Yleistä keskustelua musiikista ›

Funkånaut: Tämä on kyllä järjettömyydessään jotakin uskomatonta. Ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa.
 
Mikä ihme tuo "ansioton genre-etu" edes on, jos ollaan hetki vakavia?
 
E: Jostakin syystä joku virassa oleva kruunun genre-poliisi naurattaa ajatuksena melkoisesti.
 
Enpä tiiä, tuohan kuulostaa ihan jees idealta.

Funkånaut:
Mikä ihme tuo "ansioton genre-etu" edes on, jos ollaan hetki vakavia?
 
Mä just totesin, että niitä genrejä on nykyään enemmän kuin koskaan.
Humpalla ja käännösiskelmällä ei oo enää minkäänlaista genre-etua.
 
Ja silloinkin kun ne oli ainoat genret niin genrejen sisälläkään jako ei menny mitenkään tasan, himputti, tekemällä vähemmän vetävän humpan tai käännösiskelmän ei tienannut lanttiakaan ja jäi siis kokonaan ilman genre-etua.

Se genre-etu oli jotain semmoista, että kun tekee sellaista musaa minkä tyylisestä porukka jo valmiiksi tykkää, on tekijällä ansaitsematon genre-etu.
 
Mutta jos musa ei oikeasta genrestä huolimatta myykään, kuten rintapek kuvaili, niin onko genre-etua oikeasti olemassa? Vai onko gen-reetu paremminkin myyttinen taruolento?

Kefiiri: Se genre-etu oli jotain semmoista, että kun tekee sellaista musaa minkä tyylisestä porukka jo valmiiksi tykkää, on tekijällä ansaitsematon genre-etu.
 
Mutta jos musa ei oikeasta genrestä huolimatta myykään, kuten rintapek kuvaili, niin onko genre-etua oikeasti olemassa? Vai onko gen-reetu paremminkin myyttinen taruolento?
 
Toiset genret olisivat tietenkin tasa-arvoisempia, kuin toiset.

Funkånaut: Toiset genret olisivat tietenkin tasa-arvoisempia, kuin toiset.
 
Se riippuu tietenkin aina kyseessä olevasta regiimistä ja sen arvoista.
 
Esimerkiksi tältä päivältä (vai eiliseltäkö) hallituksen joululahjat kulttuurille ja taiteelle, pieni otanta:
 
Valiokunta lisää momentille 2 865 000 euroa, joka kohdistetaan taiteen ja kulttuurin edistämiseen seuraavasti:
 
200 000 euroa Parolan Panssarimuseolle, panssarijunan katokseen
50 000 euroa Kollaa ja Simo Häyhä -museolle
50 000 euroa Rukajärven suunnan historiayhdistykselle
10 000 euroa Mannerheim-ristin ritarien museon tukiyhdistykselle, Ritarigalleria ry
50 000 euroa Kuntoutumis- ja liikuntasäätiö Peurungalle, Korsumuseon ylläpitoon ja pienimuotoisiin hankintoihin
50 000 euroa Hallinportin ilmailumuseolle
50 000 euroa Suomen sotilasmuseosäätiölle Lahden Sotilaslääketieteen museon toimintaan
100 000 euroa Kymilinnan Linnoitusalueen ystävät ry:lle alueen kunnostamiseen
100 000 euroa Ristijärven suojeluskunta- ja lottamuseolle kunnostushankkeeseen
100 000 euroa Viestimuseo Lokille, museoluolien kunnostamiseen
30 000 euroa Siirtolaisuusmuseon Tuki ry:lle näyttelytoiminnan kehittämiseen ja aktualisoimiseen
 
Nyt kansa sitten sankoin joukoin taiteesta ja kulttuurista nauttimaan!

Funkånaut: Tämä on kyllä järjettömyydessään jotakin uskomatonta. Ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa.
 
Mikä ihme tuo "ansioton genre-etu" edes on, jos ollaan hetki vakavia?
 
E: Jostakin syystä joku virassa oleva kruunun genre-poliisi naurattaa ajatuksena melkoisesti.
 
No otetaan esimerkiksi, että on helpompaa myydä poppis2 kun on ensin myyty poppis ja kun ostajakunta ostaa imagon perusteella eikä taiteellisen ansioituneisuuden.
 
Mainstream-musiikkibisneshän kierrättää kokoajan samoja ideoita.
 
Mutta tämä ei ole edes taidealaa, koska joku Spice Girls myy muuta kuin taidetta. Se myy kuin muotivaatteet. Markkinoituja ideoita.
 
Ansioton genre-etu on kun firma saa lisää rahaa lisäämättä juurikaan tuotannollisesti mitään. Toisin sanoen, se tuottaa samalla tuotantopanoksella moninkertaisesti. Lisäksi se ei kehitä taidetta mitenkään.
 
Perusargumentti on myös, että ostajakunta on hieman tyhmää, koska se ostaa myös oheistuotteita, jotka eivät liity itse musiikkituotteeseen mitenkään.

soundmodel: Perusargumentti on myös, että ostajakunta on hieman tyhmää, koska se ostaa myös oheistuotteita, jotka eivät liity itse musiikkituotteeseen mitenkään.
 
