Tauno Marttisen eräässä harmonikalle sävelletyssä kekseliäässä teoksessa lienee jopa varsin Bach tyylisiä fugaalisia jaksojakin, persoonallisen ilmaisun lisäksi. Soittaja myös naputtelee ja koputtelee rytmikkäästi haitarin rakenteisiin varsinkin Concertino nimisessä sävellyksessä harmonikalle ja orkesterille. Miten tämä merkitään nuotteihin vai merkitäänkö lain, jos soittaja on esim. improvisoinut nämä hälyefektit itse? Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
En tiedä, mutta "extended technique notation" -haulla voi löytyä Internetistä esimerkkejä erikoisten tekniikoiden nuotintamisesta eri soittimilla.
Itse oon saanut sellasen kuvan, että aika usein näissä keksitään oma notaatiotapa tai saatetaan kertoa ihan sanallisesti nuottipaperilla mitä on tarkoitus tehdä. Ja jos esittäjä ja säveltäjä tekee teosta yhteistyönä, niin ne voi ihan sanallisesti käydä keskustelua säveltäjän visiosta ja soittimen/soittajan mahdollisuuksista.
Sähkökitaramusassa näkee musta hyvin kehityksen, jossa nykyään yleiset, mutta aikanaan erikoisemmiksi luetut tekniikat kirjoitettiin vielä joskus 80-luvulla eri tavoin eri toimijoiden puolesta kun vakiintunutta käytöntä ei ollut. Sittemmin näistä monelle on muodostunut vakiintunut merkintätapa. Eli nuotinnos kyllä elää jatkuvasti näiden erikoisempien juttujen kohdalla. |
Arkka:
Itse oon saanut sellasen kuvan, että aika usein näissä keksitään oma notaatiotapa tai saatetaan kertoa ihan sanallisesti nuottipaperilla mitä on tarkoitus tehdä.
Tähän olen itsekin törmännyt. Koputtelut, raapimiset, kuinka nopeasti pyöritetään esim. tuulikonetta jne. Jos et sä osaa päätäs käyttää niin voisit sä ainaki munaas näyttää |
Arkka: En tiedä, mutta "extended technique notation" -haulla voi löytyä Internetistä esimerkkejä erikoisten tekniikoiden nuotintamisesta eri soittimilla.
Itse oon saanut sellasen kuvan, että aika usein näissä keksitään oma notaatiotapa tai saatetaan kertoa ihan sanallisesti nuottipaperilla mitä on tarkoitus tehdä. Ja jos esittäjä ja säveltäjä tekee teosta yhteistyönä, niin ne voi ihan sanallisesti käydä keskustelua säveltäjän visiosta ja soittimen/soittajan mahdollisuuksista.
Sähkökitaramusassa näkee musta hyvin kehityksen, jossa nykyään yleiset, mutta aikanaan erikoisemmiksi luetut tekniikat kirjoitettiin vielä joskus 80-luvulla eri tavoin eri toimijoiden puolesta kun vakiintunutta käytöntä ei ollut. Sittemmin näistä monelle on muodostunut vakiintunut merkintätapa. Eli nuotinnos kyllä elää jatkuvasti näiden erikoisempien juttujen kohdalla.
Kiitokset tästä hienosta selvityksestä. Tutustuin monen tyyppisiin notaatioihin traditionaalisemmin nuotinnetusta musiikista tahtiviivoineen modernien säveltäjien teoksiin asti ja mm. Stockhausenin äärimmäisen tarkoin muistiin merkitty ja nuotinnettu tai säännelty musiikki eroaa sellaisten modernimpien säveltäjien teosten nuotinnuksesta, johon on sisällytetty improvisatorinen elementti ja suotu enemmän "tilaa" esittäjälle. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
megatherium
Arkka
Henri Henri Olavi