Bassot ›

Soitan bassoa unplugged -henkisessä kokoonpanossa, jossa on ukulele, nylonkielinen kitara ja lootapercussion -rumpusetti. On ollut mietinnässä, olisiko electroakustinen basso hyvä tuollaisessa kokoonpanossa. Pidän sähköbasson saundista paljon, mutta se täyttää liikaa tuollaisessa maailmassa, jossa kaikki muut saundit on akustisuudessaan aika helposti peittyviä. Ehkä electroakustisen bassosaundi voisi olla paremmin balanssissa.
 
Mutta kysymykseni tulee sitten. Millä eväillä tuollaisesta bassosta voisi saada keikkailua ajatellen oikeasti hyvän saundin? Piezon saundi on perinteisesti kireä ja terävä, sekä korostaa ikävällä tavalla yläpäätä antamatta lainkaan lämpöä. Piezo ei tunnu saundillisesti välittävän lainkaan akustisen nostalgisuutta, joka olisi tavallaan se fiilis.. Sellainen joku 60-luvun folk tms.
 
Mietin, että flatwound -kielet voisi pehmentää saundia. Entä sitten pedaalipuolella? Chorus ei oikein viehätä. Ja miten vahvistimet? Bassovahvarit yleisesti tuskin toimivat akustisen instrumentin kanssa yhtä hyvin? Mutta sittan pa-kaappien kautta saundi kanavoituu sinne jonnekin sen sijaan, että se olisi lähellä kuultavissa ja säädettävissä.
 
Minkälaisia kokemuksia teillä on asian suhteen?
 
Ps. Ilman vahvistusta soittaminen ei mielestäni ole yhtälö lainkaan.. joten jätin sen pois.
 
t.Olli

Kokeile edelleen sähköbassolla jossa on mustat nylontape kielet eikä liikaa gainia vahvistimesta.Basso tietysti passiivimikeillä. Akustisella bassolla se on aikamoista raapimista ja kiertoherkkä jos volumea on yhtään liikaa mutta sitä ei teidän tapauksessa taida olla.

Moi.
 
OlliTeirikko: Minkälaisia kokemuksia teillä on asian suhteen?
 
Oma kokemus on se että vaihtoehtoja on niin runsaasti ettei yleispätevää vastausta ole mahdollista antaa.
 

 
OlliTeirikko: Soitan bassoa unplugged -henkisessä kokoonpanossa, jossa on ukulele, nylonkielinen kitara ja lootapercussion -rumpusetti. On ollut mietinnässä, olisiko electroakustinen basso hyvä tuollaisessa kokoonpanossa.
 
Mun mielestä olisi.
 
Itse valkkaisin tuollaisessa kokoonpanossa ekana kontran, seuraavana musatyylistä riippuen elektroakustisen tai resobasson, tokavikana puoliakustisen basson, ja vikana jollei mitään muuta keksi, sähköbasson.
Kaikki noista on kyllä mun mielestä mahdollista saada sovitettua mainitsemiisi instrumentteihin vallan mainiosti, joten siitä ei jää kiinni.
Kaikissa on tietenkin soundissa omat nyanssinsa, nyanssinsa joita voi muuttaa liki rajattomasti kielivalinnalla kuten nauhoilla/nauhattomuudellakin, joten päämääränä oleva soundimaailma on se joka loppupelissä määrittelee mikä basso sopii parhaiten kontekstiin.
Jos itsellä tulisi tuollainen projekti eteen, en tosin suostuisi kuin pakon edessä pitäytymään vain yhdessä bassoinstrumentissa, vaan vaihtelisin biisin mukaan.
 

 
OlliTeirikko: Pidän sähköbasson saundista paljon, mutta se täyttää liikaa tuollaisessa maailmassa, jossa kaikki muut saundit on akustisuudessaan aika helposti peittyviä. Ehkä electroakustisen bassosaundi voisi olla paremmin balanssissa.
 
Ei sen enempää sähköbasson kuin elektroakustisenkaan tarvitse "liikaa täyttää", soittajasta/miksaajasta kiinni miten hyvin tai huonosti kukin instrumentti kokonaisuuteen istuu.
 

 
OlliTeirikko: Mutta kysymykseni tulee sitten. Millä eväillä tuollaisesta bassosta voisi saada keikkailua ajatellen oikeasti hyvän saundin? Piezon saundi on perinteisesti kireä ja terävä, sekä korostaa ikävällä tavalla yläpäätä antamatta lainkaan lämpöä. Piezo ei tunnu saundillisesti välittävän lainkaan akustisen nostalgisuutta, joka olisi tavallaan se fiilis.. Sellainen joku 60-luvun folk tms.
 
Ei piezon soundin tarvitse kireä olla, mitä laadukaampi mikkisysteemi, sitä parempaa soundia on mahdollista saada poimittua.
 
Akustisen basson voi myös lähimikittää, joko ständinnokassa olevalla mikillä jollei basisti ole kovin heiluvaista sorttia, ja kaikuaukkoon tai basson koppaan kiinnitettävällä lyhyellä joutsenkaulamikillä jos on.
 

 
OlliTeirikko: Mietin, että flatwound -kielet voisi pehmentää saundia.
 
