Klassinen ›

Kuunteletteko oopperamusiikkia? Ja jos kuuntelette, niin minkä tyyppistä ja minkä aikakauden oopperamusiikkia tällöin suositte?

Pajatso-ooppera ja dokumentti tuli nähtyä joskus Yle Teemalta. Todella vaikea kuvitella itse Mikko Niskanen oopperan ystäväksi ja ohjaamassa oopperaa. Olisi syytä laittaa Areenaan pysyvästi. Ei tule kuunneltua oopperamusiikkia, mutta joskus sitä saattaa kuulla Yle Vegan klassisen musiikin ohjelmassa tiistai-iltana.
 
https://www.youtube.com/watch?v=73P_pixE-3k
 
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/ … inen-musiikin-syntymapaivakalenteri
 
https://areena.yle.fi/1-1065752

Suomen oopperaihme on ällistyttävä ilmiö musiikkimaailmassa senkin vuoksi, että Kaarle kuninkaan metsästystä lukuun ottamatta oopperataiteemme suurimmat saavutukset ovat keskittyneet viime vuosisadalle ja vähälukuisesta kansasta on noussut monta lahjakasta oopperasäveltäjää.
 
Vaikka suomen kansallisoopperana pidetään Madetojan Pohjalaisia oopperaa, on suomessa vaikuttanut tätä huomattavasti merkittävämpiäkin ja kilpailuissa jopa kansainvälisesti palkittuja musiikkidramaatikoita.
 
Suomessa on pieneen väkilukuunsa nähden, jos sitä vaikka vertaa väkiluvultaan paljon suurempaan oopperamaahan, Italiaan, hämmästyttävän korkea oopperataiteen taso, vaikka on suuren väestömäärän vuoksi luonnollista, että oopperoita on saapasmaassa sävelletty historian aikana paljon enemmän kuin suomessa.
 
Suomen viime vuosisadan oopperataiteen taso ylittää vertailussa monet muut maat, jopa Italian ja Ranskan, jotka voidaan lukea musiikin suurmaihin oopperatuotannon volyymillä mitattuna.
 
Joskin niidenkin viime vuosisadan oopperasäveltäjät ovat jääneet aika tuntemattomiksi, eikä hittioopperoita ole juuri syntynyt missään, mutta se johtuu myös siitä, että näiden maiden säveltäjät astuivat suomalaisia säveltäjiä paljon aiemmin modernismin tielle, kun suomessa oikeastaan vasta Bergmann viljeli rohkean modernia sävelkieltä oopperassaan Laulava puu.
 
Saksalainen Richard Strauss lienee Alban Bergin Wozzeckin ohella harvoja poikkeuksia, joista on tullut laajemmin tunnettuja oopperan alalla. Schönberg monodraamaansa Erwartung lukuun ottamatta tuskin herättää yleisössä samaa vastakaikua, eikä se olekaan mikään suuri mestariteos.
 
Suomi ei voi kilpailla oopperoiden ja niiden säveltäjien määrällä, vaan vain niiden laadukkuudella, pidemmän historiallisen perspektiivin omaavaan Italiaan nähden, jonka oopperataide ulottuu renessanssiin asti.
 
Mutta tästä huolimatta suomen saavutusta on pidettävä pohjoismaisessa ja jopa maailman mittakaavassa ainutlaatuisena.
 
Se on vain hämmästyttävää, miten vähän suomalaisia oopperoita on levytetty, kun ajatellaan, että jo Verdiltä hänen kaikki oopperansa on julkaistu kaupallisilla äänitteillä.

Radiosta tuli syksyllä oikein ankara ooppera mutta kun en muista mikä se oli. Pitkä kuin nälkävuosi mutta vallan kuunneltavaa. Teos oli vissiin käännös jostain ulkomaan hommelista, suomeksi muistaakseni lauloivat. Vanha äänite, olikohan se 60-luvulta, voisiko olla niin vanha?

Kaija Saariahon oopperoista olen pitänyt enemmään kuin mistään muista kokemistani. En kuitenkaan lähtökohtaisesti pidä oopperasta, mutta toivoisin että sitäkin taidemuotoa tuettaisiin yhteiskunnan varoilla paljon enemmän.

Kefiiri: Radiosta tuli syksyllä oikein ankara ooppera mutta kun en muista mikä se oli. Pitkä kuin nälkävuosi mutta vallan kuunneltavaa. Teos oli vissiin käännös jostain ulkomaan hommelista, suomeksi muistaakseni lauloivat. Vanha äänite, olikohan se 60-luvulta, voisiko olla niin vanha?
 