Eikö tää on vähän joka artistin kanssa joka myy jotain merchiä genrestä riippumatta? Onko kuluttaja tyhmä jos se haluaa itselleen vaikka paidan jossa on sen lempiartistin kuva?
 
Ja pakko samalla kysyä myös, että mikä se sun musagenre on minkä nyt koet saavan riistoa ison pahan popmusiikin taholta?

soundmodel: Mainstream-musiikkibisneshän kierrättää kokoajan samoja ideoita.
 
No niin no, vähän kärjistäen koko länsimainen musiikkikulttuuri on kierrättänyt samoja ideoita viimeiset 300 vuotta.

Kuulin kerran erään kotimaisen konemusiikin "marginaaliartistin" keskustelua levymessuilla - hieman salaa levyjä selaillessa. Myyjä kyseli, että miten tuollaisella marginaalimusiikilla tulee toimeen. Muusikko sanoi, että hän tienaa jossain Japanissa, koska siellä se marginaalikin on määrällisesti suurempaa, mitä valtavirta täällä.

Tympee Huttunen: Kuulin kerran erään kotimaisen konemusiikin "marginaaliartistin" keskustelua levymessuilla - hieman salaa levyjä selaillessa. Myyjä kyseli, että miten tuollaisella marginaalimusiikilla tulee toimeen. Muusikko sanoi, että hän tienaa jossain Japanissa, koska siellä se marginaalikin on määrällisesti suurempaa, mitä valtavirta täällä.
 
Mutta eikö noissa isoissa paikoissa ole niitä pinnalle yrittäjiäkin vastaavassa määrin enemmän? Luulisi että jaettavasta kakusta ei jäisi sen kummempaa siivua kuin täälläkään, koska jakajiakin on moninkertaisesti.
 
En oikein usko että vain tuo mittakaava selittää menestymisen Japanissa... kyllä sen musan täytyy jotenkin sopia sikäläiseen makuun.
 
Muuten olen sitä mieltä että soundmodelin juttujen täytyy olla kunnioitettavan huolellista trollausta, ei kukaan oikeasti voi järkeillä näin:
 
Perusargumentti on myös, että ostajakunta on hieman tyhmää, koska se ostaa myös oheistuotteita, jotka eivät liity itse musiikkituotteeseen mitenkään.

Kefiiri: Mutta eikö noissa isoissa paikoissa ole niitä pinnalle yrittäjiäkin vastaavassa määrin enemmän? Luulisi että jaettavasta kakusta ei jäisi sen kummempaa siivua kuin täälläkään, koska jakajiakin on moninkertaisesti.
 
En oikein usko että vain tuo mittakaava selittää menestymisen Japanissa... kyllä sen musan täytyy jotenkin sopia sikäläiseen makuun.
 
Joo, mutta lähinnä pointti oli, että jos täällä iskelmää kuuntelee miljoonaa ihmistä, niin siellä kuuntelee viisi miljoonaa ihmistä jotain elektronista pulputtelua. Jossakin vain ne marginaalitkin on niin isot, että pienelläkin menestyksellä voi pärjätä. Helppoa se ei tietenkään ole, mutta kuitenkin mahdollista.

Vessajono: No niin no, vähän kärjistäen koko länsimainen musiikkikulttuuri on kierrättänyt samoja ideoita viimeiset 300 vuotta.
 
Sitä ei lasketa.
 
Vaikka pitäisi huomioida. Musa on musaa, ja samoilla palikoilla länkkärit ovat tuon 300v leikkineet.

Otetaapa esimerkiksi vaikkapa yhde miehen suomalainen black metal -bändi Satanic Warmaster. Se on marginaalissa, mutta edellinen levy meni suomessa ostettujen fyysisten levyjen kärkeen. Samaan aikaa striimipuolella kärjessä keikkui Sexmanet ja muut. Tyystin erilaiset kuluttajasekmentit siis kyseessä.

Vessajono: niin kauan kuin puhutaan ykkösistä ja nollista, lopputulos on manipuloitavissa. Jos ei muuten niin vaikka ostamalla itselleen kuunteluja.
 
Ja joka tapauksessahan me jouduttaisiin arvioimaan taidetta taloudellisin perustein jos myynti on se mittari, vaikka meidän ei pitänyt voida arvioida taidetta taloudellisin perustein. Eli koko tää aivopieru on kaiken lisäksi ristiriidassa itsensä kanssa.
 
Hyviä pointteja.

abassimo: Eikö tää on vähän joka artistin kanssa joka myy jotain merchiä genrestä riippumatta? Onko kuluttaja tyhmä jos se haluaa itselleen vaikka paidan jossa on sen lempiartistin kuva?
 
Ja pakko samalla kysyä myös, että mikä se sun musagenre on minkä nyt koet saavan riistoa ison pahan popmusiikin taholta?
 
Siis se on tyhmää vain siinä mielessä, että merch ja musiikki eivät suoraan liity toisiinsa. Eli musiikkituotteella ei ole sinänsä mitään tekemistä merchin kanssa. Se on vain lisärahastusta sen kylkeen ja musiikkituote ei sinällään muutu mitenkään oli sitä tai ei.
 