Pehmentäväthän ne, ja halfroundit eli hiotut ovat tietty napakuudeltaan suurinpiirtein flättien ja roundwoundien välistä.
 
Samoin nauhattoman basson käyttö muuttaa soundia, mutta vaatii tietenkin sen että nauhaton istuu omaan soittotyyliin, kuten myös musaan jota soitetaan.
 

 
OlliTeirikko: Entä sitten pedaalipuolella? Chorus ei oikein viehätä.
 
Itse en ole teiniaikojen jälkeen tuntenut pakottavaa tarvetta efektien käyttämiseen, joten niistä en osaa sanoa mitään muuta kuin että käyttää niitä joita sähköbassonkin kanssa käyttäisi.
 

 
OlliTeirikko: Ja miten vahvistimet? Bassovahvarit yleisesti tuskin toimivat akustisen instrumentin kanssa yhtä hyvin?
 
Toimivat kyllä ihan samalla tapaa kuin sähköinstrumentinkin kanssa, mutta piezojen kanssa vaaditaan pelkän magneettimikkisisäänmenon sisältävissä tietysti väliin etuaste joka sovittaa piezon ja instrumenttisisäänmenon impedanssit paremmin toisiinsa.
 
Itse olen käyttänyt SWR WM10:ä hyvällä menestyksellä niin halvan elektroakustisen (Hohner HAB-50 BS), kuin kontrankin kanssa.
Markkinoilta löytyy myös erityisesti akustisille bassoille suunnattuja vahvareita, mm. PJB:ltä.
En tiedä miten nykyiset Kiinalaiset PJB:t vertautuvat vanhempiin jenkkivehkeisiin, muutoin kuin hinnaltaan joka on ~1/4.
 

 
OlliTeirikko: Mutta sittan pa-kaappien kautta saundi kanavoituu sinne jonnekin sen sijaan, että se olisi lähellä kuultavissa ja säädettävissä.
 
Riippuu valitsemastanne filosofiasta, aika usein akustiset bändit mikittävät kaiken ja luottavat miksaajan ammattitaitoon.
Etenkin koska jos kuulijakunta vaihtelee määrältään ja äänekkyydeltään, akustisen musan balanssit ovat verraten vaikeita miksata lavalta, saati sitten pelkällä backlinellä+laulukamoilla.
 
Jollette soita putkilaitteiden läpi, tottahan itselle monitorin saa sopivaksikatsomaansa paikkaan, sopivaksikatsomallaan soundilla.
Ja koska nykyään varmasti varsin moni analogipuristeja lukuunottamatta luottaa digimiksereihin, omia soundejaan voi ruuvata varsin näppärästi tabletilla, kännykällä tai näppäräsormisimmat älykellolla.
 
Jos erillinen "bassovahvari" kuitenkin pitää syystä tai toisesta olla, oma valinta olisi ja on joku mieluisa etuaste ja moderni aktiivi-PA yläkaappi.
Ulkonäkö on tietty ahterista mutta äänen laatu ja määrä korvaavat moisen pikkuseikan ainakin mulla.
 

 
OlliTeirikko: Ps. Ilman vahvistusta soittaminen ei mielestäni ole yhtälö lainkaan.. joten jätin sen pois.
 
:)
 
Kokeilematta en tuotakaan vaihtoehtoa poissulkisi, etenkin jos kaikki muutkin musisoivat luomuna.
Vaatii tietysti instrumentilta ja soittotyyliltä erilaisia ominaisuuksia kuin jos soittaa vahvistettuna.
 
T:Samuli

Jos leikkais ihan alinta päätä vähän pois, niin vois istua paremmin? Ei se toki sitä akustisen kopan tunnelmaa tuo. Oisko mahdollista kokeilla jotain lyhytskaalaista bassoa? Tai jopa jotain ukulele-osastoa?

OlliTeirikko: Ja miten vahvistimet? Bassovahvarit yleisesti tuskin toimivat akustisen instrumentin kanssa yhtä hyvin? Mutta sittan pa-kaappien kautta saundi kanavoituu sinne jonnekin sen sijaan, että se olisi lähellä kuultavissa ja säädettävissä.
 
Samoja asioita pohdiskeltu. Kokoonpanolla tosin ei ole ollut vielä yksiäkään treenejä koska eivät vaivaudu paikalle jos ei ole keikkaa jo myytynä...
 
Hommasin Fenderin CB60-halpiksen. Siinä on kumminkin Fishmannin elektroniikka eli ei tartte murehtia piezojen impedanssisovituksista.
 
Sitä on vaihtelevalla menestyksellä nyt tarjottu suoraan mikserin sisääntuloon, HiWatt-klooniin ja kitarakomboon. Kaikista on saatu pienellä ruuvauksella ihan bassolta kuulostavaa ääntä ulos. Ne sisäänrakennetun elektroniikan bass- ja treble-säätimet tekevät myös sitä mitä pitää eli vahvaria ei välttämättä tartte olla siinä käsien ulottuvilla.
 
Se on sitten ihan lavan suuruudesta kiinni tarvitseeko tuo erikseen jotain monitorointia ja varmaan hoituu sillä samalla kulmalla mistä laulukin tulee jos tarvitaan.