Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Perinteisten lasituubien lisäksi saatavilla on myös keraamisia putkia sekä näiden hybridejä. 4cx10000 on odottanut tuolla pöydän alla muuttumista rf-vahvariksi jo melko kauan. Sitten on 4cx250:iä muutamia, Gi-7b:tä, joka olisi oikein pieni ja sievä triodi josta saisi 300W single-end vehkeen 4kV anodijännitteellä. Suorahehkutteisina joutuu kytkentöjä vähän miettimään uusiksi. Puhallinjäähdytys on jonkinlainen ongelma, mutta täydellä teholla pitserian nurkassa tuskin kuuluu puhaltimet? Oletteko koskaan kokeilleet tämmösistä veistellä audiovahvareita? Netistä löytyy infoa aika huonosti?

Moi.
 
Juhani_t: Oletteko koskaan kokeilleet tämmösistä veistellä audiovahvareita?
 
Liuta 5868 RF-putkia odottelee inspiraation iskemistä.
 
https://frank.pocnet.net/sheets/089/t/TB4-1250.pdf
 

 
Juhani_t: Netistä löytyy infoa aika huonosti?
 
Eikä ihmekään, KW teholuokan RF/HF putkista ei audiokäytössä ole suurta iloa eivätkä kaikki audiotaajuuksille edes luontevasti taivu, jos lainkaan.
Joskus 70-80-luvulla noilla aolisi saattanut olla merkitystä, mutta nykyään löytyy huomattavasti yksinkertaisempiakin tapoja KW luokan audiovahvistimiin.
RF- ja HF-puolella tilanne on pitkälti toinen, putkille ei varteenotettavaa pulijohdekorvaajaa ole vielä saatu kehitetyksi.
 
AF putkivahvistimia halajavat eivät myöskään pääsääntöisesti kaipaa kilovolttien anodijännitteiden mukanaan tuomia haasteita, kuten eivät kilowattiluokan hukkatehojakaan.
 
Omana murheenaan on tietysti sekin seikka että niin pääte-, kuin jännitemuuntajakin painaa herkästi toistasataa kiloa, hehkumuuntaja suhteessa ulostulotehoon kuten päätemuuntajakin, mutta rahtusen vähemmän kuitenkin.
Joten kokonaispainoa siunaantuu roimasti vaikka jakaisi vahvarin useampiin kokonaisuuksiin.
 
Ja ellei hehkumuuntajaa ja jännitemuuntajaa saa purettua samasta RF lähettimestä tai HF hitsauskoneesta kuin putkiakin, jo pelkän UI, C tai toroidisydänpakan löytäminen voi olla vaikeaa.
Useampaa kertaluokkaa vaikeampaa sopivan aihion löytäminen on tietty päätemuuntajlle, muuntajalevyn ominaisuuksien kun pitäisi olla audotaajuuksille soveltuvaa eli ihan mikä tahansa plootu ei käy.
 
Käämiminen on sentään suhteellisen suoraviivaista koska lanka on jöpäkkää, mutta toki aikaavievää puuhaa.
 
Plussapuolella -jos asian sellaiseksi haluaa ajatella- on se että driver tehon pitää olla 100W+, jolloin voi käyttää olemassaolevia putkipäätevahvistinkytkentöjä rahtusen modattuina ajamaan ko. putkia.
 
T:Samuli

basisti1971: Moi.
Liuta 5868 RF-putkia odottelee inspiraation iskemistä.
 
https://frank.pocnet.net/sheets/089/t/TB4-1250.pdf
 
Noniin. Audiohommiin? Et radioamatööri ole kuitenkaan?
 
Tuostahan lähtee kyllä. Miten olet ajatellut tuon suoran hehkutuksen toteuttaa hilaohjatussa kytkennässä?
 