Voi hyvin olla vielä vanhempikin. Esim. Sonnisen laatuaan ensimmäinen ja myös Prix Italia kilpailuun osallistunut suomalainen radio-ooppera Merenkuninkaan tytär on tallennettu kantanauhalle jo 40 luvulla, mutta en ole milloinkaan kuullut sitä radiossa soitettavan.

Henri Henri Olavi: Kaija Saariahon oopperoista olen pitänyt enemmään kuin mistään muista kokemistani. En kuitenkaan lähtökohtaisesti pidä oopperasta, mutta toivoisin että sitäkin taidemuotoa tuettaisiin yhteiskunnan varoilla paljon enemmän.
 
Suosittelen Erik Bergmanin Laulava puu oopperaa tai Heinisen Silkkirumpua, jotka edustavat modernismin eri puolia ja erilaista sävellystekniikkaa, kun et liene karvalakkioopperan tai wagnerilaisen romantiikan ystävä ranskalaisessa raffinemangissaan Aslak Hetta oopperan tapaan Melartinin Ainosta puhumattakaan johtoaihetekniikassaan.

Tein hämmästyttävän havainnon kuunneltuani Launiksen keskeneräiseksi luonnokseksi jääneen, mutta kiehtovan Noidan laulu oopperan alkusoittoa, jossa esiintyy Steven Spielbergin UFO leffassa Kolmannen asteen yhteys oleva sävelaihe, mutta säveltäjä John Williams tuskin on lainannut sitä suomalaissäveltäjältä v. -77 valmistuneeseen elokuvaan, vaan kyse saattaa olla sattumasta. https://youtu.be/MGGBPhRO9hU?t=144 kappale ei ala alusta. Linkitän vielä tuon ufo leffan kohtauksen, jossa sävelaihe kuuluu selvästi: https://youtu.be/nkykqyMEarA ei olekaan täysin identtinen, mutta sinne päin.

Voisitteko suositella sellaista italialaista oopperaa, josta minäkin voisin syttyä näin kompleksiseen kromatiikkaan ja polyfoniseen kudokseen tykästyneenä oopperafanina, ja jota Martin Wegelius piti aikanaan tyyli-ihanteena musiikissa Lisztiläis-wagnerilaisten esikuvien mukaan? Verdistä, Menotista, Puccinista, Bellinistä, Donizettista, Rossinista ja kumppaneista ei löytyne sellaista.

Mielenkiintoinen ooppera voisi olla Sallisen Kullervo, jossa Loiri on merkittävässä roolissa.

Prophet: Mielenkiintoinen ooppera voisi olla Sallisen Kullervo, jossa Loiri on merkittävässä roolissa.
 
Tämä onkin kansainvälisesti tunnetuinta suomalaista oopperataidetta suomalaisen oopperan saavuttaessa vasta -70 luvulta alkaen kansainvälistä mainetta laajemminkin, mm. Metropolitanissa New Yorkissa esitetyn oopperan Viimeiset kiusaukset myötä, siitä huolimatta, että jo ennen sotia nykyään miltei täysin unohdetun ja vähälle huomiolle jääneen Armas Launiksen Kullervo esitettiin paitsi suomessa, niin myös Ranskassa radiossa sekä näyttämöllä menestyksellä, mutta sitä ei ole edes levytetty ja siitä voi kuulla vain pianosovituksena osia.

Siihen nähden, että Richard Strausskin on niin maineikas oopperasäveltäjä, jolla oli kyky antaa musiikin absoluuttinen muoto henkilöidensä psyykkisille impulsseille, vaikka Hildesheimer arvelee hänen eräiden oopperahahmojensa "sielukkaan säteilyn" olevan velkaa joissakin tapauksissa enemmän niiden tekstirunoilijoille, kuin itse musiikin säveltäjälle.
 
Siltikin tekee minuun Laulavan puunkin modernistisen rohkea ja "taiturillinen musiikki" suuremman vaikutuksen kuunnellessani vuoroin vaikkapa Straussin Salomea ja Bergmanin oopperaa, vaikka Carpelanin libretollakin on ansionsa, mutta laulavassa puussa sävelkieli on makuuni mielikuvituksellisempaa ja taiturillisempaakin, vaikken aikanaan kirjastosta oopperan lainattuani siitä silloin ollut vielä kiinnostunut, mutta kyllähän se on keskittyneesti kuunnellen erinomaisen mielikuvitusrikasta musiikkia.
 
Lienen silti enemmän perinteisemmän oopperan ystävä ja olen nauttinut Launiksen eräistä oopperanumeroista pianosovituksina ja myös Aslak Hetasta. Kuunnellut myös Jehudith oopperan harvoja kuunneltavissa olevia numeroita.
 
