W vehkeellä johonkin isompaan nähden saman 4x12 kaapin kautta bändisoitossa. Hevissä se päätesärö ei aina kovin toivottua ja noilla el84 putkilla ei kovin nättiä tyypillisissä high gain soundeissa.
Sekin kyllä yks aikansa myytti, että hevissä se kyykyssä olevan päätteen päätesärö on se juttu.
Juuh jos vedellään Sabbathia.
Jos pienellä vahvarilla pohtii volumen riittävyyttä ja soundi ei ihan rutussa, niin elementtien herkkyyttä joutunee miettimään. V30:ten kanssa ei mulla ollut mitään ongelmaa 7W asetuksella soittaa helvetin lujaa kuulostamatta paskalta. T75:lla sit välillä tuntunu, että isommallakin vehkeellä saa volumea laittaa reilusti jos ei halua jäädä jalkoihin.
Mallintajan kanssa joku pikkupääte olisi kyllä aika vitsi.
 
Headroom tietysti loppuu ekana, mutta on siinä vähän muutakin. Musta vertailu ison nupin ja tommosen pikkusen kurkkupurkin kaa on vähä sama ku koirien kaa: kyllähän semmosesta rotan näkösestä sylikoirasta lähtee meteliä niin paljo että vituttaa, mutta kun iso doberman murahtaa, niin sillo vähä pelottaa oikeesti.
 
Onhan toi hevi kyllä mennyt vähän hiplailuksi ja sellaseksi Starbucks-fiilistelyksi aika isolta osin. Sitä mukaa kun soundit mennyt sliipatummiksi, tuotannot menny samaan jonkun konemusan kanssa ja volumet tippuneet, niin samaa tahtia yleinen kiinnostus laskenut kuin lehmän häntä. Uudet hevilevyt on suurimmilta osilta kuuntelematta snoozefestiä. Pelkkää pannukakkua, dynaamitonta ja staattista kuollutta tempoa. On niitä hyviäkin, mut tuntuu olevan nykyään paljon hankalampaa löytää hyviä levyjä tai bändejä. Kaikki kuulostaa samalta, semmoselta munattomalta läpsyttelyltä. Kaikki kun hinkataan ja prosessoidaan gridiin, niin ei kyllä enää kuule missä bändissä on oikeasti kovia soittajia. Pahimmillaan puhdasta studiocorea - levyllä kaikki mintissä ja miljoonat raidat erottuu, mut sit livenä ihan reisille soittoa ja jotkut taustanauhat pauhaa täysiä. Ylipäätään taustanauhat ja hevi on kyllä aika anti-rock. Toki vain mun mielipide ja moni voi olla eri mieltä.
Rokissa ja hevissä osa sitä energiaa on se, että elementit huutaa. Et sä saa sitä soundia oikein jos ei se kuulosta, että se kaappi tööttää lujaa ja elementit puuskuttaa.
 
Tästä vaan vähän samaa mieltä. Oot selkeesti kuunnellu vääriä genrejä jos toi on lopputulos. Nykyäänhän hevistä löytyy yhtä paljon noita hengettömäks kiillotettuja tuotantoja kuin kunnon suhinoita ja rutinoikin sisältäviä. Ylpeästi jälleen nostan omaa bändiä: mitään ei oo gridattu, kitarasoundit otettiin mikitetystä kaapista ja putkivahvareista, pistin sekaan HM2:sta ja kaikkee muutakin törkyä. Kielisoittimet soitettiin ilman klikkiä kannujen päälle kun rumpali on yhtä tarkka ku metronomi. Sampleja ei oo missään. https://youtu.be/AVY2HntvZR8?si=njuOrsLEMd5gO0FZ
 
Livenä meillä molemmilla kitaristeilla on Quad Cortexit ja koko bändillä IEMit, mutta myös siihen kylkeen molemmilla on iso pääte ja 412 stäkit pöhisemässä. Ekat kaks tahtia tulee korveihin että voi lähtee biisit ilman haikan laskua, mut muuten on kyllä 100% rokkenroll. Ainoo taustanauha on intro. Eikä tää ees sillee oo mitenkää erikoinen kuvia niiden bändien keskuudessa joiden kanssa meki soitellaa.