Eikä ihmekään, KW teholuokan RF/HF putkista ei audiokäytössä ole suurta iloa eivätkä kaikki audiotaajuuksille edes luontevasti taivu, jos lainkaan.
Joskus 70-80-luvulla noilla aolisi saattanut olla merkitystä, mutta nykyään löytyy huomattavasti yksinkertaisempiakin tapoja KW luokan audiovahvistimiin.
RF- ja HF-puolella tilanne on pitkälti toinen, putkille ei varteenotettavaa pulijohdekorvaajaa ole vielä saatu kehitetyksi.
 
AF putkivahvistimia halajavat eivät myöskään pääsääntöisesti kaipaa kilovolttien anodijännitteiden mukanaan tuomia haasteita, kuten eivät kilowattiluokan hukkatehojakaan.
 
Omana murheenaan on tietysti sekin seikka että niin pääte-, kuin jännitemuuntajakin painaa herkästi toistasataa kiloa, hehkumuuntaja suhteessa ulostulotehoon kuten päätemuuntajakin, mutta rahtusen vähemmän kuitenkin.
Joten kokonaispainoa siunaantuu roimasti vaikka jakaisi vahvarin useampiin kokonaisuuksiin.
 
Ja ellei hehkumuuntajaa ja jännitemuuntajaa saa purettua samasta RF lähettimestä tai HF hitsauskoneesta kuin putkiakin, jo pelkän UI, C tai toroidisydänpakan löytäminen voi olla vaikeaa.
Useampaa kertaluokkaa vaikeampaa sopivan aihion löytäminen on tietty päätemuuntajlle, muuntajalevyn ominaisuuksien kun pitäisi olla audotaajuuksille soveltuvaa eli ihan mikä tahansa plootu ei käy.
 
Käämiminen on sentään suhteellisen suoraviivaista koska lanka on jöpäkkää, mutta toki aikaavievää puuhaa.
 
Plussapuolella -jos asian sellaiseksi haluaa ajatella- on se että driver tehon pitää olla 100W+, jolloin voi käyttää olemassaolevia putkipäätevahvistinkytkentöjä rahtusen modattuina ajamaan ko. putkia.
 
T:Samuli
 
Isoja driveritehoja tarvitaan maattohilakytkennöissä. Niissä gainia ei ole kovin paljoa mutta sen 10-16dB kuitenkin. Minusta alle 10kV:n anodijännitteet on vielä kohtuullisesti käsissä, mutta toki on huomioitava ettei se missään vikatilanteessa pääse inputtiin ja että anodijänntteen suodatuskonkkien saatavuus saattaa vähän raavituttaa otsaa. Öljykonkkia kyllä on saatavilla mutta kertyy hintaa. Tulee väkinsinkin mieleen kolmivaihepoweri jossa on vain 120Hz sitten suodatettavana. Pärjäilee muutamalla mikrofaradilla kun se virtakaan ei mahdoton ole. Nämähän toimivat vaikka tasasähköllä. Taajuuksille ei ole alarajaa. Helvetin pienet kapasitanssit ja hyvinkin korkeataajuinen värähtelykapasiteeti pitää huomioida. Nyt kun välit venäjälle ovat poikki niin edullisia otk-kondensaattoreita ei taida olla saatavilla kilovolttiluokassa?
 
edit: Siis ei ole tarkoitus olla järkevä. Kilowattien A-luokan vahvistinta ei tarvitse kukaan. Olisi joskus kiva käydä soramontulla ison invertterin ja basson kanssa vetelemässä pienet motörheadit vaikka viidellä kilowatilla Peltorit päässä, ja todeta että näin kävi.

basisti1971:
Jollei datalehdeltä mainintaa AF modulaattorina toimimisesta löydy, ainakin itse unohtaisin suosiolla ja kääntäisin katseeni johonkin sellaiseen rööriin joka moiseen soveltuu.
 
"Up to 500Mc" datalehdellä tarkoittaa että soveltuva taajuusalue on 0-500MHz.
 