Itse en yhdy niihin Glenn Gouldin näkemyksiin, joiden mukaan Richard Strauss olisi ollut viime vuosisadan suurin säveltäjä, kuten hän mm. väittää, vaikkei Straussin ansioita loistavana orkestroijana voine kiistää, mutta hänen musiikkinsa orkesterimusiikkikirjan mukaan rakentuu päällekkäin kasatuista ulkonaisista tehoista, jotka luovat dissonoivan vaikutelman.
 
Häntä on kritisoitu mm. siitä, että hänen myöhäisteoksensa eivät ole niin kromaattisia kuin varhaisteokset, eivätkä siis yhtä edistyksellisiä, eikä hänen katsottu saaneen riittävästi taiteellista ravintoa 1900 luvun modernista musiikista.
 
Itsekin kiinnitin huomiota juuri tähän olemattomaan kromaattisuuteen Ariadne auf Naxos, Capriccio, Die Frau ohne Schatten ym. myöhäisoopperoissa vaikkapa Aslak hettaan verrattuna, joka on makuuni kromaattisempi harmonioiltaan Wagner vaikutteisena teoksena, joka tuottaa enemmän musiikillista nautintoa.
 
Noidan laulu alkusoittokin tai muistaakseni esim. Karjalainen taikahuivi ja ehkä Jäiset liekit ja Jehudith lienee osittain kromaattisempi sävelkieleltään myöhäiseen Straussiin verrattuna.
 
Yhdysvaltalaisen Rosenfield nimisen kriitikon mukaan Straussista tuli epäoriginellimpi alkaessaan lainata Tsaikovskilta, Mendelssohnilta, ja jopa itseltään ja jokin hänessä tukkiintui.

Henri Henri Olavi: Kiitos suosituksista! Tsekkaan nuo. Joskin ooppera toimii kunnolla vain livenä.
 
Ole hyvä. Pidän paljon etenkin aikuisten satu-oopperaksi kutsutusta Laulavasta puusta.

En aivan kykene ymmärtämään sitä, miksi Janacekistä tuli suuri kansainvälinen tähti, ja vasta päälle 60 v., saadessaan tuolloin laajempaa huomiota säveltäjänä Euroopassa myös oopperoillaan, vaikka häntä jopa pilkattiin nuorempana perinteisestä sävelkielestä luopumisen vuoksi.
 
Kuitenkin hänen melodiikkansa on ammentanut kansanperinteestä, joten ei hän liene kuitenkaan ollut säveltäjänä mikään erityisen ultramoderni. Siltikin hänen musiikkiaan on paljon levytetty Isossa Britanniassakin, eikä häntä ole unohdettu saavuttamansa menestyksen jälkeenkään.
 
Toisin kävi eräälle suomessa ja jopa Ranskassa menestystäkin oopperoillaan saaneelle suomalaiselle Launikselle, ja vaikka hänen musiikkinsa on oopperoissa mielestäni monin tavoin selvästi taidokkaampaa, moniulotteisempaa, moniaineksisempaa ja jälkiwagnerilaisena säveltäjänä professionalistisempaakin tyyliltään, hän ei ole saavuttanut sellaista statusta kaanonissa, kuten tsekkiläinen, vaan on kansainvälisestikin nykyään lähes täysin tuntematon nimi.
 
Nyt kuuntelen Janacekin Jenufa oopperaa ja myönnettävä on, että säveltäjältä ei puutu draamallista vaistoa, taidokasta luonnehtimiskykyä, draamallisen ajoituksen tajua ja draamallista voimaa, jonka perusteella säveltäjää on pidettävä merkittävänä oopperasäveltäjänä, eivätkä mainitut säveltäjät ole täysin vertailukelpoisia keskenään edustaessaan käsittääkseni oopperoillaan erilaista draamallisen musiikin ja oopperan lajityyppiä. Siltikin Aslak Hetta teki suuremman vaikutuksen.

Metropolitan, Martti Talvela, Boris Godunov.

