Rock, pop, alternative ›

Henri Henri Olavi: Mulla luultavasti TDK tai Maxell. Niitä taisi olla meillä eniten.
 
Surkea Silver Shadow se jostain syystä oli. Em. merkit olivat mullakin käytössä.

Mielenkiintoinen oli dokkari ja Stereogramofonin kassuilla oli melko erilainen meining kuin albumivaiheen Leavings -levyillä.
 
Varsin atleettinen kundi oli Gösta nuorempana ollut. Kuten tuossa Reijo Innakin sanoi, se mielikuva mikä ihmisillä hänestä oli muutaman vuoden julkisten esiintymisten perustella, oli aika kaukana totuudesta.

Alfons Åberg: Varsin atleettinen kundi oli Gösta nuorempana ollut. Kuten tuossa Reijo Innakin sanoi, se mielikuva mikä ihmisillä hänestä oli muutaman vuoden julkisten esiintymisten perustella, oli aika kaukana totuudesta.
 
Näin oli. 80-luvun puolivälissä alkoi plösähdäntä, joka saavutti kai karvaisessa puna-pöhökkyydessään huippunsa 90-luvun puoliväliin mennessä. Viimeisinä vuosinaanhan Götsä oli aloittanut ankaran kuntokuurin pyöräillen, juosten ja sauvakävellen, mutta kuten tiedämme, hän oli tuolloin vetäytynyt jo käytännössä täysin julkisuudesta, eikä kuvamateriaalia timmiin kuntoon palanneesta vanhemmasta Götsä Sundguistista ole saatavilla.

Alfons Åberg: Mielenkiintoinen oli dokkari ja Stereogramofonin kassuilla oli melko erilainen meining kuin albumivaiheen Leavings -levyillä.
 
Oli mielenkiintoista kuulla varhaisia demoja tulevista Leevi -biiseistä noilla kaseteilla, esim. Mitä kuuluu, Marja-Leena? ja Elämänmeno olivat jo melko valmiita, mutta lyriikat olivat osittain vielä erilaisia levytettyihin biiseihin verrattuna.
 
"Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki, kylläpä oksettaa..."
 
Marja-Leenassa laulettiin jotain tyyliin "vuokses enää mennyt en skoleen".
 
Ja biisistä Makeampi makeaa oli näköjään jo melko raspinen versio kasetilla, vaikka lopullinen versio levytettiin vasta 1985.
 
Tosi hyvä dokumentti, jossa kuullaan myös hieman Koe-eläinpuistoa muistuttavia radiospiikkejä jo 70-luvun puolivälin tienoilta.

Olen suuri fani ja Gösta on suuri sankarini. Luin Juha Partasen Cyranon ja Hullun koiran jo kauan sitten, ja toivoin aika pitkään Stereogramofonien ja Äimärock-filmin putkahtamista julkisuuteen. Pidin siis todella paljon Unelmista ja bändihommista. En arvannut vaikka Makeamman makean olevan jo 70-luvulta. Varsin hieno loppu, kun vanhat soittokaverit esittivät Carpentesin Yesterday Once Moren. Se sopii hyvin siihen nostalgiseen dokumenttiin

Hannubal: Oli mielenkiintoista kuulla varhaisia demoja tulevista Leevi -biiseistä noilla kaseteilla, esim. Mitä kuuluu, Marja-Leena? ja Elämänmeno olivat jo melko valmiita, mutta lyriikat olivat osittain vielä erilaisia levytettyihin biiseihin verrattuna.
 
"Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki, kylläpä oksettaa..."
 
Marja-Leenassa laulettiin jotain tyyliin "vuokses enää mennyt en skoleen".
 
Ja biisistä Makeampi makeaa oli näköjään jo melko raspinen versio kasetilla, vaikka lopullinen versio levytettiin vasta 1985.
 
Tosi hyvä dokumentti, jossa kuullaan myös hieman Koe-eläinpuistoa muistuttavia radiospiikkejä jo 70-luvun puolivälin tienoilta.
 
Hauska kuriositeetti oli myös, että "1963 - 15 vuotta myöhemmin" oli Stereogramofoni-kasetilla Repe & The Mohiganes -yhteen esittämä "Oh, Julie", jonka Hurriganesille kumartavasti Reijo Inna lauloi Äimärockin keikalla rumpujen soiton ohessa.

Rakkauden Planeetta ja Häntä Koipien Välissä julkaistaan uusina vinyylipainoksina keväällä.
 
https://www.rumba.fi/uutiset/leevi- … le-kasittamattoman-hienoja-uutisia/

Juhniable: (--) siis todella paljon Unelmista ja bändihommista. En arvannut vaikka Makeamman makean olevan jo 70-luvulta. Varsin hieno loppu, kun vanhat soittokaverit esittivät Carpentesin Yesterday Once Moren. Se sopii hyvin siihen nostalgiseen dokumenttiin
 
Hieno dokumentti. Olisi kiva lähteä itsekkin kävelemään noille kaduille, joissa dokumenttia kuvattiin, ja fiilistellä bändiä. Kuinka paljon ja hienoa musiikkia 2 miestä sai aikaan tuossa lopussa, kuin soittovat "Yesterday Once More".
https://areena.yle.fi/1-66151135

Eilen näin Leavings-orkesterin Timo Rautiaisen kanssa ja kyllähän se sykähdytti kovasti. Taustalaulaja/tanssija Kiia Teuronen oli myös ilo silmälle. Keikan ikimuistoisimpia hetkiä oli mielettömän upeasti vedetty En tahdo sinua enää (Rautiainen totesi biisin loputtua tanssikoreografioista "Hynysen Jounilta ei olis lähtenyt"). Teuvo. maanteiden kuningas ja Pohjois-Karjala menivät yhteislauluksi. Oli se vaan niin hienoa vihdoin kuulla nämä rakkaat biisit livenä.