Ja kuten tuon tyyppisiin putkiin olennaisena ominaisuutena kuuluu, ensin pitää tavalla tai toisella saada selville ovatko hehkukatodit regeneroitavissa vai ei.
Tai ovatko putket ylipäätäänkään ehjiä.
Toisaalta, kun valkkaa putken niin että sitä on vielä kohtuuhintaan saatavana, voi elämänsä ehtoopuolella olevilla putkilla toteutamaansa vahvariin hankkia upouudet putket kun kytkennän on saanut muutoin toimivaksi.
 
Putken getteriaine herätellään pitkällä hehkutuksella ja hitaalla anodijännitteen nostolla. En tiedä halusitko kysyä tätä vai mikä oli lausahduksen tavoite. Keraamisilla putkilla on moninkertainen elinikä lasipurkkeihin verrattuna. Harrasteajossa ei tule ihan heti loppu vastaan.
 
Miten asian ottaa, omasta mielestä muutamakin kilovoltti anodijännitteessä aiheuttaa lisähaasteita yli-/läpilyöntisuojaukseen, kuten erityistoimenpiteisiin piensignaalista erottamiseenkin.
 
Taisin tuossa jo sanoa että kilovoltit pysyvät kyllä piuhoissa vielä kotikonstein, vaikka yli viittä kilovolttia en ole juuri tarvinnut.
 
OTK kondensaattoreita?
Mitä ne sellaiset ovat?
Tokkopa kuitenkaan tarkoitat ihan joka ikisestä neukkuaikaisesta esineestä joka suunnitelmatalouden rattaiden läpi tuotettiin löytyvää "laadun"tarkkailuleimaa OTK tai OTK1.
 
Juuri näitä tarkoitan. Kilovolttitavara on länsimaisilla logoilla ollut aina kohtuullisen hintavaa, mutta näitä "OTK -merkkisiä" kondensaattoreita ja putkenkantoja on käytetty harrastehommiin oikein hyvällä menestyksellä jo kymmeniä vuosia. Luonnollisesti tällaisella ryssäkonkalla ei ole niin helmeilevä diskantti ja kiinteä bassotoisto, joten en tiedä soveltuuko nämä kitara- tahi hifihommiin ollenkaan.

basisti1971: Moi.
Liuta 5868 RF-putkia odottelee inspiraation iskemistä.
https://frank.pocnet.net/sheets/089/t/TB4-1250.pdf

 
Katselin datalehteä ja tämähän on ihan hyvä valinta. Onko sulla pelti- vai grafiittianodilla ne putket? Onko kannat myös? Kantoja ei af-touhuissa välttämättä tarvita koska näillä aallonpituuksilla sovitukset ja heijastusvaimennukset on aina kunnossa, mutta onhan se nyt kuitenkin paljon fiksumman näköistä kun ei ole ruuviliittimillä johdot kiinni. Lasiputkien getteröinti on helppoa kun putkesta näkee jo pelkillä hehkuilla että se on vainaa. Jos hehku pelaa, katodista vapautuu hapen sitovaa ainetta ja valkoista hattua ei tule. Hehkutuksen merkitys epäsuorahehkutteisissa putkissa matalilla anodijännitteillä on vähän korkinhaistelua koska getteriaine ei toimi samalla tavalla, mutta ei siitä haittaakaan ole.
 