Ida Mobergin oopperan Asiens Ljus, Aasian valo, käsikirjoitusaineisto partituurimateriaaleineen on löydetty jokunen aika sitten ja oopperaa on valmisteltu esitystä varte, joka on ilmeisesti jousiorkesterin voimin jo toteutettukin.
 
https://www.bing.com/ck/a?!&&am … tYi80NDg5NDYxODk0MjAzMDQv&ntb=1
 
https://www.bing.com/ck/a?!&&am … y8xMTE0MDY3NzA1NDU2MjY1Lw&ntb=1
 
Balettikohtauksen johdantofanfaarin alun töräytykset ovat kuin Melartinin prinsessa Ruususen marssista, mutta eri sävellajissa otaksun.
 
https://youtu.be/5I9wiNdXeeI
 
Tässä kaunista ja varsin haikeaa jousimelodiaa Ida Mobergin oopperasta, johon ilmeisesti lauluäänikin vihdoin yhtyy tai tulee mukaan, mutta se on toteutettu jollakin nuotinlukuohjelmalla
 
https://www.bing.com/ck/a?!&&am … XMvNTU4MjIyMDIxNjAwMTY3Lw&ntb=1

Muistelen, että Tauno Marttisen levyvihosta poimitun muistinvaraisen tiedon perusteella maikkarillakin aikoinaan nähty ja kuultu vaikuttava Päällysviitta ooppera esitettiin jopa Wienissä näyttämöllä, mutta sitten sen orkesteripartituuri harmiksemme katosi, kun sitä oli säilytetty Wienin kaupungin-tai valtion kirjastossa, kuten levyvihkosesta muistelen lukeneeni kansallisoopperassa tehdyltä levyltä, jossa oli myös musiikkinumeroita, kuoro-ja balettinumeroita sekä aarioita myös muistakin Hämeenlinnan shamaanin oopperoista, kuten esim. Faaraon kirje, Seitsemän veljestä, Mestari Patelin jne., ja jotka lähes kaikki olivat pianolle ja lauluäänelle sovitettu. Mutta kun etsin tuota levyä, en löytänyt sitä mistään. Olisin kernaasti kuunnellut sitä kaunista musiikkia.
 
Musiikki ei ole kuunneltavissa tuubista eikä Spotifysta Seitsemän veljesten Timon laulua oravasta lukuun ottamatta. Akakin aaria päällysviitasta on Cd levyn avaus-numero. Taitaakin olla keskeltä levyä.
 
Musiikki ei ole jos erästä äänilevymyyjää siteeraa, niin "kummallista", kuin Marttisen hyvin monen tyylistä sävelkieltä edustava tuotanto välillä ehkä kuulijasta saattaa tuntua.
 
Mutta ei myöskään kyseisessä Akakin aariassa niin "hersyvän humoristista", kuin erään nettiartikkelin mukaan sitä luonnehditaan, jav jossa oopperaa sellaiseksi kuvataan taitavan dramaturgian ohella, vaikka Marttinen olikin kekseliäimmillään ja parhaimmillaan tämän tyyppisten aiheiden parissa, jossa musiikillinen mielikuvitus laukkasi valtoimenaan. Kullakin henkilöllä on sävelrivi, joka toimii johtoaiheen tavoin.
 
Järjestyksessä seuraava ooppera, josta levyllä ei ole musiikkia, on musiikillisesti paljon heikompi eräiden Facebookista kuulemieni musiikkinumeroiden perusteella, vaikka sai ensipalkinnon Salzburgissa käydyssä kansainvälisessä oopperakilpailussa parhaana oopperateoksena 70-luvulla ja on eräissä lähteissä mainittu hänen merkittävimmäksi oopperakseen.
 
Marttinen osasi säveltää myös todella kaunistakin musiikkia, vaikkakaan ei draamallisesti yhtä vaikuttavaa kuin mainituissa oopperoissa, kuten varsinkin levyn päätösnumerosta voimme kuulla hiukan uusbarokkityyliä edustavasta vox Angelicasta uruille, oboesoololle tai oboe obbligatolle ja sopraanolle ja olin ihmeissäni kuultuani sen kaikessa kauneudessaan.
 
Mestari Patelinista levyllä kuultava duetto on kerrassaan herkullisen koominen ja kiehtova ja hieman Mozartin Haaremi oopperan tyylin mieleen tuova sävelkielessään eräissä melodiakuvioissaan, joka osoittaa sen, että Marttinen kykeni mukauttamaan sävelkielensä monentyyppisiin tyylipyrkimyksiin ja aiheisiin halliten monentyyppiset karaktäärit ja laajan ilmaisuasteikon.
 
Faaraon kirjeen basso-aaria on varsin mahtipontinen ja joku jumalolento laulaa pateettisin äänenpainoin , nousevin ja laskevin sekvenssimäisin sävelkuluin, että kun hän heittää jotakin niin se katoaa ( "Minkää heitän, minkää heitän , se häviää, se häviää") tms. Magian jumalan Thotin aaria on kyseessä, kun etsin egyptiläisten jumalien luettelosta muistin varaisesti kyseistä jumalaa, niin löysin etsimäni.