Aihe: Miksi suomalaiset menestysoopperat vielä levyttämättä?
1
Prophet
11.12.2024 22:14:19
megatherium: Esimerkkeinä Launiksen Kullervo, miksei Seitsemän veljestä, jonka lauluosuuksia Sibelius piti kiinnostavina,
 
Mulla on Seitsemän veljestä dvd teatterisovituksena, pitäis katsoa joskus kunnolla.
 
https://www.prisma.fi/tuotteet/1005 … 67/seitseman-veljesta-dvd-100599167
megatherium
21.12.2024 12:25:40 (muokattu 21.12.2024 12:29:14)
Prophet: Mulla on Seitsemän veljestä dvd teatterisovituksena, pitäis katsoa joskus kunnolla.
 
https://www.prisma.fi/tuotteet/1005 … 67/seitseman-veljesta-dvd-100599167

 
Se lienee kuitenkin vain näytelmän eikä oopperan muodossa? Tauno Marttisellakin on ammoisina aikoina TV:ssäkin esitettyjä TV-oopperoita tuotannossaan, joista olen nähnyt vain katkelmia Facebookissa. Näitä ovat mm. Kihlaus ja Lea ym.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
megatherium
09.01.2025 12:12:39 (muokattu 10.01.2025 12:23:40)
Vanhassa Hesarissa ysäriltä oli Marttisen haastattelu, jossa tämä kertoi rakentaneensa oopperaansa 7 veljestä suurine kuoroineen, baletteineen, solisteineen ja orkestereineen pala palalta kuin Iisakin kirkkoa ja ihmetteli sitä, että kaikki vanha unohdetaan uuden vuoksi, kun toimittaja kertoi artikkelissa, että 1970-luvulla ilmestyi uusia suomalaisia säveltäjiä säveltaiteen näyttämölle oopperoineen, ja Marttisen oopperat jäivät unohduksiin, vaikka itse sanoisin, etteivät ne suinkaan olleet sen vanhanaikaisempia, kuin monet ns. karvalakkioopperatkaan yms., vaan niiden hahmot saattoivat perustua sävelriviin dodekafonisen sävellystekniikan mukaisesti tai sen synteesinä.
 
Vaikka kuulin otteen TV ooppera Leasta, niin en olisi monoäänityksen perusteella sävytykseltään herkkäsointisen ja tunnelmaltaan salaperäisen alkusoiton fragmentin nojalla uskonut sitä kritiikin luomaa käsitystä, jonka mukaan oopperassa on kuvausvoimaisia orkesterivärejä ja orkestraalisia efektejä, omaleimaista mystiikkaa, näyttämömusiikkina oivallisia teemoja ja tunnelmaa luovia sävelkulkuja aarioiden muodostuessa oopperan kohokohdiksi, ja joista varsinkaan nimihenkilön aaria ei kritiikin mukaan jättänyt ketään kylmäksi.
 
Joaksen roolin esittäjä Enkola lauloi roolinsa muhkein äänenpainoin kantaesityksessä dramaattisia efektejä säästelemättä ja näyttämötoiminnaltaan niukan ja oratoriomaisen oopperan toiminnaltaan vaikuttavimpiin numeroihin kritiikin mukaan kuului Aramin ja Joaksen taistelu, kun sen sijaan kvartetosta, jousten sähisevien kromaattisten kuvioiden viedessä voiton laulajista, ei esitysolosuhteista johtuen saanut äänimassasta mitään selvää.
 
Lampisuo valoi Aramin aariaan lämpöä ja hartautta.
 
Kivinen lauloi Rubenin roolin asiaan kuuluvalla primitiivisyydellä.
 
Lahtisen äänellisesti suvereeni ja teosta näyttämöllisesti kannatellut suoritus Sakeuksena aloitti oopperan tapahtumat lupaavasti. Tosin Sakeuksen laskiessa penninkejään mm. celestan kilinän säestyksellä oli hiukan naiivi efekti.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)