Mä olen tuon pikkusiskosta, eli 3-500Z(g):stä tehnyt useamman vahvarin 3-30MHz taajuusalueelle. Rf-vehkeet on sähköisesti todella yksinkertaisia, mutta mekaniikka on hankalaa, ja koska sovitus antenniin tehdään yleensä pii-suodattimella, on sen vieterin mekaaninen asettelu ja lopullinen tuunaus melko työlästä. Näitä RF-maattohilakytkentäisiä putkia ajellaan yleensä 100W ohjauksella. 2,7kV anodijännitteellä kahdesta rinnakkain kytketystä putkesta saa pari kilowattia hetken ulos noin 150W ohjauksella. Peltianodit alkaa punoittamaan aika nopeasti mutta grafiittianodilla kestää painaa hönkää vähän pidempään. Lasiputkien kanssa vielä pärjää, mutta keraamisten putkien kovat anodijännitteet sekä sen puhallinjäähdytykset on vähän haitarista. Samoin keraamisten putkien valkoinen hattu ei näy joten sinne tulee sitten työnnettyä sitten summanmutikassa anodijännitteet ja odotellaan sulakkeen toimintaa. 4CX250:sista olen tehnyt hilaohjattuja 145MHz vehkeitä, mutta noilla taajuuksilla hilaohjattu tetrodi on tosi kranttu sovituksille ja värähtelyille. Suurtaajuusputkien kapasitanssit on muutenkin pienet. Dippiä pii-filtteristä hakiessa g2:n virta karkaa äkkiä käsistä ja putki lyö läpi hilasta katodiin ja menee paskaksi. Anodijännitteeseen ei kannata laittaa sulakkeita. Ainakaan lasiputkia. Ne on yleensä 230V sulakkeita ja pari kilovolttia DC:tä jää siihen väliin palamaan kun sula lasi ropisee pitkin seiniä.
 
Muuntosähköstä tilailin verkkomuuntajia 2-3kVA -kokoluokassa. Käämivät kyllä 2kV muuntajiakin mutta saatekirjeessä luki että ei ole mitattu poikkeuksellisen suuren jännitteen vuoksi. 4kV on jo eristysten vuoksi hankala jännite normaaliin pakka- tai rengassydänmuuntajaan, joten suosittelen tekemään jatkeeksi diodipumpun. Muuntajia voi myös ositella ja ottaa anodijännitteen kahdesta muuntajasta. Kolmivaihepoweri on kunnollista. Se helpottaa monta asiaa ja kaikkien muuntajien ei tarvi olla samassa laatikossa.
 
5868:lle sanotaan tuolla load resistanceksi anodilta anodille tuossa 3kV:n sarakkeessa 7.5kohmia. Se on vielä kohtuullinen vaatimus jos on tarkoitus päästä 20Hz saakka. Pitäisi kaivaa helmitaulu esiin ja laskea mitä se on induktanssina. Anodivirta on 500mA, joten peukalosäännön mukaan pitäisi olla vähintään kahdeksasosaneliömillin verran pinta-alaa langassa. Saa olla aika pakka.

Juhani_t: ...Anodijännitteeseen ei kannata laittaa sulakkeita. Ainakaan lasiputkia. Ne on yleensä 230V sulakkeita ja pari kilovolttia DC:tä jää siihen väliin palamaan kun sula lasi ropisee pitkin seiniä...
 
Koko teksti oli asiaa ja nuo kokemusperäiset kommellukset tuottivat viikon naurut. +

Moi.
 
Juhani_t: "Up to 500Mc" datalehdellä tarkoittaa että soveltuva taajuusalue on 0-500MHz.
 
Käyttötarkoitus ratkaisee, jos putki on RF-lähettimeen tarkoitettu, minimi kattaa pisimmät käyttökelpoiset radioaallot.
Toki putki kuin putki jollain tapaa osahertseihinkin moduloi, mutta ei tarkoituksenmukaisesti.
 

 
Juhani_t: Putken getteriaine herätellään pitkällä hehkutuksella ja hitaalla anodijännitteen nostolla. En tiedä halusitko kysyä tätä vai mikä oli lausahduksen tavoite.
 
Ei ollut kysymys, kunhan totesin koska jollekulle lukijalle saattaa iskeä hinku hankkia halpoja käytettyjä lähetinputkia samasta syystä, ja elvyttämisen pakko on hyvä ottaa huomioon.
 
Eikä ainakaan sen perusteella mitä olen selvää ottanut volframi-thorium katodeita elvytetä tuolla tapaa.
Yksi syy ko. putken valkkautumiseen oli se että elvytys on niin pitkään mahdollista kuin thoriumia katodissa rittää, edellyttäen tietysti että putki on muutoin ehjä.
 

 
Juhani_t: Taisin tuossa jo sanoa että kilovoltit pysyvät kyllä piuhoissa vielä kotikonstein, vaikka yli viittä kilovolttia en ole juuri tarvinnut.
 