Kritisoitu "elämysmyynti" (siis myydään kulttuurielämystä, eikä vain musiikkia) on ihan eri genre, eivätkä kaikki artistit tee sitä tai kuluttajat kuluta sitä. Esimerkiksi itselleni cover art on ihan kiva lisä, mutta ostaisin myös blankolevynä. En ole koskaan ostanut mitään merchiä, koska se on turhaa, enkä halua olla kävelevä mainos.
 
En tiedä oikeasta musiikkibisneksestä, mutta Aphex Twin:illä oli albumikin "26 Mixes for Cash", yms., joiden arvioidaan vain illustroivan, että joidenkin artistien "for cash" -tuotanto on ihan eri asia kuin heidän taiteellinen tuotanto. Tämä on aika dikotomista.

Tympee Huttunen: Kuulin kerran erään kotimaisen konemusiikin "marginaaliartistin" keskustelua levymessuilla - hieman salaa levyjä selaillessa. Myyjä kyseli, että miten tuollaisella marginaalimusiikilla tulee toimeen. Muusikko sanoi, että hän tienaa jossain Japanissa, koska siellä se marginaalikin on määrällisesti suurempaa, mitä valtavirta täällä.
 
Huttusella on tässä pointti. Jo Kant hiffasi aikoinaan, että ihmiset ovat yksilöitä ja heidän tekemänsä arvostelmat ovat subjektiivisia. Mutta samaan aikaan ihmiset ovat kasvaneet samanlaisissa kulttuurisissa olosuhteissa ja kultturellinen patja on todella paksu, koska se juontaa aikoihin ennen kirjoitettua tai tiedostettua kulttuuria. Näin ne subjektiiviset arvostelmat tuppaavat olemaan universaaleja tai ainakin kattamaan sen oman kulttuuripiirinsä.
 
Koska näin on, on hyvä idea tehdä taidetta just niinkuin itse haluaa, koska on hyvin todennäköistä, että suurin piirtein samalla lailla ajattelevia ihmisiä on maapallolla muitakin. Jos taiteensa saa levitettyä näille, on myös suosiota.
 
Jos taas alkaa miettiä keskimääräisyyksiä tekemisen ohjaimina, on pian pulassa. Mistä helvetistä voi tietää, että niin-ja-niin-paljon ihmisiä haluaa kamaa, jonkalaista on laskelmoinut tekevänsä? Tämä näyttäytyy totena, kun miettii, kuinka paljon hukka-arpoja levy-yhtiöt ja niiden koneistot tekevät. Siinä pelataan peliä, jossa lototaan jokaista numeroa ja toivotaan, että jollekin sattuisi täysosuma.
 
Mitä tulee genreluokituksiin, tästä ei ole kovin kauaa (olisko reilut 30 vuotta?), kun tekijänoikeuskorvauksia jaettiin genreluokitusten määrittelemin osuuksin. Joonas Kokkonen oli raahattu horisemaan siihen Teoston kokoukseen, jossa luokitus päätettiin lopettaa.
 
Ja vielä popmusiikista ja paidoista. Ne kuuluvat yhteen ajatuksella, että popmusiikki on yhtenäistaideteos. Toki itsekin erotan levyn ja liven eri teoksiksi, mutta muistan hyvin, että paitamyynnistä tulleita fyrkkia en jotenkin halunnut dissata. Ne kuuluivat juttuun.
 
PS EDIT: Tälle kaverille, joka oli sitä mieltä, että rahan funtsaaminen on A ja O. Voi se ollakin, mutta ei se lopputulosta takaa. Ramonesit kelas aikoinaan tekevänsä hyvän analyysin pohjalta niin simppeliä popmusiikkia, että heistä tulee saman tien miljardöörejä. No, he tulivat vahingossa luoneeksi uuden musatyylin, mikä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mutta miljardöörejä heistä ei tullut, vaan keikkoja jouduttiin vääntämään. Tulosta tuli, muttei etukäteen ajateltua.

Tämä biisi sivuaa niin monia puheenvuoroja tässä ketjussa, että se on aivan pakko linkittää tähän nyt:
https://youtu.be/xZ9b9as2vd4?si=UhAdUPbynjkHcTJa
 
Monet esiin nousseet ärsyttävyydet jurppivat Juicea jo 70-luvun lopulla, eikä hän luultavasti ole eka.
 
Myös Matti-vainaan (R.I.P.) rumputyöskentely on ajankohta ja bändin kotimaa huomioiden aika lailla melekosta. Lisäksi live.

Tuore aiheeseen sopiva näkemys. https://www.youtube.com/watch?v=zDNw50xjioE
Juha-Matti Paska - Pyhimys, tuutko fiittaa?

onjokäytössä: Tuore aiheeseen sopiva näkemys. https://www.youtube.com/watch?v=zDNw50xjioE
Juha-Matti Paska - Pyhimys, tuutko fiittaa?
 
Ihan hyvä. Onko toi tyyppi se sama, joka tekee niitä "Tehdään biisi kuin...." -videoita?