Klassinen ›

Nyt on tullut kahlattua se Tuukkasen Merisinfonia läpi muutamaan kertaan ja mielipide alkaa olla valmis. Jos lyhyesti sanoo, niin ei tämän nyt aivan ole sen tyylistä klasaria, joka itseä puhuttelee. Minusta, siis oma sivistymätön ja asiaan perehtymätön mielipide on, että Tuukkanen näyttää tehneen eräänlaisen sinfoniaorkesterin rajoja esittelevän teoksen ja verhoilee sen sitten mielestään jonkinlaiseen kuvaelmaan merestä eri muodoissaan. Jos siinä on musiikillista substanssia, niin näiden puolenkymmenen kuuntelukerran jälkeen se jää ainakin itselle tavoittamattomiin. Hieno ja merkittävä teos varmasti niille, jotka tykkäävät tällaisesta taidemusiikin hevi osastosta ja suomalaisena, varmasti merkittävänäkin säveltäjänä, tutustumisen arvoinen. Ainakin yleissivistyksen nimissä, jos ei muuten.
 
Olen aistinut, että oma musiikillinen suuntaus on eri alueille kuin esimerkiksi nimimerkki Megan tällä saitilla ja siksi (-kin) Tuukkaseen tutustuminen on jäänyt ja jäänyt. Siihen nyt käytetty aika ei varmastikaan silti ollut täysin hukkaan heitettyä. Voi sanoa tuntevansa Tuukkasta nyt ainakin hänen yhden merkittävän teoksensa verran.
 
Itseä puhuttelee enemmän musiikillinen sisältö. Esimerkkinä voisi mainita vaikka J.S.Bach Concerto no.1 in D Minor BWV 1052 ja erityisesti sen keskimmäinen Adagio osa. En tiedä kuinka monta kertaa ja -vuotta sitä täytyisi kuunnella, ennen kuin sen terä tylsyisi. Nytkin, vuosia vuosia sitä kuunnelleena tuppaa silmät kostumaan, kun pianon oikean käden ensimmäiset sävelet nousevat kuuluviin.
 
Hiljentykää, lapset, suuren taiteen äärelle. Ei voluumilla vaan sävellyksen substanssilla https://www.youtube.com/watch?v=osg_WmeLxQk&t=490s