Tietysti pysyvät, mutta kun piuhan toisessa päässä on musikantti ja toisessa päässä omatekoisen päätemuuntajan takana kajari, sekä kilovoltteja välissä, ainakin itsellä tulee mieleen useampikin seikka joka voi mennä pahasti pieleen jollei korkeampien jännitteiden mukanaantuomia haasteita ota huomioon vaikkapa eristemateriaaleissa ja pien- ja korkeajänniteosioiden erottamisissa.
 

 
Juhani_t: Juuri näitä tarkoitan. Kilovolttitavara on länsimaisilla logoilla ollut aina kohtuullisen hintavaa, mutta näitä "OTK -merkkisiä" kondensaattoreita ja putkenkantoja on käytetty harrastehommiin oikein hyvällä menestyksellä jo kymmeniä vuosia. Luonnollisesti tällaisella ryssäkonkalla ei ole niin helmeilevä diskantti ja kiinteä bassotoisto, joten en tiedä soveltuuko nämä kitara- tahi hifihommiin ollenkaan.
 
:)
 
Vaikka OTK akronyymillä varustettu tehdaskin on tiettävästi olemassa ollut, ei OTK-"laadun"tarkkailu-leimalla ole sen kanssa tuontaivaallista tekemistä.
 
En ole koskaan neukku-konkkiin sortunut (pl. Priboin alkuperäiset), olen kaivanut kuvetta länismaiseen tai ollut ilman, mutta sen verran on tullut kokeiltua mielenkiinnosta esim. moottorikondensaattoreita audiokytkennöissä että vahva veikkaus on etteivät audiokäyttöön sovellu.
Syystä että eivät ole pääsääntöisesti audiokäyttöön tarkoitettuja, valmistusmaalla ei sinänsä asiaan ole vaikutusta suuntaan eikä toiseen.
 

 
Juhani_t: Katselin datalehteä ja tämähän on ihan hyvä valinta.
 
Samaa mieltä, ja siksi nuo valitsinkin vaikka HF hitsauskoneen putkina toimimisen johdosta todennäköisyys vahvistinkäyttöön kelpaamisesta pieni onkin.
Optimistisesti kuitenkin oletan että seitsemästä löytyy kaksi joilla saa sitten joskus vahvarin aikaiseksi, ja ostaa sitten vaikka uudet jos siltä tuntuu.
Kohtuuhintainen putki kuitenkin kyseessä.
 

 
Juhani_t: Onko sulla pelti- vai grafiittianodilla ne putket?
 
Olen ollut siinä käsityksessä ettei noita ole kuin grafiittianodilla, joten purkamatta on paha sanoa vaikka olisi peltilieriökin pinnoitteen alla.
 

 
Juhani_t: Onko kannat myös?
 
Ei ole, saan kyllä tarvittaessa koneistettua haluamanilaiset kannat, vaikka testikäyttöön on anodihattuja hankittu.
On pienenpieni mahdollisuus että paikkaan josta putket hankin tulee jossain vaiheessa myös ko. hitsauskone, joten elättelen toiveita että saan mahdollisesti kannatkin jollain aikavälillä.
 

 
Juhani_t: Mä olen tuon pikkusiskosta, eli 3-500Z(g):stä tehnyt useamman vahvarin 3-30MHz taajuusalueelle.
 
Tuollaiseen on kohtuullisen yksinkertaista väsätä sopiva päätemuuntaja, ainakin mitä joskus olen netistä kaivellut.
Jenkkilässä kun paikallisradioita oli (on ehkä vieläkin) pilvinpimein, pellepelottomat rakentelivat vanhoista lähetinvahvistimista jytkyjä AF vahvareita.
 

 
Juhani_t: Anodijännitteeseen ei kannata laittaa sulakkeita. Ainakaan lasiputkia. Ne on yleensä 230V sulakkeita ja pari kilovolttia DC:tä jää siihen väliin palamaan kun sula lasi ropisee pitkin seiniä.
 
DC puolella on laitteesta riippumatta järjetöntä olla käyttämättä DC sulakkeita, ovat kohtuuhintaisia ja kohtuu helposti saatavilla ainakin jos vertaa muutaman vuosikymmenen takaiseen tarjontaan, kiitos aurinkosähköjärjestelmien.
 

 
Juhani_t: 5868:lle sanotaan tuolla load resistanceksi anodilta anodille tuossa 3kV:n sarakkeessa 7.5kohmia. Se on vielä kohtuullinen vaatimus jos on tarkoitus päästä 20Hz saakka. Pitäisi kaivaa helmitaulu esiin ja laskea mitä se on induktanssina. Anodivirta on 500mA, joten peukalosäännön mukaan pitäisi olla vähintään kahdeksasosaneliömillin verran pinta-alaa langassa. Saa olla aika pakka.
 
Totta, kuormitusvastus on älykkäällä tontilla ja mitä joskus aikoja sitten pikaisesti laskeskelin, muuntajasta tulee suhteellisen näppärän kokoinen.
Ei tuollaista möhkälettä tietenkään yhteen tyttöön näppärästi liikuttele, muttei trukkiakaan tarvitse ;).
 
T:Samuli

basisti1971: Moi.
 
Vaikka OTK akronyymillä varustettu tehdaskin on tiettävästi olemassa ollut, ei OTK-"laadun"tarkkailu-leimalla ole sen kanssa tuontaivaallista tekemistä.
 
En ole koskaan neukku-konkkiin sortunut (pl. Priboin alkuperäiset), olen kaivanut kuvetta länismaiseen tai ollut ilman, mutta sen verran on tullut kokeiltua mielenkiinnosta esim. moottorikondensaattoreita audiokytkennöissä että vahva veikkaus on etteivät audiokäyttöön sovellu.
Syystä että eivät ole pääsääntöisesti audiokäyttöön tarkoitettuja, valmistusmaalla ei sinänsä asiaan ole vaikutusta suuntaan eikä toiseen.
 
Kondensaattori on kondensaattori, eikä sisällä audiokäytössä juuri muuta kuin kapasitanssia. "OTK" on toiminut oikein hyvin sen pari kertaa kun on tullut sellainen audiotielle laitettua. Pääasiassa käytössä on ollut niitä pieniä harmaita keraamisia kiekkoja 50p-50n kapasitansseiltaan, joissa ainut oikea puute on ollut mekaaninen heikkous ja sinne tänne sojottavat ruuvinkannat. Näitä "OTK" -merkkisiä romppeita löytyy elektronikka- ja radioamatöörikirppareilta. Kannattaa ottaa koeajoon. Ei niissä mitään oikeaa vikaa ole.
 
DC puolella on laitteesta riippumatta järjetöntä olla käyttämättä DC sulakkeita, ovat kohtuuhintaisia ja kohtuu helposti saatavilla ainakin jos vertaa muutaman vuosikymmenen takaiseen tarjontaan, kiitos aurinkosähköjärjestelmien.
 
Kilovolttien anodijohtoon ei kyllä oikeasti kannata laitella mitään sulakkeita. Varsinkin keraamisten putkien kanssa tuli aika nopeasti selväksi että sulake menee rikki viimeisenä.
 
Totta, kuormitusvastus on älykkäällä tontilla ja mitä joskus aikoja sitten pikaisesti laskeskelin, muuntajasta tulee suhteellisen näppärän kokoinen.
Ei tuollaista möhkälettä tietenkään yhteen tyttöön näppärästi liikuttele, muttei trukkiakaan tarvitse ;).
 
Ihan tässä summanmutikassa laskeskeltuna ja peukalosäännöt muisteltuna parin kilowatin pakan sydämen pitäisi olla 47 neliösenttiä. Jos on haaveena päästä 50Hz:stä vielä oktaavi alas, olisi jo melkein hyvä olla ohuemmat ja oikeaan suuntaan leikatut levyt. 20Hz alarajataajuuden mukaan tarvittava induktanssi olisi ensiössä 60H. Puolen ampeerin anodivirralla lanka saisi olla varttineliömillistä, ja pitäisi käämiä lokeroittain jotta hajakapasitanssi ei syö yläpäätä. Toisiopuolelle tekisin myös ainakin kahteen osaan jaetun toision ja kytkisin rinnakkain. Näin R jää pienemmäksi. Nämähän on kitaravahvariin tietenkin jo turhaa hifistelyä, mutta millaiselle taajuusalueelle tähtäät? Jos sitä dc:n aiheuttamaa toispuoleista saturaatiota haluaa hillitä pienellä ilmaraolla pakassa, se tarkoittaa että 60 Henryyn lankaa menee enemmän? Olisiko helpompi vain laittaa putkille erilliset lepovirran säädöt ja sillä oikaista vinokuorma muuntajalla?
 
Ei mahdu normaalimallisen, riittävän tehokkaan verkkomuuntajan pakkaan oikeastaan mitenkään nämä kuitenkaan. Anodin eristykseen on syytä myös panostaa vaikka tila loppuukin. En ole koskaan ostellut uusia tyhjiä pakkoja mistään. Kai niitä kuitenkin jostain saa ja pääsee vähän valikoimaan permeabiliteettiä sekä mittasuhteita.
 
Verkkomuuntajan kanssa pääsee helpolla. Helpoiten tietenkin ostamalla se uutena kaupasta. Kannattaa ajatella se verkkomuuntaja tässä niin että se on erillinen muuntaja. Hehkuille vielä erikseen kolmas murikka. Isoja kolmivaihepakkoja löytyy romikselta. Riittää että se on sopivan iso ja saa purettua. Joskus se purku ei onnistu. Kolmen kilovoltin ensiö jakautuu sopivasti kolmeen kilovoltin käämiin. Diodeista ja kondensaattoreista tulee melkoinen levyllinen tavaraa. Jos valmiina löytyy pienempijännitteinen toisio niin senhän saa diodikertojalla kyllä nostettua.
 
Hifihommiin vai minkälaiseen ajattelit. Jos sulla on niitä hillopurkkeja useampi niin olishan 2kW stereovahvari aika öreä vehje. Se olisi putkista kätevä tehdä balansoituna läpi asti niin ei tulisi mikään kitaraukko heilumaan siihen töpselinsä kanssa :D

basisti1971: Käyttötarkoitus ratkaisee, jos putki on RF-lähettimeen tarkoitettu, minimi kattaa pisimmät käyttökelpoiset radioaallot.
Toki putki kuin putki jollain tapaa osahertseihinkin moduloi, mutta ei tarkoituksenmukaisesti.
 
Käyttötarkoitus ratkaisee kytkennän ja putki sanelee minkälaisia virtoja se siinä toimittelee ja millä taajuusalueella. 50 vuotta sitten tehtiin kovasti töitä jotta saatiin putkien sisäiset kapasitanssit alas ja koko pieneksi. Taajuusalue saatiin kuitenkin nousemaan niin että kotosuomessakin viimeiset 4cx10000d:t vaihdettiin uuteen tekniikkaan vasta digitv:n tulon yhteydessä. TV-lähettimen putki päästää koko ajan täydellä teholla kantoaaltoa jota moduloidaan joissain rajoissa. Lineaarisuudesta ei tarvitse piitata koska aina on gainit kaakossa. SSB/AM-lähetteellä sama putki toimii 0-100% tehotasoilla. Yhdellä putkella ajellaan A luokassa. Lineaarisesti. Parasiitteja ei saa tulla, ja jos tulee niitä on vaimennettava.
 
Miksipä SSB/AM -lähettimen speksein kytketty putki ei toimisi audiolla? Ne tosi pienet kapasitanssitko häiritsee? Kokeile? Tee koekytkentä ja säädä hilajännitettä vaikka potikalla 2000 kertaa sekunnissa laidasta laitaan? Ei se omikseen ala värähtelemään.